Kirjoitukset avainsanalla kasvu

P1012116 (8).JPG
P1012116 (8).JPG

P1012138 (5).JPG
P1012138 (5).JPG

P1012160 (3).JPG
P1012160 (3).JPG

P1012098 (10).JPG
P1012098 (10).JPG

P1012100 (10).JPG
P1012100 (10).JPG

P1012105 (10).JPG
P1012105 (10).JPG

P1012112 (8).JPG
P1012112 (8).JPG

P1012146 (5).JPG
P1012146 (5).JPG

P1012148 (5).JPG
P1012148 (5).JPG

P1012156 (3).JPG
P1012156 (3).JPG

P1012186 (2).JPG
P1012186 (2).JPG

P1012162 (2).JPG
P1012162 (2).JPG

P1012167 (2).JPG
P1012167 (2).JPG

Tänään juhlittiin F:n 7-vuotissynttäreitä sukulais- ja ystävävoimin. Juhlinta alkoi jo puolen päivän aikaan ja vieraita riitti porrastetusti ihan tänne iltaan asti. Olin onnistunut kutsumaan niin paljon vieraita, että aloin jo pelätä, minne kaikki mahtuisivat. Onneksi porrastus tuli kuitenkin vieraiden aikataulujen mukaan kuin itsestään, joten suurempaa ongelmaa ei lopulta syntynyt. Mitä nyt istumapaikoista oli vähän pula ja lämpöä riitti, mutta eikös niin tapahdu vähän paremmissakin kemuissa? Oli ihanaa, kuinka 7-vuotiskemut olivat houkutelleet juhlakansaa niin lähiseudulta kuin ihan Keski-Suomesta ja Helsingistäkin asti.

Minua helpotti hirmuisesti ennen juhlia se, että saatiin vihdoin ja viimein nurkista pyörimästä kaikki ne kirppikselle menevät huonekalut, tekstiilit ja vaatteet, joita olimme haalineet ja inventoineet kaapeistamme koko syksyn ajan. Pitkästä aikaa oli mahdollisuus siivota koti oikeasti niin, ettei jokaisessa huoneessa tarvinnut siirrellä kirppisnyssäköitä ja -tavaroita edestä pois. Tiistaina kävi Kontin pakettiauto ja vei mennessään kaiken meille tarpeettoman, mutta varmasti jollekin vielä hyödyllisen tavaran. Ei voi kun ihailla, miten hyvin koko homma heillä toimikaan.

Koska minulla oli takana (ja osin päälläkin) hulinaviikot ja -kuukaudet, päätimme, että juhlat järjestetään aika matalalla profiililla (jos ei vierasmäärää lasketa). Toisin sanoen ei alettu leivonta- ja askartelutalkoisiin, vaan juhlakoristelun ja tarjoamiset hommattiin pääasiassa valmiina*. Itse leivoimme ainoastaan vuohenjuustopiiraat. Niin ja nuo Lidl:n macaronsit hamstrasin pakastimeen jo kuukausia sitten, kun näin ne kausituotteina kaupan pakastealtaassa.

Kakun, muffinit ja voileipäkakun toimittanut Purppurahelmi oli minulle vielä vähän aikaa sitten ihan uusi tuttavuus, mutta kun söin heidän kakkuaan kesällä ystäviemme häissä, päätin, että täältä tilattaisiin herkut kaikkiin seuraaviin juhliimme. Kesäinen kakku oli loistava, eikä tämän päivän tarjoamiset tuottaneet myöskään pettymystä. Ne olivat kauniin ulkomuotonsa lisäksi vieläpä superhyviä.

Sain myös kuulla aika ihanan jutun Purppurahelmen Hanna Silanderilta, samalla,kun suunnittelimme F:n synttäritarjoamisia. Purppurahelmi nimittäin lahjoittaa joka kuukausi Kakku lapselle -tempauksen mukaisesti synttärikakun sellaiselle 3-12-vuotiaalle lapselle, jonka perheellä ei ole muuten varaa kakkuun. Pienen juhlijan ja hänen kakkutarpeensa voi ilmiantaa niin isä, äiti, kummi, isovanhempi, opettaja tai ihan kuka vaan lapsen läheinen.** Täytyy sanoa, että tällainen konkreettinen auttaminen on sellaista, jota minä arvostan aivan hurjasti! Jokainen meistä voi puhua hyvistä teoista ja lähimmäisen rakkaudesta, mutta harvasta on toimiaan kuitenkaan näin järjestelmällisesti ja kuukausittain omassa työssään toisten hyväksi.

Kun katselin päivänsankaria juhlinnan touhussa, melkein liikutuin. Kuinka nopeasti vuosi jos toinen meneekin. F:n syntymästä ei tunnu olevan kuin hetki, ja silti tässä seitsemässä vuodessa on tapahtunut ihan hirmuisesti. Se 2,5 kiloinen kalju vauva on nyt tuo ihana tyttö, joka liikuu paikasta toiseen kärrynpyörin, kertoo hulvattomia juttuja ja osaa jo miljoonia taitoja. Joka ei tarvitse meitä aikuisia aina joka paikkaan ja joka tietää, mitä pannaritaikinaan tulee. Joka on yhtäaikaa iso ja pieni. Seuraavat seitsemän vuotta  eteenpäin ja hän on jo keskellä yläkoulua, minä piirun verran vaille neljäkymmentä ja meneillään vuosi 2023. 

Päivänsankari nukkuu jo ansaittua unta. Päivä oli ihana meille aikuisillekin, mutta päivänsankarille itselleen tietysti yksi vuoden tärkeimmistä. Vihdoin hän on saman ikäinen kuin luokkakaverinsakin…joulukuun lapsen pieni, suuri murhe on taas hetkeksi selätetty!

-Karoliina-

** Tarinan kakkua vailla olevasta lapsesta voi lähettää osoitteeseen hanna@purppurahelmi.fi

*osa koristeista saatu blogin Pop up kemuista // osa tarjoilusta saatu blogin kautta Purppurahelmestä

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (19)

Suttastiina
1/19 | 

Omat lapset syntyneet joulukuun 8. ja 13. päivä. Tuo luokan nuorimmuus häiritsi heitä koko peruskoulun.
Ei paljon lohduttanut se, kun kerroin että sitten vuosien päästä te olette ne kadehditut, jotka kaveriporukasta viimeisinä täyttää 30/40/50 jne.

Vierailija
3/19 | 

Nämä ovat juhlien parhaita! Ihanaa että tyttärelläsi on lähellään iso joukko hänen kanssaan iloitsevia ja hänestä välittäviä. Hyvää mieltä ja onnen hetkiä on ihanaa katsoa, niistä tulee itsellekin onnellinen olo. :)

Karoliina Sallinen

Se on juuri niin!  Juuri eilen mietin, miten onnekkaita ollaan, kun lähellä on näin paljon aivan huikean ihania ihmisiä! 

Karoliina Sallinen

Kiitos mielipiteestäsi, mutta valitettavasti on kerrottava, että harva asia tulee täällä blogissa varmaankaan tämän tai monen muunkaan asian suhteen muuttumaan. Toki on tärkeää kuunnella lukijoita, koska teille tätä tehdään! Mutta: Tämä on kuitenkin työ, joka kumpuaa minusta ja minun tulee tehdä sitä myös tavalla, jonka koen itselleni luontevaksi. 

Ja nykyisen linjan koen tälle blogille parhaaksi :) 

Tanjami

Mulla taas tuli ekana mieleen, että tässä oli oikein onnistunut mainos- tai yhteistyöpostaus :)

Kaa

Minua jaksaa ihmetyttää tämän luokan kommentit tässä blogissa. Ensinnäkin, miksi se kiinnostaa sinua ja toiseksi, mitä se edes sinulle kuuluu?

Täällä tuntuu käyvän vähän väliä ihmisiä, jotka tuntuvat kuvittelevan lapsen isän tarvitsevan edunvalvontaa.

Harmittaa, että jotkut käyttävät aikaansa negatiivisen energiansa levittämiseen. Vieläpä lapsen kustannuksella. Paremminkin voisi aikansa käyttää.

Vierailija

Juuri samaa mietin noita lukiessani! Sanottiinko missään ketä juhlissa oli??? Hieman ihmetyttää moiset olettamukset että isä olisi puuttunut juhlista... ja jos ei siellä olisi ollutkaan niin silloinhan näiden kirjoitusten tuottajat ovatkin ehkä niitä jotka ovat siellä kovin lähellä isää ja heillä on silloin ihan omat tarkoitusperänsä :) . Onhan se tietysti hyvä että isästäkin huolta pidetään mitta eiköhän aikuiset järkevät ihmiset järjestele nämä asiat ihan keskenään.
Mutta kovin ihmetyttää tämä kurjien kommenttien vyöry. Alasti pitäisi olla tyhjän pöydän ääressä - muuten "mainostat" koko ajan jotain tai olet "LIIAN KAUPALLINEN". Jostainhan ne tarjoamiset tulee,samoin vaatteet ja eiköhän tämä pienyrittäjän kannalta ole mitä edullisin ja näkyvin tapa tuoda esiin omia tuotteita! Todella ikävää että jopa lapsen syntymäpäivät saavat aikaan näin ikäviä tunteita. Ehkäpä hän joskus itsekin lukee näitä kirjoituksia ja luulen että hänelle ne eivät hyvää mieltä tee. Miettikääpä sitä.

Karoliina Sallinen

Kolmeen edelliseen kommenttiin:

Minä uskon ja toivon, että saadaan se uusi lapsiemme ikäinen sukupolvi kasvatettua niin mediakriittisiksi, että he osaavat etsiä netin sisällöstä trollit ja todelliset kommentit. Eivätkä itse sorru samaan, mihin aikuiset jatkuvasti. He ehkä ymmärtävät paremmin sen, kuinka netin kommentti ei koskaan ole niin anonyymi kuin luullaan. Ja toisaalta: Anonyymiydestä huolimatta kauniit käytöstavat on hyvä siirtää myös nettiin.

Ja mitä aiheeseen tulee: Mietin itse samaa, että en luetellut yhtäkään vierasta nimetä tai statukseeltaan. Minusta on myös aika mielenkiintoinen ilmiö, kuinka vieraat (tai sitten ei lopulta niin vieraat?) ihmiset ovat ottaneet tehtäväkseen puuttua asioihin, joista eivät tiedä mitään muuta, kuin mitä ovat itse tulkinneet netin välityksellä. 

Toisaalta sellaiseen en voi vaikuttaa itse, joten en myöskään jaksa asiaa hirveästi pohtia. Pääasia, että se tosimaailmassa asiat ovat oikein ja kaikki oikeat ihmiset tietävät, miten asiat on :)

 

Vierailija

En ole Karoliinan kanssa monessakaan asiassa samaa mieltä, mutta tässä kyllä sataprosenttisesti. Jotain kunnioitusta olisi hyvä olla, ja tajua siitä, mitä kannattaa kysyä julkisen blogin kommenttiosiossa anonyymina, ja mitä puolestaan omilla kasvoillaan ihan livenä esimerkiksi...

Tanjami
6/19 | 

Itsekin joulukuun lapsena tiedän, miltä tuo odottamimen tuntuu... varsinkin se vuosi oli pitkä, kun täytettiin 18v :D

neitoliini
8/19 | 

Jännä, et vaikka itse olen syntynyt yhtenä joulukuun "pahimmista" päivistä eli jouluaattona, niin en ole kokenut sitä koskaan huonona. En edes lapsena. Se on ollut ja on edelleen ihan sika hauska synttäripäivä. Elämä toi myös lisämausteensa joulukuuhun ja tyttäreni on syntynyt uudenvuoden aattona, ja on siis se todellinen "rajatapaus" eskarin / koulun aloituksessa. Ihmisiä on kiva hauskuutta syntymäpäivillä. Monta kertaa on joko mulle tai miehelle selitetty, et hyvä et teidän tyttö ei syntynyt jouluaattona, kun se on NIIN HUONO päivä. On sitten naama vääntynyt kivalle ilmeelle, kun on todennut, et mä olen syntynyt silloin ja oikeasti jouluaatto on ihan paras päivä. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Moikkista,

ollaan oltu Neidin kanssa torstaista lähtien taas vaihteeksi sairauslomalla. Neiti-F:lle iski korkea kuume torstaita edeltävänä yönä, ja pian sen perään tulivat yskä, vuotava nenä ja aristava korva. Mehiläiseen täytyisi ilmeisesti siis tänään raahautua. Taas vaihteeksi. Neiti-F puhuu Mehiläisen lääkäreistä jo etunimillä, joten paikka on kyllä jo aika tuttu koko pumpulle.

IMG_1361
IMG_1361

Keskiviikkoiltana, ennen kuin Neiti oli (kait) vielä kuumeessa, sain hetkellisen hulluuspuuskan. Olin pari päivää aikaisemmin huomannut, että Neidin kaapin vaatteista enää vain murto-osa mahtuu hänen päälleen, ja pienet vaattet ovat kaapissa vain tiellä. Niinpä tein inventaarion. Sillä seuraamuksella, että kaapista lähti viisi muovipussillista pieniä vaatteita taas varastoon (lue:rappusten alle pölyttymään).

IMG_1340

IMG_1338

Olin huomannut, että Neiti oli venähtänyt vuodenvaihteessa roimasti, mutta vähän silti yllätti, että vasta syyslomalla reiluina ostetut vaatteet eivät mene nyt enää laisinkaan päälle. Ja synttärikengät joulukuulta eivät nekään enää mahdu. Hurja vauhti! Noinkohan etukäteisostokset talven aleista (Zaran farkutakki, H&M:n tekonahkarode ja karvaliivi) mahtuvat enää toukokuussa niskaan. Jaiks!

IMG_1343

Tämä taitaa tietää siis vain yhtä asiaa: Tarjoushaukka joutuu luopumaan linjastaan, jottei tytär joudu lähtemään nakuna kylille. Varastosta ei nimittäin löydy ainuttakaan tarpeeksi isoa vaatetta enää tähän tilanteeseen. Onneksi osasin uumoilin tilannetta jo vähän viime viikolla, jottei aivan karmaiseva hätä iske. Tajusin nimittäin tilata (tai Eskohan sen tilauksen oikeasti teki) Makian alesta Neidille jo muutaman pusakan, ja Lindexinkin nettikaupasta tarttui mukaan pari paitaa.

IMG_1368

Niin ja teettihän se pyörähdys Trion Polarn O Pyretissäkin taas pari merkkia kantiskorttiin. Tarkoitus oli oikeasti säästellä näitä kuvan vaatteita ekaan hoitopäivään, mutta en raaskinut käännyttä pientä potilasta takaisin vaatekaapille, kun hän innoissaan kiikutti sieltä toisiinsa niin ihanasti yhteen käyvää asukokoniasuutta. On se kumma, miten kaksivuotiasta kiinnostaa, mitä on päällä...

IMG_1341

Tänään jatkamme Risto Räppääjän apaattista tuijottamista (osaan kaikki vuorosanat ja biisit jo ulkoa,apua!!), palapelien tekemistä, mehun litkimistä, Buranan ja Panadolin ottamisen lahjonta ja pölähtäneinä pörräämistä. Toivotaan, että viikonloppu on jo parempi!

-Karkki-

Kuva:

iPhone 3 (vanha romu, jonka tilalle tuleva uusi 4S odottelee jo paketista uuden liittymän avautumista)

Neiti-F:n asu:

Tunika, leggarit ja sukat, Polarn o Pyret

Aluspaita ja röyhelöhame, Lindex

Kruunu, H&M

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat