Kirjoitukset avainsanalla Raha

karo8 (3).JPG
karo8 (3).JPG

Mulla on kituuttajan identiteetti. Mä olen elänyt aika niukan lapsuuden  vanhempien opiskellessa ja sen jälkeisen oman opiskelija-aikani, josta hyppäsinkin suoraan äitiyslomalla, perhevapaille ja siitä opettajan minitunneille.

Mulle sellainen kädestä suuhun -mentaliteetti on ollut siis osa identiteettiä. Niin kuin sekin, että sananparsilaineihini on kuulunut ihan aina ”mulla ei oo rahaa” tai ”kellä muka on varaa”.

Viime vuosien, töiden muututtua ja palkka-asioiden kehityttyä en kuitenkaan ole enää ollut todellisuudessa se tyyppi, jonka tilillä on tilipäivänä, laskujen maksun jälkeen vain muutama satanen. Vaan nyt sinne voi kuusta riippuen (vaihtelut eri kuukausien välillä suuri) jäädä vähän enemmänkin rahaa. Ei paljon, ei rikastumiseen asti, mutta niin, että säästämällä voi päästä vaikka ulkomaanmatkalle silloin tällöin tai ajaa taksilla kaupungin sisällä, jos ei muuten pääse.

Toisaalta pidän hyvänä asiana sitä, että koen itseni edelleen köyhäksi opiskelijaksi. Pidän edelleen juhlahetkenä kaikkea sitä ylimääräistä, ei-pakollista, jota voin nykyään ostaa: ruokakassia kotiin kuljetettuna, satunnaisen siivoajapalvelun, kalliimman juuston tai aikakauslehden. Osaan siis nauttia pienistä arkisista asioista, enkä pidä mitään itsestään selvänä! Ei ole huono asia ajatella, että maksukyky on pieni. 

Toisaalta itsensä ajatteleminen opiskelijabudjetilla eläjäksi on myös huono juttu. En ymmärrä, mikä olisi fiksu tapa sijoittaa, koska olen ajatellut, ettei sellainen ole minulle saavutettavissa. En ole edes ajatellut säästää pitkällä tähtäimellä (lyhyellä kyllä), koska olen ajatellut, ettei multa liikene säästöön. Enkä ole myöskään uhrannut ajatusta tai penniäni tuleville eläkevuosille ja sen toimeentulolle.

Huonoksi tämän kaiken tekee sen, että jos ei ole realistista kuvaa tulojen ja menojen suhteesta, ei voi tehdä oikeita ratkaisujakaan taloutensa suhteen. 

Kun näen ympärilläni fiksuja verotusratkaisuja, kuittien laittamista talteen ja erilaisia rahastoja, on tullut tunne, että minunkin pitäisi. Ja jos ei kaikkea tuota, niin alkaa ainakin katsella realistisella silmällä tiliäni. Mä kun en todellakaan usein tiedä yhtään, paljon mun tilillä on massia, koska oletusarvo on, ettei yhtään. Sitten kun huomaankin, että perkule, siellä on rahaa, menen Kauppahalliin ja törsään enemmän kuin on tarvee. Tulee sellainen olo, että "because I can!". 

Mä olen pohtinut, miksi mun on niin vaikea suhtautua rahaan. Vaikka siitä puhuminen onkin nykyisin jo helppoa, mitä se ei esimerkiksi vielä muutama vuosi sitten ollut, en osaa ajatella rahaa minään muun kuin ikuisen vajeen kautta. Ehkä se johtuu köyhyyden identiteetistä ja toisaalta humanistiluonteesta. Eihän meitä humanisteja ole luotu miettimään rahaa. Me mietitään jotain muita asioita. Vaikka sitä, ettei koskaan tiedä, mitä inhimillisen ihmisen elämässä tapahtuu. Vaikka tänään on varaa ostaa Kauppahallin juustoa, huomenna ei ehkä enää edes leipää sen alle. 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Asu: korviket, Uhana Design // paita, Aarre(kid) // farkut, NEUW

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (12)

Karoliina Pentikäinen

Et varmasti ainoa :) Itsekin mietin aina, onko esim politiikasta ja rahasta puhuminen mautonta. Varsinkin Suomessa se on usein nuoralla kävelyä. Kivaa päivää! 

Daniella

Ehkä mauttomuuden fiilis syntyy siitä, että ei todellisuudessa köyhä ollenkaan kuvailee omaa köyhyyden identiteettiään. Periaatteessa ymmärrän kyllä idean ja ajatuksen tässä, mutta kun itse ihan oikeasti joutuu miettimään tarkkaan kaikki hankinnat, niin vähän karvaalta tuntuu lukea tällaista. Joo ok, miellät itsesi köyhäksi ja kulutat sen mukaan, mutta ah, mikä ihana yllätys kun rahaa onkin odotettua enemmän. Sellaista ylläriä ei osu kaikille köyhän identiteetin omaaville.

Enkä sano tätä siksi, ettei tuota olisi saanut ääneen sanoa, kaikesta on tärkeää voida puhua. Mutta ei tällä kertaa ollut täysosuma itselle, eikä aina tarvitse ollakaan. Jos tarvitsisi, niin kannattaisi sitten vaan lukea omia juttuja :D

Karoliina Pentikäinen

Mä en ajattele niin, etteikö ihminen voisi kuvailisi identiteettiään liittyen johonkin sen hetkiseen todellisuuten. Viittaan siis kohtaan: "ei todellisuudessa köyhä ollenkaan kuvailee omaa köyhyyden identiteettiään". On totta, että en ENÄÄ ole yhteiskunnan mittarilla köyhä - mitä varmasti olen kyllä ollut - mutta voi hyvin toimintamallit ja ajatukset juontaa juurensa historiasta. Tässä hetkessä sen sijaa olen vaikkapa äiti, yrittäjä, vaimo ja voisin aivan hyvin myös puhu äiti-identiteetistäni tai yrittäjäidentiteetistäni. Toisin sanoen en koe, että todellisena vaimona en voisi puhua vaimoidentiteetistä. 

Ihanasti sanottu tuo sun viestin loppu! Niin totta :) Jos aina pitäisi olla samaa mieltä, voisi olla himppusen tylsää, koska silloin olisi mahdollisuus ainoastaan heittää monologia peiliin katsoen. 

Tuulitar
3/12 | 

Ymmärrän niin sinua! Itsekin lapsuuteni vietin erittäin köyhästi kun oli maatila ja tule eu ja tuli konkka. Kun ei ole koskaan rahaa ollut paljon, ja nyt taas juuri sen verran että vähän jää säästöön, ei välttämättä osaa kuitenkaan ajatella että ei enää ole rahasta niin tiukkaa vaan elää edelleen kuin köyhyysrajalla. Vaikea sitä on ymmärtää itsekään.

Karoliina Pentikäinen

On vaikea esimerkiksi ajatella, että miten tulisi säästää oikein, kun ennen ei ole ollut oikeastaan mahdollisuutta säästää. Edes sitä paria kymppiä kuussa puhumattakaan mistään isommasta. 

Kirana
4/12 | 

En ymmärrä, mitä vaikeaa on ymmärtää, että nyt hyvätuloisella voi todellakin olla ns. köydän identiteetti? Ihan sama kuin paljon laihtuneella voi olla vuosia (ikuisesti?) lihavan identiteetti. Vaaka tai pankkitili näyttää erilaiselta, mihin on tottunut, mitä kautta on itseään kenties määritellyt. Eikä sitä tarvitse hävetä, että nyt on enemmän rahaa ja voi mennä vaikka sinne Kauppahalliin vaikka kaikilla ei tätä mahdollisuutta koskaan ole, aivan kuten ei laihtuneen tarvitse vähätellä saavutuksiaan vaan sen takia, että aina on joukko ylipainoisia, jotka eivät pysty laihtumaan. Mun mielestä tää oli ihan hyvä kirjoitus, jonka pointin mielestäni ymmärsin oikein hyvin, eikä tässä ollut muuta mautonta kuin muutamat kommentit...

Karoliina Pentikäinen

Sä puit paremmin sanoiksi sen, mitä minäkin ajattelin. Identiteettihän ei ole mikään faktakasa, vaan sinne liittyy suuri määrä uskomuksia, olettamuksia ja opittuja asioita :) Kiitos, kun kirjoitit tuon! Selvensi itsellenikin asiaa muuten. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
moneymoneymoney.jpg
moneymoneymoney.jpg

Minusta rahasta puhuminen on ollut aina viime vuosiin asti äärimmäisen kiusallista. Olen kiemurrellut penkissä, jos työhaastattelussa on pitänyt esittää palkkatoive tai jos toinen bloggaaja on kysynyt kampanjakorvausteni summaa. Silti raha ohjaa elämäämme hyvinkin paljon, eikä eurojen ja senttien määrä ole mikään vähäpätöinen asia.

Kutsuin näyttelijänä ja Helsingin kaupunginvaltuutettuna tunnetun Jasmin Hamidin puhumaan kanssani rahasta, koska hän jos joku, ei piittaa tabuista rahakeskustelujen ympärillä. Mitä opin Jasminilta? Kuinka hänen mielestään rahasta puhuminen lisää kaikkien hyvinvointia? Ja millaisia ennakkoluuloja rahasta puhuva ja kirjoittava nainen kohtaa? Näistä ja monesta muusta raha-aiheesta juttelemme aivan ensimmäisessä Lily Talks -podcastissani, jonka voit kuunnella tästä:

[embed]https://simplecast.com/s/dc8fd9a4[/embed]

Kuuntele, mieti ja kommentoi! Olisi ihana saada teidän ajatuksia rahan tiimoilta. Onko muita ujostelijoita, kun keskustelu kääntyy rahaan? Vai onko Jasminin ajatukset enemmän samoja kuin itselläsi?

Seuraavat rahaan, säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvät podcastit ilmestyvät 30.5 ja 6.6.2018. Ja voin sanoa, että ainakin minä olin aivan äimänä näiden aiheiden äärellä. Mutta niistä sitten lisää ensi ja seuraavalla viikolla.

Jotta jatkossa saadaan lisää teitä kiinnostavia podcasteja ilmoille, on tietysti tärkeää, että me osaamme täällä Lilyssä valita Lily Talks -jaksojen aiheet oikein. Vastaa siis kyselytutkimukseen tästä linkistä. Kaikkien 31.8. mennessä vastanneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan Trendin vuosikerta (arvo 89,10 e).

Vastaa tästä!

-Karoliina-

Kuva: Laura Ikonen 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P4110365.JPG
P4110365.JPG

P4110370.JPG
P4110370.JPG

Olen monella tapaa tunteellinen ihminen, joka luottaa intuitioon, mutta samalla monissa elämäni valinnoissa kuitenkin ihan hirveän harkitseva. Varsinkin rahaan ja töihin liittyvissä asioissa en ole todellakaan ollut rohkea. Kun asuin F:n kanssa kaksin, oli turvallisuushakuisuus elämämme elinehto. Kun olin perheen ainoa rahaa pöytään tuova yksilö, oli oikeasti onnenpotku, että minulla oli kaksi työtä ja sellainen ote rahahanoihin, että pystyimme säilyttämään saman elintason ja samaiset asuinseudut kuin aikaisemmassakin elämässämme.

Nyt kun meitä on kaksi aikuista näiden seinien sisällä, pystyi edes ajatuksen tasolla miettimään toisen työni jättämistä. Mutta ei päivätöistä luopuminen silti ollut minulle todellakaan helppo päätös. Tiesin sen olevan oikea ratkaisu kymmenistä eri syistä, mutta silti pelkäsin. Mitäpä muuta, kuinka taloudellista puolta. Pohdin, mitä tapahtuu, kun tuloni tippuvat puoleen? Kuinka osaan mitoittaa kuluni nyt uudessa elämäntilanteessa ja millaista on, kun ei ole ihan, ihan varmaa tienestiä ja taulukosta vuosikymmenet kellontarkasti tulevaa palkkaa?

Minulla on ollut äidinkielen lehtorin virka parilla eri koululla tämän vuosikymmenen alusta. Tässä ajassa on jo ehtinyt unohtaa ensimmäisten opevuosien epävarmuuden ja ainaisen pelon siitä, jatkuuko työt seuraavana lukuvuotena ja kuinka selvitä kesä ilman palkkaa.

Jonkun mielestä olen varmasti aivan hullu, että luovun vapaaehtoisesti turvasta. Ja kyllä. Hullulle tämä minustakin välillä tuntuu. Varsinkin, kun se toinenkin työ oli ihanaa ja palkitsevaa ja sellaista, joka tuntui myös omalle jutulle. Koen kuitenkin, etten koskaan voi kasvaa kirjoittajana, jos en anna sille kaikkeani. En voi ikuisesti varmistella ja turvata selustan selustaa. Uskon, että kun luopuu jostain, voi myös saada enemmän.

Koska rahaa tärkeämpää on kuitenkin aika. Kun mietin, mitä saan vastapainoksi tuplaksi painavammalle rahapussille, ei ratkaisuni tekeminen ollut enää lopulta niin vaikeaa. Voin saattaa F:n aamulla ilman kiirettä eskariin, hakea hänet sieltä pois ilman syyllisyyttä liian pitkistä päivistä ja olla rinnalla – ihan konkreettisesti – silloin, kun ekaluokka ja ekaluokkalaisen koulutie alkaa. Kävellä koulureitin yhdessä, auttaa iltapäivällä läksyissä ja olla muutakin kuin tukka putkella painava mutsi.

Kaikkea – oikeastaan juuri mitään – ei lopulta elämässä mitata rahassa.

-Karoliina-

 

Kommentit (1)

NannaUSA
1/1 | 

Tosi kiva kun jaoit näitä ajatuksia.  Olet oikeassa, että rahalla ei voi mitata kaikkea ja aika on todella, todella tärkeää.  Jos on mahdollisuus saada enemmän aikaa ja silti elää normaalia elämää, kannattaa todellakin ottaa tästä mahdollisuudesta kaikki kiinni.  Sinä teit aivan hirveästi töitä viime vuodet ja kuten itsekin sanoit, ei sitä kauan jaksa.  Kirjoittaminen varsinkin vaatii aikaa ja rauhaa ja muhimista, joten varmasti oli oikea ratkaisu.  Vähemmälläkin omalla rahalla pärjää.  Olen todella onnellinen sinun puolestasi.  Nauti elämästä ja nauti töistä ja uudesta vähän väljemmästä aikataulusta!!!  

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Me kuvasimme kuukausi sitten Pivon ja Bellablogien yhteistyönä videoita, joissa minä, Jonna ja Pauliina puhuimme rahasta ja säästämisestä.
Olen aina ollut mielestäni ihan fiksu raha-asioissa. En mikään erityisen pihi ja pedantti, mutta en myöskään yli omien varojen eläjä. Keskustelu kuitenkin tyttöjen kanssa osoitti, että voisin toimia jatkossa vieläkin paremmin.

Yksi mahtava tapa seurata rahankulutustaan on ladata puhelimeen Pivo-app. Se on ikään kuin mobiililompakko, joka pysyy koko ajan ajantasalla siitä, mitä varoille tapahtuu. Se näyttää kulut reaaliajassa, ja sen avulla voi säädellä omaa rahankäyttöään. Niin ja mikä parasta näin taulukkonörtille, sinne voi asettaa itselleen myös tavoiteviikkoja ja sitten katsella käppyröistä, kuinka kulutussuunnitelmissa on pysytty.

Minulla on Osuuspankin tili, joten itse voin käyttää Pivosta niin sanottua laajaa versiota. Tällä hetkellä tämä laajaversio ei vielä ole käytössä muiden pankkien tileissä, mutta muidenkin pankkien asiakkaat voivat käyttää hyödyksi Pivo-etuja: Cityshopparia, Pinsiä ja Hesburgerin Bonusklubia. Nyt ei siis enää tarvitse tukkia konkreettista lompakkoa niin monella etukortilla (ja unohtaa niitä kotiin), vaan edut kulkevat mukana kätevästi puhelimessa.

Katsopa meidän video tuosta alta tai täältä linkistä. Siinä paljastuu mm. se, kuinka eri tavalla me kaikki kolme naista käytämme Pivoa omassa arjessamme.

https://youtu.be/Ct4u8I7rNdg
Oman Pivon voi ladata täältä.

Oletko sinä kova säästämään? Ja ketä muuta motivoi tuollaiset taulukot raha-asioissa?

-Karoliina-
 

Kommentit (4)

Sonja K
1/4 | 

Heips! Tää oli hyvä muistutus: oon kuullut tästä aiemmin, mutta nyt videon katsomisen jälkeen, tuli jopa ladattua puhelimeen kyseinen app! :) Ootkohan mahdollisesti kirjoittanut tästä postausta aiemmin, tuli mieleen, kun yritin muistella, että missä yhteydessä tästä oon kuullut!

Mielenkiinnosta kysyn, että mistä arjen asioista (ruokakaupassa, ulkona syöminen, kosmetiikka, kampaajakäynnit tms.) olet valmis tinkimään ja mistä taas et voisi tinkiä missään nimessä?!

Monaveronika
2/4 | 

Itse olen myös Pivon suuri fani, ja seuraan + ennakoin sekä omaa kulutusta että hyödynnän cityshoppari-etuja. Lisäksi huippu juttu on mielestäni se, että koska pivon saa halutesaan ilmoittamaan aina kun siihen liitetyllä kortilla on tehty ostos, voi suht nopeasti huomata ja reagoida jos vaikkapa korttitiedot on kopioitu ja joku alkaa käyttämään korttia. Nettipankissa ei tule käytyä läheskään niin useasti, joten muuten reagointiin voisi ainakin itsellä tulla jopa viikon viive.

3/4 | 

Hyvin muistettu. Olen kyllä. Täältä löytyy kaikki uudet ja vanhat Pivo-tekstit.

Hmm. Mä säästän varmasti turhista mielitekovaatteista ja siitä, että ruuan pitäisi aina olla jotenkin hienoa. Perusarkiruoka, tosin hyvä sellainen, käy mainiosti. Kampaajalla käyn ehkä 4 kertaa vuodessa, joten sekin on säästö.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat