Kirjoitukset avainsanalla astma

Perjantai. Viimeinen ennen joulua. Lukuvuoden viimeinen sellainen. Päivä, jolloin F:n 3.luokasta puolet tuli suoritetuksi. Mihin tämä syksy oikein livahti?

Tai kyllähän minä tiedän, minne. Vauva-asioihin. Ensin loppuraskauteen ja sitten pienten syntymään.

Mä olen ollut tällä viikolla suorastaan hilpeä. Sanon tämän silläkin uhalla, että onnen suunta kääntyy. Tytöt ovat nimittäin itkeneet tällä viikolla HUOMATTAVASTI vähemmän kuin viimeisen kuukauden aikana. En tiedä, johtuuko se aloitetuista maitohappobakteereista, refluksilääkkeestä vai Lähineuvolan Mushkan antamista vyöhyketerapeuttisesta vauvahieronnoista*, mutta joka tapauksessa tytöt ovat olleet paljon tyytyväisempiä ja iloisempia kuin aikaisemmin. He jopa nukkuvat päivällä pitkiä pätkiä ja itkut ovat pääsääntöisesti sellaisia, että niihin aikuinen osaa vastata. Kurjinta kun on sellainen lohduton itku ja karjunta, jolle ei voi osaa mitään ja joka ei lopu sitten millään.

Ja voi hitsi, miten tämä käänne vaikuttaakaan mun mielialaan! Tuntuu, että olen ihan eri ihminen kuin pari viikkoa sitten. On ihanaa, kun iltaisin kotona on ollut rauha(hko) . Kun nukkumaanmenoaika ei ole tuntunut täydelle kaaokselle ja metelitaso on pysynyt maltilliselle. Tyytyäisemmät vauvat kun vaikuttavat ihan kaikkeen: mielialaan, kotitöidentekoon, aktiivisuuteen, käytyihin keskusteluihin, vireystilaan jne.

No jottei nyt kuitenkin mene liian ilakoinniksi tämä elo, kävin eilen lääkärissä kuukauden kestäneen flunssan jälkeen. Mähän olin sairas jo ennen vauvojen sairaalareissua, eikä tauti ole lähtenyt minnekään. Se on vaan vaihtanut paikkaa nenästä korviin ja sieltä kurkkuun jne. Havahduin kuitenkin keskiviikkoiltana, että mun henki ei kulje kunnolla ja mun olo on samanlainen kuin melkein pari vuotta sitten, jolloin ilmeisesti mykoplasma tai keuhkokuume ajoi mut todella huonoon jamaan: Ramppasin lopulta kolmesti päivässä Acutassa, liki kuukauden ajan, ottamassa spiiralla astmalääkettä, kun mikään muu ei tehonnut. Koristoniakin tuli syötyä tabletteina niin paljon, etten lopulta nukkunut ollenkaan. Tässä samassa tautikierteessä multa löytyi myös lektiinitien puutos.

Anyway. Olo oli siis keskiviikkona hyvin samanlainen kuin pari vuotta sitten ja päätin puhaltaa astmaatikoille tuttuun pef-mittariin. Ne, jotka tuosta mittarista tietävät, tietävät , ettei lukema 250 ole todellakaan hyvä. Se on jopa huolestuttava. Siksi varasin keuhkolääkärille ajan heti torstaille. Ja onneksi menin..Vasta, kun pysähdyin tuon pef-lukeman äärellä, tajusin, että mullahan on pitkään ollut todella huono olo. Itse asiassa koko mun rinnan ja kurkun lihakset oli aivan jumissa, kun olin joutunut tekemään niin paljon töitä hengityksen eteen.

Lääkäristä tuli kouraan antibiootti ja tablettikortisonit. Keuhkoissa oli ilmeisesti ollut joku virus, joka oli pitkittyessään saanut päälleen bakteerin. Nyt pidetään sormet ristissä, että tämä lääkeyhdistelmä toimii. Spiira on taas mukana kuvioissa.

Nyt sitten parannellaan mammaa ja yritetään pitää tytöt iloisina. Tänään tulee vieraita ja huomenna mennään tyttöjen kummeille kylään. Muutama lahjakin pitäisi ostaa  Sunnuntaina teen vielä vikan työpäivän ennen jouluun laskeutumista.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

*Lähineuvola-palvelu saatu

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 | 

Voin kyllä lämpimästi suositella vyöhyketerapeutin vauvahierontaa vauvan vatsankipristelyihin. Me käytettiin jopa ennaltaehkäisevästi vyöhyketarepeutin palveluja vauvallemme, koska hän selkeästi nautti hieronnasta ja nukkui aina hieronnan jälkeen tosi hyvin. Käsittääkseni alkaa olla jo ihan tutkimuksellistakin näyttöä siitä, että vyöhyketerapialla voidaan helpottaa/jopa poistaa vauvan koliikkioireita.

Vierailija
2/7 | 

Multakin lämpimät suosittelut vauvojen vyöhyketerapiaan. Meidän keskimmäinen oli tooosi huono nukkumaan ja lopulta vyöhyketerapian avulla saatiin se nukkumaan öisin. Suosittelen käymään säännöllisesti mahdollisuuksien mukaan. Onhan se hemmottelua lapsillekin. Ja toki hyödyllistä myös itse hieroa lapsia.

Vierailija
3/7 | 

Haluaisin heittää ilmoille ajatuksen, että mitä jos sun kroppa yrittää kertoa, että olisi tarpeen hiljentää vauhtia? Teet ilmeisesti paljon töitä, vaikka vauvat ovat vielä hurjan pieniä. Toki en tiedä, minkä verran oikeasti töitä teet, ainoastaan somen perusteella saanut kuvan kovasta työtahdistasi. Kroppasi on kuitenkin kokenut isoja ja mullistavia juttuja kaksosraskauden ja synnytyksen vuoksi. ♡ Kaikkea hyvää ja toivottavasti paranet pian!

Vierailija
4/7 | 

Suosittelen muuten lämpimästi vyöhyketerapiaa sinullekin. Auttaa varmasti niiden mainitsemiesi alueiden jumeihin, ja keho on varmasti tietyllä tapaa fyysisesti epätasapainossa/jumissa raskauden ja vauvojen kanniskelun jäljiltä. Tuli muuten liikutuksen tippa linssiin, kun muistelen miten kanniskelin omaa iltaitkuista esikoistani aikoinaan ympäri kotia - nyt hän on 17 - vuotias vanhojen tansseihin ja ekoihin kirjoituksiin valmistautuva nuori nainen. Ja pikkusiskonsa, jonka vauvantuoksua nuuhkin iltamyöhällä enkä raaskinut heti laskea pinnasänkyyn, kun muut olivat nukkumassa - päättää peruskoulun keväällä. Aika on ohikiitävää. Ihanaa joulua perheellesi!

Vierailija
6/7 | 

Mulla on ollut nyt tosi pitkään (siis puhutaan reilusta vuodesta) pef-arvot tuota luokkaa, enkä todellaaan vois kuvitellakaan huolehtivani vauvoista tässä tilanteessa. Toivottavasti lääkkeet toimii pian, niin että saat voimat takaisin!

Vierailija
7/7 | 

Hei. Miten kävi blogisi nimiehdotusten kanssa, löytyikö sopivaa? En muistaakseni seurannut loppuun saakka kommentteja.. miten olisi Viisikko, olikin varmaan jo ehdokkaana. :) Rauhaisaa joulunaikaa! T. E

Vierailija
8/7 | 

Varmaan on liikkeellä jotain tuollaista tautia. Minäkin puhalsin huonosti, (300) ja sai kortisonitabletit ja antibiootit. En nukkunut kuin pari tuntia yössä viikon ajan. Kortisoni antaa sellaisen buustauksen! Meni kolmessa viikossa sitten ohi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

C628D89C-29F4-4762-A61A-942785FFC72D.jpeg
C628D89C-29F4-4762-A61A-942785FFC72D.jpeg

Muistatte ehkä, kuinka aina silloin tällöin olen kirjoitellut tänne blogiin siitä, kuinka sairastelu on kaatanut petiin. Syksyllä 2016 kärsin neljä kuukautta kestäneestä korvatulehduksesta. Ja kun se saatiin korvan putkituksella hoidettua, on poskiontelotulehdukset ja astma-ahdistukset seuranneet toisiaan.

Viime kevättalvi oli mulle astman suhteen pahaa aikaa. Erään talvisen juoksulenkin jälkimainingeissa minuun iski rinnan paine ja kuristuksen tunne, jotka veivät minut lopulta lukuisten astma- ja keuhkotutkimusten jälkeen siihen tilaan, että kävin miltei kuukauden kolmesti päivässä sairaalassa ottamassa spiralla astmalääkettä (kun normaalisti otettava astmalääke ei vaan tuntunut menevän läpi). Samalla söin kortisoneja suun kautta niin, että päässä vaan kilisi.

Kevään mittaan lääkitystä kuitenkin pystyttiin vähentämään ja mulle tuli parempi olo. Kunnes taas toissaperjantaina, juurikin sellaisen aamun ulkolenkin jälkeen, mulle iski jo tuttuakin tutumpi tunne. Rintaa painoi, ääni laski painuksiin ja alkoi taas hengenahdistus. Nyt nuo oireet ovat jo miltei takana (kiitos taas spiran ja kortisonin), mutta torstainen TAYSissä käynti toikin sitten jotain uutta tietoa. Sellaista, joka selittää ehkä –lopulta – kaiken sen, mitä minulle ja kropassani on tässä vuosien saatossa käynyt.

Muistan jo keväisissä puheissa lääkärin (eri lääkäri silloin) kanssa jutelleeni siitä, että immuunijärjestelmäni ei toimi aivan kuten pitäisi. Silloin ainakin minä kuvittelin, että kyseessä oli vain näistä sairasteluista johtuva hetkellinen alentuma, mutta niin se ei ollutkaan. Torstaina selvisi nimittäin se, että minulle on synnynäinen immunipuutos. Sellainen immuniteetin alenema (onkohan edes oikea termi?), joka on ollut minulla vauvasta asti, jolle en itse voi tehdä juuri mitään suuntaan tai toiseen. Kaiken lisäksi tämä verikoelöydös selittää luultavammin AIVAN kaikki nämä rankat hengitystieinfektiot, pöpöherkkyyteni, poskiontelotulehdukset ja sun muut. Siis käytännössä kaiken sen, miksi olen sairastellut niin tiheään ja miksi minulla monikaan flunssa ei mene tuosta vaan sairastamalla normaalisti ohi, vaan niistä kehkeytyy usein joku vähän isompi ja rankempi tauti.

Istuin hetken lääkärillä ihan hiljaa ja räpsyttelin varmasti tyhmännäköisesti silmiäni. Tässä oli tutkittu mun kroppaa nyt usean vuoden ajan ja välillä olin pelännyt todellakin jo pahinta, kun tuntui, että minä oikein imuroin tauteja, mutta mistään ei kuitenkaan löytynyt varsinaista syytä sairasteluherkkyydelleni. Olin milloin syyttänyt itseäni (pitäisi elää VIELÄKIN terveellisemmin) ja välillä olin kironnut kroppaani, joka tuntui pettävän jatkuvasti. Nyt – aika monen vuoden epätietoisuuden ja epätoivoisuudenkin jälkeen – vastaus löytyi niistä yksistä ainoista verikokeista. Siinä se. Mustaa valkoisella!

Diagnoosi oli yhtä aikaa helpotus ja kirous. Toisaalta sain jonkinlaisen rauhan sen ylle, etten ollut tehnyt itse mitään sellaista, jolla olisin sabotoinut kehoani. Aina nimittäin, kun alan sairastella, alan pohtia, olisikin sittenkin pitänyt liikkua enemmän, syödä terveellisemmin, muistaa ne vitamiinit huolellisemmin. Parjannut siis itseäni! Lääkärin mukaan toki terveelliset elämäntavat ovat hyvä asia, mutta mikään sinkkikuuri tai vastaava ei toisi nyt merkittävää apua itse tähän isoon kuvaan. Tuntui toisaalta helpottavalle, että oma terveyteni ei kaikelta osin ollutkaan enää omien tekojeni summa, vaan jotain ylempää tullutta.

Toisaalta tuli myös avuton olo. Minulla olisi tämä vaiva nyt ja aina. Edessä ei häämöttäisi siis sitä radikaalia parannuskeinoa, jota olin ikään kuin kuitenkin aina odotellut. Lääkäri kertoi, että ainoa, mitä voisin nyt jatkossa tehdä, olisi pestä käsiä hyvin ja – ankeaa kyllä – hyväksyä se, että sairastun tiheämmin kuin muut. Tuntuu aika turhauttavalle ajatella, että tämän kanssa tulee vaan oppia elämään. Hyväksyttävä se, että flunssa iskee ja kestää. Vaikkei kyseessä ollutkaan mikään kuolemansairaus, tuntuu diagnoosi silti hieman masentavalle. 

Jotta immuunipuutos ei olisi itsessään jo iso isku, löytyi mun sydämestä jo toistamiseen sivuääniä. Lääkäri ei kuulemma ollut niistä kovin huolissaan, mutta koska mulla on niitä ollut aikaisemminkin, sain nyt lähetteen sydäntutkimuksiin tähän jatkoksi. Toki mitkään epänormaalit jutut eivät mieltä ylennä, mutta en toisaalta jaksa tästä ainakaan tässä vaiheessa vielä draamaa vedellä. Luotan nyt siihen, että asiat tutkitaan ja hommat menee parhain päin.

Näitä ajatuksia on tässä nyt tullut viikko pohdittua ja pureskeltua. Meille on vaihdettu kotona entisen yhden käsipyyhkeen sijaan jokaiselle perheenjäsenelle omat pyyhkeet pöpökierron välttämiseksi. Käsidesipulloja on ripoteltu vähän joka nurkkaan ja lääkärin sanoista huolimatta olen ladannut mummodosetin täyteen vitaamiineja ja superkapseleita. 

Jos siellä ruudun takana on muita, joilla on immuunijärjestelmässä todettu alentumaa (virallinen nimi juuri tälle osaselle taitaa olla lektiinitien puutos), antakaa kaikki mahdolliset poppaskonstit ja vinkit, jolla saatte pysyttyä paremmin terveinä. Tuntuu, että vertaistukea tästä löytyy todella vähän ja sitä juuri nyt kaivattaisiin. Mietin jo sitäkin, että tuleeko musta jatkossa sellainen hengityssuojissa lentokoneessa matkustaja vai miten niitä tauteja voi itse torjua parhaiten?

Lopuksi on vielä sanottava, että musta tuntuu, että tuo diagnoosi oli mulle henkisesti tosi tärkeä. Olen kokenut itseni niin monta kertaa jotenkin huonommaksi ja heikommaksi kuin muut, koska olen saanut jonkun taudin ekana, reagoinut homeseiniin voimakkaimmin tai oksentanut ruokamyrkytyksessä päivätolkulla, kun toisia on vaan vääntänyt vähän vatsassa. Perkule nyt on syy! Enkä enää koskaan halua kuulla, että joku tulee vähän ilkikurisuutta katseessa sanomaan: ”Sä sitten sairastelet aika usein!”. 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä 

 

 

Kommentit (31)

Vierailija
1/31 | 

Olisitko kumminkin tamperelaisena käynyt TAYS:issa etkä TYKS:issä (jokaon Turussa) ?

sannimpk

Karoliina on saanut elinikäisen diagnoosin ja korjailet täällä typoja edes osoittamatta puolella sanalla empatiaa

Onnittelut diagnoosista, varmasti helpotti vaikka olisihan vitamiineilla hoidettava diagnoosi ollut helpompi kestää, mutta löytyipä selitys!

Terveitä päiviä :)

LauraHoo
2/31 | 

Mulla ei ole todettu immuunipuutosta, mutta sydämen sivuääniä kyllä. Sydänfilmi on sitten ollut normaali, mulla sivuäänet aiheutti alhainen hemoglobiini ja rautavarastojen tyhjyys. Sulla varmasti tällaiset perusveriarvot on tsekattu? Toivotan hyvää vointia!

Vierailija
4/31 | 

Hei, Minun pojalla immuunipuutos (varmaan eri kuin sinulla todettu), mutta ensimmäiset kymmenen vuotta sairasti koko ajan ja oli jatkuvasti limainen. Käytiin säännöllisesti suolahuoneessa, joka tuntui meistä, että helpotti limaisuutta ja hengenahdistusta.

Vierailija
5/31 | 

Onko sinulla todettu siis primaarinen immuunipuutos? Se kuulostaa vakavalta. Minulle oli uusi termi tällainen lektiinitien puutos, olen ajatellut että on vain ihmisiä jotka sairastuvat helpommin kuin toiset - hiukan yksinkertaisesti.

Toivottavasti saat nyt asianmukaista hoitoa ja tukea. Tsemppiä.

6/31 | 

Siis niin samaistun tuohon et lopulta saatu diagnoosi on suuri helpotus. Mulla todettiin kesällä Crohnin tauti 21 vuoden sairastamisen jälkeen. Niin helpotus ettei olekaan itse aiheuttanut oloaan syömällä väärin ja olemalla laiska ja liikkumaton tai masentunut, niinkuin lääkärit mulle 20v hokivat. Mulle menee tällä hetkellä solunsalpaajalääkitys, joten vailla immuunipuolustusta täälläkin. Ei huvita paljon lähtee esim hoplopiin :)

#

Täällä myös suolistosairaus ja immuunivastetta laskeva lääkitys (solusalpaajat ja biologinen) mutta olen onneksi pysynyt tosi terveenä vaikka päivittäin tapaan paljon ihmisiä. Olen toki neuroottinen käsienpesijä ja käsidesi kulkee joka laukussa mukana. Lapsetkin ovat oppineet tosi hyvin pesemään käsiä ja tekevän sen aina kotiin tullessa ja ennen ruokaa.

Pikkuenkeli
7/31 | 

Paljon voimia saanko kysyä miten olet reagoinut rokotteisiin ?koska eikö ole niin että jos immuunipuutos niin rokotteet voivat aiheuttaa isoja haittavaikutuksia.voin olla väärässäkin.

Pieni Merenneito
8/31 | 

Tsemppiä uutisten sulatteluun. Tuo, että siitä ei voi parantua, on varmasti raskas nieltävä, mutta onneksi nyt voit tosiaan tehdä tuollaisia ”sotasuunnitelmia” kuten erilliset pyyhkeet yms. Luulen, että itse asemassasi koettaisin pitää huolen, että kaikki lähipiirissäni (myös töissä) ymmärtävät tilanteen, jolloin pärskivien tyyppien välttely ei mahdollisesti aiheuttaisi kiusallisia tilanteita, joissa joku loukkaantuu. Ehkä työkaveritkin yms. tsemppaisivat sitten käsihygieniassaan ihan myötätunnosta, heille kun ei oikein voi komentaa ”Pese kätes KUNNOLLA!” ;D

Maij
9/31 | 

Itselläni puhkesi migreeni kaksi vuotta sitten ja kroonistui myöhemmin. Ei ole sama asia mutta samanlaista sulattelu ja järkytystä aiheutti, koska sen kanssa pitää oppia elämään. Joten ymmärrän hyvin, että voi hieman masentaa. Tsemppiä kovasti siis asian hyväksymiseen ja sulatteluun!

Elinakoo
10/31 | 

Tarkistathan varastoraudan eli ferritiinin! Tai syö extraa ihan muuten vaan - ehkä jo syötkin. Itse tykkään monivitamiinista nimeltä Evergia multilong ja kaikenlaista on kokeiltu, Ruohonjuuresta lähtien. Vilpitön suositus! t. en ole ollut sairaana ainakaan vuoteen

annepa

Ootko ihan tosissas? Toinen kertoo lektiinitien puutoksesta ja sinä sanot että hei, en ole ollut vuoteen kipeänä, koska ferritiini ja Evergia multilong?

Odin ja Thor, anna mun kaikki kestää.

Karoliina, jos joku sanoo, että "sinä se olet usein kipeänä", niin voit tukkia sen suun nyt lektiineillä! Hyvä, että tuli joku diagnoosi (minusta, toivottavasti olet samaa mieltä)!

Elinakoo

Oletan tietysti että kommentista tulee esille kokemukseni aiheeseen, ilman että alan luettelemaan terveyshistoriaani. Miksi minun pitäisi puolustella sanojani juuri sinulle?

Anna mun kaikki kestää näitä ammattiloukkaantujia, syö vaan lisää niitä sitruunoita.

annepa

Kommenttisi kuulostaa pätemiseltä. Siis siihen tyyliin, että kun joku sanoo olevansa masentunut, niin joku "hyvää tarkoittava" kertoo, että hei, kannattaa mennä kävelylle, se piristää.

Olet aivan oikeassa, mistä minä tiedän, että oletko pätijä vai et, sinulla ja Karoliinallahan voi olla syvällinen ystävyyssuhde ja Karoliina tietää jo, että sinulla on sama vaiva ja puhut kokemuksesta.

Sitruunat on kyllä hyviä, kiitos vaan. Just viime viikolla söin ravintolassa aivan törkeän herkullista sitruunasorbettia Lemoncellolla. Sitä voisin kyllä ottaa lisää. Myös teehen sitruunat käy hyvin, varsinkin nyt syksyllä alkaa taas tee maistua.

Elinakoo

Miksi juuri minun huikkaus ja suositus vitamiinista olisi pätemistä, niitä oli tällä muitakin. En ollenkaan ymmärrä miksi päätit ottaa minut hampaisiisi. Sinä kuulostat siltä että haluat päteä, ja projisoit sen minuun. Huono päivä tai pysyviä ongelmia rajojen hallinnassa - sinä itse suhteessa muut. Onko sinulla tapana puhua näin kaikille ja tehdä kitkeriä, subjektiivisiä olettamuksia. Suosittelen Anne sinulle käyntiä psykologilla. Ethän enää pilaa tätä ketjua tekopirteällä piikittelylläsi.

annepa

Jos toisen puolustaminen (vaikka sitä ei pyydetty) ja epäkohdista huomauttaminen on pätemistä niin olkoon niin. Jos se tarkoittaa, että en osaa hallita rajojani, niin en todellakaan aio opetella rajojen hallintaa. Aion vastakin puolustaa toisia, avata suuni ja päteä, jos joku sanoo asioita tyyliin masentuneen pitäisi mennä lenkille ja immunologia-ongelma ratkeaa Evergia multilongilla.

Et ehkä huomannut, että tajusin itse subjetiivisuuteni. Kirjoitin, että "olet aivan oikeassa, enhän tiedä..."

Heikoissa kantimissa on kritiikin vastaanottaminen, jos kritisoijaa sanotaan mielenterveysongelmaiseksi. Minä sanoisin sinua hiukan ajattelemattomaksi, mutta kommenttiesi perusteella mielenterveydessäsi ei ole mitään vikaa enkä siis pyydä sinua menemään psykologille.

En tietääkseni ole tekopirteä, mutta voihan joku käsittää asian niin. Useimmat kyllä ovat kuvanneet minua lakoniseksi ja tasaiseksi, mutta asiathan voi nähdä tosi eri tavoin ihmisestä riippuen. Pidän jatkossakin sitruunoista eri tavalla valmistettuna. Hauskaa viikonloppua!

Elinakoo

Anne, suosittelin vitamiinia.

Kaikki muu on ihan itse keksimääsi, en ole koskaan väittänyt että ongelma ratkeaa vitamiinilla tai että masentuneen pitäisi mennä lenkille. En edelleenkään ymmärrä miksi sinä hyökkäät ja pyrit mustamaalaamaan minua. Kuviteltuun reagoiminen on erittäin epätervettä ja sen pohjalta reagoiminen tekee sinusta vain ilkeän.

Sinä et puolusta muuta kuin omia satumaisia kuvitelmiasi, eikö se nimenomaan ole pätemistä? Oletan että sait siitä idean olettaa että minä päden. Mutta koska et tunne minua, etkä mitenkään voi nähdä juuri minun pääni sisälle, käytöksesi kertoo vain sinusta. On häiriintynyttä olettaa itselleen kykyjä ajatustenlukuun. Suosittelen että aloitat ihmisiin tutustumisen ihan pohjalta, et OLETA vaan keskustelet, sillä suurella todennäköisyydella oletuksesi menevät vikaan.

Mietitköhän sinä ollenkaan miltä käytöksesi mahtaa tuntua muista - ehkäpä heidän reaktiot vahvistavat sinun harhaluloja, mutta siinä tapauksessa kyseessä on oman itsensä totuttava profetia.

Vai luuletko että kaikki ovat yhtä inhottavia kuin sinä itse olet, eivätkä kenties vaikutu tällaisesta kiusaamisesta. Mietippä jatkossa kaksi kertaa ennen kuin avaat suusi.

Tinttinen

Olisin itsekin tullut tänne kysymään onko myös ferritiiniarvot tarkistettu. Alhaiset ferritiinit kun voi tosiaan aiheuttaa sivuääniä ja rytmihäiriöitä, väsymystä, alentunutta vastustuskykyä ja vaikka mitä. En mitenkään väheksy Karoliinan saamaa diagnoosia, mutta mietin että sen diagnoosin ja pöpöjen välttämisen lisäksi rauta-arvojen tarkistus voisi tuoda lisäapua tautien välttelyyn.

Olen itsekin jatkuvasti sairaana ja herkkä sisäilmaongelmille. Flunssat kestävät viikkoja tai kuukausia eivätkä meinaa mennä millään ohi. Minulla on myös astma. Ei ole tutkittu sairastaisinko mahdollisesti jotain immuunipuutosta, mutta olen ainakin itse kokenut että luontaistuotekaupan valkosipulikapseleilla, vitamiineilla ja sinkeillä olen ehkä pystynyt vähentämään sairasteluani. Toki kyse voi olla vaan tuurista, että niiden aloittamisen jälkeen niitä pöpöjä ei ole sattunut niin paljon kohdalle. En tiedä, mutta käytän näitä tuotteita silti, koska ainakaan vielä ei ole vaikuttanut siltä etteikö niistä apua olisi.

NelliinaX
11/31 | 

Hei, hyvä ku selvis. Tuttu tunne tuo, että joku toteaa, että "sä sairastelet usein". Mulle ainakin joskus semmoset ikiterveet tyypit, jotka flunssat ym aina väistää, ovat säälien ja kauhistelleet kyseisen viisauden todenneet. Ai että, on sapettanut! Valoa ja voimia sulle!

Vierailija
12/31 | 

Hei,
minun pojallani on vaihtoehtotien aktiivisuus alentunut. Asia tutkittiin kun poika sairastui verenmyrkytykseen syntymänsä jälkeen. Onneksi vakavan bakteeri-infektion riski ei ole lisääntynyt ja myös rokotukset saa normaalisti. Lääkärin arvion mukaan hengitystieinfektioita voi olla lisääntyneesti ja myöhemmin voi olla jonkin verran suurempi riski sairastua sidekudostauteihin.
Pojan puutos on periytyvä, mutta meiltä vanhemmilta sitä ei koettu tarpeelliseksi tutkia.
Kaiken kaikkiaan aiheesta tuntuu löytyvän vain vähän tietoa ja kokemuksia ja meilläkin aika näyttää miten tämä tulee vaikuttamaan.
Neuvoja en siis juurikaan osaa antaa, mutta halusin kommentoida kun kerrankin törmäsin aiheeseen. Minua helpotti ainakin tieto, että olet kuitenkin suhteellisen terve aikuinen, jos niin voi sanoa
Tsemppiä ja mukavaa syksyä!

Signora Finlandese
13/31 | 

Kyseistä sairautta minulla ei ole, mutta minulla on nivelreumaan lääkityksenä solumyrkky, joka vaikuttaa aika lailla vastustuskykyyn. Olen siis oikea pöpömagneetti. Eli sairastun herkästi, kaikki flunssat ovat rajuja ja ne kestävät kauan. Kaikkea olen kokeillut, sitä mukaa, mitä joku jotain vinkkaa :-) En tiedä, onko ollut vain sattumaa, mutta Chlorella on ehkä auttanut poskiontelotulehduksiin. Joskus niitä oli n 4/vuosi. Sitten otin tuon kokeeksi ja söin sitä vuosikausia. Tulehduksia oli ehkä 1/vuosi. Sitten Chlorella jäi jostain syystä pois ja tulehduksia oli taas useammin. Onhan tämä vähän tylsää, kun aina silloin tällöin joutuu kieltäytymään joistain sosiaalisista jutuista, mutta kun en tieten tahtoen halua mennä pöpöjä noukkimaan. Varsinkin kun nivelreuman kanssa on vielä aina se niveltentulehdusvaarakin. Ainakin lääkärit ovat tästä aina varoitelleet. Tätä voi olla joskus täysin terveen ihmisen vaikea ymmärtää. Rokotteen otan joka syksy.

LLoviisa
14/31 | 

Tsemppiä diagnoosin sulatteluun! Mielenkiinnosta kyselen, että millaisella laboratoriokokeella tuota tutkitaan? Ystävä myös jatkuvasti sairaana ja flunssat tosiaan kestää.

Vierailija
15/31 | 

Jos kyseessä tosiaan oli lektiinitie, niin lue tämä:
Lainaus Duodecimin artikkelista:
Kliinisesti merkittävät komplementtipuutokset
LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM
2000;116(13):1367-1374
Hanna Jarva ja Seppo Meri

"Mannoosia sitova lektiini
Mannoosia sitova lektiini (MBL) sitoutuu sokerirakenteisiin, lähinnä mannoosiin ja N-asetyyliglukosamiiniin. MBL:n normaalipitoisuus plasmassa on aikuisilla vain 5–10 ng/ml. MBL:n puutos on yhdistetty lisääntyneeseen infektioherkkyyteen. Toisaalta MBL puuttuu noin 5 %:lta väestöstä eikä puutos aiheuta suurimmalle osalle mitään ongelmia. Mahdollisesti MBL on tärkeä ensimmäisten elinvuosien aikana osana synnynnäistä immuniteettia mutta ei enää myöhemmin. MBL:n puutoksen yksinään ei ole todettu altistavan merkittävästi infektioille (Aittoniemi 1999). MBL:n merkitys on kuitenkin vielä epäselvä. Toistaiseksi sen mittaamiseen ei ole selkeitä indikaatioita eikä määritys ole rutiinikäytössä Suomessa."

Ei siis välttämättä selitä oireitasi vaan selittäisi enemmänkin jos lapsuudessasi olisi ollut tavallista enemmän infektioita. Sama löydös on monella, jolla on ihan sama määrä infektioita kuin tavallista. Minusta infektiosi eivät tämän tekstin perusteella kuulosta poikkeavan lukuisilta vaan enemmänkin lapsiperheessä ruuhkavuosia eläjän tavalliselta infektiokuormalta.

Terveisin immunopuutoksista (toki ei siis tästä kyseisestä viasta) väitöskirjaa tekevä lääkäri

Vierailija

Ja siis anteeksi jos tämä tuli ulos jotenkin pätemisenä. Suosittelen hakeutumaan infektiotautien erikoislääkärin vastaanotolle.

Lektiinivajemamma

Hei! Lapseltani löydettiin lektiinitien vaje, "nolla-arvo", kun hänen ollessa pieni, tutkittiin hänen jaksokuumeilua. Tytär sairasti myös vesirokon kaksi kertaa (lievänä ja toisen kerran todella rajuna), jonka jälkeen häneltä tutkittiin vasta-aineet rokkoa vastaan ja ne oli ok. Hänellä oli myös reilu vuoden ikäisenä pneumokokkibakteeritartunta, johon antibiootti onneksi tepsi sairaalassa heti. Lapseni on sairastanut alle kouluikäisenä paljon normaalia enemmän, mutta nyt näyttää että alkaa helpottaa kun ikää on 8 vuotta.
Tuolloin lapsen ollessa pieni, kun lektiinitien vaje löydettiin, lastenlääkäri kiinnostui myös minun tilanteesta ja kysyi omaa sairastamishistoriaani. Minulla on lapsena ollut kaikki mahdolliset ripuli ym. taudit sekä pahimpana sairaalajakson vaatinut bakteeriaivokalvontulehdus 6-vuotiaana. Nuoruudessa sairastin paljon poskionteloita, korvia en niinkään kuten ei tytärkään. Meillä molemmilla on ollut ennemmin taipumus saada flunssien jälkitaudit keuhkoihin. Lapsella on ollut keuhkoputkentulehduksia ja minulla alkava keuhkokuume ym. Nyt sain olla kaksi vai peräti kolme vuotta syömättä antibioottia kunnes noin kk sitten tuli virtsatietulehdus jota en ole ikinä ennen aikuisiällä sairastanut. Olen pannut merkille että aina kun joudun syömään antibiootit kuten nyt, sairastan sen jälkeen "koko ajan" seuraavan puoli vuotta. Lapsella sama juttu. Emme syö antibioottia kuin äärimmäisen edessä nykyään. Nuoruudessani kärsin myös aknesta ja söin siihen kaikki mahdolliset lääkkeet Roacutania myöten. Varmaan nekin ajat ovat osansa tehneet sille, että nyt reilu kolmikymppisenä mahani ja suolistoni alkaa olla niin herkillä kaikelle, että odotan seuraavaa sairautta.
Näiden lisäksi minulta on kerran löydetty HAE-aktiivisuuden alenema, joka tosin seuraavassa verikokeessa oli normaali. Minua turvottaa usein ja kun esim. vatsa turpoaa, se on todella iso. Huulten ja kasvojen turvotusta on myls tyttärellä ja häneltä otettiin HAE-kokeet tällä viikolla. Minulla om ollut kurkunturvotusta tänä ja viime vuonna siten että olen myös sairaalakäyntejä joutunut tekemään ja olen saanut estolääkitykseksi Caprilonia. Lapsellani todettiin pienenä myös autoimmuunisairauteni valkojäkälä intiimialueella, ja sen hoitoa on joudettu jatkamaan jatkuvasti.
Halusin kertoa tarinaamme koska tästä lektiinitien vajeesta ei tosiaan löydy vertaistietoa oikein mistään. Se selitettiin meillekin vuosia sitten mahdollisesti infektioherkkyyttä lisäävänä asiana, ja sitä se on ollutkin. Meillä vain on tullut noita kaikkia muitakin juttuja sen perään, joten olen jo osin unohtanut koko lektiinitien. Luulen silti että sillä on kaiken tämän taustalla oma merkityksensä meidän sairasteluille. Kurja juttu - ja siis minulla itselläni on saman lektiinitien "nolla-arvo" mikä tyttärelläni on. Se on verikokein todettu.
Syö terveellisesti, liiku riittävästi ja elä normaalia elämää. Lektiinitielle ei kannata antaa liikaa painoarvoa, koska se on osa sinua ja sillä on iso merkitys miten ajattelet asioista ja miten vahvaksi itsesi henkisesti koet. Älä anna ajatuksen tasolla lektiinitievajeen olla nujertaja. Tsemppiä!

Vierailija
16/31 | 

Syötkö mustasiemen öljyä? Ja päivittäin hunaja esim. manuka? Entäs inkivääri? Ceylon-kaneli? Kannattaisi.

Jaja
17/31 | 

Hei Karoliina!

Suosittelen tutustumaan adaptogeeneihin kuten pakurikääpä, jolla näyttää olevan kyky vahvistaa immuunijärjestelmää.

Kohtalotoveri
18/31 | 

Kylläpä kuulosti tutulta. Olen elänyt terveyden perikuvana ja silti sairastellut aina paljon. Edelliset vuodet niiin paljon juurikin korva- ja poskiontelotulehduksia, että lopulta kymmenien atb kuurien, punkteerauksien ja leikkauksien (nielurisat ja poskiontelot) jälkeen ratkaisin asian muuttamalla Espanjaan.
Kaikki hyvin koko kesän täällä, mutta neljän päivän vierailu Suomeen nyt pöpö aikaan heitti taas flunssan ja kuumeen
Nauratti vähän tuossa lopussa se hengityssuojaimen kanssa lentokoneessa matkustaminen, sillä mietin juuri itsekin, että kehtaankohan alkaa lentämään sellaisen kanssa
Ja kaikki muut on testattu (Ferritiinit, yms.), mutta ainut mikä oli poikkeavaa verenkuvassa oli vähäiset valkosolut, lääkäri ei niistä hirveästi stressannut, mutta toki jäi itselle mieleen kovin alhaisina.
Tsemppiä sinne, täälläkin jatketaan raivoisaa käsien pesua ja harkitaan entistä vakavammin hengityssuojainta lennolle

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P3039141.JPG
P3039141.JPG

P3039124.JPG
P3039124.JPG

P3039146.JPG
P3039146.JPG

P3039151.JPG
P3039151.JPG

Minä koen, että olen monessa asiassa aika joustava. Johtuu ehkä siitä, että on paljon asioita, jotka minusta voi tehdä vähän sinnepäin.

On kuitenkin muutama juttu, jotka ovat minulle aivan ehdottoman tärkeitä. Jos niissä homma pissii, menee minulta hermot. Tai jos ei mene hermot ulkoisesti, alkaa pinna ainakin kiristyä sisäisesti.

RUOKA. Jos minä en saa ruokaa tasaisin väliajoin, on piru irti. Nuorempana (laihempana) verensokerien lasku aiheutti myös oksettavaa oloa, mutta nykyisin ”ainoastaan” hermo alkaa kiristyä. Joskus, jos minua alkaa ärsyttää ihan ilman syytä, saatan tajuta, että tämähän johtuu nälästä. En useinkaan varsinaisesti tunne nälkää. Sen sijaa minä alan huomata olevani ärsytysherkempi kuin muuten olisin.

ILLAN OMA AIKA. Minä pystyn olemaan ihan normaalisti ja rennosti silloin, kun F on päivisin ja öisin ympärilläni. En muista, milloin esimerkiksi yöllä herääminen olisi ihan kauheasti ottanut päähän tai etten toisaalta olisi osannut olla oma itseni F:n hääriessä aamuisin ja päivisin jaloissa. Mutta illat. Ne ovat toinen juttu. Olen tajunnut, että minä TARVITSEN illalla sen muutaman tunnin ajan, kun hän nukkuu ja minä en. Jos tyttö kukkuu sängyssä (ihan kiltisti vaikka lukien kirjaakin), minä en voi jotenkin rentoutua iltamoodiini. Tähän on tietysti tultava muutos, kun lapsi kasvaa. Ihan varmasti kohta olemme kiinni jo hetkessä, että hän nukkuu samanmittaisia unia kuin minäkin.

AAMUKAHVI. Tiedättekö sen tunteen, että olet yökylässä ystävälläsi ja tajuat, ettei tällä ole kahvinkeitintä. Se on jokseenkin samaa tasoa oleva tilanne kuin se, ettei talossa olisi vessapaperia. Ja itse asiassa: Vielä pahempi! Mun päivät ei lähde käyntiin, jos en saa paria kupposta kahvia. Niinä kertoina, kun mun hampaat on valkaistu, eikä kahvia olisi saanut juoda, olen ryystänyt kylmää kahvia pillillä hampaiden ”ohi”. Koukussa vai koukussa?

ASTMALÄÄKE LÄHELLÄ. Faktahan on se, että minä tarvitsen fyysisestikin aika usein astmapiippua. Mutta on tässä sellainenkin henkinenkin puoli. Nimittäin samoin tein kun tajuan, että olen vaikka lähtenyt kaupungille ilman astmapiippua, alkaa ahdistaa. Uskon, että osa tuosta on täysin henkistä. Jos lääke olisi kassissa, voisin luottaa, että saan sitä, kun olisi tarve, eikä tarvitsisi panikoida ja ahdistua (fyysisesti ja henkisesti).

MYÖHÄSTELY. Mä inhoan myöhästelyä yli kaiken. Vaikka kuinka yrittäisin olla rentona, on se vaan tapa, joka saa mut ärsyyntymään todella helposti.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: PURA (kuvauslaina) 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P3260359.JPG
P3260359.JPG

P3260379.JPG
P3260379.JPG

P3260338.JPG
P3260338.JPG

P3260371.JPG
P3260371.JPG

Muistatte varmasti, kun kirjoittelin maaliskuussa paljonkin minun astma-asioistani ja sairaalassa ramppaamisesta. Noh. Kerran tutkimuksia vietiin vielä pahimman ahdistusvaiheen jälkeenkin eteenpäin, alkoi selvitä mielenkiintoisia – ja jopa aika yllättäviä – asioita.

Minua tutkittiin erilaisin testein TAYSissä, ja kun lopulta menin kaikkien noiden kokeiden jälkeen astmalääkärin vastaanotolle, oli uutiset yllättäviä. Hänen mukaansa oli nimittäin aika todennäköistä, ettei minulla ollutkaan astmaa. Siis sairautta, joka minulla on sanottu olevan lapsuudestani asti ja johon minulla oli ollut esimerkiksi Kela-kortissa korvausnumero 25 vuotta! Lääkäri toki sanoi, että niin vahvalla lääkityksellä, jota olin ennen testejä joutunut ottamaan, ei tietysti voida sulkea astmaa kokonaan pois, koska varsinaiset kokeet pitäisi tehdä luomu-tilassa. Mutta lääkäri ei kuitenkaan pitäisi ihmeenä sitä, jos näin todella olisi asioiden laita.

Kun aloin sitten ihmetellä kevättalvista painon tunnetta rinnassani, kuristavaa oloa, PEF-tuloksia ja hapensaantiongelmia, lääkäri totesi, että ne ongelmat olivat kyllä (olleet) todellisia. Syy ahdistukseen ja heikkoon oloon ei vaan ollut keuhkoissa, kuten oli koko ajan luultu. Lääkäri nimittäin epäili, että minulla olisikin astman sijaan jokin kurkun alueen sairaus, jota pitäisi alkaa tutkia nyt perinpohjaisesti. Hapen kulun ongelmat kun olivat edelleen todellisia. Stoppipaikka olikin kuitenkin nyt luultavammin kurkussa. 

Vaikka uutiset aluksi hämmensivätkin, tuntui uusi diagnoosi paljon järkeen käypäisemmälle kuin varsinainen astma. Tämä nimittäin selvittäisi kaikki ne ”astman” hoidon kompastuskivet, joita tänä keväänä matkalleni oli sattunut. Ensinnäkin sen, miksi minusta on tuntunut oireideni aikana sille, kuin joku kuristaisi minua kurkusta. Yleensä kun astmaan liittyy ”vain” paine rinnassa, mutta minulla oli paineen lisäksi koko ajan myös tuo kuristava olo. Toisekseen syy siihen, miksi sairaalan spira toimi minulle niin hyvin, mutta normiastmalääke ei, selittäisi myös kurkkuasiaa.  Spiralla otettavan lääkkeen sivutuotteena kun sattuu tulemaan vesihöyryä, joka taas kosteuttaa kurkkua hoitaen sitä. Luultavasti minulle oli ollutkin siis enemmän apua juuri tuosta vesihöyrystä kuin itse lääkkeestä spiran mukana. Kolmanneksi kurkkuongelmasta antoi viitteitä sekin, että minulle juuri sisäänhengitys on ollut vaikeaa. Astmassa kuulemma ongelmaa on enemmän uloshengityksessä.

Vaikka kurkkuepäilyt tietysti saivatkin mielikuvitukseni laukkaamaan, koska tottakai tässä alkoi käydä läpi kaikkia niitä vaihtoehtoja, joita kurkussa voisi olla. Ja toisaalta prosessiin keskeneräisyys tai oikeastaan alkupisteeseen meno harmittaakin, oli lääkärikäynnissä ja testeissä paljon hyvääkin. Ensinnäkin astmalääke – jota ei kuitenkaan vielä uskallettu kokonaan lopettaa – vaihdettiin vähemmän kurkkua ärsyttäväksi. Samoin spira-laitteen kotikäytön järkevyydelle saatiin vielä suuremmat perusteet, koska vesihöyry on nyt minun oloilleni niin tärkeää. Iloinen uutinen oli myös se, että varsinaisesti keuhkoni ovat erinomaisessa kunnossa. Joten oman voinnin mukaan esimerkiksi lenkkeily on oikein hyvä juttu.

Mutta nyt sitten näillä tiedoilla kohti uusia testejä, lääkekokeiluja ja kevättä! Tämä taas kerran todisti sen, miten monimutkainen laitos tämä ihmisvartalo onkaan. Se nyt edelleen – 25 vuoden jälkeenkin – piti pintansa, että minua allergisoi kissat, hevoset, koivu, timotei, pöly ja leppä. Eli allergialääkkeet ja nenäsumutteet tuli ottaa käyttöön koko komeuden kruunuksi. Voisin perustaa varmasti kohta jo oman apteekin tällä lääkemäärällä!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: toppi, Vila // neule, Uhana Design // farkut, Dr.Denim 

 

 

Kommentit (15)

Vierailija

Mulle tuli kans ensimmäisenä mieleen rauta-asiat ja kilpparivaivat. Raudanpuute (anemialla tai ilman) tuntuu olevan koko ajan entistä enemmän esillä. Meitä vakavasti raudanpuutteisia on paljon. Oireet on niin monenkirjavat, ettei sitä todellakaan tulisi edes ajatelleeksi kärsivänsä tuosta vaivasta. Hyvin monelle se on vielä ihan tuntematon juttukin - valitettavasti myös alan ammattilaisille. Omatoimisesti kannattaa kyllä asiaan perehtyä, jos oireet vähänkin sen sorttisia on ja rautavarastoja ei ole tutkittu.

Vinkki123
3/15 | 

Pyydä tutkimaan hypertrofinen kardiomyopatia. Samat oireet, astma lapsuudesta, lopputulema perinnöllinen sydänsairaus.

Tutulta kuulostaa
6/15 | 

Moi. Täysin sama "diagnoosi" minkä itsekin sain TAYSin keuhkoylilääkäriltä, todella tutulta kuulostaa sekä oireesi että lääkärin sanomiset. Astmalääkkeitä minullekin aina määrätty sekä astmaa tutkittu useampaan otteeseen. Nyt lääkäri totesi, että ongelma on kurkussa keuhkojen sijaan, mutta toisaalta ei löytänyt ratkaisua oireiden hoitamiseen. Myös muuta "todellista" allergiaa minullakin, joten oireet hämäävät toisiaan.

Itselleni jäi käynnistä hämmentynyt olo. Toisaalta haluan uskoa alan ylimpiä asiantuntijoita. Toisaalta kuitenkin ratkaisua tai hoitoa ongelmaan ei kyetty antamaan, joten astmalääkkeillä mennään edelleen.

Vierailija
7/15 | 

Itselläni rytmihäiriöt aihettaa tykytyksen lisäksi kuristuksen tunnetta kurkussa. Välillä ahdistus kurkussa on ilman selkeitä sydäntuntemuksia ja silti auttaa propralin eli beetasalpaajan ottaminen. Mutta sulla varmaan on sydän tutkittu jo aemmin?

Astmaatikon äiti
9/15 | 

Hei Voitko kertoa mikä astmalääke sinulla oli käytössä ja mihin se vaihdettiin? Oireissasi ja spirahoidosta saadusta avussa oli tosi paljon samaa kuin lapsellani, jonka astmadiagnoosista olen epävarma. Allergiat samat kuin sinulla +muutamia muita lisäksi. Siitepölyt aiheutti hengenahdistusta, joten hän on käynyt koivun/lepän siitepölysiedätyshoidon. Mielenkiinnolla seuraan tilannettasi, kiitos jos jaksat jakaa tietoa tutkimuksista jne. Voimia ja mahdollisimman hyvää terveyttä sinulle!

Vierailija
10/15 | 

Auttaisiko oireisiin nebulisaattori ja ihan keittosuolan hengittely sen kautta. Jos ei Suomessa myydä, tilaa ulkomailta netin kautta? Me asutaan ulkomailla ja sellainen ihan kotikäytössä. Maksoi paikallisessa apteekissa noin 20 euroa. Tsemppiä!

Vierailija
11/15 | 

Moi! Mulle hiipi syksyllä aivan järkyttävä hapensaanti ongelma..monien verikokeiden jälkeen googletin itse asioita ja meninkin fysioterapeutille. Hän teki mulle testejä ja selvisi että mulla oli toiminnallinen hengityshäiriö, eli krooninen hyperventilaatio oireyhtymä. Kävin kuukauden ajan fyssarilla ja tein itse hengitysharjoituksia ja nyt olo on normaali! Olin itse kehittänyt itselleni liikahengittämällä tuon olon. Kannattaa myös googlettaa liikahengitys josko sunkin oireet täsmäis? Toki jos kurkustasi ongelma löytyy niin ei sitten mitään :) toivottavasti saat avun ja parannuksen, ei sitä ihminen ymmärrä millaista on kun ei saa henkeä päivittäisissä toimissa, ennenkuin itse sen kokee.

Handeli

Kyllä tämän kaltaisiin toiminnallisiin häiriöihin kuten hyperventilaatio tai äänihuulisalpaus, auttaa juuri fysioterapia ja puheterapeutin antamat harjoitukset (täytyy todella tuntea tämä vaiva, että osaa ohjata oikean rentoutumisharjoituksen). Hianoa, että sait avun.

Vierailija
13/15 | 

Mutta hetkonen, jos sinulle on tehty astmadiagnoosi joka ihan Kela-kortissahan niin sinullahan on diagnostiset kriteerit täyttyneet silloin? Jos astma kerran todetaan, se on valitettavasti loppuelämän tauti eikä muuksi muutu.

Kela kun siis vaatii aika tiukkojen kriteerien täyttymistä ja niiden täyttyminen kyllä tarkoittaa että astma löytyy. PEF-seurannassa pitää näkyä bronkodilataatiovaste, vuorokausivaihtelu tai steroidihoitokokeessa PEF-tason paranema tai sitten samat löydökset spirometriassa. Kurkkuperäisissä tulee näissä ihan eri tulokset eli ainakaan tuolloin dg-hetkellä ei ole voinut olla kyse vain kurkkuperäisestä.

Mutta toki voi olla, että nyt sitten säännöllinen lääkitys pitänyt astman hyvin kurissa (hyvä!) ja sitten ilmestynyt jokin ylemmän hengitystien alueen ongelma, joita selvitellääkin sitten KNK:lla. No mutta joka tapauksessa, toivottavasti syy löytyy pian.

Terveisin lääkisopiskelja

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat