Kirjoitukset avainsanalla juhlat

Oi että! Kun sain viestin kesän alussa mun Hipu-siskolta: ”sun baby showerit on 11.8”, olin melko skeptinen, että noinkohan on. Ensinnäkin mietin, miten musta on enää vauvasuihkuilemaan elokuussa (huomaatte ilomielisen luonteeni). Toisekseen mietin, että Baby Showereiden takana on niin juonikas porukka, että voivatko he tosiaan ilmoittaa etukäteen oikean päivän. Muistatte ehkä, millaisella superyllärillä mut jymäytettiin omissa polttareissani?

Kun aloin sitten pari viikkoa sitten selvittää siskoltani, ovatko he kysyneet A:lta, onko F varmasti kotosalla kutsujen aikaan, Hipu oli kummissaan. Hehän olivat jo ilmoittaneet päivämäärän minulle aikaisemmin, niin kai olin itse katsonut, että tuleva isosisko oli myös pääsemässä kemuihin. Siis mitä ihmettä? He siis TODELLA aikoivat järkätä kemut silloin, kun olivat ilmoittaneet. Mikä helpotus! Tähän olotilaan en olisikaan toivonut mitään yllärirepimistä sängystä tai muita nopeita käänteitä.

Mun siskot kysyivät multa jo heti raskauden alussa, haluaisinko vauvakutsut. Sanoin, että tosi mielelläni kyllä, mutta haluaisin välttää kaiken maailman soseidenmaistelukisoja ja pelejä. Ne kun ei tunnu juurikaan mun jutulle, varsinkin, jos olen niissä itse jollain tapaa keskiössä. (Samoin vaikka meidän häissä ei ollut yhtään peliä tai kisaa ja sanoin, että hirtän sen tyypin, joka alkaa järkätä morsiamenryöstöä). Muiden juhlissa osallistun tietysti vaikka mihinkä kisailuihin.

Mulla ei ollut mitään toivelistaa kutsuttavista, mutta pyysin, että F pääsisi mukaan juhliin. Niin ja mainitsin, että vaippakakkuun ei tarvitsisi energiaa käyttää. Olen tehnyt ja antanut montakin kakkusta kyllä itse, mutta jotenkin omalla kohdallani konsepti tuntuu vähän sellaiselle liian siirappiselle. Eikös se nyt vaan enemmänkin ärsytä ensin säilyttää hehtaarin kokoinen, vaivalla tehty komeus ja sitten purkaa se pala palalta niin, että A) vaipat ovat aivan rullalla ja B) sellofanit ja muut tykötarpeet täytyy änkeä roskiin.

Näiden toiveiden pohjalta mä sitten sain eilen aivan ihanan, aidon, lämminhenkisen ja kotoisan vauvakutsupäivän. Summeri soi – kuten oli kerrottu – kello 11.15, ja minua ja F:ää odotti alaovella Noora ja kuskiksi värvätty Matti. Autossa soi Baby-aiheinen musa ja molemmilla oli päällä myös teeman mukaisesti vaaleanpunaista. Kuvittelin, että huristelisimme mun Hipu-siskon ja tämän miehen kotiin kaupungin toiselle laidalle, mutta kurvasimmekin Fazerille. Siellä meitä odotti pieni ja erityisen rakas joukko naisia. Mun siskot, mun kaasot ja F:n kummitäti.

Mä olinkin alun perin miettinyt, minkähänlaisen rajauksen juhlien järjestäjät on tehnyt kutsuttujen suhteen. Mun elämään on siunaantunut nimittäin niin monta rakasta ja tärkeää naista, että mietin, että millä ilveellä heidät kaikki on saatu kasaan. Vaikka kaikkia heitä olisi ollut ihana nähdä – tietysti – musta oli myös todella ilo nähdä, miten osuvan tiivistyksen juhlien järjestäjät olivat tällä kertaa kutsuvieraslistaan tehneet. Perustelivat vieläpä päivän aikana valintaa niin, että juurihan me vasta vietettiin isolla porukalla polttareita ja häitä, ja kaiken kukkuraksi mä en olisi enää varmasti jaksanut mitään ison luokan menoa. No en todellakaan olisi jaksanut! Ihanasti ajateltu.

Fazerin brunssin jälkeen me ajelimme Nooran ja Matin kotiin, jonne Noora oli tapansa mukaan koristellut kaikki paikat niin ihanasti! Mä ihailen tuollaista visuaalista kykyä laittaa. Multa puuttuu sellainen askarteluhenkisyys ja sommittelun taito. Päivä menikin siinä sitten yhdessä rupatellen, syöden lisää ja tehden mani- ja pedikyyrejä. Mun Auroora-sisko on kosmetologi, joten hän teki mulle jalkahoidon ja pedikyyrin. Taivas, miten ihanaa! Mähän en enää itse yltä leikkaamaan, saati lakkaamaan mun varpaankynsiä (uskotte ehkä, kun katsotte kuvaa), joten tällainen hemmottelu on jotain niin ihanaa. Noora oli kaiken lisäksi saanut Why Not PR:ltä kemuja varten kokonaisen kynsienhoitosetin Bohon ja Essencen lakkoineen ja Body Shopin jalkatuotteineen, joten olo oli kuin oikeassa kauneushoitolassa.

F täytti  juhlien ajan tarroin, tekstein ja kuvin kirjaa, jonka sain mukaani kemuista  Niin ja toimihan lapsonen myös virallisena Polaroid-kuvien ottajana. Vieraat saivat kirjoittaa tervehdyksensä kirjaan ja tämän lisäksi pelattiin yksi peli, vauva-aiheinen Alias. Sen hyväksyin, koska olen SUURI Alias-fani. Mutta en voi oikein koskaan pelata sitä kenenkään kanssa, koska se herättää niin suuria tunteita mussa. Toisin sanoen riidan. Tällä kertaa kuitenkin selvisimme naurulla.

Mä myös sain yllärikseni lahjoja. Jotenkin en yhtään ajatellut, että tarvitsisin mitään, mutta olihan nuo lahjukset nyt aivan huippuja. Sain muun muassa lahjakortin Beautiful You -kauneushoitolaan (jes!), aivan supersöpöjä Hicca-vauvanvaatteita, itse kudottuja tossuja ja jopa kolmen päivän (!) lahjakortin, jossa mun ystävä lupasi tulla auttamaan meidän arkea kaikin tavoin syksyllä. F:ääkään ei oltu unohdettu, joten isosiskon naama loisti lahjapussien äärellä.

Jos jotakin – taas kerran – mietin, niin sitä, miten hyvä onni mulla onkaan käynyt, kun ympärilläni on joukko maailman parhaita naisia. Sellaisia, jotka näkevät näin suuren vaivan ja jotka haluavat ilahduttaa. Sellaisia, joiden kanssa on aina yhtä mukava olla! Kuin kotiin tulisi.

Parasta on ollut huomata myös se, että kun he – eri elämänvaiheista ja kaupungeista – mukaan tulleet ystävät ovat alkaneet tutustua toisiinsa niin polttareissa, häissä kuin muissakin kemuissa, on heillekin alkanut muodostua jo omia juttujaan ja puheenaiheitaan lainkaan ilman minua. Tulee aina niin hyvä mieli, kun näen, miten he viihtyvät toisensa seurassa! Ja kun saan illalla viestejä ”sulla on sitten kivoja kavereita” tai ”ne on niin huippuja”,  tulee fiilis, että tässä ollaan todellinen onnentyttö.

Kiitos päivästä kaikki rakkaat! Olen tosi kiitollinen teistä <3

-Karoliina-

P.S. Kuvista näkyy, millaisen vaippakakun lopulta sain :D Ehkä paras ikinä!

Kuvat: Noora Näppilä

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
2/2 | 

Ihania ystäviä siulla ❤️. Ensi reaktio nimittäin oli, että ei kai Suomessakin ole alettu järjestää showereita. Mutta on jotenkin aivan eri asia, kun ystävät haluavat tehdä jotakin näin ihanaa sinulle. En usko, että itse tulen saamaan baby showereita. Ystäväni eivät jotenkaan ole ollenkaan semmoisia vauvahurahtaneita eli jos haluaisin juhlat, tulisi ne itse järjestää ja se ois jotenkin mautonta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P1012116 (8).JPG
P1012116 (8).JPG

P1012138 (5).JPG
P1012138 (5).JPG

P1012160 (3).JPG
P1012160 (3).JPG

P1012098 (10).JPG
P1012098 (10).JPG

P1012100 (10).JPG
P1012100 (10).JPG

P1012105 (10).JPG
P1012105 (10).JPG

P1012112 (8).JPG
P1012112 (8).JPG

P1012146 (5).JPG
P1012146 (5).JPG

P1012148 (5).JPG
P1012148 (5).JPG

P1012156 (3).JPG
P1012156 (3).JPG

P1012186 (2).JPG
P1012186 (2).JPG

P1012162 (2).JPG
P1012162 (2).JPG

P1012167 (2).JPG
P1012167 (2).JPG

Tänään juhlittiin F:n 7-vuotissynttäreitä sukulais- ja ystävävoimin. Juhlinta alkoi jo puolen päivän aikaan ja vieraita riitti porrastetusti ihan tänne iltaan asti. Olin onnistunut kutsumaan niin paljon vieraita, että aloin jo pelätä, minne kaikki mahtuisivat. Onneksi porrastus tuli kuitenkin vieraiden aikataulujen mukaan kuin itsestään, joten suurempaa ongelmaa ei lopulta syntynyt. Mitä nyt istumapaikoista oli vähän pula ja lämpöä riitti, mutta eikös niin tapahdu vähän paremmissakin kemuissa? Oli ihanaa, kuinka 7-vuotiskemut olivat houkutelleet juhlakansaa niin lähiseudulta kuin ihan Keski-Suomesta ja Helsingistäkin asti.

Minua helpotti hirmuisesti ennen juhlia se, että saatiin vihdoin ja viimein nurkista pyörimästä kaikki ne kirppikselle menevät huonekalut, tekstiilit ja vaatteet, joita olimme haalineet ja inventoineet kaapeistamme koko syksyn ajan. Pitkästä aikaa oli mahdollisuus siivota koti oikeasti niin, ettei jokaisessa huoneessa tarvinnut siirrellä kirppisnyssäköitä ja -tavaroita edestä pois. Tiistaina kävi Kontin pakettiauto ja vei mennessään kaiken meille tarpeettoman, mutta varmasti jollekin vielä hyödyllisen tavaran. Ei voi kun ihailla, miten hyvin koko homma heillä toimikaan.

Koska minulla oli takana (ja osin päälläkin) hulinaviikot ja -kuukaudet, päätimme, että juhlat järjestetään aika matalalla profiililla (jos ei vierasmäärää lasketa). Toisin sanoen ei alettu leivonta- ja askartelutalkoisiin, vaan juhlakoristelun ja tarjoamiset hommattiin pääasiassa valmiina*. Itse leivoimme ainoastaan vuohenjuustopiiraat. Niin ja nuo Lidl:n macaronsit hamstrasin pakastimeen jo kuukausia sitten, kun näin ne kausituotteina kaupan pakastealtaassa.

Kakun, muffinit ja voileipäkakun toimittanut Purppurahelmi oli minulle vielä vähän aikaa sitten ihan uusi tuttavuus, mutta kun söin heidän kakkuaan kesällä ystäviemme häissä, päätin, että täältä tilattaisiin herkut kaikkiin seuraaviin juhliimme. Kesäinen kakku oli loistava, eikä tämän päivän tarjoamiset tuottaneet myöskään pettymystä. Ne olivat kauniin ulkomuotonsa lisäksi vieläpä superhyviä.

Sain myös kuulla aika ihanan jutun Purppurahelmen Hanna Silanderilta, samalla,kun suunnittelimme F:n synttäritarjoamisia. Purppurahelmi nimittäin lahjoittaa joka kuukausi Kakku lapselle -tempauksen mukaisesti synttärikakun sellaiselle 3-12-vuotiaalle lapselle, jonka perheellä ei ole muuten varaa kakkuun. Pienen juhlijan ja hänen kakkutarpeensa voi ilmiantaa niin isä, äiti, kummi, isovanhempi, opettaja tai ihan kuka vaan lapsen läheinen.** Täytyy sanoa, että tällainen konkreettinen auttaminen on sellaista, jota minä arvostan aivan hurjasti! Jokainen meistä voi puhua hyvistä teoista ja lähimmäisen rakkaudesta, mutta harvasta on toimiaan kuitenkaan näin järjestelmällisesti ja kuukausittain omassa työssään toisten hyväksi.

Kun katselin päivänsankaria juhlinnan touhussa, melkein liikutuin. Kuinka nopeasti vuosi jos toinen meneekin. F:n syntymästä ei tunnu olevan kuin hetki, ja silti tässä seitsemässä vuodessa on tapahtunut ihan hirmuisesti. Se 2,5 kiloinen kalju vauva on nyt tuo ihana tyttö, joka liikuu paikasta toiseen kärrynpyörin, kertoo hulvattomia juttuja ja osaa jo miljoonia taitoja. Joka ei tarvitse meitä aikuisia aina joka paikkaan ja joka tietää, mitä pannaritaikinaan tulee. Joka on yhtäaikaa iso ja pieni. Seuraavat seitsemän vuotta  eteenpäin ja hän on jo keskellä yläkoulua, minä piirun verran vaille neljäkymmentä ja meneillään vuosi 2023. 

Päivänsankari nukkuu jo ansaittua unta. Päivä oli ihana meille aikuisillekin, mutta päivänsankarille itselleen tietysti yksi vuoden tärkeimmistä. Vihdoin hän on saman ikäinen kuin luokkakaverinsakin…joulukuun lapsen pieni, suuri murhe on taas hetkeksi selätetty!

-Karoliina-

** Tarinan kakkua vailla olevasta lapsesta voi lähettää osoitteeseen hanna@purppurahelmi.fi

*osa koristeista saatu blogin Pop up kemuista // osa tarjoilusta saatu blogin kautta Purppurahelmestä

 

Kommentit (19)

Suttastiina
1/19 | 

Omat lapset syntyneet joulukuun 8. ja 13. päivä. Tuo luokan nuorimmuus häiritsi heitä koko peruskoulun.
Ei paljon lohduttanut se, kun kerroin että sitten vuosien päästä te olette ne kadehditut, jotka kaveriporukasta viimeisinä täyttää 30/40/50 jne.

Vierailija
3/19 | 

Nämä ovat juhlien parhaita! Ihanaa että tyttärelläsi on lähellään iso joukko hänen kanssaan iloitsevia ja hänestä välittäviä. Hyvää mieltä ja onnen hetkiä on ihanaa katsoa, niistä tulee itsellekin onnellinen olo. :)

Karoliina Sallinen

Se on juuri niin!  Juuri eilen mietin, miten onnekkaita ollaan, kun lähellä on näin paljon aivan huikean ihania ihmisiä! 

Karoliina Sallinen

Kiitos mielipiteestäsi, mutta valitettavasti on kerrottava, että harva asia tulee täällä blogissa varmaankaan tämän tai monen muunkaan asian suhteen muuttumaan. Toki on tärkeää kuunnella lukijoita, koska teille tätä tehdään! Mutta: Tämä on kuitenkin työ, joka kumpuaa minusta ja minun tulee tehdä sitä myös tavalla, jonka koen itselleni luontevaksi. 

Ja nykyisen linjan koen tälle blogille parhaaksi :) 

Tanjami

Mulla taas tuli ekana mieleen, että tässä oli oikein onnistunut mainos- tai yhteistyöpostaus :)

Kaa

Minua jaksaa ihmetyttää tämän luokan kommentit tässä blogissa. Ensinnäkin, miksi se kiinnostaa sinua ja toiseksi, mitä se edes sinulle kuuluu?

Täällä tuntuu käyvän vähän väliä ihmisiä, jotka tuntuvat kuvittelevan lapsen isän tarvitsevan edunvalvontaa.

Harmittaa, että jotkut käyttävät aikaansa negatiivisen energiansa levittämiseen. Vieläpä lapsen kustannuksella. Paremminkin voisi aikansa käyttää.

Vierailija

Juuri samaa mietin noita lukiessani! Sanottiinko missään ketä juhlissa oli??? Hieman ihmetyttää moiset olettamukset että isä olisi puuttunut juhlista... ja jos ei siellä olisi ollutkaan niin silloinhan näiden kirjoitusten tuottajat ovatkin ehkä niitä jotka ovat siellä kovin lähellä isää ja heillä on silloin ihan omat tarkoitusperänsä :) . Onhan se tietysti hyvä että isästäkin huolta pidetään mitta eiköhän aikuiset järkevät ihmiset järjestele nämä asiat ihan keskenään.
Mutta kovin ihmetyttää tämä kurjien kommenttien vyöry. Alasti pitäisi olla tyhjän pöydän ääressä - muuten "mainostat" koko ajan jotain tai olet "LIIAN KAUPALLINEN". Jostainhan ne tarjoamiset tulee,samoin vaatteet ja eiköhän tämä pienyrittäjän kannalta ole mitä edullisin ja näkyvin tapa tuoda esiin omia tuotteita! Todella ikävää että jopa lapsen syntymäpäivät saavat aikaan näin ikäviä tunteita. Ehkäpä hän joskus itsekin lukee näitä kirjoituksia ja luulen että hänelle ne eivät hyvää mieltä tee. Miettikääpä sitä.

Karoliina Sallinen

Kolmeen edelliseen kommenttiin:

Minä uskon ja toivon, että saadaan se uusi lapsiemme ikäinen sukupolvi kasvatettua niin mediakriittisiksi, että he osaavat etsiä netin sisällöstä trollit ja todelliset kommentit. Eivätkä itse sorru samaan, mihin aikuiset jatkuvasti. He ehkä ymmärtävät paremmin sen, kuinka netin kommentti ei koskaan ole niin anonyymi kuin luullaan. Ja toisaalta: Anonyymiydestä huolimatta kauniit käytöstavat on hyvä siirtää myös nettiin.

Ja mitä aiheeseen tulee: Mietin itse samaa, että en luetellut yhtäkään vierasta nimetä tai statukseeltaan. Minusta on myös aika mielenkiintoinen ilmiö, kuinka vieraat (tai sitten ei lopulta niin vieraat?) ihmiset ovat ottaneet tehtäväkseen puuttua asioihin, joista eivät tiedä mitään muuta, kuin mitä ovat itse tulkinneet netin välityksellä. 

Toisaalta sellaiseen en voi vaikuttaa itse, joten en myöskään jaksa asiaa hirveästi pohtia. Pääasia, että se tosimaailmassa asiat ovat oikein ja kaikki oikeat ihmiset tietävät, miten asiat on :)

 

Vierailija

En ole Karoliinan kanssa monessakaan asiassa samaa mieltä, mutta tässä kyllä sataprosenttisesti. Jotain kunnioitusta olisi hyvä olla, ja tajua siitä, mitä kannattaa kysyä julkisen blogin kommenttiosiossa anonyymina, ja mitä puolestaan omilla kasvoillaan ihan livenä esimerkiksi...

Tanjami
6/19 | 

Itsekin joulukuun lapsena tiedän, miltä tuo odottamimen tuntuu... varsinkin se vuosi oli pitkä, kun täytettiin 18v :D

neitoliini
8/19 | 

Jännä, et vaikka itse olen syntynyt yhtenä joulukuun "pahimmista" päivistä eli jouluaattona, niin en ole kokenut sitä koskaan huonona. En edes lapsena. Se on ollut ja on edelleen ihan sika hauska synttäripäivä. Elämä toi myös lisämausteensa joulukuuhun ja tyttäreni on syntynyt uudenvuoden aattona, ja on siis se todellinen "rajatapaus" eskarin / koulun aloituksessa. Ihmisiä on kiva hauskuutta syntymäpäivillä. Monta kertaa on joko mulle tai miehelle selitetty, et hyvä et teidän tyttö ei syntynyt jouluaattona, kun se on NIIN HUONO päivä. On sitten naama vääntynyt kivalle ilmeelle, kun on todennut, et mä olen syntynyt silloin ja oikeasti jouluaatto on ihan paras päivä. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P1010916 (1).JPG
P1010916 (1).JPG

Tiedättekö mikä on juhlien yksi parhaista vaiheista? Se, kun saa laittautua oikein kunnolla ja ajan kanssa. Hyvässä seurassa ja hengessä.

Tänään vietetään meidän ystävien häitä. Ja koska juhlat alkavat vasta iltapäivällä, olemme päättäneet ystäväpariskunnan kassa pyhittää aamun hyvään ruokaa, meikkailuihin ja hiusten käherrykseen. Tai me naiset olemme. Miehet kuulemme lähtevät pelaamaan kierroksen golfia tai puuhaamaan joitain muita omia juttujaa, jotta ovat pois tieltä. Erittäin hyvä idea.

Hipu-siskoni tulee minun ja juhliin myös lähtevän Marian avuksi laittautumiseen. Hipu on aivan loistava meikkaaja ja hiusten laittaja, joten saamme vähän apua omien käsiemme lisäksi. Huomattavasti turvallisempi olo kuin niin, että pitäisi yrittää hoitaa kaikki hommat itse.

Ihanaa lauantaita!

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P1010817 (1).JPG
P1010817 (1).JPG

P1010820 (1).JPG
P1010820 (1).JPG

P1010821 (1).JPG
P1010821 (1).JPG

Tulikohan tästä viime viikolla kirjoitetusta postauksesta aloitettua peräti juttusarja? Tänä lauantaina ilahduttaa:

  • Marjat. Ne on vielä ulkolaisia ja maistuu vähän enemmän vedelle kuin marjalle, mutta silti. Miten ihanaa saada talven jälkeen taas tuoreita marjoja!
  • Vero Modan juhlavaatevalikoima. Ei hyvää päivää! En ole vuosiin löytänyt juhlatamineita ketjuliikkeistä, mutta nyt kolahti. Jotenkin mallit sopivat erityisen hyvin tämmöiselle päärynälle, ja muutenkin vaatteiden ulkonäkö miellytti. Meillä on kyllä todella monet juhlat edessä tänä keväänä, mutta silti saattoi lähteä hiukan lapasesta alkuviikosta. Ostin kaksi mekkoa, yhden juhlahaalarin ja yhdet juhlashortsit. Kemut – olen valmiina!
  • Tampereen Kauppahallin Umami-sushiravintola. En olisi uskonut koskaan sanovani tätä, mutta Helsingin Sushi San löysi voittajansa.
  • Kynsilakat. Jaksoin pitkästä aikaa lakata kynteni värillisellä lakalla ja voi että kun tulee hyvä mieli aina, kun katsahdan käsiini.
  • Juhlat. Tänään vietetään taas yhden pienen söpöliinin ristiäisiä. Ennen ehkä vähän vierastin perinteisiä juhlia – ristiäisiä, häitä ja lakkiaisia – mutta kaipa se on tämä ikä, kun ihan aidosti on useimmiten mukavampaa kilistellä kahvikuppeja kuin tuoppeja.
  • Tekstiilipesuri. Saadaan huomenna lainaan vanhempieni tekstiilipesuri ja en malta odottaa, kun sillä voi huristella kaikki matot ja sängynpääty puhtaaksi. Miten loistava keksintö!

-Karoliina- 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat