Kirjoitukset avainsanalla joutsen

Asu: lappuhaalarit, kevytuntuvatakki, pipo ja lenkkarit

Merkki: haalarit, R-Collection* // kevytuntuvatakki, Joutsen* // pipo, Sidoste* // lenkkarit, Nike

Hankintapaikka: Lenkkarit on monta vuotta sitten ostetut. Olisikohan ollut Asokselta. blogin kautta. Haalarit sain hiljattain blogin kautta. Sidosteen ja Joutsenen kamat on taas noiden mun muiden töiden kautta.

Käyttöönottotoimenpiteet: -

Käyttökohde: Mä pidän lappuhaalareita perinteisellä tavalla, tai sitten ison college-paidan alla samaan tyyliin kun ne näkyvät nyt takin alta. Lenkkarit on ollut sellaiset jokapaikanhöylät, jotka sopii värinsä ja mallinsa puolesta asuun kuin asuun. Tosin pipon merinovilla on näille säille jo vähän liikaa. Mähän olen täysin hurahtanut Joutsenen takkeihin ja pidän niitä tilanteessa kuin tilanteessa, säällä kuin säällä. En olisi itsekään uskonut, että joku materiaali vie niin mennessään, mutta untuva on tehnyt sen. Tämä kyseinen, kevään uutuus-Minttu-takki, on musta ihanan mallinen. Rakastan tuollaista pallomaista muotoa (varsinkin, kun kiristää alahelmää tuolla tavalla kuin kuvassa) ja parkahenkeä.Ylipäättään tykkään ostaa Joutsenet itselleni tällä tavalla over sizenä, yhtä kokoa liian isoina. 

Hankinnan kannattavuus: Lenkkarit ja haalarit mä taisinkin ruotia jo täällä postauksessa. Sidosteen pipot oli mun talven pelastus. Vaikka Minttu-takit tuli myyntiin verkkokauppaan vasta viikko sitten ja joihinkin kivijalkaliikkeisiinkin hiljattain, tiedän jo nyt, että takista tulee mun kesän luottotakki. Se, jonka voi heittää t-paidan päälle viileällä säällä kaupungille ja sen, jonka voi vetäistä mökkiöinä terassilla istuessa. Moni mieltää untuvan talveen sopivaksi materiaaliksi, ja kyllähän se lämmittääkin. Toisaalta untuva kuitenkin hengittää niin paljon, että se ei hiosta oikeasti ikinä. Se on musta ehkä kummallisin – ja mahtavin juttu – untuvassa.  Siksi untsikka – kevytuntsikka nimenomaa – on myös ihan relevantti kesätakki. Mintun väri tosin on mulle mun mielestä väärä. Kuvausten jälkeen itse asiassa palautin vielä takin ja valitsin toisen sävyn. Osaatteko arvata, minkä?

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

*saatu tuote 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

PC221836.JPG
PC221836.JPG

PC221841.JPG
PC221841.JPG

PC221845.JPG
PC221845.JPG

PC221854.JPG
PC221854.JPG

PC221855.JPG
PC221855.JPG

Asu: pipo, untuvatakki, farkut ja talvikengät

Merkki: pipo, Ivana Helsinki* // takki, Joutsen* // kengät, Pura* //  farkut, NEUW*

Hankintapaikka: kaikki tuotteet on jollakin tapaa blogin kautta. Pipon olen saanut toissa talvena Ivanalta ja kengät samana talvena tamperelaiselta Puralta. Farkut on suoraan NEUWlta ja takki viime talvelta, kun aloitin Joutsenella.

Käyttöönottotoimenpiteet: -

Käyttökohde: Kuten kuvasta näkyy, on tämä kokonaisuus suoraan talviseen talveen ulkokäyttövaatteiksi.

Hankinnan kannattavuus: Mä rakastan tätä pipon mallia ja väriä, mutta valitettavasti se vähän kutittaa mun päätä (ainakin pitkässä käytössä). Siksi pipo ei ole ollut varmasti kauneudestaan huolimatta kovin kannattava, koska pipo ei hakeudu käyttö”mukavuuden” vuoksi useinkaan päähän. Mä olen toki varmasti puolueellinen ylistämään Joutsenen takkeja, mutta kun näitä untsikoita aloin käyttää, on kaikki muut talvitakit jääneet kaappeihin pyörimään. Kun samassa paketissa on sekä lämpö, tyyli ja keveys, on vaikea alkaa enää vaihtamaan muihin. Tässä Evie-takissa parasta on tuo jättihuppu ja kaulus – ei tarvitse käyttää huivia lainkaan. Farkuista olen kirjoittanut miljoonakertaa (mm. täällä ja täällä), mutta kuten näkyy, en enää muuta käytä. Puran kengät on aivan huikeat! Mä en haluaisi käyttää talvella mitään muuta. Yhtä kätsyt sujauttaa jalkaan kuin UGGit, mutta paljon paremmat. Purat on kotimaiset, lämpimät, ne pitävät mallinsa (toisin kuin UGGit) ja niiden pohja sopii myös liukkaalle (toisin kuin UGGeissa). Harkitsin vahvasti, että ostaisin F:lle samaiset kengät täksi talveksi, mutta ei oikein anna periksi tuo 250e:n hinta, jos kengät mahtuu lapselle jalkaan (hyvässä lykyssä) sen yhden talven verran. Sitten heti, kun jalan kasvu loppuu. Eli joskus kuuden vuoden päästä?

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

*saatu tuote 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

PC046795.JPG
PC046795.JPG

PC046797.JPG
PC046797.JPG

PC046767.JPG
PC046767.JPG

Asu:lenkkarit, sukat, väljät housut, untuvatakki, laukku ja neuletunika

Merkki: Lenkkarit*, NewBalance. Sukat*, Sidoste. Housut*, Nanso. Takki, Joutsen. Neule*, Aarre. Laukku, CalvinKlein.

Hankintapaikka: Tämä on todellinen ”bloggaajan haalittu asu”, koska olen saanut kaikki muut, paitsi takin ja laukun, jollakin tapaa töiden kautta. Lenkkarit olen saanut Koskarin Intersportista, housut ja neuletunika ovat tulleet kaupallisista yhteistöistä ja sukat olen pihistänyt toimistolta. Takki ostettu Tampereen Joutsen-liikkeestä, laukku Prahasta töissä kesänä.

Käyttöönottotoimenpiteet: -

Käyttökohde: Mä luulin, että tulen käyttämään New Balanceja ja niiden erikoispohjallisia vain lenkillä. Totuus on kuitenkin ollut se, että kengät (nimenomaa pohjallisten kanssa) ovat niin kevyet ja hyvät jalalle, että pidän niitä sään salliessa aina muutenkin. Ei siis ollut ihme, että ne valikoituivat myös Budapestin reissulle ihan ”kaupunkikengiksi” mukaan. Nanson housut – kuten jo postauksessakin mainitsin – käyvät niin arkeen ja juhlaan. Ja niissä niitä olen ehtinyt jo pitääkin. Ihmeekseni ne toimivat aika kivasti myös lahkeet käärittyinä. Olette ehkä jo vähän kyllästyneet näihin mun kolmeen (musta, harmaa ja vihreä) Aarrekidin Aarre-neuleeseen, mutta kun pidän niitä ihan jatkuvasti. Juuri tuolla kuvan Budapestin reissulla neuletunika meni päivällä näin housujen kanssa (vaikkei paljon takin alta näykään), illalla puin sen sukkisten kanssa mekoksi. Miten kätevä reissuasu! Untsikan hommasin siksi, että mulla ei ole yhtään maksitakkia talveksi. Oikeastihan tämä Dorah-takin malli ei ole aivan maxi-mittainen, mutta mä olen niin lyhyt, että toimii musta juurikin tuollaisena vähän isona ”makuupussitakkina”. Mä en pidä mitään muita sukkia enää kuin Sidosteen, joten voisi kai sanoa, että käyttökohde: Aina, jos sukat on jalkaan laitettava. CalvinKlein on mun luottolaukku silloin, kun pitää saada laukku mukaan tosi rentoonkin asuun. Esimerkiksi näin tai sitten ihan vaan, kun menen kollarihousuissa ostamaan kaupasta maitoa.

Hankinnan kannattavuus: Sanomattakin selvää, että Aarrekid ja New Balancet ovat olleet kannattavia ostoksia. Olen pitänyt niitä paljon enemmän, mitä aluksi osasin edes kuvitella. Nanson housut voisivat olla mun makuun lahkeista vielä vähän kapeammat, jotta pysyisivät paremmin myös rullalla. Siksi annan niiden arvosanaksi ennen ompelijan käsittelyä 8,5. Sidosteen sukat ovat timanttiset kaverit. Tosin, koska kyseiset logosukat ovat sporttimateriaalia, voisi esimerkiksi Pure Waste -materiaalia oleva Sidoste-sukka sopia arkeen paremmin. Niin ja lennolle minun olisi pitänyt tajuta pakata Sidosteen matka- ja toimistosukka. Oli nimittäin turvonnut koipi niin, että nilkassa luki Sidoste vielä sukan poisottamisenkin jälkeen. Takista toivon mun luottokaveria seuraaviksi vuosiksi. Takki on käsittämättömän kevyt ja lämmin yhtä aikaa. Kuten joskus olen sanonut, kynnys käyttää enää muita takkeja kuin untuvaisia, kasvaa joka päivä. Muut tuntuvat viileille ja painaville, vaikka vielä vuosi sitten en edes olisi tajunnut tämmöistä eroa. Itse tykkään yhdistää Joutsen-takit juurikin rennosti lenkkareihin, Martenseihin tai muihin street-henkisiin kenkiin. Erehdyin yhtenä päivänä iskemään tämän takin korkonilkkureiden pariksi. Kokonaisuus kyllä varmasti sopi yhteen, mutta itselleni tuli liian virallinen olo. Laukku on ollut äärimmäisen kannattava ostos. Muistatte ehkä, että etsin tämmöistä laukkua aika kauan. Todellisuudessa laukku taitaa olla miesten laukku, mutta sillä ei tietysti ole mitään väliä. Ostin laukun Prahasta kesällä 2017 ja olen käyttänyt sitä siitä asti joka viikko.

-Karoliina-

Kuvat: Miäs

*saatu tuote 

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 | 

Miten laukku voi olla "miestenlaukku". :) Toki ymmärrän, että miehille suunnataan omaa mallistoa.
Hankinnan kannattavuuden analysointi on myös jokseenkin hassua tässä yhteydessä, jos olet ne saanut vai oletko saanut valita erikseen minkä tuotteen yritys sinulle antaa.

Minä yritän nykyään matkustaa aika vähillä vaatteilla, joten on kiva miettiä omista vaatteista kokonaisuuksia, jotka sopivat yhteen ja joita voi käyttää erilaisissa tilanteissa kun yhdistelee tai asustaa vähän eri tavalla. Toisaalta samaa harrastan myös ihan normioloissa, kun olen viime vuosina ostanut vaatteita vain jos olen todella tarvinnut jotain uutta.

Karoliina Pentikäinen

Moikkelis! Juu saan aina valita itse, jos on yhteistyö, että mitä otan esim tietystä mallistosta. Tosin aina se oma päätöskään ei ole oikea: Joskus huomaa jälkikäteen, että hankita ei ollutkaan hyvä.

Mä saan jotenkin kikesejä matkakamojen pakkaamisesta :) Se on sellaista asun kapselointiqa, johon arjessa taas en pysty niin hyvin! 

Jm
2/11 | 

Onpa kivan näköinen kokonaisuus, erityisesti nuo lenkkarit piristää mustaa asua :) Itsekin olen haaveillut vuosia Joutsenen untsikasta, saa nähdä raaskinko joskus ostaa.

Mutta hei, mistä se sun musta pipo on, joka usein näkyy päässäsi instastoreissa? Sellainen ribbineulos ja käännetty reuna?

Kateliini

Näkyy kaulus ainakin. Ja varmaan siks, että joku alkais nillittää siitäkin.
"Rintsikoillako sä vaan oot?" Tai "tokassa kuvassa näkyy jotain kaulusta. Onko se saatu, miksei sitä mainita?"

Onko oikeasti pakko puuttua joka asiaan Karoliinan postauksissa? Ihmettelen vain

Kiva asu! :)

Vierailija

En mie näe, näen vain takin ja vähän kaulusta. Ja ei kai kukaan nillittäisi tuollaista, kyllä kuvissa näkyvien vaatteiden esittely riittää. Eihän näihin aluspöksyjäkään merkitä, vaikka oletettavasti suurimmalla osalla sellaiset asukuvissakin on :)

Karoliina Pentikäinen

Edellisiin: No itse asiassa mietinkin, laitanko ollenkaan , mutta päätin laittaa. Koska mulle käy aina niin, että jos en jotain merkitse, jengi on silleen "mikähän on tuo taustalla, tuolin selkänojalla roikkuva viltti tai neuletakki, josta näkyy kaksi senttiä kuvan alalaidassa" :D

S.Back
4/11 | 

Ihan superihana takki!! Oon itse rakastunut ”makuupussitakkeihin”, muut takit jää kyllä käyttämättä :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

KARO3 (5).JPG
KARO3 (5).JPG

KARO4 (4).JPG
KARO4 (4).JPG

KARO7 (4).JPG
KARO7 (4).JPG

KARO15 (1).JPG
KARO15 (1).JPG

KARO9 (2).JPG
KARO9 (2).JPG

KARO13 (3).JPG
KARO13 (3).JPG

Istuskelin eilen aamulla kotosalla. Päivä oli saanut yllätyskäänteen, kun päivälle buukatut kuvaukset siirtyivätkin perjantaille kuvaajan sairastuttua, enkä oikein aluksi tiennyt, miten päivä tulisi rakentaa.

Hetken kahvikupin kanssa haahuiltuani päätin jäädä ihan vaan kotiin. Tehdä yöppärissä töitä ja olla ihan omassa hiljaisuudessani. Hissutella menemään ja kerätä voimia viikon tuleviin sosiaalisiin tilanteisiin.

Kun siinä riisipuuroaamupalan, ikkunalaudalle ennen kahdeksaa aamulla sytytettyjen kynttilöiden, viltin ja avatun läppärin ääressä vilkaisin ympärilleni, aloin pohtia, olenko VIIMEINKIN löytänyt sellaisen rauhan työntekoon ja arkeen, mitä olin monta vuotta jo tavoitellut. Sen, minkä vuoksi luovuin aikanaan myös opetöistäni, kun tuntui, ettei yksi nainen vaan voi revetä niin moneen suuntaan.

Tulin siihen tulokseen, että ehkä olin sinä joulukuisena aamupäivänä juuri niin rauhainen ja vähästressinen, kun täällä luonteella ja elämällä pystyi olemaan. Tottakai työkalenteri oli buukattu aatonaattoon asti. Ja tietysti oli edessä viikoittain pinnistelyjä, jotka jännitti, keräsi paineita ja välillä jopa ketuttikin. Mutta yhtä lailla huomasin, että elämästä on askel askeleelta alkanut poistua se suurin aikataulupaine, joka oli varmasti pahimmillaan ennen burn outia 2017. Nyt sentään jokainen päivän minuutti ei ollut tupaten täynnä. Ja mikä tärkeintä: Olen alkanut saada kiksejä myös töistä kieltäytymisestä entisen töiden haalimisen sijaan! (Uusi asiakas saattoi olla hieman kummissaan alkuviikosta, kun pidin kattavan puheen alkuviikolla puhelimessa siitä, miksi mun blogi EI olisi hänelle sopiva kanava. Jonka jälkeen luettelin kasapäin muiden vaikuttajien nimiä, joihin kannattaisi ottaa yhteys.)

Saman zen-pohdintani aikana mieleeni juolahti keskustelu, jonka kävin pari viikkoa sitten siskoni kanssa lounaalla. Hän sanoi minulle jotenkin näin: ”Lilli (lempinimi lapsuudenkodissani), sun on vaan hyväksyttävä se, että sä olet rauhaton sielu”. Vaikka tuossa tilanteessa kommentti naurattikin mahtipontisuudessaan, oli sisko  ihan varmasti osin oikeassa. Musta ei varmasti koskaan tule sellaista ihmistä, joka ei rimpuilisi – vähintään sisäisesti – jonnekin uusiin suuntiin. Ja vaikka kuinka rakastan ja ehkä jopa tarvitsenkin perusturvaa – perustuloa, perhettä ja omaa luottojengiäni – on yksi mun suurimmista ahdistuksen kohteistani jämähtäminen. Nimittäin jos mua ei innostaisi tai pelottaisi mikään. Jos uutiset eivät saisi tunteita pintaan tai jos en etsisi tulevaisuudesta enää uusia haasteita, voisin yhtä hyvin sanoa, etten ole enää minä. (Ja sellaisenkin tilanteen elämäni aikana kokeneena voin sanoa, että se jos mikä on tila, joka ei todellakaan ole minulle hyväksi.)

Lopuksi siitä, miltä se rauhattoman – vaikkakin mielellään omiin oloihinsa vetäytyvän – ihmisen zen-tila sitten tuntuu? Se on sitä, kun saa nukuttua. Kun ei tunnu jatkuvasti sille, että kropan sisällä jyskyttää höyryjuna. Sille, kun asiat ei unohdu päästä (muista esimerkiksi sen, onko syönyt aamupalan tai mikä on sen huonekalun nimi, jolla istutaan olohuoneessa). Sille, että pinna on pidempi ja sanat pehmeämpiä. Voi kun tämä olisi myös vuoden 2019 teema näin yksilötasolla täällä osoitteessa.

Kuvissa minä. Ja tuo mies, joka maadoittaa hyvin tätä sinkoilevaa sielua. Yllä höyhenenkevyttä, jotta jaloilla on mahdollisuus nousta himppusen maanpinnasta ilmaan. Kyseessä Joutsenen Aarni, unisex-takki. 

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Takit: Joutsen (kuvauslainassa) 

Kommentit (1)

säpinä
1/1 | 

Hei!

Samaistuin monelta kohdin tekstiisi! Ihana huomata, että joku muukin kuvailee kumppanin rauhoittavaa vaikutusta sanalla maadoittua. Omalla puolisollani on tapana istua viereeni ja ottaa kädestä kiinni. Siloin koen "maadoittuvani" paremmin olemaan läsnä hetkessä :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat