Kirjoitukset avainsanalla Äitienpäivä

Kymmenes äitinpäivä. Ensimmäinen kolmen äitinä.

Joskus pelkäsin hukkuvan arkeen, äitiyteen. Nykyisin yhä vähemmän. Äitiys on osa minua. Matkassa koko ajan - aina - mutta ei kokonaan minä. En pelkää, etteikö lapset selviä kolmea tuntia ilman minua. Enkä minäkään siitä rikki mene. 

Äitiys ei ole mikään ylätermi kaikille äideille. Jos jostain taputtelen itseäni olkapäälle, niin siitä, että tajusin jo varhain, että saan olla äitinäkin minä. Koska lapset jos ketkä, osaavat arvostaa aitoutta.  Sitä, että ollaan sitä, mitä oikeasti ollaan. (Paitsi vähän viisaampia ja vähän vähemmän impulsiivisia) 

Välillä olen kireä ja äreä. Ääneni on kyllästynyt, nalkutan sadannetta kertaa samasta aiheesta. Karjun sisäisesti, kun vauvat eivät vaan nuku. Lähetän miehelle tekstarin  kuinka "musta ei vaan ole kotiäidiksi". 

Siitäkin huolimatta tämä on koko se unelma, mistä olen aina haaveillut. Juuri se, missä haluan elää juuri nyt. Ihan aina. Kun saan tunkea nenäni esikoisen vastapestyihin hiuksiin ja kutittaa kainalosta. Kun voimme edelleen kävellä käsi kädessä ja jutella isoista asioista. Kun katsomme silmiin ja emme voi lopettaa nauramista. Kun saan olla se hassu äiti, joka tanssii ja säikäyttää nurkan takaa. Kun näen tyttäreni silmissä onnea. 

Ja entä pienet sitten? Ne hartaudella odotetut ja Luojan lahjana saadut. Kun pienet pulleat sormet hapuilevat äidin kättä. Kun silmät täyttyvät naurusta heti aamulla ensimmäisenä ja kun itku illalla rauhoittuu sylissä. Siinä onnessa ja rakkaudessa on aivan sama, onko tukka likainen tai kutsuuko joku tätä Prisma-elämäksi. Ne jotka takertuvat tuollaisiin pikkuseikkoihin, eivät tiedä edes, mistä puhuvat, kun puhutaan perheestä. Eli rakkaudesta. 

Vaikka tuleehan noita. Turhia valituksia onnenkin keskellä. Univelka tekee sekavaksi ja jatkuvat pätkäuni vie muistin. Ja jos joku sanoo, että sillä, mitä raskaus tekee vartalolle, ei ole väliä, valehtelee. Koska ei äitiys nyt sentään nyt niin pyhäksi tai sokeaksi tee. 

Minun tyttäreni - kauniit, ihanat, rakkaimmat - tekivät minusta äidin. Minun tehtäväni on yrittää elää mahdollisimman hyvin tuon maailman parhaan
pestin arvoisesti. 

-Karoliina-

 

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

Ihanasti ja niin kuvaavasti kirjoitettu ❤️ Kaksosten äitinä muistan, kuinka ihan hetki sitten toivoin äitienpäivänä eniten sitä, että saisin aamulla nukkua pitkään. Muistelin niitä aamuja, kun itse lapsena väkersi veljien kanssa keittiössä aamupalaa ja äiti esitti nukkuvaa ja kun kävi kurkkaamassa saattoi huomata kuinka ne silmät äkkiä menivät kiinni. Mietin ettei sitä aamua koskaan tule, kun odotan sängyssä hereillä, koska saakaan jo nousta. Ja tänään se aamu koitti. Ja kuinka onnellinen olinkaan, kun kuulin supatusta, että ”älä juokse, äiti herää!!!!” Tämä rakkaus, mitä lapsia kohtaan tuntee on jotain niin ihmeellistä ❤️ Ne vuodet, kun pienten kanssa valvottiin jaksettiin kyllä, vaikka välillä raskasta oli. Muistan, kun oma äitini sanoi, että kenenkään muun vuoksi ei pysty siihen kaikkeen venymään kuin oman lapsen. Ja vielä se, että haluaakin venyä, univajeista huolimatta. Ihanaa äitienpäivää sinulle ja kaikille muille äideille, äidin roolissa oleville ja äidiksi haluaville sekä kaikkien äitien lapsille ❤️

Liinea
4/5 | 

Ihanaa äitienpäivää! Mutta nyt on kyllä pakko tarttua tähän: "Ne jotka takertuvat tuollaisiin pikkuseikkoihin, eivät tiedä edes, mistä puhuvat, kun puhutaan perheestä. Eli rakkaudesta." Onpa kyllä tosi rajusti sanottu! Vai tartunko vaan itse väsyneenä tähän. Omasta elämästä käsin ei pitäisi tehdä näin rajuja tulkintoja siitä, miten toisilla menee. Se, että on hiukset pesty saattaa olla jonkun ainoa tapa erittäin haastavassa elämäntilanteessa yrittää hallita edes jotain pientä palasta elämästä. Tai jotain muuta! Perheitä on niin monenlaisia ja elämä on sattumien summa, kaikilla asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä. Hiukan lempeyttä ja ymmärrystä! ❤

Vierailija
5/5 | 

On ihana olla sekä tytön että pojan äiti.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viime vuonna aloitettiin äitienpäiväperinne, jossa tytär kertoi, millainen äiti olen. Sama perinne jatkui tänä vuonna:

Äiti on maailman paras äiti, koska se on ihana. Joskus se on ihan tyhmä. Se pitää kasvit ja yrtit suht hyvin elossa. Äiti ei osaa kokata enää kovin hyvin. A vei voiton.

Äiti on tylsä, kun se makaa sohvalla. Musta on tylsää, kun äiti katsoo kännykkää. Se on kännykkäriippuvainen ihan kun Kirsikka Kurjenmaa Supermarsusta.

Äiti tykkää lukea kirjaa. Äiti tykkää tehdä smoothieita ja mehuja. Äiti tykkää sisustaa. Se on sisustushullu. Äiti ei osaa piirtää, mutta se osaa kirjoittaa tosi hyvin.

Kun mä olen koulussa, äiti varmaan kuuntelee musaa ihan täysillä. Mä saan äitiltä kiroilurahaa euron.

Äiti nauraa ”Mitä lapsesi tekisi -ohjelmalle”. Äiti ei käy usein kauppakeskuksissa, ellei se mene jonnekin työkokoukseen. Tosin ei se kyllä käy töissäkään oikein enää.

Äiti tykkää urheilla. Meidän vastapäisellä urheilukentällä.

Äiti tilaa Prisman kauppakassin, koska se on niin laiska, ettei käy kaupassa. Mutta A hoitaa joskus Lidlit ja K-Kaupat.

Äiti lukee mulle iltasadun. Äiti tykkää neonpinkistä kynsilakasta. Äitin lempisävyt on musta ja valkoinen. Äitin lempivaatteet on Ivana Helsingin kissamekot. Sen lempikengät on tennarit ja lempikampaus sotkunuttura.

Lidlin paistopussissa lukee ”laadukkaasti halpa”. Musta se ei ole kuitenkaan halpa. Mutta mennäänpä takaisin tähän äitiasiaan.

Äiti hymyilee usein. Se ei suutu kovin usein.

Se asuu Tampereella, eli Tammerforssissa. Äiti on käynyt ehkä kolme kertaa kaupassa Tampereella asuessa. Se tilaa woltista tai sitten A tekee sille ruokaa.

Äitin lempisuklaa on Marabou ja lempikukka tulppaani. Äiti osaa hyvin keskittyä, koska se tekee joka päivä postauksen.

Ärsyttää, kun äiti voitti Unon maailmanmestaruuden. Äiti on tosi viisas. Ja sen äiti on tosi kiva, mun mummo.

Äiti ei oikein ole sellainen, että se keksisi jotain niin kuin minä, kun keksin juoma-automaatin.

Äitillä on paljon kirjoja. Minna Canthin kootut teokset ja jotain A:n jääkiekkokirjoja.

Äiti on tosi tosi tosi hauska. Se keksii niin hyvät vitsit, mutta ei niin hyviä kuin Paavo.

Äitillä on koirakuume, mutta meidän asuntoon ei mahdu koira.

-Karoliina-

 

 

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

😂😂 Tää vois olla suoraan oman samanikäisen tyttöni suusta, niin hauska! Lasten suusta se totuus ja niin edelleen 😂

Vierailija
3/5 | 

Onpas ihanan suoraa tekstiä! Itsellä ainakin omatuntoa kolkuttaa joskus, kun lapsi muistuttelee puhelimella vietetystä ajasta... Yllättikö F:n mainitsemista jutuista jokin sinua?

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
4/5 | 

Mua ei oikeastaan yllättänyt nuo epäimartelevat kohdat, koska niistä olen saanut palautetta ennenkin. Se hämmensi, miten tarkkanäköisesti hän tietää mun lempivaatteet, -kukat, -kampaukset jne. Ja kaikki oikein vielä!

Vierailija
5/5 | 

Mitä tarkoittaa ettei asuntoon mahdu koira? :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

aarrekid-somethinggoldenE5-270.JPG
aarrekid-somethinggoldenE5-270.JPG

Mun äiti on kirjailija. Se on kiva. Sen ikä on 33. Se on H23:lla ja Joutsenella töissä. Joutsenelle se lähtee aina junalla Riihimäelle. Äiti ei anna tehä limaa kotona. Äiti on tylsä ku se ei anna tehdä slaimia. Äiti ei tykkää leikkii, vaan se tykkää pelaa. Äiti näyttää hyvälle paitsi öitten jälkeen ku se on ihan pöljähtänyt. Äitistä äitienpäivä on kiva. Äiti tuoksuu dödölle. Äiti antaa joka päivä mennä ip:n jälkeen kaverin kanssa ulos, jos ei oo menoo. Äiti rakastaa mua. Ja A:ta. Se ei käytä mitään korkkareita vaan just sitä, mitä se haluu. Äiti on hyvä kirjoittamaan. Äiti on huono piirtämään. Mä oon käynyt superparkissa mun kaverin kanssa ja äitin. Kun mun kaveri oli yökylässä äiti teki meille Nutella-leivät. Äiti tykkää serranon kinkusta. Äiti harrastaa loikoiluu. Kun mä olen nukkumassa, äiti ja A kattoo telkkaria tai tekee ruokaa. Äitin lempitavara on kahvi. Äiti yrittää kasvattaa mua silleen, ettei saa leluja. Mä tykkään äitistä eniten ku se on juuri minkälainen se ite on. Äitillä on sellainen rauhallinen ääni, mutta joskus se suuttuu mulle jostain turhista asioista jos mä kiukuttelen. Mutta yleensä se ei suutu mulle. Me ollaan samanlaisia ku me tykätään suklaasta. Me tykätään molemmat pyöräilystä. Sit äiti ja minä ollaan samanlaisia siinä, että me tykätään lukee kirjoja.

-F-

Kuva: Nina Alanko

Asut: Aarrekid (something golden -mallisto SS2018) 

Kommentit (4)

gonewiththewarmwind
3/4 | 

Niiiin hellyyttävä! Oih! <3

 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P1010835 (1).JPG
P1010835 (1).JPG

P1010840 (1).JPG
P1010840 (1).JPG

P1010834 (1).JPG
P1010834 (1).JPG

P1010843.JPG
P1010843.JPG

P1010842 (1).JPG
P1010842 (1).JPG

Me vietimme sunnuntaina äitienpäivää kutsumalla A:n ja minun äidit meille brunssille. Tarkoitus oli samalla herkutella ja juhlistaa myös pikkaisen uutta kotia, joka edelleenkään ei ole vielä varsinaisessa esittelykunnossa, mutta kuitenkin jo paremmassa kuin kuukausi sitten. Harmiksemme minun äitini kuitenkin sairastui edellisyönä, joten brunssiseurue kutistui kahdella ihmisellä.

Kun siinä laiteltiin aamun aikana ruokia valmiiksi, tuli tunne, että näin pitäisi tehdä paljon useamminkin. Todella usein sitä tulee varattua pöytä ravintolaan, kun voisi yhtä hyvin istua iltaa, päivää tai tässä tapauksessa – aamua – kotonakin.

Minä tykkään laittaa ruokaa ja leipoa. Erityisesti silloin, kun sitä saa tehdä yhdessä. Ongelma ehkä onkin se, että kyllästyn helposti samoihin resepteihin. Parasta on, kun saa tehdä jotain ihan uutta ja lopputulos vieläpä onnistuukin. Mistä te muuten etsitte parhaat ohjeet? Netti tuntuu aivan loputtomalle suolle, joten olenkin miettinyt, että ihan vanha kunnon ruokalehden tilaaminen voisi olla oiva idea. Glorian Ruoka ja Viini on vaikuttanut ainakin selaillessa aika hyvälle vaihtoehdolle.

Meidän brunssilla oli tarjolla sunnuntaina omatekoista appelsiini-porkkanamehua, At Maria`s -blogin Marialta napatulla reseptillä tehty pähkinä-parsa-pekonisalaattia, Brie-mansikkasalaattia, perunamunakasta, paahtopaistia, manchegoa, chorizoa, hedelmiä, leipää, kahvia ja kuoharia. Niin ja jälkkäriksi juusto”kakkua” kulhossa, eli juustokakkuainekset – keksit, kerma-tuorejuustotäyte ja marjat vain päällekkäin pinottuna ilman hyydyttelyjä tai liivatteita. Vaikka itse sanonkin, oli aika hyvää.

Minä menen nyt laittamaan viimeisiä kamoja tuonne kaappiin. Viikonloppuna tuli makuuhuoneeseen vanha vaatekaappi maalarilta ja eilen puolestaan Elfoja niin F:n huoneeseen, eteiseen kun makuuhuoneen kaapin sisällekin. Nyt pitäisi olla sen verran säilytystilaa, että jos sotkua on edelleen, se on enää ainoastaan oma vika. Kun tämä muuttamisen käytännön puoli on saatu hoidettua, pitäisi alkaa hiomaan nyansseja – tauluja, koristetyynyjä, mattoja ja kaikkea sellaista, joka tekee kodista kotoisan.

-Karoliina- 

Kommentit (4)

Pöllöhillo
1/4 | 

Mun suosikkisivu reseptien etsimiseen on Soppa365-sivusto. Sieltä löytyy perus ohjeita, moderneja uutuuksia ja vähän kaikkea siltä väliltä. Ruokalehdistä kannatan Maku-lehteä. Sekä se että Glorian ruoka & viini ovat aikanaan tulleet minulle vuosia, mutta vain Makua tilaan edelleen.

Ruoka & viini on ihana, mutta sisältää todella paljon "hifistelyruokaa". Arjessa tulee kuitenkin ehkä enemmän kokattua perus juttuja, kuin uunissa yön yli kypsytettyä possunniskaa tai seitsenkerroksisia kakkuja. Kaikelle on toki paikkansa, mutta omaan kokemukseen nojaten tykkään Maku-lehden monipuolisuudesta ja muuntautumiskyvystä (lehti tuntuu uudistuvan parempaan suuntaan koko ajan) enemmän..

Karoliina Sallinen
2/4 | 

Hyvä pointti! Juuri tein eilen Maku-nettisivujen ohjeen mukaan paahdetun bataattikeiton. Oli ihanaa. Laitetaan lehti siis harkintaan! 

Saranda
3/4 | 

Oi teidän tarjoilut kuulostaa taivaallisilta. :) Mä etsin usein reseptejä Chocochili-blogista, olen vegaani ja olen huomannut että se on monella tavalla helpottanut elämää kun vegaanisia reseptejä ei kuitenkaan ole pilvin pimein. Usein myös kysyn vain kavereilta WhatsAppissa että mitä he ovat leiponeet/valmistaneet viimeksi ja reseptit niihin. :)

Karoliina Sallinen
4/4 | 

Tuolla tavalla minäkin saan varmaan suurimman osan resepteistä: kavereilta ja perheeltä. Kun joku tarjoaa oikein hyvää ruokaa, haluaa itsekin tehdä samaa! 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat