Kirjoitukset avainsanalla tampere

Me vietettiin A:n kanssa eilen meidän kesän viimeistä YHTEISTÄ lomapäivää ennen kuin F tulee sunnuntaina kotiin ja mies palaa reilun viikon päästä töihin. Tänään mä nimittäin suuntaan jo Hyvinkäälle meidän naisporukan viikonloppuun ja ensi viikko menee perhemeiningeissä. 

Koska eilinen oli meidän päivä, vietettiin se tasan niin kun haluttiin viettää. Sen kun vaan oltiin, rennosti. Se näytti tälle. 

-Karoliina-

 

Kommentit (4)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Torstai on vasta illassa, mutta tuntuu sille, kuin olisi vähän pidempikin viikko takana. Eikä mitenkään tuskaisella tavalla pitkä viikko. Vaan niin, että viikko on ollut sen verran vaihteleva, että monenlaista on jo ehtinyt.

Me matkustettiin F:n kanssa lauantaina Hankasalmelle, joten maanantaikin alkoi Hanksulla. Oli ihana nukkua pitkään, koska en ole pitkään aikaan osannut nukkua seiskaa pidempään, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Raskaus on heikentänyt unenlaatua, vaikka tavallaan olenkin väsyneempi kuin ennen.

Maanantai meni Hanksulla töitä tehden, kirppiksellä haahuillessa, mummolla vieraillessa ja illan kruunasi mökkisauna. Järveen meistä ei tosin kukaan – edes F – tällä kertaa päässyt. F oli kyllä menossa jo uimaan, mutta mun serkun lapinporokoira esti aikeet. Reppana koira kun luuli, että F oli hädässä ja poistumassa turvalliselta reviiriltä, eikä antanut tytön joutua surman suuhun. Liikuttavaa suojelua!

Tiistaina mä matkasin Jyväskylään. F jäi mummolaan loppuviikoksi. Heillä oli nimittäin luvassa perinteinen isovanhempien ja F:n yhteinen kesälomareissu. Useana vuonna isovanhemmat ja F ovat olleet ulkomailla, mutta nyt reissu suuntautui kotoisaan Kuopioon.

Jyväskylässä minä tapasin ensin kahta mun ystävää. Syötiin Miriamsissa – kuten aina Jykylä-reissuillani – ja vaihdettiin kuulumisia useamman tunnin ajan. On ihan ihanaa, että elämässä on naisia, joihin on tutustunut ekana yliopistovuonna 2004 ja edelleen jutut kohtaa välimatkasta ja vuosista huolimatta. Kahvilatreffien jälkeen mä kävin Sidoste-töiden puitteissa palaverissa Jyväskylässä. Oli tosi antoisa palaveri, mutta olin kyllä loppuillan –sitten kun olin junalta päässyt kotiin – ihan poikki. Mun jalkoja alkaa särkeä nykyisin tosi nopsaan.

Ilta vietettiin A:n kanssa kaksin kotona. Tehtiin ruokaa ja vaan nautittiin toistemme seurasta. Ehti tulla jo kova ikävä niin pienessä ajassa.

Keskiviikkona mun aamu alkoi palaverilla 8.15. Sitä ennen olin päästänyt siivoojan meille sisään ja kun saavuin kotiin 12 maissa, kiilteli koti puhtauttaan. Kuten instagramissa ylistin, mä rakastan meidän siivoajaa yli kaiken! Se tekee älytöntä jälkeä kolmessa tunnissa.

Torstai meni muutenkin duunihommissa neljään asti. Piti hoitaa yritysasioita (yök) ja tehdä rästihommia. Illalla A ja mun siskon mies meni samaan saunailtaan, joten me vietettiin mun siskon virallista synttäripäivää kaksin Periscopen terassilla. Oli hassua, miten nopeasti helle taas tulikaan kaupunkiin.

Tänäaamuna kello soi viideltä (!!), koska kyyti lähti kuudelta. Me oltiin meidän Sidoste-tiimin kanssa Suomen tekstiili ja muoti ry:n luennolla Helsingissä, ja aikainen aamuherääminen oli kaiken sen arvoista. Nuo luennot ovat antaneet tosi paljon intoa ja ideoita omaan tekemiseen.

Hesa-reissun jälkeen matkattiin takaisin Tampereelle ja ilta on mennyt nyt rauhassa kotona. A on vielä työreissullaan, F soitti äsken videopuhelun ja koti on hiljainen. Huomenna olisi taas ultra äitipolilla ja yhdet kuvaukset. Lauantaina juhlitaan siskon ja tämän miehen synttäreitä ja samojen kemujen kylkiäisenä saadaan ystävä Helsingistä meille yökylään. Sunnuntaina F tuleekin jo kotiin ja sinnekin iltaan on luvassa vielä yhdet kemut. Miten ihana kesäinen ja toimelias viikko takana ja edessä.

-Karoliina-

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Suosittelen jalkasäryn (eli turvotuksen) ehkäisyyn kompressiosäärystimiä! Eivät ole mikään asua kaunistava ilmestys mutta itse käytän aina esim. lennoilla sekä päivinä, jolloin pitää olla koko päivä jalkojen päällä. Mikä taivaallinen tunne kun ottaa illalla säärystimet pois ja huuhtelee jalat kylmällä vedellä:) erittäin vahva suositus! Nimenomaan säärystimet ovat kivemmat kuin sukat, koska niitä ei tarvitse pestä joka käytön jälkeen. Itse käytän zero pointin säärystimiä, kotimainen merkki.

ida ihana
2/3 | 

Kotimaan matkailu on kyllä niin parasta kesällä!:) Me käytiin Mäntän Serlachius-museoissa ja Tampereella, ja ainakin tälle kesälle on vielä suunnitteilla Aulangon-retki ja reissu Heinolan kesäteatteriin. Suomessa on niin paljon ihania paikkoja kesällä, Porvookin on ihana!

Meidän reissusta voit lukea lisää blogistani

http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

Mukavaa sunnuntaita ja aurinkoa!:)

Ida

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

    TUOTE

    • Pikkuinen kulho, merkkiä en tiedä. Osaako joku sanoa leiman perusteella? 

    OSTOPAIKKA

    • Tammelan tori

    HINTA

    • 0,5e

    KÄYTTÖKOHDE

    • Ei harmainta haisua. Kuppi oli vaan niin kaunis. Rakastan sen värejä. Joihin pieniin oliiveihin tai ihan korukupiksi tämä käy.

    KÄYTTÖÖNOTTOTOIMENPITEET

    • Konepesu.

    ARVIO OSTOKSEN KANNATTAVUUDESTA:

    • Täysin turha ostos, koska selviäisin ilman. Mutta toisaalta rakastan juuri tällaista kauneutta, eikähän kuppi vie kaapista tilaa. Samaan pinoon muiden pikkukupposten kanssa.

    OSTOKSEN HINTA-LAATU -SUHDE

    • 3/5. Kaunis ja melko tarpeeton. 

    -Karoliina-

     

    Kommentit (1)

    Vierailija
    1/1 | 

    Meiän äidillä on ollut tää kulho jokapäiväisessä käytössä ihan siitä saakka kun vaan muistan, eli ainakin 30v :) täytyypä kysyä muistaako omansa alkuperää :)

    Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

    Mä tiedän olevani siinä mielessä raivostuttava tyyppi, että mun on oltava aina askeleen edellä sitä hetkeä, jota satun parhaillaan elämään. En tarkoita, että mun täytyy olla joku edelläkävijä ylipäätään, vaan haluan, että omassa elämässäni mä pystyn tekemään suunnitelmia (lähi)tulevaisuuteen. Haluan nauttia hetkestä, mutta en voi elää vain hetkessä.

    Tottakai elämä ei todellakaan aina mene suunnitelmien mukaan, mutta silti sellainen pläänien tekeminen saa mut rauhalliseksi.

    Yksi asia, joka mua on koko Tampereella olon mietityttänyt, on se, onko tämä asunto meidän loppuelämän asunto. Tai vielä paremminkin: Onko tämä asuinalue meidän loppuelämän alue. Mä suhtaudun asumiseen nimittäin todella tunteella. Ja nyt – mitä enemmän mä meidän kotikulmiin olen rakastunut – olen alkanut pelätä, käykö tässä, kuten epäonnisessa rakkaussuhteessa. Minä rakastun ja teen pesän, ja sitten pitääkin repiä itsensä irti kaikesta tutusta.

    Me ei olla käyty yhdessäkään asuntonäytössä, eikä niin ole tarkoitus tehdäkään ainakaan vuosiin ja vuosiin. Silti me ollaan keskustelu A:n kanssa aiheesta (minun aloitteesta, tietenkin) monta kertaa, koska minua juurikin vaivaa se, voinko antaa koko sydämeni näille pihoille, kulmakahvilalle ja rakentuvalle ratikkakiskolle. Että voinko mielessäni jo ajatella, että nämä on ne mun huudit 4ever.

    Fakta tietysti on se, jonka itsekin huumassani ymmärrän, että samoilla summilla saisi asunnon vähän kauempaa keskustaa. Sellaisen, jossa ei tarvitsisi kuivata pyykkiä telineessä keskellä olohuonetta tai makkaria. Tai jossa olisi kuraeteinen lapsen lokakuisille kengille. Tai sellainen, jonne voisi yövyttää sukulaiset vierashuoneeseen ja jonne mahtuisi unelmieni 12 hengen ruokapöytä.

    Silti sydän on jo täällä. Pienemmissä neliöissä ja suuremmissa kompromisseissa. Kuitenkin paikkassa, joka tuntuu sille, kuin siellä olisi aina ollut.

    Kun taas illalla istuttiin sohvalla ja juteltiin järkiratkaisuista rakkausvalintojen sijaan, totesin miehelle: ”Tämä on sun vika, kun toit mut tänne. Jos oltaisiin asuttu jossain muualla ensin, en olisi edes tiennyt, että kaipaan tällaista.”  

    Tällainen on minun Tampereeni.  Mielenmaisema, jossa näkyy talojen katot ja Näsinneula. 

    -Karoliina-

     

    Kommentit (9)

    Selma
    1/9 | 

    Tuo mielenmaisema oli minunkin kotoni vuosikymmenen ajan - olin varma ettei minua saa irti enää Pyynikin/Amurin hoodeilta. Kunnes kävi perinteiset - tontti ja hirsitalo Vuorekseen - ja sydän rakastuikin tähän ihan ensihetkestä lähtien <3

    Laurahenriikka
    2/9 | 

    Karoliina , Tiedän täysin mistä puhut.
    Melkein itku tulee .
    Nämä kuudennen kerroksen ikkunat joista näen koko kaupungin, nousevan auringon valo ja kirkuvat lokit ikkunan takana kun istun keittiössä ja juon kahvia lempikupista.

    Muutto on kuuden päivän päästä. Elämä on muuttunut ja kolmesta tuli kaksi.
    Mikähän mahtaa olla lempipaikka uudessa kodissa?

    Kiitos Tästä tekstistä.

    Karoliina Pentikäinen
    Liittynyt26.2.2019

    Voimia muuttoon ja kaikkeen uuteen. Joskus onni voi löytyä sellaisesta, missä ei ajattele sen olevan. Mun "eroasunto" ei ollut mitenkään persoonallinen. Oli muovimatot ja ikkunasta näkyi vain toisen talon julkisivuremontti pusseineen ja telineineen. Silti siinä asunnossa oli heti erityinen kodin fiilis ja vieläkin välillä mietin haikeudella niitä hiljaisia kevät aamuja siinä kodissa.
    Voimia ❤️

    Mari N.
    3/9 | 

    Kyllä se vaan aika vahvasti on niin, että ”home is where your heart is.” Jouduttiin syksyllä jättää Tampere yli kymmenen vuoden asumisen jälkeen meistä riippumattomista syistä ja muuttaa Espooseen. Luulin, ettei selvittäisi ikinä, mutta sittenkin - näin nopeasti - tuntuu jo hyvältä. Me ollaan kaikki täällä eli niin on kotikin ja rakkaus. <3 nyt uskallan jo jopa sanoa, että muutos saattoikin olla hyvä ja tervetullut. Paljon uutta ja ihanaa ollaan saatu elämään. Vaikka Tampere on meille aina merkityksellinen ja ehkä vielä toivottavasti koti, niin nyt ollaan tässä onnellisina.

    Lp
    4/9 | 

    Täysin samat fiilikset! Asutaan myös pyynikillä ja tuntuu ettei täältä voi ikinä muuttaa pois, vaikka isompaa sais samalla rahalla vähän kauempaa.

    TuireT
    5/9 | 

    Mietteesi ovat ihan ymmärrettäviä. Pienten lasten kanssa on houkuttelevaa ajatella rivi- tai omakotitaloasumista, tasokasta varustelua pyykki- ym. huoltoineen, tilaa, turvallista pihaa. Mutta; kaupan päälle tulee etäisyys keskustasta, autoileva elämä ja muu lähiössä asumisen tyyli. Onneksi meillä on mahdollisuus valita asuinpaikkamme ja -muotomme. Voi luoja, että yritin vuosia sopeautua niin rivitalo- kuin omakotitaloelämään eri puolilla kaupunkia, mutta koko ajan oli levoton olo ja sydän kaipasi keskustaan. Nyt ei tarvitse enää pohtia. Koti vanhassa talossa Aleksanterin puiston vieressä ei edusta viimeisintä talotekniikkaa eikä upeata työtehoseuran hyväksymää keittötä, mutta onni asuu miljöössä kun astun ovesta ulos. Sen monimuotoisuus, eri ikäpolvien naapurit, elämisen roso ja kirjo. Siitä on keskustaelämä tehty. Kun koti on täällä, mieli etsii väkisinkin perusteluja sille miksi minun ei kannata katsella uusia hienoja asuntoja kaupungin laidoilta ja naapurikunnista, vaikka oman asunnon hinnalla saisi tuplasti avarampaa ja hienompaa varustelua. Ne on niin nähty ja koettu ja nyt on hyvä.

    Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

    Seuraa 

    Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

    Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

    Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


    Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
    tekijänoikeuslain vastaista.

    Teemat

    Blogiarkisto

    2019
    Tammikuu
    2018
    Lokakuu
    Syyskuu
    Elokuu
    Tammikuu
    2017
    Lokakuu
    Maaliskuu
    2016
    2015
    Kesäkuu
    Huhtikuu
    2014
    2013

    Kategoriat