Kirjoitukset avainsanalla kesäloma

Mä olen jo aikaisemmin kertonut siitä, miten yrittäjän ja toisaalta työntekijän duuneissa on molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa. Yksi yrittäjyyden ihana puoli – siis tällä mun alalla – on se, että töitä voi tehdä missä ja milloin vain. Huono puoli se, että töitä täytyy tehdä milloin ja missä vain, koska lomia ei ole.

Koska te toivotte jatkuvasti MyDay-postauksia, ajattelin näyttää nyt konkreettisesti sen, millaista tämä meidän kesän vietto on töiden ja vapaa-ajan risteytyessä. Eli ts. miten en ole lomalla, mutta kuitenkin työnteko on erilaista ja löysempää kuin talvisin.

 

Sunnuntai 30.6.2019

Ollaan vietetyt viikonloppua Hankasalmella. A lähtee sunnuntaina ajelemaan Tampereelle, koska hällä on normaalisti työpäivä maanantaina. Me jäämme F:n kanssa mummolaan vielä yhdeksi yöksi. Käymme aamupäivällä sukujuhlissa, ja kun kemut ovat ohi, F lähtee mummon ja papan kanssa Jyväskylään luontomuseoon, minä tulen lapsuudenkotiini jo edeltä. Teen töitä viidestä puoli kymmeneen illalla. Kirjoitan postauksia, suunnittelen uutta työviikkoa ja hoidan Sidosteeseen liittyviä asioita. F tulee isovanhempien kanssa välissä jo mummolaan, mutta iltapalahuolto ja saunomiset hoidetaan isovanhempien toimesta.

 

Maanantai 1.7.2019

Mun isä on lähtenyt töihin jo kuuden aikaan, mutta minä olen meistä naisista eka, joka herää kahdeksan maissa. Mummo ja F koisivat ennätyspitkiä unia. Aloitan aamun sähköposteihin vastailulla, ja vaikka muut heräävät, teen töitä 11 asti. Käyn pitkästä aikaa läpi sähköpostinrästiposteja (inhokkihommaani, joka varsinkin kesäisin on huonolla hoidolla), soitan muutaman työpuhelun, sovin palaverin elokuulle ja alan neuvotella yhtä uutta yhteistyökuvioita sähköpostiviestien avulla. Kirjaan itselleni ylös, että muistaisin illalla hoitaa kuitit ja laskutushommat, mutta tiedän jo valmiiksi, etten tule tekemään niin.

Hyppäämme junaan klo 12.45 ja kirjoitan koko matkan 14.50 asti postauksia jemmaan. On ihanaa, kun junassa on hyvä ilma, eikä minulle tule huono olo. Junassa työskentely on best, koska silloin matka etenee nopeasti. Nautin, koska tiedän, että tuleviin vuosiin tällainen ei varmasti ole enää mahdollista. Sanon äänikirjaa kuuntelevalle F:llekin, että nyt meidän tulee nauttia rauhasta, koska puolen vuoden päästä tilanne junassa on meillä jo ihan toinen.

 

Tiistai 2.7.2019 

Herään puoli kahdeksalta. Keitän puuroa, juon kahvia ja samalla näpytän kännykällä työjuttuja: Pitää saada hoidettua Sidosteen urheilijan sponssipaita painoon päivän aikana (kisat jo seuraavana päivänä). Soitan äitipolille ja varmistan seuraavan päivän ultra-ajan ja päivitän asiakkaan some-tilit.

Mies lähtee töihin ja kun lapsi on käyttänyt päivän ruutuaikansa jo ennen aamuysiä, alkaa hän askarrella, maalata ja tehdä erilaisia sotkuisia puuhia, joista en jaksa välittää, koska on ihanaa, että A)hän on niin kekseliäs yksin touhuaja ja B)voin tehdä hyvällä omatunnolla töitä.

Tiedän, että fiksuinta olisi ensin pedata sängyt, raivata koti aamukunnosta päiväkuntoon ja pukea päälle, mutta sorrun taas kerran siihen, että alan tehdä päivän töitä keskellä pomminjäljillä olevaa kotia, yöpuvussa.

Annan yhden yhteistyötarjouksen asiakkaalle, joka sitä pyytää. Muistutan toista asiakasta syksyn yhteistöistä ja annan oma ehdotukseni postausten kärjestä. Samalla muistan, että perhana vieköön yksi tarjousehdotus on seissyt pöydälläni monta päivää. Alan naputella myös sitä.

Yhdentoista aikaa lapsi kysyy, voiko lähteä kaverin kanssa leffaan. Hän ei ole koskaan mennyt leffaan täysin ilman aikuista, mutta en näe ongelmaa, koska leffateatteri ja menomatka sinne on tuttu. Ostan lapsosille leffaliput ja tyttären kaveri tulee kohta touhuilemaan meille ennen elokuvan alkua.

Kirjoitan viikon postauksia taas jemmaan ja otan muutaman kuvan niitä varten. Tämän jälkeen väännän lounaantapaisen meille jääkaapin jämistä. Kesällä kauppakassin tilaaminen on jäänyt ja sen kyllä näkee ruokavaroista.

Ehdin kirjoittaa hetken kolumnia, jonka dead line on perjantaina. Onneksi löydän edellisiltana koneeni syövereistä yhden kolumnipohjan, jonka olin sinne joskus inspiraatioissani näpytellyt, joten aihio on jo valmiina.

Yhden maissa alan pikasiivota kotia ja laittautua ihmisten ilmoille. Päätän sittenkin viedä tytöt leffaan bussilla, koska lapselle ei ole käyttörahaa mukaan ja hän tarvitsee muutenkin nenäsumutetta apteekista flunssaan. Saavatpahan tulla keskenään pois.

Mulla menee Koskarissa yllättävän kauan, koska erehdyn penkomaan Koskarin lastenvaatekirpparille. Tulen kotiin 15 maissa ja alan kirjoittaa kolumnia. Teen tarjouksen isosta ambassador-yhteistyöstä, jonne tulee kirjata tarkasti jo postausten sisältö ja postauksiin liittyvät tuotteet. Kirjoitan sitä ja kolumnia 17 asti.

Olen ajatellut, että illalla, kun lapsi menee nukkumaan, kirjoitan kolumnin loppuun. Ja lapsi nukahtaakin hyvissä ajoin. En saa kuitenkaan mitään aikaiseksi. Valmis kolumnipohja tuntuukin yhtäkkiä taakalle. En saa aikaiseksi enää mitään fiksua ja minua stressaa jo seuraavan päivä ultra äitipolilla.Suljen läppärin yhdentoista aikaan.

 

Keskiviikko 3.7.2019

Menemme aamulla ultraääneen, jossa kaikki on onneksi hyvin. Sen jälkeen tulen kotiin, jossa F ja hänen ystävänsä viettävät päivää. Yleensä voin keskittyä missä tahansa metelissä ja keskeytyksistä huolimatta, mutta koska nyt ei ajatus ja juttu kulje, häiriinnyn jatkuvasti pienestäkin mekkalasta, ts. ihan normaalista elämästä. Räävin kasaan kolumnia, suikkaroin välillä blogin puoellla ja vastailen sähköposteihin.

Lähden puolineljäksi kynsihuoltoon ja sieltä miltei suoraan Motonet GB-kisoihin. Tulen kotiin ysin maissa tyttöjen kanssa miehen jäädessä vielä kisoihin. Kun tytöt nukahtavat, pakotan itseni tietokoneen ääreen. Runnon kolumnin näppäimistöstä ulos väkisin. Lopetan yhden aikaan yöllä. Harvoin kolumnia on näin vaikea tehdä, ja ajallisesti – tasoon nähden – työskentely oli todella tehotonta. Aina ei vaan lähde. Palautan tekstin toimitukseen saatesanoilla "tällä kertaa synnytysprosessi oli vaikea. Enkä tiedä, onko tässä edes mitään punaista lankaa". Saan kuitenkin toimituksesta tsemppiviestin seuraavana päivänä ja kommentin, että punainen lanka on aivan näkyvillä. Se helpottaa. 

 

Torstai 4.7.2019 

Herään aikaisin, jotta ehdin ennen klo 10 vastata sähköposteihin. Neuvolan jälkeen teen töitä kaksi tuntia, mutta en saa edelleenkään maksettua tai lähetettyjä laskuja. Olen todella, todella huono tässä kohtaa yrittäjyyttä. Inhoan kaiken maailman alati vaihtuen asiakkaiden laskutustietojen etsimistä ja kaikkea sitä shaiberia. Lisäksi unohdan merkata aina itselleni esimerkiksi eri duunien kanssa sovitut palkkiot, ja sitten pitää selata sähköpostit läpi, mitä mun pitikään laskuttaa. Lapsonen tekee omia pikku hommiaan, kuten askartelee ja tekee bränkkejä.

Ennen yhtä päätän ruokkia lapsen Kotipizzassa ja sitten menemme Pyykin kesäteatteriin Tatun ja Patun ensi-iltaan. Liput olen saanut blogin kautta. Hieman hävettää, että kerta Pyynikillä on ensimmäinen, vaikka asumme 4 minuutin automatkan (ajastin) päässä.

Kun tulemme kotiin, kirjoitan perjantain postauksen, sekä pakkaan ja silitän blogikuvausvaatteet. Menemme A:n ja F:n kanssa ekalle käynnille Nooran ja Matin uuteen kotiin, mutta olemme päättäneet Nooran kanssa ottaa samalla myös blogikuvia. Juomme Nooralla ja Matilla kahvit, ja sitten suuntaamme Nooran ja F:n kanssa kuvaamaan. Kuvausassistentti ei varsinaisesti helpota kuvien ottoa. Eikä se, etten meinaa enää taipua pukemaan ja riisumaan auton takapenkillä. Mutta selvitään tästäkin.

 

Perjantai 5.7.2019

Perjantaina vastaan muutamaan sähköpostiin, mutta en tee muuta ja näin olen itse asiassa koko viikon hommat ajoittanutkin. A on koko päivän ja illan töissä, joten olemme päättäneet viettää F:n kanssa tyttöjenpäivää. Tällaisina päivinä lapsi on hyvin tarkka, ettei äiti ole läppärillä. Käymme Andy Warholen näyttelyssä, syömässä Ratinassa ja tulemme kotiin katsomaan Harry Potteria. Tosin nukahdan puolen tunnin kohdalla ja lapsi herättää kahden tunnin päästä, kun leffa on ohi. Kokataan yhdessä salaattia ja sitten A:n veli ja F:n serkut tulevat kylään. Tytöt hummailevat keskenään. Lojutaan porukalla sohvilla, syödään iltaruoka ja perään vielä iltapalakin.

Koko päivän takaraivossa on ollut paine, että pitäisi hoitaa ne lasku- ja laskutusasiat, mutta en hoida niitä edelleenkään F:n mentyä nukkumaan. A ei ole kotona, joten päätän tehdä töitä. Kirjoitan tätä kyseistä postausta ylös (helkkarin vaikea muuten muistaa, mitä teki esimerkiksi vuorokausi sitten!), ja kun lopetan, kello on 23.56. Vaikka A tulee kotiin, en saa unta, ja nukahdan vasta aamun pikkutunneilla. Päässä pyörii miljoona asiaa liittyen töihin, äitiyslomaan ja kaikkeen siihen. Huomaan, että olen alkanut pohtia sitä, miten helkkarissa saan klaarattua tämän saman paletin sitten, kun mukana on kaiken lisäksi kaksi vauvaa. Olen palkannut itselleni äitiysloman ajaksi jo assarin, mutta silti mietityttää, miten saa hoidettua äitiyden ja yrittäjyyden extreme-olosuhteissa. 

 

Lauantai 6.7.2019 

En tee töitä ollenkaan, mitä nyt päivitän ihan vähän asiakkaan somea. Olen aivan poikki. Olen saanut unta aamuviideltä ja herään ennen ysiä. Mennään naisporukassa naapurin äiti-lapsikatraan kanssa Tammelan torille aamupalalle ja sen jälkeen F menee vielä naapuriin leikkimään. En saa nukuttua päiväunia, vaikka yritän.

Iltapäivällä F lähtee Nooralle ja Matille hartaasti toivottuun yökylään. Yökylä on ajoitettu tähän, koska meidän piti A:n kanssa mennä ystävien pihajuhliin. En kuitenkaan voisi edes kuvitella pukevani päälle bilekolttua ja lähteväni sosiaalisesti pyörimään. Jäämme kotiin, käymme hampparilla ja lojumme sohvalla.

 

Sunnuntai 7.7.2019 

Herään ennen kymmentä. Olen pitkästä aikaa saanut nukuttua hyvät unet. Kannatti siis manailla Instagramissa unettomuutta, heti tehosi ääneenvalitus.

F on vielä yökylässä. Juomme aamukahvia rauhassa sängyssä, mies pelaa jotain kännykkäpeliä ja minä avaan läppärin. Lähetän muutaman työsähköpostin (mitähän jengi ajattelee, kun viestien lähetysajankohta on sunnuntaiaamu), koska tuntuu sille, että nyt siihen on energiaa ja ideat pulpahtelevat mieleen. Edellispäivien epätoivo töistä selviytymiseen on muuttunut hyvien unien jälkeen innokkuudeksi: Keksin ratkaisuja ja suunnittelen, kuinka homman tulee tästä edetä. Mulle käy usein näin, että kun saan vaan nukuttua hyvin, asioille alkaa löytyä ratkaisuja! 

Suunnittelen uuden viikon postausten aiheet paperikalenteriini, pohdin yhtä töitä helpottavaa yksityiskohtaa mun töiden organisointiin ja mietin jo, mistä seuraava kolumni voisi kertoa. Uuteen dead lineen on kolme viikkoa, mutta koska mies aloittaa kahden viikon loman viikon päästä, en haluaisi tuhlata perheen yhteistä lomaa yhtään enempää kuin pakko työntekoon.

Buukkaan ensi viikon työpalaverin. Puolen päivän aikaan lapsi tulee kotiin. Vietetään loppupäivä perheaikaa. Käydään pyörälenkillä ja kahvilla Arboretumissa. A tekee ruokaa ja meille tulee ystävä syömään. F huitelee illan pihoilla ja naapurissa, minä pakastan anopin tuomat mansikat. Oikein hyvä viikon päätös! 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Kommentit (13)

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Suurin osa onneksi onkin! Mutta satunnaiset laskut, joiden summat ja saajat vaihtelee, ja kuitenkin mun tulee kaivaa nuo tiedot itse sähköposteistani esille, olen hoitanut itse ihan siksi, että kuitenkin joutuisin näkemään suurimman vaivan niiden eteen. Mutta hitsi kun KAIKEN sen, joka ei ole vain kirjoittaminen, voisi ulkoistaa <3

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Tämä on taas sarjassamme "kaveri osti äitiysvaatteeksi siinä vaiheessa, kun en itse vielä julkisesti äitiysvaatteita uskaltanut ostella" :) Eli second hand, mutta Vilan mekko. 

Kianna K
3/13 | 

Hei, muistathan levätä välillä 😊? Toisaalta: Kaksoset saanevat varmasti sinut sitten aikanaan irti töistäsi ihan luonnostaan, nautihan nyt tekemisen valinnan vapaudesta 😊

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Toki muistan <3 Ja itse asiassa yhdestä asiakkuudesta luovuin jo heti raskauden ekoilla viikoilla, Sidostetta hoidan ehkä 50% siitä miten ennen jne. Toisaalta työt pitää myös selväjärkisenä. Ne piristää ja on suuri ilo. Voit tosiaan olla, että "hieman" työtahti tästä tulee luonnollisesti hidastumaan :) 

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Ai! Hassua, jos näyttää sille :) Omasta mielestä hommat on täysin retuperällä ja epäsuunnitelmallista. Yleensä pyrin tekemään duunit 8-16, eli tuollainen yötyöläisyys ei ole yhtään mun juttu tai tavoite. Ihanaa uutta viikkoa <3

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Suosittelen sellaisille alle 7-vuotiaille. Toki on myös paljon hassuja kohtia isommillekin, mutta isommat jaksaisivat varmasti katsoa myös vähän juonellisemman kokonaisuuden. Esitys noudatteli kirjaa, eli se koostui pienistä irrallisista kohtauksista. Mutta sekä minä, että F naurettiin monessa kohdassa. Siinä mielessä oikein hyvä! 

Tykkäsin siitä, että esitystä ei oltu turhaan venytetty. Oli napakka, nopeatempoinen ja kesti 45min. Tatu ja Patu olivat hyviä, kymmeniä rooleja näytelleet naishahmot olisivat voineet olla paikoin parempiakin. Mun mielestä, jos roolia vaihdetaan - ainakin lastennäytelmissä - pitäisi asun, maskin ja äänen myös vaihtua radikaalisti. Nyt ei varmasti jäänyt edes pieniltä katsojilta epäselväksi, että samat naiset vetivät joulupukin, mökkiläisen, karhun jne roolit. 

Mutta hyvä kesäteatteri ja lasten näytelmäksi piristävän vaihteleva. 

Vierailija
6/13 | 

Tästä sai kyllä hyvän käsityksen miksei blogissasi ole enää juurikaan kiinnostavaa luettavaa. Käytät suurimman osan ajasta yhteistyöpostausten suunnitteluun ja kuvauksiin. Kiitos ja hei, etsin muuta luettavaa. (p.s ihme jos julkaiset tämän kommentin :))

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Ihme? Miksi? Sinulla saa olla oma mielipiteesi ja jos lukukokemus ei miellytä, on jokaisella varaa valita netin syövereistä jotain itseä kiinnostavaa. 

Toiseksi. En käytä suurinta osaa, kuten ehkä huomasit. Mutta todella suuren osan ajasta yrityken pyörityksessä vie kaikki muu kuin itse tämä kiva homma, kirjoittaminen. Se on tosi sääli, mutta jokaisessa työssä on omat kompastuskivensä. Se on yrittäjän työn kurjin puoli: Asiakashankinta, neuvottelut, sähköpostit, laskut jne.

On ihan totta, että en voi julkaista kuutena päivänä viikossa, joka ikinen vuoden viikko, ilmaista luettavaa, jos en saa jostakin palkkaa tämän kirjoittamiseen menevän ajan korvaukseksi. Yhteistyöt ovat tuo palkka pääosin. Varmasti sellaisia bloggaajiakin maailmassa on, mutta meidän perhe tarvitsee molempien aikuisten tulot. Tosin en tunne juuri perheitä, joissa toinen aikuinen (tai parhaassa tapauksessa se ainoa aikuinen) tekisi työtä täysin ilmaiseksi. Mutta lottovoittoa odotellessa <3

Kaisu-kaksosten äiti myös
7/13 | 

Kylläpä on ihana lueskella näitä ja aiempia kommenttivastauksiasi - ja asennettasi moneen asiaan: täynnä ihanan tervettä ”maalaisjärkisyyttä”. Hyvä sinä, jatka samaan malliin! Ja tästä ”otteestasi” sekä tuosta tämän tekstin teeman ”järjestelmällisestä, mutta tilanteen mukaan joustavasta, organisointikyvystäsi” on takuulla hyötyä tuplapienokaistesi synnyttyä. Tunnistan hyvin näistä myös osan itseäni, joten kokemuksesta ennakoin 😊. Kaikkea hyvää!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tänään on se päivä, mistä opeuran aikana vaihtui ajanjakso. Oli lukuvuosi takan. Pitkä ja ansaittu  kesäloma edessä. Olo oli aina yhtä aikaa sekava, maaginen, hilpeä ja haikea.

Vaikeinta oli luopua oppilaista. Koska opettajana ollessa en koskaan halunnut näistäkään asioita kirjoittaa, sanonpahan sen nyt: Kun on opettanut jotain ryhmää kolmen vuoden ajan, 6 tuntia viikossa, kiintyy nuoriin niin, että Suvivirren aikaan on yleensä todella haikea olo. Kaikki se vääntö, hermojen kiristely, tiukat sanailut ja muu saa kultareunuksen yhden yön aikana. Ja mitä parasta: Usein vielä molemmin puolin.

Olen nähnyt joskus vanhoja oppilaitani kaupan kassalla myyjänä, hilpeissä tunnelmissa baarin edustalla, lastenrattaiden kanssa bussipysäkillä ja somessa, jossa nuo viisaiksi nuoriksi aikuisiksi kasvaneet entiset teinit laittavat pitkiä inboxiviestejä ja kertovat opinnoistaan. Silloin olo on hetken aikaan ylpeä ja ikivanha: Olen saanut olla tuon ihmisen matkassa mukana. Ja - Miten helkkarissa aika menee näin nopeasti.

Opettaja työ on raadollista ja rankkaa. Arki on välillä tosi väsyttävää ja työnkuva joustamaton. Mutta niitä hienoja hetkiä, yhteisiä onnistumisia ja peruskoulu-uran viimeisiä ylpeitä hetkiä ei voita mikään.

Loistavaa kesälomaa opettajat. Te, jotka lähdette maanantaina kortistoon ihan epäreilusti. Ja te, jotka saatte iloksenne myös palkan kesältä. Tänään saa juhlia. Ottakaa iisisti ja kerätkää voimia! Se o kesä ny.

-Karoliina-

Kommentit (14)

Palkaton ope
1/14 | 

Kiitos, että tuot ilmi tuon sijaisopettajia koskevan epäkohdan, jota hyssytellään aivan liikaa.

Eepu
2/14 | 

Hei, alkuun haluan sanoa, että arvostan opettajia ja heidän arvokasta työtä. Esikoisen ekaluokka takana ja sitä kautta nyt äitinä kokemusta koulumaailmasta.

Mutta mikä epäkohta? Juu, ymmärrän kyllä mutta minusta se on ihan yhtä oikein tai väärin kuin kaikilla toisillakin, joiden työsuhde katkaistaan kesän ajaksi. Mutta se mikä minusta on oikea epäkohta niin opettajien pitkät kesälomat! Kuormittavaa, rankkaa työtä tehdään toisaallakin mutta isommalla viikkotuntimäärällä, vähemmillä lomilla ja kyllä töitä jää myös kotona tehtäväksi! Ja nyt kun teen lyhennettyä niin palkkaa vielä vähemmän, työmäärä pysyy silti samana eikä lisäänny lomat. Opettajilla ei ole murheita miten järjestää koululaisten kesät! Toisin kuin meidän perheessä jossa myös isovanhemmat ovat vielä mukana työelämässä.

Mutta ihanaa kesää kaikille! Ja ihanaa kaksosten odotusta. Itsekin olen kaksosten äiti.

Käyttäjä24710
Liittynyt27.9.2018

Opettajillahan ei virallisesti ole kesälomaa, vaan kyseessä on koulutyön kesäkeskeytys (ks. esim. https://yle.fi/uutiset/3-7975757). Ainakin osan tästä ajasta työnantaja voi määrätä töihin. Käytännössä siis varsinainen "loma" on yhtä pitkä kuin muillakin aloilla.

Opettajilla viikkotunteja on myös yhtä paljon kuin kaikilla muillakin aloilla, OPETUSTUNTEJA ja sidottua työaikaa on vähemmän, mutta ihan täyttä viikkoa opettajatkin tekevät. Työhön kuuluu paljon muutakin, kuin opettamista ja luokan edessä olemista. 24-26:n opetustunnin päälle tulee YS-aika, tiimityöskentely, tuntien suunnittelu ja valmistelu, materiaalien valmistelu, oppilaspalaverit, oppilashuollon asiat, asiakirjojen laatiminen, kodin ja koulun välinen yhteydenpito ja monta muuta asiaa. Myös opettajilla jää helposti tehtäviä hoidettavaksi kotona. Erona on se, että opettaja saa palkkaa ainoastaan opetustuntien mukaan, ei toteutuneiden työtuntien mukaan, vaikka työhön tosiaan kuuluu paljon muutakin kuin opettamista. Harmillista, että niin monella on puutteellinen ja aika vääristynyt käsitys opettajien tuntimäärästä.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Tähän ja Eepun viestiin: On ihan totta, että opehommissa on monia etuja. Mm. se, että saa lomailla lapsen kanssa yhtä aikaa. Opetöiden kesän työttömyys on kuitenkin monimutkaisempi asia kuin monissa muissa töissä pätkätyöläisyys. Kesä on pitkä ja kortisto täynnä opettajia.

Vierailija
3/14 | 

Ja se mikä on epäkohta, kieroilua ja väärin, on se miten hoitovapaalla olevat opettajat menevät KESÄAJAKSI töihin ja hups, koulun alkaessa jäädään uudestaan hoitovapaalla. Väitänpä ettei heitä koululla näy niitä töitä tekemässä!

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Mä olisin antanut omasta lomapalkastani puolet sijaiselle (itse palasin "oikeasti" töihin heti kesän jälkeen elokuussa), mutta mulle sanottiin, että jos en itse ota palkkaa, ei sitä saa muutkaan. Kyse on siis systeemin epäkohdasta, ei yksittäisten opejen valinnoista.

Laura/ Tässä kaupungissa tuule...
4/14 | 

Yhdestoista lukuvuosi opetusalalla takana ja yhdeksäs kerta, kun jään Suvivirren jälkeisenä sunnuntaina työttömäksi. Olen yrittänyt asennoitua, että tämä on minullekin loma, mutta näin aktiivimallin aikaan se on välillä aika vaikeaa... Onneksi sentään työt jatkuvat elokuussa samassa koulussa sen jälkeen, kun viranhaltija on ensin työskennellyt tämän kesän.

Älä tuomitse tietämättömyyttäsi
5/14 | 

Jos perhevapaalla oleva ope ei palaa virkaansa kesäksi, ei työnantaja silti maksa palkkaa sijaiselle. Tiedustelin asiaa aikanaan ja näin minulle vastattiin. Opet eivät myöskään voi siirtää pitämättömiä lomia myöhemmäksi toisin kuin muilla aloilla. Senon tietysti väärin, ettei sijainen saa koko vuoden palkkaa, mutta tämä ei ole kiinni yksittäisen open ratkaisuista.

Vierailija
6/14 | 

En puhunut pätkätöistä vaan esim. myös päivähoidon puolella ei-vakituiset jäävät kesän ajaksi usealla paikkakunnalla työttömäksi. En näe, että heidän tilanne eroaisi yhtään mitenkään opettajien töistä.

Ja tuohon hoitovapaalta kesäksi töihin, niin edelleen se on vääryys jotta opettajat saavat kyseiseltä ajalta täyden palkan tekemättä yhtään mitään työtä rahan eteen. Missään muulla alalla ei nosteta täyttä palkkaa sillein kivasti kotona lomailemalla. Ja naurettava syy, että täytyy itse nostaa palkka tekemättä mitään, kun ei sitä sijainen kuitenkaan saa. Että systeemin vika joopa joo.

Käyttäjä31273
Liittynyt18.3.2019

Hmm..Olisitko itse nostamatta palkkaa kesältä, jos sitä ei myöskään sijaiselle maksettaisi..? Kunnan kassaan kilahtaisi vaan sitten se raha..Eihän tämä epäkohta itse sen opettajan vika ole, vaan ihan ylemmältä taholta lakiin hakattu.

Terveisin:Yks ope, joka on kokenut sekä palkattoman että palkallisen kesän riemut

Vierailija
7/14 | 

Ottaisin niin mielelläni opettajana palkan vain koulukuukausilta,kuten ennen oli,ja olisin kesän keskeytyksellä,palkatta.Ja ilman kateellisten kommentteja kesän lorvimisesta.Joku taho keksi,että jaetaan palkka koko vuodelle,ettei rahaa täytynyt jemmata kesäksi.Palattaisko vanhaan malliin - se olisi reilua myös sijaisille.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tervehdys sunnuntai-iltaan! Kuten Instassa mua seuranneet ovatkin tänään varmasti huomanneet,  me ollaan lentokentällä matkalla kohti Espanjaa.

Luvassa on viikon loma vailla mitään suunnitelmia. Mennään tuttuun paikkaan, tuttuun kotiin, levitetään kamppeemme ja aloitetaan ennakkokesäloma. Matkassa on meidän lisäksi myös tyttären paras ystävä. Joka tosin lentää puolen viikon päästä toiselle reissulleen, jolloin me jäämme sitten ihan kolmistaan.

Meressä ei vielä varmaankaan oikein voi uida, mutta altailla olisi tarkoitus kuitenin polskia. En innostu enää nykyisin juuri shoppailusta, mutta toki sellaisissa kaupoissa on kiva kierrellä katselemassa, mitä Suomessa ei ole. F on säästänyt koko kevään rahaa tätä reissua varten, joten tytöt varmasti haluavat kaupoille.

Me pakkasimme tapamme mukaan vain käsimatkatavarat ja muutenkin loma ajateltiin ottaa kevyellä varustuksella. Mulla on mukana pari mekkoa, yksi haalari ja yhdet housut. Kännykät ladattiin täyteen leffoja ja kirjoja, lapset ottivat sen lisäksi mukaan vähän leluja.

Muuten haluaisin vaan grillata, loikoilla sängyssä pitkään, hakea viereisestä leipomosta aamupalaleivät ja sen kun vaan olla.  Käydä autoajelulla ja kävelyillä, katsella ihmisiä.

Blogia ajattelin päivittää tällä kertaa reissupäiväkirjameiningillä. Luvassa  on siis... Tai no: Mistäs minä vielä tiedän, mitä on luvassa. Sen näyttää uusi viikko :)

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

 

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 | 

Et taida enää syödä gluteenittomasti? Oliko se sinulle muotidietti vai oletko "parantunut" siitä mikä sinulla olikaan?

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Mulla ei ole koskaan ollut keliakiaa, vaan IBS. Siinä vehnä - varsinkaan pahoina jaksoina - ei sovi ollenkaan. Mutta hyvinä sitä voi syödä rajoitetusti. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa tutustua Fodmap-ruokavalioon. IBS:stä ei voi täysin parantua, mutta kun olosuhteet ovat otollisia ja syö viisaasti, voi oireet saada kuriin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P6276679.JPG
P6276679.JPG

P6276682.JPG
P6276682.JPG

P6276701.JPG
P6276701.JPG

P6276703.JPG
P6276703.JPG

P6276707.JPG
P6276707.JPG

P6276708.JPG
P6276708.JPG

P6276709.JPG
P6276709.JPG

P6276715.JPG
P6276715.JPG

P6276726.JPG
P6276726.JPG

Me heräsimme tänä aamuna kahdeksalta. Tai oikeasti ensimmäisen kerran jo seiskalta. Huomasi selvästi, että perheemme pienin ihminen oli palannut eilen isovanhemmilta kotiin ja pitkään nukkuminen ei enää sopinut pirtaan.

Mentiin yhdessä urheilukentälle ja tehtiin koko perheen voimin aamuhikoilut, sitten suihkun kautta toriaamupalalle. Torit ja toriaamupala ovat asioita, joita olen oppinut rakastamaan Tampereella asuessani. Niissä on jotain sellaista aitoutta ja samalla myös vähän historian siipien havinaa. Laukontori on meidän lähellä ja tykkään siitä hirmuisesti. Toisaalta Tammelan torilla on parhaat aamupalaleivät (myös gluteenittomat). Vaikea valinta, minne mikäkin aamu mennään.

Tänään nokka näytti Tammelantorille. Meillä ei ollut tarkoitus ostaa torilta muuta kuin aamupalat, mutta niinpä vain tulimme kotiin kädet täynnä mansikoita, vattuja, punajuuria, perunoita, sipulia, porkkanaa ja vaikka mitä muuta. Kun siinä sitten laitettiin marjoja pakastimeen, pestiin pyykkiä ja tehtiin jokainen omia töitämme, tuli kauhean hyvä fiilis. Sellainen yhdessä tekemisen meininki. Kotitöiden ja vastuiden jakaminen kun saa minut ihan kauhean iloiseksi.

Voi tietysti ajatella, että ilon repiminen nimenomaa työnteosta on tällainen vähän vinksahtanut paheeni, joka johtaa välillä ylilyönteihin. En kuitenkaan voi itselleni mitään, että juuri nämä hetket – ne arkiset ja sopivasti arkityöntäyteiset – saavat sydämeni eniten läikkymään. Varsinkin ne, jossa vastuu jakautuu sopivasti ja kaikki tekevät osansa hyvillä mielin. Yhteiseen pottiin.

Tänään me menimme pakastuspuuhien jälkeen ystäville. Veneiltiin, ongittiin, uitiin, grillattiin ja herkuteltiin. Vietettiin siis juuri sellaista perinteistä lomapäivää, mistä aina talvella haaveilee. Yritän nyt siis ajatella niin, että nautin tästä rentoudesta, turvonneista sormista ja rytmittömyydestä, vaikkakin sisimpäni halajaa jo syksyä ja ihan tavallista elämää. Jos joillakin ihmisillä on turvaruoka, mulla on selvästikin kokonainen turva-arki. Rakastan tavallista eloa, työpäiviä, Prisman kauppakasseja ja viikonpäiviä, joiden nimet muistaa. Nyt ei nimittäin ole moneen viikkoon ollut mitään hajua, mikä päivä on meneillään.

Puolitoista viikkoa ja koulut alkaa. Se tarkoittaa samalla myös sitä, että minulla alkaa työt säännöllisemmin toimistolla. Odotan sitä ihan kauheasti! Mutta päätin myös, että nautin tästä päivämäärättömästä ja päämäärättömästä olemisesta vielä hetken. Miten ihanan lämmintä vesi ja ilma ovatkaan!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: haalari, Planet Planet (Ivalo)* // kengät, Vamos

*saatu

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat