Kirjoitukset avainsanalla äiti

Viime vuonna aloitettiin äitienpäiväperinne, jossa tytär kertoi, millainen äiti olen. Sama perinne jatkui tänä vuonna:

Äiti on maailman paras äiti, koska se on ihana. Joskus se on ihan tyhmä. Se pitää kasvit ja yrtit suht hyvin elossa. Äiti ei osaa kokata enää kovin hyvin. A vei voiton.

Äiti on tylsä, kun se makaa sohvalla. Musta on tylsää, kun äiti katsoo kännykkää. Se on kännykkäriippuvainen ihan kun Kirsikka Kurjenmaa Supermarsusta.

Äiti tykkää lukea kirjaa. Äiti tykkää tehdä smoothieita ja mehuja. Äiti tykkää sisustaa. Se on sisustushullu. Äiti ei osaa piirtää, mutta se osaa kirjoittaa tosi hyvin.

Kun mä olen koulussa, äiti varmaan kuuntelee musaa ihan täysillä. Mä saan äitiltä kiroilurahaa euron.

Äiti nauraa ”Mitä lapsesi tekisi -ohjelmalle”. Äiti ei käy usein kauppakeskuksissa, ellei se mene jonnekin työkokoukseen. Tosin ei se kyllä käy töissäkään oikein enää.

Äiti tykkää urheilla. Meidän vastapäisellä urheilukentällä.

Äiti tilaa Prisman kauppakassin, koska se on niin laiska, ettei käy kaupassa. Mutta A hoitaa joskus Lidlit ja K-Kaupat.

Äiti lukee mulle iltasadun. Äiti tykkää neonpinkistä kynsilakasta. Äitin lempisävyt on musta ja valkoinen. Äitin lempivaatteet on Ivana Helsingin kissamekot. Sen lempikengät on tennarit ja lempikampaus sotkunuttura.

Lidlin paistopussissa lukee ”laadukkaasti halpa”. Musta se ei ole kuitenkaan halpa. Mutta mennäänpä takaisin tähän äitiasiaan.

Äiti hymyilee usein. Se ei suutu kovin usein.

Se asuu Tampereella, eli Tammerforssissa. Äiti on käynyt ehkä kolme kertaa kaupassa Tampereella asuessa. Se tilaa woltista tai sitten A tekee sille ruokaa.

Äitin lempisuklaa on Marabou ja lempikukka tulppaani. Äiti osaa hyvin keskittyä, koska se tekee joka päivä postauksen.

Ärsyttää, kun äiti voitti Unon maailmanmestaruuden. Äiti on tosi viisas. Ja sen äiti on tosi kiva, mun mummo.

Äiti ei oikein ole sellainen, että se keksisi jotain niin kuin minä, kun keksin juoma-automaatin.

Äitillä on paljon kirjoja. Minna Canthin kootut teokset ja jotain A:n jääkiekkokirjoja.

Äiti on tosi tosi tosi hauska. Se keksii niin hyvät vitsit, mutta ei niin hyviä kuin Paavo.

Äitillä on koirakuume, mutta meidän asuntoon ei mahdu koira.

-Karoliina-

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

😂😂 Tää vois olla suoraan oman samanikäisen tyttöni suusta, niin hauska! Lasten suusta se totuus ja niin edelleen 😂

Vierailija
2/5 | 

Onpas ihanan suoraa tekstiä! Itsellä ainakin omatuntoa kolkuttaa joskus, kun lapsi muistuttelee puhelimella vietetystä ajasta... Yllättikö F:n mainitsemista jutuista jokin sinua?

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Mua ei oikeastaan yllättänyt nuo epäimartelevat kohdat, koska niistä olen saanut palautetta ennenkin. Se hämmensi, miten tarkkanäköisesti hän tietää mun lempivaatteet, -kukat, -kampaukset jne. Ja kaikki oikein vielä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P1010845 (1).JPG
P1010845 (1).JPG

P1010849 (1).JPG
P1010849 (1).JPG

P1010851 (1).JPG
P1010851 (1).JPG

Meidän välissä on melkein 23 vuotta ja 203 kilometria.

Ulkopuoliset sanovat, ettei uskoisi äidiksi ja tyttäreksi. Mutta kun meidät tuntee, tietää, että kyllä me olemme. Enemmänkin. Meillä on sama mieli, telepatiaa ja toistemme jatketut lauseet.  

Me huolehditaan ihan liikaa. Stressataan tienylityksiä, ambulanssin ääniä ja sitä, jos ei tullakaan sovittuun paikkaan, sovittuun aikaan.

Me soitetaan ainakin kerran päivässä. Aina aamuisin. Niin ja tekstataan isot asiat ja sellaiset, joissa kerrotaan, mitä laitetaan iltaruuaksi tai kenen pitäisi pudota Huippiksesta seuraavaksi.

Me kuullaan toisesta satojan ja tuhansien kilometrien päähänkin, millä mielellä toinen on. Silloinkin, kun sitä ei toivoisi. Siunaus ja taakka, ajatustenlukeminen.

Me rakastetaan hajuvesiä ja inhotaan korkokenkiä. Ja jos joku asia on naamassa oltava kunnossa, se on kulmakarvat.

Meidän mielestä ensin pitää miettiä ruoka ja sitten vasta muut asiat. Ja kun me halutaan katsoa jokin hyvä elokuva, se on Wallander. (Vaikka voikin käydä niin, etten minä jaksa edes valvoa elokuvan alkuun ja sinäkin nukahdat jo ennen puolen välin).

Meistä aivoilla on väliä. Ja tasa-arvolla. Meissä virtaa mummolta peritty luontainen feministiveri. ”Ei aina tarvitse sanoa, mitä ajattelee”, sinä sanot minulle ja heti seuraavassa lauseessa jo itse rikot omaa ohjettasi.

Meillä on teräväkieli ja sen alla lempeä sydän. Me pidetään puolia ja taistellaan, mutta sen jälkeen itketään hiljaa omissa huoneissamme. Me halutaan puhua kaikki asiat halki ja sitten ei lopulta kuitenkaan. Ei silloin, jos ne liittyvät liikaa meihin itsemme. Ja kun me saadaan kaunista palautetta uudesta kampauksesta, on meistä ihan relevantti kommentti vastata siihen ”nii vissiin”.

Me ollaan kovia kiroilemaan ja hyviä organisoimaan. Me ollaan järjestelmällisiä ja me tehdään listoja. Järjestetään juhlia, katsotaan kesällä mökkijärvelle saunan jälkeen ja sanotaan, ettei mikään voisi olla parempaa.

Leijonaemo on typerä ilmaus. Olen melko varma, että niin on sinustakin. Sellainen maailmoja syleilevä ja teennäinen. Mutta sellaisia – leijonaemoja – me taidamme molemmat kuitenkin olla. Vahvoja naisia, joille tärkeintä on perhe. Joille oikeasti millään muulla ei lopulta ole merkitystä.

Kiitos äiti, että olet minun äiti ja F:n mummo. Kiitos, että olet se, kenen neuvot ovat tärkeimmät, vaikken neuvoja koskaan haluakaan kuunnella, kuten hyvin tiedät.

Rakastan sinua!

-Karoliina-

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

aa.png
aa.png

 

Kun aloin odottaa F:ää, olin kaveripiirini ensimmäinen äiti. Sitä ennen en ollut oikeasti edes tutustunut retoriikkaan, joita äidit keskenään käyttivät, joten äitipuhe kaikkine termeineen tuli yllätyksenä.

Ensimmäiset vuoden analysoin, että termit ”tissitakiainen” ja ”masuasukki” saivat karvat nousemaan pystyyn siksi, että rooli äitinä oli minulle uusi. Koska muutenkin vähän pyristelin (mukamas?) perinteistä äitiroolia vastan, ajattelin, ettei minun suuhuni kuulu tuollaiset hattarasanat.

Kun sitten aika pian tajusin olevani ihan perinteinen ja tavallinen äiti (jos sellaista edes on) ja olin roolini kanssa todella sujut, en edelleenkään päässyt sinuiksi äitikielen kanssa. Itse asiassa: Edelleen koen suhteettoman suurta ällötystä, jos aikuinen ihminen kysyy masun kuntoa tai puhuu meillä-kieltä: ”Meillä on opittu ryömimään” tai ”Meillä syödään jo kiinteitä”. Hyvät hyssykät! Siis lapsesi, jolla on jo nimi, tekee näin. Miksi on pakko meilläillä?

Olen mietiskellyt, miksi äitikieli on niin ehdoton punainen vaate minulle. Enkä ole kyllä löytänyt vastausta pohdintaani vieläkään. Ehkä koen epäluontevaksi sen, että aikuisen ihmisen sanavarasto muuttuu yhtäkkiä niin radikaalisti. Tai itselleni oli ja olisi edelleenkin kauhuskenaario se, että menettäisin oman persoonani kokonaan äitylitouhuille. Siitäkin huolimatta, että rakastan olla äiti ja tietysti ajattelen asiat aina ensin F:n kautta! Ymmärrän hyvin, että lapsille voi puhua asioista pehmeästi (tosin en harrasta asioiden väärillä nimillä puhumista kyllä F:nkään seurassa), mutta miksi aikuiset puhuvat keskenään kuin olisivat Pikku Kakkosen suorassa lähetyksessä?

En tajunnut 2010, en tajua edelleenkään.

-Karoliina-

Kuvat: Sanni Kariniemi (Teoksesta Tee se itse -vauva, Kariniemi&Sallinen, 2016, Bazar) 

Kommentit (14)

iiippa
1/14 | 

Mulle on liikaa jos vauvaa kutsutaan neidiksi tai herraksi jne. No joo, nää on näitä.

Pyjama

:D Kun mieheni sanoo, että nuori herra ei ole sitten nukkunut päiväunia, viesti pitää sisällään sen, että lapsi on todennäköisesti älyttömän väsynyt ja päiväunet olisivat todellakin olleet tarpeen, mutta ei ole millään suostunut nukkumaan.

 

Ksy

Sama täällä :) ja ystäväni tyttöä kutsun tosi usein neidoksi tai neidiksi. Toisaalta oma poika huonoina päivinä kulkee nimellä draamakuningatar :D

Minnea

Hahaa, itse kutsun poikaani välillä diktaattoriksi tai hänen korkeudekseen, kun hän on niin vahvatahtoinen, ja haluaisi aina päättää ihan kaikesta. 

äitiyskoe
2/14 | 

Niinpä! Täähän tapahtuu jo tässä raskausvaiheessa, neuvolassa oletaan puhua vauvelista ja masusta ja ties mistä kamaluuksista, ja kaikenmaailman ihmiset on kutsuneet mua mammaksi. Ahdistaa hämmentävän paljon.

Siis mä olen todella, todella paljon halunnut tätä lasta, haluan olla äiti, ja elättelen toivoa että se kuvio tulee aika luonnostaan. Mutta en mä ymmärrä, miksi pitäisi muuttaa puhetapaa (no okei, mun olis hyvä vähentää kiroilua, eikä vain lapsen takia).

Juliaihminen
3/14 | 

Oon Karoliina niin samassa veneessä sun kanssa :D

Musta tuntuu, että tässä on vähän kyse siitä, että osa ihmisistä haluaa identifioitua tiettyyn muusta maailmasta eristyksissä olevaan ryhmään tullasseen vanhemmaksi. Elämässä on niin iso muutos meneillään, mikä on kyllä tosi ymmärrettävää. Tämä onnistuu helposti puhumalla omaa "salakieltä".

Itse taas kynsin ja hampain pyrin olemaan edelleen siinä "muussa maailmassa" kiinni, ja siksi on ollut tärkeää yrittää pitää oma kieli mahdollisimman samanlaisena kuin se oli ennen lapsen syntymää. :)

Taru Mari
4/14 | 

En myöskään tajua tätä ilmiötä. :D Olisi kiva muuten jos joku näitä sanoja käyttävä avaisi asiaa, olisi mielenkiintoista tietää!

Sanni Tee Tee
5/14 | 

Mua ei yhtään haittaa muiden tapa puhua. Itse en ole "äitikieltä" koskaan puhunut, mutta jos se on jollekulle tärkeä osa omaa identiteettiprojektia, niin siitä vaan. En usko, että se lapsiakaan vahingoittaa, ja viimeistään kouluikään tultuaan he kyllä sarkastisesti huomauttavat asiasta, jos käy liikaa ärsyttämään. ;-)

Ihmiset taitavat puhua myös puolisoistaan/parisuhteistaan, lemmikeistään, kehoistaan ym. tärkeistä asioistaan kovin monin eri sävyin. Kukin tyylillään.

Mä en koskaan ole kokenut, että äitiys olisi identiteetti, joka jotenkin uhkaa nielaista mut. (Lapsia on kolme.) Ymmärrän kyllä, että jos sellaista huolta omassa mielessä on, niin sitä haluaa edes joillakin keinoilla vastustaa. Tai että silloin muidenkin harjoittama "äitipuhe" menee jotenkin ihon alle.

Mutta ehkä se jollekulle toiselle onkin ihana, iloa tuottava asia. Mikäpä siinä.

Täti Violetti
6/14 | 

Olen samaa mieltä ja muistan kokeneeni ärsyttävänä esimerkiksi äitiysneuvolassa sen toistuvan keskustelun avauksen "mitenkäs meillä on voitu"? Ja kun en muutenkaan pidä siitä, että rinnoista puhutaan tisseinä niin en kyllä todellakaan pitänyt sellaisista ilmauksista kuin "vauva on koko ajan tississä kiinni".
Siedin sen sisäisesti hampaita kiristellen muilta, mutta itse en kyllä muistaakseni taantunut vauvapuheen puhujaksi, ja olen yrittänyt sitä välttää myöhemminkin äideille, vauvoille (ja koirille ) puhuessani. En tiedä sitten antaako normaalikielisyys kylmäkiskoisemman kuvan kuin äityliinipuhe :). 
 

Mangonsiemen
7/14 | 

Hahaa! Mä tajusin just, että olen äitinä kuin klisee naisesta, jolla on vain mieskavereita. Muuten olen kokenut naisten kanssa kaveroitumisen luontevammaksi kuin miesten, mutta yhtäkkiä äitinä mun tärkein vertaisryhmä on isät. En ole lähtenyt äitikielijuttuun mukaan ja kieltäydyn koko ajan pelkäämästä, että lapselle tapahtuu jotain. Myös se, että vauva nukkui syntymästä asti 8 h öitä esti bondaamasta muiden äitien kanssa, ensisynnyttäjänä en tajunnut, että vauvan uniongelmattomuus on äitien "voin syödä mitä vain lihomatta" eli siitä ei olisi kannattanut sanoa mitään.

Millie's
8/14 | 

En ole äiti,  mutta silti tämä sai 'ilovedet' nousemaan silmiini. Kiitos Karoliina. :) 

Riinanen
9/14 | 

Jep! En myöskään koskaan ikinä suostu kutsumaan neuvolan terveydenhoitajaa NEUVOLATÄDIKSI!!  

Sanni Tee Tee

Sanavalinnat ovat mullekin tärkeitä. Minäkään en koskaan kutsu neuvolan terkkaria tädiksi. Enkä kutsu tädeiksi myöskään päiväkodin aikuisia.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

kuva2
kuva2
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olette ehkä jo huomanneet, että Arla Luonto+ on lanseerannut vuoden alussa lasten oman Hyvät eväät, hyvät uutiset -sivuston, jossa lapset tuottavat aikuisille uutissisältöä kulloisenkin kuukauden teeman mukaisesti.

Tähän asti kuukausiteemoja ovat olleet niin aika kuin päätöksentekokin, mutta tämän toukokuun teema on – ylläripylläri – äitienpäivä. (Kuukauden uutispätkä nähtävillä täällä).

Vaikka tämä kuulostaakin nyt kauhean kliseisella ja kuluneelle, minulle äiti on näin aikuisenakin yksi tärkeimmistä ihmisistäni. Vaikka välillämme on ollut jo kymmenen vuotta 350 kilometria, on hän silti se ihminen, joka on joskus jopa Eskoakin enemmän ajan tasalla elämänäni niin suurista kuin aivan pienistä arkisistakin asioista. Me soittelemme päivittäin. Monta kertaa. Ja kuulemme toistemme äänenpainosta heti – silloinkin, kun se haluaisi peittää – millä tuulella toinen on.

Arla Luonto + haastaakin nyt jokaisen teistä ja meistä äitienpäiväkuukautensa johdosta pohtimaan sitä, mikä on parasta juuri niissä omissa äideissämme. Minun listani on tällainen:

  • Äiti on ihminen, joka saa minut rauhoittumaan. Jos mutsi sanoo, että selviän jostain kiperästä tilanteesta, uskon, että niin käy.
  • Äidin kanssa on hauska vain olla. Maata Hanksun sohvalla, syödä suklaata, katsoa Wallanderia ja välillä kommentoida jotain olennaista ja epäolennaista.
  • Äiti auttaa ihan konkreettisesti, jos väsyttää (henkisesti tai fyysisesti). Äiti sanoo ”mene nyt rauhassa nukkumaan”, nappaa lapseni hoiviinsa, tekee ihanaa ruokaa ja antaa löhötä yhtä laiskana kuin olisin edelleen teini-ikäinen. Nuo Hankasalmen lapsuudenkodissa vietetyt ”teinitaantumat” ovat niin tärkeitä hetkiä. Niistä saa voimaa olla taas tehokas ja aikuinen ja vanhempi.
  • Äiti on hauska ja sitä ihana halata.
  • Äiti tuoksuu ihan aina hyvälle.
  • Äiti on opettanut, että mimmeissä saa olla luonnetta. Ja että aivoilla pääsee pitkälle.

Lähde sinäkin nyt mukaan Arla Luonto + -haasteeseen Instagramin avulla. Tee se näin:

  1. Lataa Instagramiisi kuva, kirjoitus, piirustus tai vaikkapa video siitä, mikä on parasta juuri sinun äidissäsi.
  2. Lisää kuvaan hastag #hyväteväät
  3. Odota jännityksellä kuun loppuun. Joka kuun lopuksi nimittäin valitaan kaikista haasteeseen osallistuneista kisaajista sen perheen, joka palkitaan Luonto+ -jugurteilla sekä hotelliviikonlopulla perheen kesken (2 aikuista, 2 lasta) vapaavalintaisessa Sokos-ketjun hotellissa.
  4. Jos joku asia vielä mietityttää, lue haasteen ohjeet täältä.

Lopuksi vielä F:n listaus minusta:

  • äitin kanssa saa leikkiä.
  • äiti osaa lohduttaa sillon ku itkettää.
  • äitin kans on kiva pyöräillä.
  • rötvääminen (kutittelu ja sekopäinen sohvalla hölmöily) on äitin kanssa ihanaa.
  • äiti lukee iltasadun.
  • äiti toi kivan pitsan Tampereelta (oikeasti Sugarin showroomilta).
kuva1
kuva1

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (16)

Miia
1/16 | 

Tässäkin postauksessa on kaunis ajatus, mutta harmittaa kun se hukutetaan tällaisen mainonnan alle. :( Tuntuu muutenkin että viimeaikoina koko blogin on pyörinyt ilmaisten tuotteiden esittelyn ja mainonnan ympärillä. Ymmärrettävää tietty osittain, onhan se mukava varmasti saada leluja kotiovelle kannettuna, ripsi- ja kynsihuolloista puhumattakaan, mutta olisi välillä mukava lukea jotain ei-kaupallisia juttuja. :)

Suvi
2/16 | 

Voi apua, minkä merkkinem tuo sinun ihana paita mahta a olla? Tulee aina vaatekateus kun lukee blogiasi. :)

alina
4/16 | 

Olen aloittajan kanssa samaa mieltä, että tämä blogi on menossa yhä enemmän kaupallisuutta kohti. Se on sääli että materia voittaa tai on ykkösasia.
Tämä blogi on ollut minulle mieleinen seurata mutta pitää tehdä ehkä valintoja.

Tiina
5/16 | 

Olen samaa mieltä, että blogin taso on mennyt huimasti alaspäin juuri sen takia, että lähes jokainen postaus on täynnä pelkkää mainontaa :/ Ei kiva.

Karoliinan äiti
6/16 | 

Kiitos Lilli! Tippa tuli silmään. Sinun ja siskojesi äitinä olo ja F:n isoäitinä olo on parasta ja tärkeintä maailmassa.

Piti oikein tutkia tuota kaupallisuutta blogissasi, kun sitä tässä kritisoitiin. Laskin, että viidestäkymmenestä (50) viimeisestä postauksestasi kuudessa (6) on ollut mukana kaupallinen kampanja. Minun matematiikallani laskien se on noin kymmenesosa (10%) kampanjoista. Näin ollen määritelmä "lähes jokainen" ei oikein täsmää... Olen ymmärtänyt, että kaupallinen kampanja EIi ole sellainen, jossa omasta vapaasta tahdostasi kerrot jostain tuotteesta, jonka olet itse hankkinut ja kokenut hyvänä. Oletan myös, että olet ostanut myös joitain ei-niin-mieleisiä tuotteita, mutta niitä et ole alkanut julkisesti mollaamaan :).

Mari
8/16 | 

Eihän tää blogi oo pelkkää kaupallisuutta.. Sen näkee niinkuin haluaa, ei täällä todellakaan ole joka postaus mainos. Eihän voisin laitta mitään kuvia jos niin ajattelee.. Ja täällä on reilusti esillä, mitkä tuotteet on saatu blogin kautta ja mitkä on yhteistyö juttuja..

Kolmistaan-Karoliina
11/16 | 

Kyllä on ollut! Olen saanut lahjaksi mm. lahjakortteja, kukkia, herkkuja tms. ihanaa!

Kolmistaan-Karoliina
12/16 | 

Kaupallisuus kuuluu usein osana blogeihin, joita kirjoitetaan ammatiksi tai puoliammatiksi. Materia ei ole ykkösasia, mutta yleensä työstä saadaan palkkaa. Kiitos palauuteestasi, se kuunnellaan tarkasti :)

Kolmistaan-Karoliina
16/16 | 

Itsekin ajattelen, että läpinäkyvyys on se tärkein asia. Ja itse asiassa, siihen on jo nykybloggaajilla velvoite! Kiva, jos lukeminen edelleen maistuu :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat