Kirjoitukset avainsanalla juna

 

Mä olen ollut koko aikuiselämäni ahkera junan käyttäjä. Olen asunut Helsingissä useaankin otteeseen paikallisjunareitin vieressä ja Keski-Suomeen olen kulkenut aina (jos kuskia ei ole ollut) junalla. Tästä syystä myös Esikoinen on kokenut junamatkaaja. Hän taisi olla reilun kuukauden, kun matkustin hänen kanssaan kahdestaan junalla Helsingistä Keski-Suomeen neljä tuntia suuntaansa.

Nyt minua kuitenkin viime viikolla jännitti, kun olin menossa ensi kerran Mesin ja Ompun kanssa junalla Hankasalmelle. Yhden vauvan kanssa tilanteet yleensä rauhoittuvat, jos vaan jaksaa pitää sylissä, kävellä ja hyssytellä, mutta kahden vauvan kanssa – taas kerran – asiat eivät olekaan niin yksinkertaisia. Heitä on enää tässä vaiheessa haastava kantaa tai pidellä sylissä pareittain, eikä junassa toista vauvaa voi jättää lattialle odottelemaan omaa vuoroaan, kuten kotona toinen aina odottelee viltillä, kun toista vauvaa ”huolletaan”. Pienet ovat tämän lisäksi sen verran nopealiikkeisiä, ettei junanpenkkikään ole enää turvallinen pötköttelypaikka, jos aikuinen ei ole koko ajan vieressä.

Menomatka Hanksulle meni kuitenkin yllättävän hyvin. Olin ottanut liput aamujunaan, joten tytöt eivät olleet vielä väsyneitä päivän puuhista, joten he olivat hyvällä mielellä. Kaiken lisäksi juna oli IC, jossa vauvoja oli helppo hoitaa. Paluumatka sen sijaa oli aika karmea. Pendoliinossa rattaiden kanssa toimiminen oli paljon haastavampaa kuin IC:ssä, koska rattaat piti jättää oman penkin taakse. Iltapäivällä lapset olivat jo itkuisia ja väsyneitä ja kaiken lisäksi esikoiselle ja minulle tuli kauhea matkapahoinvointi junan keikutuksesta. Siihen vielä oikein kunnolliset kakkavaipanvaihdot ja vauvojen salamana alkanut yhtäaikainen nälkä toivat omat haasteensa. Ilman esikoisen apua (hän oli siis tällä paluumatkalla mukana) olisi kotimatka ollut katastrofi. Päätin, että ehkä odotan sen verran uuteen junamatkaan, että tyttöjä saa edes istuttaa vaunuissa.

Kun laitoin instaan kuvan siitä, kuinka menomatkalla vaunuille ja ennen kaikkea pyörätuoleille varatulle paikalle oli jätetty säilöön mm. rinkka ja kahdet vaunut kasaamattomina, vaikka vieressä oli jättikokoiset matkatavaroiden säilytyslokerot täysin tyhjinä, sain ison kasan viestejä inboxiini. Nuo paikathan on tarkoitettu ensisijaisesti pyörätuoleille, ja sitten – ainakin minun tulkintani mukaan – niille rattaille, jossa on pikkuvauvoja nukkumassa matkan ajan. Jos rattaat sen sijaa ovat matkan ajan käyttämättöminä, ja niiden omistajat ja pienet matkustajat esimerkiksi koko matkan ajan leikkivaunussa, on niiden paikka mielestäni kasattuina hyllyllä. Erityisesti siksi, että mitäs sitten tapahtuu sille pyörätuolimatkaajalle, joka tulee junaan OSTAMALLEEN paikalle, eikä hänelle löydykään tilaa? Siinä on aikamoinen haaste edessä varsinkin, jos konnaria ei ole mailla halmeilla. Eikä vaunujen omistajaa saada kiinni, joka saattaa olla useamman tunnin vaikkapa yläkerrassa sijaitsevassa leikkivaunussa.

Minun mielestä käyttämättömien rattaiden kasaan laitto on aika itsestään selvä juttu, mutta tässäkin on ilmeisesti tulkintaeroja. Sain viestiä useammaltakin pyörätuolilla kulkevalta, että joutuu kerta toisensa jälkeen taistelemaan siitä, pääseekö omalle paikalleen matkustamaan. Toisekseen yllättävän moni äiti oli myös sitä mieltä, että vaunujen laitto kasaan on lasten kanssa haastavaa. Ja jättää siksi vaunut avonaisina säilöön.

Tässä on tietysti mun mielestä aivan rakenteellinen vika ihan VR:n puolelta. Mun mielestä kenenkään – ei pyörätuolilla, eikä rattailla matkustavan – tulisi joutua pelkäämään, mahtuuko junaan. Koska yhtä lailla pyörätuoli kuin rattaatkin ovat niitä käyttäville välttämätön kapine. En edes tajua, miten tämä homma on VR:n päässä ajateltu: ”Tähän myydään pyörätuolipaikat, mutta samalla tämä tila on vaunuille. Hyvällä tsäkällä vaunut tai pyörätuoli mahtuu mukaan, mutta mistään ei tietenkään voi varmistaa asiaa etukäteen.” Mun mielestä ehdottomasti paras ratkaisu olisi se, että vaunuille tulisi ostaa eksakti paikka samalla tavalla kuin pyörätuolillekin. Tällöin voisi olla varma siitä, että rattaat/pyörätuoli mahtuu mukaan. Eihän kenenkään normipaikan ostajankaan tarvitse jännittää etukäteen, pääseekö ostamalleen paikalle matkaamaan.

Kuulin, että jotkut rattailla matkustavat ostavat pyörätuolipaikan varmistaakseen rattaille paikan. Tuo mielestäni tavallaan ymmärrettävää, toisaalta täysin moraalitonta. Eihän invapaikallekaan parkkeraaminen ole sallittua, vaikka kuinka maksaisi parkkimaksun. 

Mulla ei tietenkään ole kuin kolme lasta, joten kokemusta suurperheen kanssa matkustamisesta ei ole . Mutta en tällä päällä tajua niiden äitien selitystä, jotka sanovat, että vaunujen laitto kasaan ei onnistu. Toki ymmärrän, että vaunut on usein matkoilla aivan täyteen pakatut ja totta kai niiden jättäminen auki on helpompi ratkaisu. Silti mulle tulee mieleen, onko kyse kuitenkin osin piittaamattomuudesta ja oman itsensä nostamisesta toisten edelle. Ehkä tämä kaksoselämä on opettanut sen, että moni alun perin mahdottomalle tuntunut homma onnistuu, kun soveltaa ja keksii uusia tapoja toimia. Jos mä saan rattaat kahden vauvan kanssa kasaan, ihan päivittäin, miten ne äidit eivät saa, joilla on niin isot lapset, että ovat kykeneviä menemään jo leikkivaunuun. Ajattelen, että aina näihin löytyy ratkaisu, jos ratkaisun haluaa vaan löytää. Tosin senkin ymmärrän, ettei varmasti kukaan jätä rattaita toisten tielle pahuuttaan. Ennemminkin ajattelemattomuuttaan. Nyt kun pinnistän muistia Esikoisen taaperoaikaan, olen melko varma, että juuri minäkin olen ollut tuollainen vaunut auki jättänyt tyyppi, koska en ole osannut ajatella silloin omaa nokkaani pidemmälle. En ymmärtänyt pyörätuoliaspektia, koska en tiennyt, miten paikkoja VR:llä myydään.

Sellaisia junamatka-ajatuksia. VR – Löytyisikö tähän jokin ratkaisu. Itse ainakin päätin, että jatkossa ostan kaksi istuinpaikkaa, vaikka vauvoille paikkaa ei tarvitsekaan ostaa. Kahden penkin taktiikalla on kuitenkin huomattavasti helpompi toimia kuin yhdessä penkissä.

-Karoliina-

Kommentit (19)

Vierailija
2/19 | 

Heh, oon todennut nyt tuplien syntymän jälkeen (kohta 3 kk ikäisiä), että yhden kans kaikki olis kuin helpon loman viettoa. Esim. esikoisen kans en uskaltanut yhtään mitään ja näiden kans rohkeus on paljon suuremmalla tasolla ja hermotkin on enemmän kuin lehmällä.

Asiasta toiseen, onko teillä jotain kaksosvauvatreffejä Treella? Tai jotain pienempää fb-ryhmää, johon ehkä sais tuppautua mukaan?

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Ymmärrän ajatuksesi. Koska MIKÄÄN ei mene kahden kanssa normaalisti, soveltamisesta tulee tapa ja samalla ei enää koe niin paljon rajoja tai "tämä ei onnistu -fiiliksiä". On vaan pakko onnistua.

On tapaamisia. Tosin en ole vielä koskaan käynyt sellaisissa. Olen aika antisosiaalinen.

Vierailija
3/19 | 

Itse en pystyisi kasaamaan vaunuja yksin ja pitämään vauvaa. Ei ole tullut mieleen laittaa häntä junan eteisen lattialle, mutta onko joku tehnyt näin ja onko se turvallista? Mahtuuko ylipäätään vaunukoppa johonkin hyllylle?
Vielä tässä pohtiessa uskaltaako junaan ylipäätään lähteä vauvan kanssa, on mielessä monta muutakin mietityttävää tekijää. Saako vaunut junaan yksin? Miten vauvan kanssa käydään itse vessassa? Voiko pulloja lämmittää junassa? Huh, enpä ole ennen tajunnut, miten monta haastetta voi lapsien kanssa matkustavalle tulla. Siis myös muilla julkisilla! Rinkan/isojen tavaroiden kanssa olen huomannut, että ei niitäkään aina ylähyllylle tuosta noin vaan heilauteta. Kuulemma myös eläinten kanssa eteen osuu monet samat haasteet kuin lasten kanssa. Kaipa tässä kannattaa siis vaan koittaa mahtua kaikkien muiden kanssa kyytiin ja auttaa muita tarpeen vaatiessa (sekä laittaa kuljetusyritykselle palautetta ongelmia kohdatessa).

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Mä nostan kopat rungosta irti lapset niiden sisällä ja kokoan sitten vaunut. Sitten voi nostaa kersat ylös kopasta tai kantaa kopan kanssa omalle paikalle.

Saako vaunut junaan yksin? Ic:hen saa, jos laituri on oikealla korkeudella. Pendoliinoon tarvitsee avun. Paikallisjunista en tiedä. Miten vauvan kanssa käydään itse vessassa? Vauvat mukaan. Vaikka niissä kopissa tai sitten ihan rattaissa. Voiko pulloja lämmittää junassa? Voi, mutta en uskaltaisi. On törky likaisessa vessassa tämä laite.

Vierailija
4/19 | 

Eli siis pyörätuoli menee AINA rattaiden edelle. Pyörätuolilla tuleva saa siirtää rattaat (tai pyytää muita siirtämään) ja hänellä on oikeus olla paikalla. Vaunuilla niin kauan kuin tilaa on. Olin kerran menossa lapsimessuille ja oli about 11 rattaat tai vaunut plus pyörätuoli. Lokerot oli jo täynnä. Sain konnarilta luvan pitää käytävässä vaunuja. Mutta siis pyörätuoli ei koskaan jää mahtumatta vaikka olisi se 11 kpl vaunuja.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Teoriassa kyllä. Mutta entä jos junaan tullessa kaikki vaunujen omistajat on esim yläkerrassa, jonne pyörätuolilla ei pääse pyytämään rattaiden sulkua. Ja konnari tulee vaunuun vasta 30min päästä.

Riikka
5/19 | 

Hyviä huomioita. Pakko lisäksi ihmetellä miksi IC lastenhoitopöytä aukeaa pöntön päälle? Se mahtuisi myös viereen. Olisi vähän helpompi käydä vessassa ja pitää vauvasta kiinni hoitopöydällä kun operoida vauva sylissä, kantoreppu toki on kätevä. Kahden kanssa vauvat pitää varmaan kipata vaunukoppiin kun käy vessassa?

Päivi H
6/19 | 

Itse myös matkustan rattaiden kanssa junalla. Ic:hen ostan lipun perhehyttiin, sen vieressä on paikka polkupyörille, jätän vaunut siihen kohtaan joko kassattuna tai minin nukkuessa kokonaisina.
Mutta se hiivatin pendolino!!! Ei perhehyttiä, Ei leikkipaikkaa, yksi vaunu pyörätuoleille ja rattaille. Aina täynnä. Niitä hommataan vaan lisää kokoajan.
Vr:n isku: lapsiperheet pois junasta

Karkki
7/19 | 

Olen ollut kahden lapsen kanssa juurikin kuvailemassasi tilanteessa junassa, jossa pyörätuolimatkustaja tuli junaan, kun siinä oli about 10 vaunut levällään pitkin käytäviä ja eivät tosiaan mahtuneet kaikki lokeroihinkaan kasaan. Konduktöörit kuuluttivat vaunujen omistajat paikalle selvittämään tilanteen. Siinä sitte taapero ja vauva jonku vieraan tädin syliin vaan siks aikaa et sai ite siinä ryysiksessä tuplavaunut kasattua 😅 meillä 3h matkan aikana vauva otti 2 torkut, niin olis tietenkin ollut houkuttelevaa pitää ne vaunut kasattuna, mutta ymmärrän ettei junassa voi tosiaan toimia, niin kun just mulle olis helpointa.

Vierailija
8/19 | 

Itsehän olen niin luottavainen ja hövelö, että esikoinen ja kuopus ovat olleet molemmat aina muiden matkustajien viihdytettävänä oman vessa/kahvi haku reissun ajan. Lisäksi kantoväline. Sitä ei voi hokea liikaa. Ei ole tilannetta mitä kantoväline ei pelastaisi. Ensimmäisen kerran vauvan kanssa junalla matkustaessa kahden lapsen äiti tuli auttamaan minua ummikkoa ja kertoi "kirjoittamattoman" säännön. Eli pienet vauvat jotka käyttävät rattaita matkan ajan voivat niissä oleilla, mutta isompien muksujen kiesit jotka vaan seisovat ovat niitä mitä kasataan lokeroihin. Itse olen tätä noudattanut ja toivon, että muutkin. Mutta siis:kantoväline ja muiden matkustajien apu!

Vierailija
9/19 | 

Itse olen käynyt vessassa niin että olen pyytänyt apua kanssamatkustajalta, aina on joku voinut auttaa ja vahtia vaunuissa nukkuvaa lasta. Ja joskus on vahdittu jonkun toisen äidin kanssa lapsia hetki ristiin veskireissujen ajan. Et tämä myös yksi vaihtoehto jos ei halua lapsia roudata vessaan.

Vierailija
10/19 | 

Lisätäänpä yhtälöön vielä lemminki... sitä et nimittäin saa otta mihinkään muulle kuin lemmikkivaunuun paitsi jos se on virallinen avustajakoira. Ja lemmikki vaunuun et pääse pyörätuolilla etkä vaunujen kanssa...

Vierailija
11/19 | 

Tärkeintä junamatkustamisessakin on osata pyytää apua. Ihmiset kyllä auttava. Harva vieras kieltäytyy pitämästä vauvaa sylissä tai nostamasta matkatavaroita pyydettäessä. Myös var:n henkilökunta auttaa myös asemalaiturilla esimerkiksi junan vaihdossa, kun vain ymmärtää apua pyytää.

Vierailija
12/19 | 

Entäs kun vauva on siirtynyt esim kuuden kuukauden iässä ratasosaan, mutta ei vielä istu tuetta lattialla? Et voi vauvaa nostaa ratasosassa lattialle odottamaan rattaiden kasaan laittamista, joten tällöin ainoa vaihtoehto olisi laittaa vauva lattialle makaamaan, tai jonkun matkustajan syliin. Ja mihin ne kopat tosiaan laitetaan irrotetusta rungosta, jos junavaunu on jo muutenkin täynnä matkustajia ja tavaraa? Se mikä tosiaankin risoo kyllä, on ne matkustajat, jotka menevät leikkivaunuun tai muualle junaan ja jättävät vaunut levälleen. Itse pidän vaunut tai rattaat yleensä auki, jos tilaa on, mutta istun paikallani samassa vaunussa, jotta tarpeen tullen olen kasaamassa tai siirtämässä vaunuja. Myös niitä vanhempia näkee, jotka istuvat kävelevän taaperon kanssa paikallaan, mutta ei eivät nouse siirtämään/kasaamaan tyhjinä seisovia rattaitaan vaikka tila loppuisi muilta kesken. Ja pendolino! Sillä vältän matkutamista viimeiseen saakka, aivan käsittämättömän typerästi suunniteltu vaunujen kanssa matkustamista ajatellen.

Vierailija
13/19 | 

Suositukseni pienille sateenvarjorattaille (saa myös tuplina).
Ei kukaan oleta saavansa lentokoneeseenkaan isoja rattaitaan sisälle matkustamoon, joten miksi junaankaan?

Vierailija
14/19 | 

Eräs äiti oli kerran ostanut pyörätuolipaikan rattaille, mutta ei tietenkään toimi jos kaikki ostaisivat..

Omat kokemukseni ovat, että ratasasiat saadaan kyllä sovinnolla järjestettyä ja muut auttavat vaikka konnari ei olisi paikalla :) Olen matkustanut tuplien kanssa noin 1,5v joka toinen kuukausi,joista puolet yksin. 5kk reissu oli haastavin ja sai hien pintaan 😅 en olisi selvinnyt ilman turvakaukaloa, jossa lapset istuivat vuorotellen ja sain hoidettua syötöt yms. Normaalisti pyrin valitsemaan ic:n jos mahdollista helppouden vuoksi. Pääsen itse vessaan ottamalla kärryt mukaan (mahtuvat invaan hyvin). Jos kärryt ovat tiellä, otan tuplat ennen asemaa syliin ja pyydän muita matkustajia siirtämään niitä pysähdyksen ajaksi. Kuulumme niihin joiden kärryt useimmiten auki, sillä matkustetaan ainakin osittain päikkäriaikaan.. Pyrin myös pakkaamaan niin, että voin pyytää hankalassa paikassa muita ottamaan meille tavaraa laukuista.

Suvi Maarit
15/19 | 

VR:n palveluvaunun suunnittelijan ajatukset on mulle myös täysi mysteeri 😂 Kuka kumma on ajatellut, että vaunut mahtuvat niin pieneen tilaan ja sitten mammat tappelee keskenään tästä tilasta 😅 Meillä yleensä mennyt matkat hyvin, mutta matkustan aina keskellä viikkoa ja keskellä päivää, että on varmasti hiljaista. Tämä kikka toiminut 👍
https://arjensuklaasuukkoja.vaikuttajamedia.fi/2019/09/07/mokkimatka-jun...

Veer@@@@
16/19 | 

Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Olen matkustanut lapseni 2,5vee kanssa usein junassa ja samat asiat käyneet mielessä. Toinen itsekkyyden huipentuma on, kun ollaan nykyään varattu paikka perhehytistä. Melkein jokaisella matkalla sinne on joku kantanut kasaamattomana vaununsa!!! Siellä oleva ekstratila eli lapsille tarkoitettu leikkialue on siis täytetty vaunuilla. Muutaman kerran joku on kaikenhuipuksi yrittänyt nukuttaa omaa lastaan siellä vaunuihin ja näyttänyt ärsyyntyneeltä, kun oma lapseni pitää ääntä. 😅

Vierailija
17/19 | 

Sateenvarjorattaita ehdottaneelle: Tämä toimii, jos on mennessä ja tullessa junalle/-lta autokyyti. Muuten ei todellakaan Suomen sääoloissa ja tavaroiden kanssa monesti toimi. Kunnon renkaat rattaissa ja rattaiden tilava tavarakori ovat elinehto autottomille, jotka nimenomaan tarvitsevat sitä junaakin. Meillä on hattuhyllylle mahtuvat matkarattaat, jotka kesäkelillä ovat huiput junareissulla. Ne valitaan matkaan aina kun mahdollista. En kuitenkaan lähde taistelemaan esim. lumisille teille lapsen ja tavaroiden kanssa ehdoin tahdoin niillä 😅

Kommenttiin perhehytistä: Perhehyttiin vien itsekin kevyet rattaat ja taitan tietysti kasaan, jos lapsi ei niissä nuku ja/tai joku muu tarvitsee tilaa. En kuitenkaan oikein ymmärrä kommenttia siitä, että se on ainoastaan lasten leikkitilaksi tarkoitettu. Mielestäni se on perheiden erilaisiin tarpeisiin tarkoitettu ja hytissä olevan minileikkitilan ääreen mahtuu myös, jos vaunut eivät ole erityisen isot. Perhehytistä muutama rappunen ylöspäin on junan leikkitila, minne voi mennä, jos kaipaa enemmän leikkitilaa tai haluaa remuta ja joku muu on siellä perhehytissä jo nukkumassa. Normaalia puhetta pitää nukkuvienkin hytissä tosin sietää. Perhehytin lattiakin on monesti niin törkyinen, että ei sillä mitään isompia leikkejä omine leluineen paljon huvita järjestää. Ainoa käytös mikä perhehytissä on joskus häirinnyt oli pariskunta, joka oli varannut tilan kuherteluun ja alkoholin juomiseen eikä luopunut suunnitelmastaan, vaikka saavuin lapsen kanssa paikalle.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

KARO9 (1).JPG
KARO9 (1).JPG

Mä vien lapsen keskimäärin joka toinen perjantai-iltapäivä Helsinkiin. Koska vaihto on tiukista tiukin (lapsi ja matkalaukku vaihdetaan miinusminuuttiaikataululla läpystä), en koskaan uskalla ostaa paluumatkan lippua ennakkoon. Ja koska lippua ei ole, ainoa tapa saada persuuksensa penkkiin on suunnata ravintolavaunuun. Perjantaina. Mainitsinko jo: perjantai-iltapäivänä.  Ravintolavaunuun. Kuulostaa pahalle, vai kuinka?

Tilanteen voisi nähdä todellisena kauhukertomuksena, mutta se ei ole sitä lainkaan. Itse asiassa perjantainen ravintolavaunu on yksi parhaita juttuja, mitä tämmöisessä pakollisessa matkanteossa voi tapahtua. Nyt kerron, miksi.

Mä olen istunut perjantaisessa ravintolavaunussa nyt vajaan kahden vuoden aikana noin neljäkymmentä kertaa. Ja joo: Vaunu on täynnä älämölöä, tunkkaista ilmaa ja kaljatuoppien kilinää. Mutta se on myös täynnä odottamattomia kohtaamisia, jaettua elämää ja sellaista epäsuomalaista (?) sosiaalisuutta, ettei ennen ole nähty. Eikä tätä silti selitä minusta kalja tai kaksi.

Olen kuullut junanvaunussa sen, kuinka ”yhteen aikaan tämä mun ravintolavaunussa istuminen lipsahti aivan käsistä”. Olen kuullut ne hetket, joita vierustoveri piti elämän parhaina aikoina (=ruuhkavuodet). Olen saanut kuulla, kuinka äiti on surrut tyttärensä surua siitä, ettei tämä sovi ahtaaseen kauneuskäsitykseen. Ja siitä, miten toisessa kodissa lapsen homoseksuaalisuuteen suhtauduttiin.

Olen itse kertonut omaksi kauhukseni oman nimeni, jopa jumaliste ammatin ja kirjojeni nimet. Olen jauhanut Hämeenlinna-Tampere -välin uusperheen kipukohdista ja kertonut ummet ja lammet A:n Saksan ajoista. Kertonut siis kaiken sen, mitä pelkään kertoa yhtään missään muualla kuin aivan läheisteni seurassa! Enkä tunnusta edes juoneeni punaviinilasillista kuin kaksi kertaa näiden kymmenien ja kymmenien matkojen aikana. Ravintolavaunussa juopuu näemmä jo pelkästä atmosfääristä.

Meistä suomalaisista sanotaan aina, että valitsemme bussissa sen paikan, jonka vieressä ei ole ketään. Emme aloita keskustelua vapaaehtoisesti tuntemattoman kanssa tai vältämme katsekontaktia. Mutta. Kun meidät laitetaan ahtaalle kirjaimellisesti – ei henkisesti – kuoriutuu meistä käsittämätön kansa. Sen lisäksi, että me alamme puhua, me alamme puhua avoimesti ihan oikeista asioista. Emme jää mihinkään ympäripyöreään small talkiin, vaan hyppäämme suoraan syvään päähän. Avaamme itsemme ja elämämme täysin ventovieraille tyypeille. Kerromme kriisit ja nauramme katsoen silmiin. Me suomalaiset, uppiniskaiset. Me, joista ei saa muka mitään irti.

Olenkin alkanut pohtia, millaisia me suomalaiset oikeasti olemme. Paljon jauhetaan siitä, että me suomalaiset emme osaa jutella ja olemme sisäänpäinkääntyneitä. Mutta onko se vaan tarina, joka meistä kerrotaan? Onko kuitenkin niin, että me olemme ihan huikean avoin, sosiaalinen ja aitoon kanssakäymiseen kykenevä kansa, mutta sitä ei ole vain sanallistettu meille oikein? Meille on kerrottu valeuutisia, meistä. 

 ”Tämä oli kivaa”, nainen pomppaa pöytäseurueemme keskeltä ja vetää takkiaan nopeasti niskaansa. Juttelu on vienyt niin mennessään, että hän meinaa myöhästyä omalta pysäkiltään. Juna on jo pysähdyksissä. ”Tosi mukavaa. Ei yhtään suomalaista, että tällä tavalla aletaan jutella”, hän huikkaa vielä hymyillen meille muille ja poistuu Lempäälä-kylttien taakse laiturille.

Hetken istumme hiljaa. Minä ja kaksi muuta uutta ystävääni. Tampereella jäämme pois. Kiitämme vielä jutteluhetkestä. Hymyilemme. Ei halata. Tietenkään. Koska mehän olemme suomalaisia.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä 

Kommentit (8)

Makinen
2/8 | 

Hei.
Mun mielestä tosi hyvä kirjoitus ja juuri samaa oon miettinyt että onko meistä levitetty väärää sanomaa eteenpäin. Itse kun asuin ulkomailla useamman vuoden, kaipasin sitä syvää keskustelua mitä Suomessa tottunut tekemään. Small talk väsytti ja se ettei toisista ihmisitä tuntunut saavan mitään irti eikä päässyt pinnan alle oli turhauttavaa.
Nyt palattuani Suomeen mulla on ollut aivan huikeita kohtaamisia ihmisten kanssa aamubussissa ja lenkkipoluilla. Tuntemattomien kanssa alettu höpöttään niitä näitä, juuri sitä elämän rikkautta!
Mukavaa päivää! :)

Karoliina Pentikäinen

Kiitos samoin sulle :) Small talk on tietysti kohtelias tapa, mutta jos keskustelu jää vaan sille tasolle, alkaa olla tylsää. 

Käyttäjä16109
Liittynyt17.4.2018
3/8 | 

Asiasta poiketen, mistä tuo mekko on? :) junassa paljon matkustaneena, iteki lähes aina löytäny kivan juttukaverin naapuripenkistä. Lapsiki saanu monen monta kaveria ympäri Suomen. Numerotki vaihtaneet niin voi välillä kuulumisia vaihdella. Hauskaa, lapset niin helppoja nuissa tutustumisissa. Haikeaa vaan sit ku matka päättyy. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Taas ensi viikolla F ja minä matkaamme junalla mummolaan. Ja näillä vinkeillähän sitä matkataan edelleen. Paitsi vaan. Että Lidl:n rinkka on vaihtunut Björn Borgin matkalaukkuun.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Moikkis!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten tiedätte, matkaan F:n kanssa junalla Keski-Suomeen keskimäärin kerran kuussa. Olemmekin kokeneet kolmen ja puolen vuoden aikana monta erilaista junamatkaa ja niihin liittyvää järjestelyä. Niin ja pakkaamisrutiinit ja -tarpeetkin ovat muuttuneet kolmen ja puolen vuoden aikana muutamaan kertaan.

Kun F oli aivan pieni vauva, matkaan tarvitsi ihan kauheasti kampetta. Tuttipullot, rintapumput, leikkimatot, rintareput…Valtava määrä tavaraa! Onneksi vaunuihin sai tungettua hyvin tavaraa. Itse matkanteko pikkuvauva-aikaan oli helppoa. F nukkui rattaissa. Välillä syötiin ja vaihdettiin vaipat. Matkat menivät minulla työntäyteisesti, mutta helposti.

Taaperoaika. Se, kun F oli 10kk-1.5 vuotta, oli karmeinta aikaa junamatkoilla. F osasi jo kävellä, mutta (varsinkin jakson alkuaikana) järkeä ei ollut päässä vielä yhtään. Uhkarohkeat kiipeämisyritykset, ja haparoivien askelten päätyminen kaatumiseen ja itsensä satuttamiseen junan keikkuvassa vaunussa, toivat lisäjännitystä matkaan. Tavaroiden määrä kuitenkin jo tässä vaiheessa väheni, ja istumarattaiden alatila riitti ihan hyvin matkavarusteiden kuljettamiseen.

Matkaajahistoriamme kolmas vaihe alkoi F:n kolmivuotissynttäreitä ennen. Radikaalein muutos matkaamisessa ja pakkaamisessa tapahtui, kun päätimme jättää rattaat kotiin. Samalla piti keksiä, millä ja miten tavaramme kannamme, kun rattaat eivät enää toimineet kantojuhtana. Erityisen mietinnän alla oli mahdollisimman hyvin kädet vapauttava laukku, jotta vaarallisella junaraidealueella minulla olisi kädet vapaana F:n pitämiseen turvassa.

Jossain aikaisemmassa postauksessa haaveilin erilaisista pro-rinkoista, mutta sitten kävikin niin, että Lidl – taas kerran – veti voiton muista merkeistä ja liikkeistä :) Ostin nimittäin Lidl:stä minirinkan 17 euron hintaan, ja kokemuksella voin sanoa, että ostos oli julmetun hyvä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Isäni on oikea Lidl-fani, ja hänen innoittamana kotiimme on rantautunut ruuan lisäksi monta Lidl:n tuotetta. Mm. paistinpannut, raclettegrilli, vohvelirauta, naamiaisasuja…Enkä koskaan ole joutunut katumaan ostoksiani.

Isäni oli joskus työmatkalla Saksassa kysellyt paikallisista Lidl:n suosion salaisuutta. Saksalaiset olivat kertoneet, ettei heidän maassaan menesty mikään kauppa, jonka tuotteet olisivat huonoja. Saksalaiset kun palauttavat heti tuotteen, jos se ei ole hyvä. Siksi maassa ei kannata kuulemma myydä sekundaa. Ei edes silloin, kun tuote on vain muutaman euron hintainen.

Tässäpä muuten ehkä suurin ero meihin suomalaisiin. Itse ainakin olen monta kertaa jättänyt huonon tuotteen reklamoimatta, jos se ei ole ollut kovin kallis. Nyt kun ajattelen toimintaani, on se aivan tyhmää! Vaikka tuote olisi maksanut vain euron, kai sen sentään pitäisi olla toimiva, vai kuinka? Ehkä voisimme ottaa mallia vähän enemmän saksalaisista tässä suhteessa.

Uuteen matkasettiimme F:n kanssa rinkan lisäksi kuuluu mini-Kånken, jota F itse kantaa. Varsinaiset matkatavarat me pakkaamme minun selässäni kulkevaan rinkkaan, F:n reppuun taas menee kevyimmät eväät, junassa jalkaan vaihdettavat tossut, lelut ja iPad.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ostamme nykyisin F:n kanssa enää harvoin junasta ruokaa. Gluteenittomia tuotteita on junassa todella vähän, ja toisaalta: Kotoa tuodut eväät ovat paremman ruuan lisäksi usein halvempiakin.

Olenkin huomannut, että gluteenittoman ruokavalion ansiosta minusta on tullut oikea eväiden kantaja. Kun kioskien eväsvalikoimasta enää harva ruoka käy, kanniskelen eväitä joka päivä mukanani. Eväiden mukava kuljettamisessa lasiset Wean Greenin rasiat ja LifeFactorin-juomapullot ovat olleet muuten superkäteviä. Niin eväsrasiat kuin juomapullotkin ovat siinä mielessä oivia matkalla, että ne eivät valskaa. Jopa nestemäiset tuotteet pysyvät visusti omissa oloissaan valahtamatta laukunpohjalle. Eväslusikkana toimii muuten edelleen, jopa minulle, Tubberwaren matkalusikka kotelolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

F:kin juo nykyisin muuten myös paljon innokkaammin vettä, kun sen saa ryystää juomapullon pillillä pinkistä pullosta. Siis ihan kotioloissakin, ei vain matkoilla.
Yksi vinkki matkapakkaamiseen on tietysti se, että hyvien eväsrasioiden ja laukkujen lisäksi matkaa tietysti helpottaa se, että määränpäässä on perustuotteet valmiina. Itse olen vienyt/vanhempani ovat ostaneet esim. F:n mummolaan ja mökille kaikkia meidän perusvaatteitamme muutamat kappaleet, jottein yöpukua, lököpöksyjä tai kumisaappaita tarvitse joka kerta roudata mukana. Tällä tavalla reissukassiin tulee rutkasti lisätilaa.

Ihanaa viikonloppua! Mikä on muuten sinun vinkkisi reissupakkaamiseen? Onko muita, jotka matkaavat junalla lasten kanssa joka kuukausi?

-Karkki-

* F:n Mainio-paita ja lasiset juomapullot/eväsrasiat saatu blogin kautta

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kivaa torstaiaamua! Näin se arki sitten pärähti rapiassa pakkasessa käyntiin.

-Karoliina-

Kommentit (6)

Piude
1/6 | 

Itse matkustan junalla kahden lapsen kanssa mummolaan. Lapset ovat 4-ja 6v. Meilläkin matkustaminen on huomattavasti helpottunut kun lapset ovat kasvaneet. Nykyään meille riittää yksi iso matkalaukku pyörillä, johon pakkaan tarvittavat vaatteet ym. Ja sitte pikkureppu, jossa on junassa tarvittavat: eväät, tabletti ym. Meilläkin on mummolassa lapsille vaatteita ym. niin niitä ei tarvitse viedä aina mukana.

Terhi
2/6 | 

Onko noi eväsboxit kovin painavia? Mpnesti tuntuu, että nuo lasiset painavat niin pirusti että...

Pakko myös kehua, kuinka hyvin osaat sijoittaa nämä yhteistyöpostaukset kiinnostavaan aiheeseen. Ei ole pelkkä "tässä tämä uusi tuote katsokaa" , vaan hyvin lomitettu joukkoon. Iso plussa siitä!

Hemuli
3/6 | 

Matkaan kolmen lapsen kanssa vähintään joka toinen kuukausi viiden tunnin junamatkan mummolaan. Matkaa tehdään kolmella eri junalla eli vaihtoja on kaksi. En missään nimessä lähtisi näin usein matkaan jos menisimme autolla. Nythän eväs- ja vessatauoilla matka etenee koko ajan.

Matkatavaralistasi monen kohdan voin oikein hyvin allekirjoittaa. Esimerkiksi rinkka on ihan ehdoton kun joku on koko ajan sen ikäinen, että pitää nostaa, kantaa, pitää kädestä tms. eli käsien pitää olla vapaana. Omani on ihan merkkituote, mutta maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin kestävyydellään ja monipuolisuudellaan.

Yksi minkä lisäisin listaasi on monipuoliset kosteuspyyhe, talouspaperi, varapyyhe ym. tuotteet. VR ei ole kovin kunnostautunut siisteydessään ja se kyllä välillä hirvittää. Pitkän matkan junien vessat ovat usein ihan siivottomassa kunnossa varsinkin kun matkustaa lasten kanssa, jotka nuohoavat joka paikan. Ja aina liikkuvassa junassa sattuu ja tapahtuu, koska eväitähän pitää ja kannattaa olla enemmän kuin tarpeeksi.

5/6 | 

Kyllä ne painavat, mutta toki niihin uskaltaa laittaa myös vaikka nestettä, ovat niin tiiviitä, joten sitä etua ei ole muovissa (eikä tuota kauneutta ;) )

Oi kiitos :) Vaikkakin tämä oli vain junapostaus tuotelisällä, eikä varsinainen yhteistyö.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taas on perinteinen siskoviikonloppu takana. Tällä kertaa suuntasimme viimekeväisen Tampereen sijaan Auroora-siskolleni Jyväskylään.

Hyppäsin heti perjantaina töiden jälkeen F:n kanssa junaan. Matkustimme Jyväskylään, josta äitini ja isäni nappasivat F:n isovanhempiviikonlopulle, ja minä suuntasin siskojeni kanssa kohti meidän yhteistä viikonloppua.

Perjantai meni viikon hommien jälkeen vain lötköillessä. Teimme safkaa, höpisimme, laahustimme yöpuvunhousuissa, lakkailimme kynsiä, teimme kasvonaamioita, katsoimme Vain elämää ja simahdimme jo ennen puolta yötä.

Lauantaina olimmekin sitten virkeitä melkein 14 tunnin yöunien jälkeen. Ja Jyväskylä otti meidät auringolla vastaan. Edellisillan kauhea myrkykin oli jo laantunut. Hummailimme koko päivän kaupungilla. Nappasimme Kirkkopuistossa kuvia, kävimme brunssilla Social Housessa, kirppistelimme keskusta-alueen kirppareilla ja vähän oikeissakin kaupoissa. Minä kävin - tietysti - taas vakio-ompelijallani, Atelje Iinan Iinalla, jonne vein tällä kertaa ison pinon tuunattavia vaatteita. Takkeja, paitoja, farkkuja ja mekkoja, joista pidän, mutta joissa jokin asia, esimerkiksi hartialinja, on vääränlainen.

Niin ja toteutinhan minä pitkäaikaisen haaveenikin Jyväskylässä : Vihdoin ja viimein ostin itselleni mustata Dr Martensit. Miten ihanat, ihanat kengät ne ovatkin. Saivat lempparikenkieni aseman aivan samoin tein.

Lauantaipäivän kaupunkikierroksen jälkeen alkoikin sitten jo valmistautuminen iltaan. Meikkailtiin ja käherrettiin tukkaa. Ja loppuilta menikin sitten RedNeckissä ja vanhassa kunnon Timessä. Ei voi kun taas ihmetellä, miten ihana ja lupsakkaa porukkaa Jykylä on täynnä. Samat kaksi tyttöä, joihin törmäsimme jo baarin jonossa, hummailivat kanssamme koko illan. Ihan huikean välitöntä...ja niin: Niin Jyväskylää!

Ai mikä se kauhea osuus sitten tässä ihanassa viikonlopussa oli? No se tapahtui vasta sunnuntaina. Olin jo lähtökuopissa kohti juna-asemaa kun rempaisin matkalaukkumme sellaisella voimalla, että jokin napsahti selässäni. Karmea kipu vasemman lapaluuni alla, ja lopulta jouduimme toteamaan, ettei minusta ole siinä tilassa, F:n ja sen pirun matkalaukun kanssa, junaan. Nöyränä tyttönä junalippua perumaan ja töihin soittamaan. Äidin ja isin lattaille piikkimatolla makaamaan ja särkylääkkeitä vetelemään.

Edellisyö meni osin kivuissa ja lopulta, särkylääkeannosta nostaen, horroksessa. Tänään selkä saatiin siihen kuntoon, että pystyimme lopulta F:n kanssa matkustamaan kotiin.

Mitä tästä siis opimme? No vaikka sen, ettei matkalaukku saa olla naista isompi.

Kiitos kuitenkin taas siskot! Oli ihana nähdä teitä!

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (10)

1/10 | 

On se maailma kyllä sitten välillä kummallisen pieni paikka.

Nimimerkillä: Hipsu-siskosi tavannut eräänä satunnaisena yönä neljän hengen jatkoporukalla laulaen ja soittaen kitaraa. Taidettiin me myös tanssia ja kysyä toisiltamme "totuuksia".

Daniella
2/10 | 

Autsh! Se tuntu varmaan tosi hyvältä :/ toivottavasti ei mennyt mitään pahemmin rikki!

Tuollaset siskoviikonloput olis niin kivoja, pitäis varmaan järjestää itekin :)

3/10 | 

Oletpa jotenkin todella eri näköinen kuin siskosi! Jännää :D Todella kauniita olette kyllä kaikki!

Karoliinan äiti
4/10 | 

Karoliina tädin näköinen, Hipsu iskän näköinen ja Roosa äidin näköinen.... Karoliina äidin luonteinen, Hipsu omanlainen (=yltiösosiaalinen) ja Roosa iskän luonteinen...

piia
5/10 | 

Jyväskylä! <3 Ja Kirkkopuisto ja Time! Jotenkin tykkäsin kyllä vanhasta timestä enemmän, mut time ku time. Ja tuo kerrostalokin - ihan kuin talo, jossa minun vanha, rupuinen yksiöni oli. Oivoi mikä kaipuu tulvahtikaan.

Ikävää, että selkäsi sanoi poks. Jos jotain hyvää, niin onneksi ei kuitenkaan ennen viikonloppua!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat