Kirjoitukset avainsanalla koulu

Mulla oli eilen Insta Storiesin puolella yllättäen asiaa, kun aloin taas pitkän tauon jälkeen puhua opettajan työstä. Mähän olen tehnyt nämä mun opettaja-avautumiset jo viime talvena täällä, täällä, täällä ja täällä, mutta näköjään ainakin yksi asia jäi käsittelemättä. Nimittäin se, onko opettajan ammatti palveluammatti. Ja ovatko lapset ja vanhemmat asiakkaita.

Kuten jo storiesissa kerroin, mun mielestä opettaja– toisin kuin kommenttiboksissa useampikin henkilö kertoi – ei ole palveluammattissa. Opettajan tehtävä on kasvattaa ja opettaa. Piste.

Opettajan työtä – olipa kyse päiväkodista, perusopetusta tai toisesta asteesta –  ei voi verrata siihen, että ”kyllä kaupankassallakin myyjän on hymyiltävä ja oltava ystävällinen, vaikka olisi huono päivä”. Uskokaa tai älkää: Sitä tsemppaamista opettajatkin tekee. Silloinkin, kun välitunnilla olisi joutunut elvyttämään oppilasta, tekemään lastensuojeluilmoituksen tai silloin, kun virtsarakko huutaa hoosianna, koska ei ole taaskaan ehtinyt välitunnilla vessaan.

Mä koen, että suuri ongelma kodin ja koulu kommunikaatio-ongelmista juontaakin juurensa juuri tästä seikasta, että toisten mukaan kyseessä on palveluammattilainen-asiakas -suhde. Toisten mielestä ei. On ihan selvää, että näin radikaali ajatusero johtaa ongelmiin, vaikkei niitä kumpikaan osapuoli haluaisi.

Mutta. Vaikka opettajalta ei varsinaista palvelua kannatakaan mielestäni alkaa vaatimaan, täytyy opettajan tietysti olla dialogissa vanhempien kanssa.  Koska vaikka kyseessä ei ole palveluammatti, voi opettajalta silti edellyttää ammattitaitoista, fiksua ja inhimillistä otetta asioihin. Koska joskus myös me (voinko enää sanoa ”me”?) opettajat sokeudumme omalle työllemme. Emme näe jotain tärkeää asiaa omasta toiminnastamme tai oppilaastamme. Silloin me tarvitsemme, joka esimieheltä, kollegalta tai vanhemmalta herättelyapua. Ihan niin kuin varmasti jokainen muukin ammattiryhmän edustaja tarvitsee apua joskus ulkopuolelta.

Minulle ainakin on käynyt opettajana joskus niin, että jos olen saanut vaikka jonkin konfliktin tai huonosti menneen tilanteen jälkeen vanhemmilta viestin, jossa lapsen taustaa tai luonnetta on avattu tarkemmin, olen oppinut jotain sellaista, jota ilman tätä keskustelua en olisi oppinut. Ja se taas on lisännyt ammattitaitoani seuraavissa samansuuntaisissa tilanteissa. Se, ettei opettajalta kannata varsinaisesti vaatia palvelua, ei kuitenkaan ole siis sama kuin se, etteikö opettajalta voisi vaatia omien asenteidensa tai toimintamalliensa tarkennusta.

Minulla oli esimerkiksi liki 10 vuotta sitten kollega, joka soitatti – olipa kyseessä mikä tahansa oppitunti – luokassa hengellisiä lauluja ja virsiä. Siitäkin huolimatta, että 1/3 luokan oppilaista kuului toiseen uskontoryhmään kuin tähän meidän valtion omaan. Tässä tapauksessa vanhemmat ottivat yhteyttä kouluun – ei vaatiakseen palvelua, vaan vaatiakseen opettajan asenteiden ja koulun uskontolinjauksen tarkennusta. Ja minusta se oli aivan oikein! Opettaja ei saa käyttää ”valta-asemaansa” väärin, koska opettaja on myös – uskokaa tai älkää – aika usein todella merkittävä asennekasvattaja.

Mä olen tarkastellut koulua 9 vuotta opettajan näkökulmasta. Varhaiskasvatusta ja koulua puolestani vanhemman näkökulmasta 7 vuotta. Olen ollut opettaja, joka ottaa palautetta kotoa ja antaa palautetta kotiin. Mutta olen ollut myös vanhempi, joka ottaa palautetta koulusta, mutta myös antanut sitä sinne suuntaa. Sellaista on kommunikaatio ja dialogi, jossa toisen ei tarvitse olla asiakas, eikä toisen palveluammattilainen.

Mitä koulun ja kodin väleihin toivoisin, olisi ymmärrys. Ymmärrys siitä, että opekin on vain ihminen. Sellainen, jolla saattaa olla kotona avioero tai sairas lapsi. Tosin niin on ihminen se vanhempikin. Se, joka tekee joskus ylilyöntejä lillukanvarsista, koska kyseessä on se hänelle rakkain olento, oma lapsi.

Tsmeppiä opet ja vanhemmat kevätlukukauden loppurutistukseen!

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 | 

Hyvä kirjoitus. Aiheellinen. Itse olen huomannut samanlaista asennemuutosta myös hoitoalalla. Vaaditaan palvelua. Ja palautteissa joko kiitetään tai moititaan palvelusta. Hiukan laittaa karvat pystyyn tuo sanavalinta tässä(kin) yhteydessä.

Terv. kätilö

Ei ole ketään jota opet ei pys...
2/8 | 

Myyjän työ on antaa tuote ja ottaa rahat. piste.

Poliisin työ on pamputtaa ja sakottaa. piste.

Papin työ on kastaa, haudata ja saarnata. piste.

Ulla
3/8 | 

Ehkä opettajan ammattia ei lueta perinteisiin palveluammatteihin, mutta jokainen ammatti on omalla tavalla palveluammatti. Harvaa työtä tarvitsee tehdä, jos ei löydy asiakasta. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että vanhemmille ei tarvitse palveluksia tehdä, mutta ilman lapsien palvelua opettajaa ei tarvita ollenkaan. Enkä tarkoita palvelulla nyt mitään jokaisen toiveen toteutusta. Mutta tässä on lapsien myötä tullut seurattua kaikenlaisia opettajia, ja kyllä oikeasti osalle tuntuu olevan hieman epäselvää, että kaikkein tärkeintä ovat oppilaat ja heidän oppiminen. Mutta onneksi kohdalle on osunut myös opettajia, joille lapset ja heidän oppiminen ja koulussa viihtyminen on tärkeää. Heitä tekee mieli halata joka kevät ja heitä oppilaat rakastaa!

Juliaihminen
4/8 | 

Hyvä kirjoitus, ja olen ehdottomasti samaa mieltä. Kun olen kuunnellut monia opettajaystäviä, niin on tullut vähän sellainen olo, että tällainen induvidualistinen tapa olla maailmassa ja ajatella, että minä olen joka tilanteessa palveltava asiakas, on loppujen lopuksi haitallinen ihan kaikille, ennen kaikkea oppilaille. Opettajilla on rajalliset resurssit ja ajan pitäisi mennä ennen kaikkea siihen opettamiseen, ei niin megana mihinkään asiakaspalveluun tai vaatimusten täyttämiseen.

Vierailija123
5/8 | 

Kiitos kun otit esiin tämänkin tärkeän asian esiin opettajuuteen liittyen!

ida ihana
6/8 | 

Itse varhaiskasvatuksen puolella opettajana toimineena tuntuu, että tuo vanhempien vaatimustaso kasvaa mitä vanhemmista lapsista kyse, ja valittaminen on nyt helpompaa. Aina mahtuu mukaan kaikenlaisia vanhempia, mutta päiväkodissa ja esipopetuksessa vanhemmat ovat oman kokemuksieni mukaan vielä yleensä tosi kiitollisia, vastaanottavaisia ja muistavat aina kiittää päivältä :) Lasten kasvatustyötä tehdään aidosti yhteistyössä vanhempien kanssa, joka on rakennettu molemmin puoliselle kunnioitukselle ja luottamukselle. Ja se on hienoa ennen kaikkea lasten kannalta!:)

Ida

http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

Vierailija
7/8 | 

Sama tulee esiin myös lääkäreillä, vaaditaan asiakaspalvelua. Lääkäreillä ei kuitenkaan ole ole asiakkaita vaan potilaita!

Kommentti
8/8 | 

Tämä diskurssi johtuu ns. uusliberalistisen talouspolitiikan nousun takia 1990-luvulta lähtien. Tähän ajatteluun liittyy se että kaikki yhteiskunnassa voidaan ajatella taloustieteen termein. Potilas on asiakas ja oppilas on asiakas ja vaaditaan palvelua. Nämä ovat tulleet ihmisten kyseenalaistamatta. Myös tehokkuus ja tuottavuus puhe liittyvät samaan. Kokoomuslainen politiikka muutti 1990 luvulla monia koulutukseen ja julkishallintoon liittyviä lakeja ja puhe tuli julkiseen talouteen yksityiseltä puolelta. 100 vuotta voimassa ollut koulupiiri-laki lakkautettiin ja koulutuskilpailu tuli kuvioihin. Enää ei siis mennä lähikouluun vaan kilpailutetaan kouluja. Lasten yhdenvertaisuus ja taas-arvo kärsivät. Lukekaa sosiologiaa, taloustiedettä ja kasvatustiedettä ym.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P8095160.JPG
P8095160.JPG

P8095168.JPG
P8095168.JPG

Niin se ensimmäinen koululuokkien välinen kesäloma vaan hurahti. Niin nopeasti, että hyvä kun perässä ehti pysyä. Tänä aamuna meillä asteli kouluun tokaluokkalainen. Se, joka oli kasvanut kesän – sen vaivaisen parin kuukauden aikana – niin, ettei toukokuussa ostetut sandaalit ja ballerinat mahtuneet enää jalkaan ja jonka housunlahkeetkin näyttivät taas liian lyhyille. Näinkö se aika juoksee, kun alkaa itse tulla vanhaksi? Näinkö ne kasvavat, kun itsestä tuntuu, että vastahan kaikki tapahtui eilen?

Vuosi sitten alkoi ekaluokka. Katselin vähän aikaa sitten meidän kotialbumista kuvia tuolta aamulta. Samalla tavalla kullanväriseksi ruskettunut tyttö söi aamupalaa samassa kohdassa pyöreää pöytää kuin tänäänkin. Tuntui silloin isolle ja pienelle yhtä aikaa. Minun vauvani.

Tänään tuo sama tyttö auringon raidoittamilla hiuksilla on yksinkertaisesti vain iso. Homma jatkui siitä, mihin se oli keväällä jäänyt. Selkään sama reppu kuin silloin. Koulussa ne samat kaverit ja opettajat. ”Nähdään iltapäivällä”, se huikkasi ja antoi suukot (hieman vastahakoisesti), kuten aina ennen lähtöä. Niin tosiaan, sen saman iltapäiväkerhon jälkeen, jonne hän nyt osaa kävellä itse teidän yli ja liikennevalojen läpi ilman aikuista.Sovittiin, että nähdään iltapäivällä kotona. 

Eilen illalla oli minun nukutusvuoroni. Maattiin vierekkäin sängyssä. Tytär lauloi jotain omakeksimäänsä laulua ”englanniksi” ja me kikatimme pöhköille sanoille. Villitsin itsekin lapsosta hömppäilyyn, vaikka se on kaikkien nukutusoppaiden vastaista.

Tyttären poski oli ihanan siloinen ja tuoksui ihanalle. Teki mieli pussailla pehmoista poskea non-stoppina, koska vielä ainakin hetken saan niin tehdä. Työntää nenäni pieneen hikiseen niskaan ja kutittaa kainalosta. Meidän rakkaimmista rakkain. Jo tokaluokkalainen. 

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

fabric-657004_960_720.jpg
fabric-657004_960_720.jpg

Haastattelin viime viikolla kuutta alkuopettajaa ja kysyin, millä taidoilla ja tavaroilla ekaluokkalaisen uskaltaa päästää koulutielle. Koska vastaukset olivat niin pitkiä ja kattavia, päätin jakaa vastaukset kahteen postaukseen. Se, mitä reppuun kannattaa pakata, mihin liikkavarusteisiin kannatta varautua ja pariin muuhunkin pieneen isoon asiaan löytyy vastaukset täältä. Mutta nyt jatkuu opejen tarinointi.

 

Saako lapsen saattaa koulun pihaan asti vai tekeekö ulkona palloileva vanhempien meri opettajien aamuvälituntivalvonnasta hankalaa?

”Lapsen voi tuoda aluksi jopa luokan ovelle asti. Kyllä se sitten ilmottaa, kun sun on aika häipyä takavasemmalle

 

Mitkä käytännönasiat helpottavat open, koulun ja oppilaan arkea?

”Vaatteiden nimikoiminen on hyvä. Ja kun tasaisin välein tulee täitä sun muuta, voisi olla hyvä opetella heti alusta alkaen, että hattu pidetään taskussa tai hihassa.”

”Pukeutuminen sään mukaan on aika olennaista. Ja se, että osaa pukea suunnilleen itse. Kotona voisi valmistaa lapsen siihen, että ekalla opetellaan huolehtimaan itse omista tavaroista, kirjoista, vaatteista jne.”

”On kaikkien kannalta kivempaa, jos läksyjen tekoon tulee tietty rutiini. Ne voisi tehdä heti iltapäivällä, eikä väsyneenä iltakahdeksalta. Muutenkin paras palvelus, jonka perhe voi tehdä lapsensa oppimisen kannalta on selkeä ruoka- ja nukkumarytmi kotona.”

 

Mitä ekaluokkalaisen olisi hyvä osata ennen kouluun menoa?

Kengännauhat! Leivän voitelu, ruoan pilkkominen jne.”

” Ruokailu, juuri tuo haarukan ja veitsen käyttö. Niin ja se, että koulussa maistetaan kaikkea.”

”Ja jos lapsi ei osaa vielä tehdä rusettia, silloin olisi hyvä olla vaikka tarralenkkarit. Ope ei vaan ehdi sitoa kaikkien kenkiä yhden välitunnin aikana.”

 

Mitä pitäisi tietää kaveritaidoista?

”Ope ei näe kaikkea mitä luokassa tapahtuu, joten korvat höröllään mahdollisen kiusaamisen suhteen. Ole kiinnostunut lapsen asioista! Hyvä hetki jutella päivän asioista on esimerkiksi iltapalalla/nukkumaan mennessä.”

”Mä aloitan aina aluksi vanhempainillat sillä, että tärkein taito, mitä voi harjoitella ja mihin valmistautua, on hyvän luokkakaverin taidot. Mitä voi tehdä, että koko luokalla ja luokkakavereilla olisi hyvä olla? Miten olla hyvä koulukaveri jokaiselle luokan oppilaalle? Lukemaan ja kirjottamaan opetetaan koulussa, eli ei haittaa, vaikkei osaa lukea. Koulussa kyllä oppii, mutta koko perhe voisi varautua siihen, mitä voisi tehdä, että luokkahengestä tulee hyvä. Niin, että kaikilla on hyvä ja turvallinen ja hyväksytty olo luokassa. Hyvä työrauha ja luokkahenki on koko porukan yhteinen projekti, ja siihen tarvitaan jokaisen panostusta.”

 

Onko jotain, joka kannattaa painaa näiden lisäksi mieleen?

”Kysyvä ei tieltä eksy. Se ohjenuora pätee varmaan ihan millä luokka-asteella tahansa olevaa oppilaaseen ja tämän perheeseen. Jos ei jotain tiedä tai ymmärrä, niin pitää vaan muistaa kysyä. Tosi nopeasti nuo pienet oppivat kyllä koulun tavat. ”

”Haluaisin muistutella, kuinka tärkeää on, että kotona ja koulussa voi aina kertoa aikuiselle jos on jotain mielen päällä. Tietty peruspohjan kaikelle antaa se, että vanhempi on aidosti kiinnostunut ja kannustava lapsen koulun käynnin suhteen.”

”Ei tarvitse jännittää, että kaikki pitäisi osata etukäteen. Kyllä koulussa oppii Paineeton alku, koska ovathan nuo ekaluokkalaiset vielä hurjan pieniä.”

 

Ihanaa koulujenalkuviikkoa! Tästä se lähtee. Tänään oli iltapäiväkerhon vanhempainilta ja huomenna viimeinen lomapäivä. Jännittävää!

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Kommentit (2)

Daniella
1/2 | 

Meillä tosiaan on niin onnekas tilanne, että eskari oli samassa koulussa, missä nyt alkaa koulutaival. Pieni ei edes vielä ymmärrä, mikä tuleekaan muuttumaan, kun luokkakaverit on samat, tilat on samat, ruokalakäytännöt+muut talon tavat on tutut ja uusi luokkakin on vielä samalla käytävällä kuin eskarilaista :D koulueskarit ovat kyllä iso apu myös niille alkuopettajille, jotka saavat aika "valmiita" koululaisia eteensä syksyllä.

Ihanaa kouluvuotta teille!

Karoliina Sallinen

Tuo on kyllä monella tapaa onnekas tilanne. Ihanaa, kun moni asia on jo niin tuttua. Ja totta myös viimeinen lause: Eskareissa on nykyisin niin laadukasta opetusta, että lapset ovat varmasti paljon valmiimpia kouluun kun ennen! 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P1011107 (8).JPG
P1011107 (8).JPG

P1011109 (8).JPG
P1011109 (8).JPG

P1011112 (7).JPG
P1011112 (7).JPG

Aloin miettiä tässä viime viikolla, mitä varusteita, viime hetken taitoja ja niksejä tarvitaan, kun F aloittaa ensi viikolla (!) koulu-uransa. Olen ollut peruskoulussa töissä vuodesta 2007, mutta koska en ole koskaan ollut alkuopetukessa, ei minulla ole mitään hajua ekaluokkalaisten puuhista.

Mutta onneksi lähipiiristäni löytyy iso liuta alkuopeja. Pistin kyselyringin päälle ja pian minulla olikin kuuden ammattilaisen vinkit kasassa.

 

Mitä sinne reppuun ja penaaliin kuuluu oikein kynien ja kumien lisäksi pakata?

”Kulmalukkokansio hyvä papereita varten. Ei haittaa myöskään, jos oppilaalla itsellään on myös värejä ja sakset (aina ei kaikille riitä).”

”Tärkeää käytännön elämän kannalta on myös se, että sovitaan, mihin kaikki ne lippulaput, jotka tulee koululta kotiin, laitetaan. Tsekkaako vanhempi sen (kulmalukko)kansion vai voiko kodissa olla sellainen paikka, mihin paperit aina tuodaan tarkistettavaksi.”

"Penaaliin lisäisiin vielä liiman, koska usein luokassa ne ovat huonoja tai yksinkertaisesti vaan hukassa."

 

Mitenkäs liikuntavarusteet? Pitääkö alkaa jo tässä vaiheessa haalia erilaista välineistöä kirppareilta ja isommilta sukulaislapsilta?

”Hienoa olisi, jos olisi erilaiset sisäliikuntavaatteet ja pieni pyyhe. Jos pesulla käyntiä ei alussa vaadita, niin ei se sitten myöhemminkään enää onnistu. Erillisiä sisäliikuntakenkiä ei pidetä, koska niitä ei kuitenkaan ole kaikilla.”

 ”Ei voida olettaa perheiden ostavan kalliita välineitä kasvaville lapsille. Toki käytettyjä välineitä saa ja useimmilta oppilailta löytyykin esimerkiksi luistimet omasta takaa.”

”Luistelukypärä on must. Pyöräilykypärää ei suositella, että teho säilyy mahdollisten pyöräonnettomuuksien varalle. Ulkona pitäisi muistaa laittaa liikkapäivinä lenkkarit ja collarit.”

 ”Liikkatunneilla olisi tärkeintä saada oppilaille kokemuksia hengästymisestä ja hiestä liikkumistaitojen ja ryhmätaitojen opettelun ohessa.”

 

Tossut, sisäkengät vai ei mitään?

”Sisätossuina monilla on kyllä Crocsit, mutta harva käyttää niitä oikeasti (lojuvat naulakoilla). Talvella sisäkengät olisivat tosin tarpeen, koska eteisessä on lunta ja loskaa.”

”Tossutkin käy. Tosin moni lapsi mieltää ne ”vauvoiksi” ja päiväkotiin kuuluviksi varusteiksi. Crocsit tai sitten sellaiset aamutohvelikengät.”

 

Ja jatkoa piisaa. Ennen koulujen alkua opet kertovat vielä kouluystävällisistä (hah, keksin uuden sanan) vaatteista, perustaidoista, kouluasenteesta ja parista muustakin jutusta. Kivaa perjantaita! Täällä kuulkaas ihan pikkusen SATAA!

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat