Kirjoitukset avainsanalla juna

KARO9 (1).JPG
KARO9 (1).JPG

Mä vien lapsen keskimäärin joka toinen perjantai-iltapäivä Helsinkiin. Koska vaihto on tiukista tiukin (lapsi ja matkalaukku vaihdetaan miinusminuuttiaikataululla läpystä), en koskaan uskalla ostaa paluumatkan lippua ennakkoon. Ja koska lippua ei ole, ainoa tapa saada persuuksensa penkkiin on suunnata ravintolavaunuun. Perjantaina. Mainitsinko jo: perjantai-iltapäivänä.  Ravintolavaunuun. Kuulostaa pahalle, vai kuinka?

Tilanteen voisi nähdä todellisena kauhukertomuksena, mutta se ei ole sitä lainkaan. Itse asiassa perjantainen ravintolavaunu on yksi parhaita juttuja, mitä tämmöisessä pakollisessa matkanteossa voi tapahtua. Nyt kerron, miksi.

Mä olen istunut perjantaisessa ravintolavaunussa nyt vajaan kahden vuoden aikana noin neljäkymmentä kertaa. Ja joo: Vaunu on täynnä älämölöä, tunkkaista ilmaa ja kaljatuoppien kilinää. Mutta se on myös täynnä odottamattomia kohtaamisia, jaettua elämää ja sellaista epäsuomalaista (?) sosiaalisuutta, ettei ennen ole nähty. Eikä tätä silti selitä minusta kalja tai kaksi.

Olen kuullut junanvaunussa sen, kuinka ”yhteen aikaan tämä mun ravintolavaunussa istuminen lipsahti aivan käsistä”. Olen kuullut ne hetket, joita vierustoveri piti elämän parhaina aikoina (=ruuhkavuodet). Olen saanut kuulla, kuinka äiti on surrut tyttärensä surua siitä, ettei tämä sovi ahtaaseen kauneuskäsitykseen. Ja siitä, miten toisessa kodissa lapsen homoseksuaalisuuteen suhtauduttiin.

Olen itse kertonut omaksi kauhukseni oman nimeni, jopa jumaliste ammatin ja kirjojeni nimet. Olen jauhanut Hämeenlinna-Tampere -välin uusperheen kipukohdista ja kertonut ummet ja lammet A:n Saksan ajoista. Kertonut siis kaiken sen, mitä pelkään kertoa yhtään missään muualla kuin aivan läheisteni seurassa! Enkä tunnusta edes juoneeni punaviinilasillista kuin kaksi kertaa näiden kymmenien ja kymmenien matkojen aikana. Ravintolavaunussa juopuu näemmä jo pelkästä atmosfääristä.

Meistä suomalaisista sanotaan aina, että valitsemme bussissa sen paikan, jonka vieressä ei ole ketään. Emme aloita keskustelua vapaaehtoisesti tuntemattoman kanssa tai vältämme katsekontaktia. Mutta. Kun meidät laitetaan ahtaalle kirjaimellisesti – ei henkisesti – kuoriutuu meistä käsittämätön kansa. Sen lisäksi, että me alamme puhua, me alamme puhua avoimesti ihan oikeista asioista. Emme jää mihinkään ympäripyöreään small talkiin, vaan hyppäämme suoraan syvään päähän. Avaamme itsemme ja elämämme täysin ventovieraille tyypeille. Kerromme kriisit ja nauramme katsoen silmiin. Me suomalaiset, uppiniskaiset. Me, joista ei saa muka mitään irti.

Olenkin alkanut pohtia, millaisia me suomalaiset oikeasti olemme. Paljon jauhetaan siitä, että me suomalaiset emme osaa jutella ja olemme sisäänpäinkääntyneitä. Mutta onko se vaan tarina, joka meistä kerrotaan? Onko kuitenkin niin, että me olemme ihan huikean avoin, sosiaalinen ja aitoon kanssakäymiseen kykenevä kansa, mutta sitä ei ole vain sanallistettu meille oikein? Meille on kerrottu valeuutisia, meistä. 

 ”Tämä oli kivaa”, nainen pomppaa pöytäseurueemme keskeltä ja vetää takkiaan nopeasti niskaansa. Juttelu on vienyt niin mennessään, että hän meinaa myöhästyä omalta pysäkiltään. Juna on jo pysähdyksissä. ”Tosi mukavaa. Ei yhtään suomalaista, että tällä tavalla aletaan jutella”, hän huikkaa vielä hymyillen meille muille ja poistuu Lempäälä-kylttien taakse laiturille.

Hetken istumme hiljaa. Minä ja kaksi muuta uutta ystävääni. Tampereella jäämme pois. Kiitämme vielä jutteluhetkestä. Hymyilemme. Ei halata. Tietenkään. Koska mehän olemme suomalaisia.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (8)

Makinen
2/8 | 

Hei.
Mun mielestä tosi hyvä kirjoitus ja juuri samaa oon miettinyt että onko meistä levitetty väärää sanomaa eteenpäin. Itse kun asuin ulkomailla useamman vuoden, kaipasin sitä syvää keskustelua mitä Suomessa tottunut tekemään. Small talk väsytti ja se ettei toisista ihmisitä tuntunut saavan mitään irti eikä päässyt pinnan alle oli turhauttavaa.
Nyt palattuani Suomeen mulla on ollut aivan huikeita kohtaamisia ihmisten kanssa aamubussissa ja lenkkipoluilla. Tuntemattomien kanssa alettu höpöttään niitä näitä, juuri sitä elämän rikkautta!
Mukavaa päivää! :)

Karoliina Pentikäinen

Kiitos samoin sulle :) Small talk on tietysti kohtelias tapa, mutta jos keskustelu jää vaan sille tasolle, alkaa olla tylsää. 

Käyttäjä16109
Liittynyt17.4.2018
3/8 | 

Asiasta poiketen, mistä tuo mekko on? :) junassa paljon matkustaneena, iteki lähes aina löytäny kivan juttukaverin naapuripenkistä. Lapsiki saanu monen monta kaveria ympäri Suomen. Numerotki vaihtaneet niin voi välillä kuulumisia vaihdella. Hauskaa, lapset niin helppoja nuissa tutustumisissa. Haikeaa vaan sit ku matka päättyy. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Taas ensi viikolla F ja minä matkaamme junalla mummolaan. Ja näillä vinkeillähän sitä matkataan edelleen. Paitsi vaan. Että Lidl:n rinkka on vaihtunut Björn Borgin matkalaukkuun.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Moikkis!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten tiedätte, matkaan F:n kanssa junalla Keski-Suomeen keskimäärin kerran kuussa. Olemmekin kokeneet kolmen ja puolen vuoden aikana monta erilaista junamatkaa ja niihin liittyvää järjestelyä. Niin ja pakkaamisrutiinit ja -tarpeetkin ovat muuttuneet kolmen ja puolen vuoden aikana muutamaan kertaan.

Kun F oli aivan pieni vauva, matkaan tarvitsi ihan kauheasti kampetta. Tuttipullot, rintapumput, leikkimatot, rintareput…Valtava määrä tavaraa! Onneksi vaunuihin sai tungettua hyvin tavaraa. Itse matkanteko pikkuvauva-aikaan oli helppoa. F nukkui rattaissa. Välillä syötiin ja vaihdettiin vaipat. Matkat menivät minulla työntäyteisesti, mutta helposti.

Taaperoaika. Se, kun F oli 10kk-1.5 vuotta, oli karmeinta aikaa junamatkoilla. F osasi jo kävellä, mutta (varsinkin jakson alkuaikana) järkeä ei ollut päässä vielä yhtään. Uhkarohkeat kiipeämisyritykset, ja haparoivien askelten päätyminen kaatumiseen ja itsensä satuttamiseen junan keikkuvassa vaunussa, toivat lisäjännitystä matkaan. Tavaroiden määrä kuitenkin jo tässä vaiheessa väheni, ja istumarattaiden alatila riitti ihan hyvin matkavarusteiden kuljettamiseen.

Matkaajahistoriamme kolmas vaihe alkoi F:n kolmivuotissynttäreitä ennen. Radikaalein muutos matkaamisessa ja pakkaamisessa tapahtui, kun päätimme jättää rattaat kotiin. Samalla piti keksiä, millä ja miten tavaramme kannamme, kun rattaat eivät enää toimineet kantojuhtana. Erityisen mietinnän alla oli mahdollisimman hyvin kädet vapauttava laukku, jotta vaarallisella junaraidealueella minulla olisi kädet vapaana F:n pitämiseen turvassa.

Jossain aikaisemmassa postauksessa haaveilin erilaisista pro-rinkoista, mutta sitten kävikin niin, että Lidl – taas kerran – veti voiton muista merkeistä ja liikkeistä :) Ostin nimittäin Lidl:stä minirinkan 17 euron hintaan, ja kokemuksella voin sanoa, että ostos oli julmetun hyvä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Isäni on oikea Lidl-fani, ja hänen innoittamana kotiimme on rantautunut ruuan lisäksi monta Lidl:n tuotetta. Mm. paistinpannut, raclettegrilli, vohvelirauta, naamiaisasuja…Enkä koskaan ole joutunut katumaan ostoksiani.

Isäni oli joskus työmatkalla Saksassa kysellyt paikallisista Lidl:n suosion salaisuutta. Saksalaiset olivat kertoneet, ettei heidän maassaan menesty mikään kauppa, jonka tuotteet olisivat huonoja. Saksalaiset kun palauttavat heti tuotteen, jos se ei ole hyvä. Siksi maassa ei kannata kuulemma myydä sekundaa. Ei edes silloin, kun tuote on vain muutaman euron hintainen.

Tässäpä muuten ehkä suurin ero meihin suomalaisiin. Itse ainakin olen monta kertaa jättänyt huonon tuotteen reklamoimatta, jos se ei ole ollut kovin kallis. Nyt kun ajattelen toimintaani, on se aivan tyhmää! Vaikka tuote olisi maksanut vain euron, kai sen sentään pitäisi olla toimiva, vai kuinka? Ehkä voisimme ottaa mallia vähän enemmän saksalaisista tässä suhteessa.

Uuteen matkasettiimme F:n kanssa rinkan lisäksi kuuluu mini-Kånken, jota F itse kantaa. Varsinaiset matkatavarat me pakkaamme minun selässäni kulkevaan rinkkaan, F:n reppuun taas menee kevyimmät eväät, junassa jalkaan vaihdettavat tossut, lelut ja iPad.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ostamme nykyisin F:n kanssa enää harvoin junasta ruokaa. Gluteenittomia tuotteita on junassa todella vähän, ja toisaalta: Kotoa tuodut eväät ovat paremman ruuan lisäksi usein halvempiakin.

Olenkin huomannut, että gluteenittoman ruokavalion ansiosta minusta on tullut oikea eväiden kantaja. Kun kioskien eväsvalikoimasta enää harva ruoka käy, kanniskelen eväitä joka päivä mukanani. Eväiden mukava kuljettamisessa lasiset Wean Greenin rasiat ja LifeFactorin-juomapullot ovat olleet muuten superkäteviä. Niin eväsrasiat kuin juomapullotkin ovat siinä mielessä oivia matkalla, että ne eivät valskaa. Jopa nestemäiset tuotteet pysyvät visusti omissa oloissaan valahtamatta laukunpohjalle. Eväslusikkana toimii muuten edelleen, jopa minulle, Tubberwaren matkalusikka kotelolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

F:kin juo nykyisin muuten myös paljon innokkaammin vettä, kun sen saa ryystää juomapullon pillillä pinkistä pullosta. Siis ihan kotioloissakin, ei vain matkoilla.
Yksi vinkki matkapakkaamiseen on tietysti se, että hyvien eväsrasioiden ja laukkujen lisäksi matkaa tietysti helpottaa se, että määränpäässä on perustuotteet valmiina. Itse olen vienyt/vanhempani ovat ostaneet esim. F:n mummolaan ja mökille kaikkia meidän perusvaatteitamme muutamat kappaleet, jottein yöpukua, lököpöksyjä tai kumisaappaita tarvitse joka kerta roudata mukana. Tällä tavalla reissukassiin tulee rutkasti lisätilaa.

Ihanaa viikonloppua! Mikä on muuten sinun vinkkisi reissupakkaamiseen? Onko muita, jotka matkaavat junalla lasten kanssa joka kuukausi?

-Karkki-

* F:n Mainio-paita ja lasiset juomapullot/eväsrasiat saatu blogin kautta

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kivaa torstaiaamua! Näin se arki sitten pärähti rapiassa pakkasessa käyntiin.

-Karoliina-

Kommentit (6)

Piude
1/6 | 

Itse matkustan junalla kahden lapsen kanssa mummolaan. Lapset ovat 4-ja 6v. Meilläkin matkustaminen on huomattavasti helpottunut kun lapset ovat kasvaneet. Nykyään meille riittää yksi iso matkalaukku pyörillä, johon pakkaan tarvittavat vaatteet ym. Ja sitte pikkureppu, jossa on junassa tarvittavat: eväät, tabletti ym. Meilläkin on mummolassa lapsille vaatteita ym. niin niitä ei tarvitse viedä aina mukana.

Terhi
2/6 | 

Onko noi eväsboxit kovin painavia? Mpnesti tuntuu, että nuo lasiset painavat niin pirusti että...

Pakko myös kehua, kuinka hyvin osaat sijoittaa nämä yhteistyöpostaukset kiinnostavaan aiheeseen. Ei ole pelkkä "tässä tämä uusi tuote katsokaa" , vaan hyvin lomitettu joukkoon. Iso plussa siitä!

Hemuli
3/6 | 

Matkaan kolmen lapsen kanssa vähintään joka toinen kuukausi viiden tunnin junamatkan mummolaan. Matkaa tehdään kolmella eri junalla eli vaihtoja on kaksi. En missään nimessä lähtisi näin usein matkaan jos menisimme autolla. Nythän eväs- ja vessatauoilla matka etenee koko ajan.

Matkatavaralistasi monen kohdan voin oikein hyvin allekirjoittaa. Esimerkiksi rinkka on ihan ehdoton kun joku on koko ajan sen ikäinen, että pitää nostaa, kantaa, pitää kädestä tms. eli käsien pitää olla vapaana. Omani on ihan merkkituote, mutta maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin kestävyydellään ja monipuolisuudellaan.

Yksi minkä lisäisin listaasi on monipuoliset kosteuspyyhe, talouspaperi, varapyyhe ym. tuotteet. VR ei ole kovin kunnostautunut siisteydessään ja se kyllä välillä hirvittää. Pitkän matkan junien vessat ovat usein ihan siivottomassa kunnossa varsinkin kun matkustaa lasten kanssa, jotka nuohoavat joka paikan. Ja aina liikkuvassa junassa sattuu ja tapahtuu, koska eväitähän pitää ja kannattaa olla enemmän kuin tarpeeksi.

5/6 | 

Kyllä ne painavat, mutta toki niihin uskaltaa laittaa myös vaikka nestettä, ovat niin tiiviitä, joten sitä etua ei ole muovissa (eikä tuota kauneutta ;) )

Oi kiitos :) Vaikkakin tämä oli vain junapostaus tuotelisällä, eikä varsinainen yhteistyö.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taas on perinteinen siskoviikonloppu takana. Tällä kertaa suuntasimme viimekeväisen Tampereen sijaan Auroora-siskolleni Jyväskylään.

Hyppäsin heti perjantaina töiden jälkeen F:n kanssa junaan. Matkustimme Jyväskylään, josta äitini ja isäni nappasivat F:n isovanhempiviikonlopulle, ja minä suuntasin siskojeni kanssa kohti meidän yhteistä viikonloppua.

Perjantai meni viikon hommien jälkeen vain lötköillessä. Teimme safkaa, höpisimme, laahustimme yöpuvunhousuissa, lakkailimme kynsiä, teimme kasvonaamioita, katsoimme Vain elämää ja simahdimme jo ennen puolta yötä.

Lauantaina olimmekin sitten virkeitä melkein 14 tunnin yöunien jälkeen. Ja Jyväskylä otti meidät auringolla vastaan. Edellisillan kauhea myrkykin oli jo laantunut. Hummailimme koko päivän kaupungilla. Nappasimme Kirkkopuistossa kuvia, kävimme brunssilla Social Housessa, kirppistelimme keskusta-alueen kirppareilla ja vähän oikeissakin kaupoissa. Minä kävin - tietysti - taas vakio-ompelijallani, Atelje Iinan Iinalla, jonne vein tällä kertaa ison pinon tuunattavia vaatteita. Takkeja, paitoja, farkkuja ja mekkoja, joista pidän, mutta joissa jokin asia, esimerkiksi hartialinja, on vääränlainen.

Niin ja toteutinhan minä pitkäaikaisen haaveenikin Jyväskylässä : Vihdoin ja viimein ostin itselleni mustata Dr Martensit. Miten ihanat, ihanat kengät ne ovatkin. Saivat lempparikenkieni aseman aivan samoin tein.

Lauantaipäivän kaupunkikierroksen jälkeen alkoikin sitten jo valmistautuminen iltaan. Meikkailtiin ja käherrettiin tukkaa. Ja loppuilta menikin sitten RedNeckissä ja vanhassa kunnon Timessä. Ei voi kun taas ihmetellä, miten ihana ja lupsakkaa porukkaa Jykylä on täynnä. Samat kaksi tyttöä, joihin törmäsimme jo baarin jonossa, hummailivat kanssamme koko illan. Ihan huikean välitöntä...ja niin: Niin Jyväskylää!

Ai mikä se kauhea osuus sitten tässä ihanassa viikonlopussa oli? No se tapahtui vasta sunnuntaina. Olin jo lähtökuopissa kohti juna-asemaa kun rempaisin matkalaukkumme sellaisella voimalla, että jokin napsahti selässäni. Karmea kipu vasemman lapaluuni alla, ja lopulta jouduimme toteamaan, ettei minusta ole siinä tilassa, F:n ja sen pirun matkalaukun kanssa, junaan. Nöyränä tyttönä junalippua perumaan ja töihin soittamaan. Äidin ja isin lattaille piikkimatolla makaamaan ja särkylääkkeitä vetelemään.

Edellisyö meni osin kivuissa ja lopulta, särkylääkeannosta nostaen, horroksessa. Tänään selkä saatiin siihen kuntoon, että pystyimme lopulta F:n kanssa matkustamaan kotiin.

Mitä tästä siis opimme? No vaikka sen, ettei matkalaukku saa olla naista isompi.

Kiitos kuitenkin taas siskot! Oli ihana nähdä teitä!

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (10)

1/10 | 

On se maailma kyllä sitten välillä kummallisen pieni paikka.

Nimimerkillä: Hipsu-siskosi tavannut eräänä satunnaisena yönä neljän hengen jatkoporukalla laulaen ja soittaen kitaraa. Taidettiin me myös tanssia ja kysyä toisiltamme "totuuksia".

Daniella
2/10 | 

Autsh! Se tuntu varmaan tosi hyvältä :/ toivottavasti ei mennyt mitään pahemmin rikki!

Tuollaset siskoviikonloput olis niin kivoja, pitäis varmaan järjestää itekin :)

3/10 | 

Oletpa jotenkin todella eri näköinen kuin siskosi! Jännää :D Todella kauniita olette kyllä kaikki!

Karoliinan äiti
4/10 | 

Karoliina tädin näköinen, Hipsu iskän näköinen ja Roosa äidin näköinen.... Karoliina äidin luonteinen, Hipsu omanlainen (=yltiösosiaalinen) ja Roosa iskän luonteinen...

piia
5/10 | 

Jyväskylä! <3 Ja Kirkkopuisto ja Time! Jotenkin tykkäsin kyllä vanhasta timestä enemmän, mut time ku time. Ja tuo kerrostalokin - ihan kuin talo, jossa minun vanha, rupuinen yksiöni oli. Oivoi mikä kaipuu tulvahtikaan.

Ikävää, että selkäsi sanoi poks. Jos jotain hyvää, niin onneksi ei kuitenkaan ennen viikonloppua!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Moikkis!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten tiedätte, matkaan F:n kanssa junalla Keski-Suomeen keskimäärin kerran kuussa. Olemmekin kokeneet kolmen ja puolen vuoden aikana monta erilaista junamatkaa ja niihin liittyvää järjestelyä. Niin ja pakkaamisrutiinit ja -tarpeetkin ovat muuttuneet kolmen ja puolen vuoden aikana muutamaan kertaan.

Kun F oli aivan pieni vauva, matkaan tarvitsi ihan kauheasti kampetta. Tuttipullot, rintapumput, leikkimatot, rintareput...Valtava määrä tavaraa! Onneksi vaunuihin sai tungettua hyvin tavaraa. Itse matkanteko pikkuvauva-aikaan oli helppoa. F nukkui rattaissa. Välillä syötiin ja vaihdettiin vaipat. Matkat menivät minulla työntäyteisesti, mutta helposti.

Taaperoaika. Se, kun F oli 10kk-1.5 vuotta, oli karmeinta aikaa junamatkoilla. F osasi jo kävellä, mutta (varsinkin jakson alkuaikana) järkeä ei ollut päässä vielä yhtään. Uhkarohkeat kiipeämisyritykset, ja haparoivien askelten päätyminen kaatumiseen ja itsensä satuttamiseen junan keikkuvassa vaunussa, toivat lisäjännitystä matkaan. Tavaroiden määrä kuitenkin jo tässä vaiheessa väheni, ja istumarattaiden alatila riitti ihan hyvin matkavarusteiden kuljettamiseen.

Matkaajahistoriamme kolmas vaihe alkoi F:n kolmivuotissynttäreitä ennen. Radikaalein muutos matkaamisessa ja pakkaamisessa tapahtui, kun päätimme jättää rattaat kotiin. Samalla piti keksiä, millä ja miten tavaramme kannamme, kun rattaat eivät enää toimineet kantojuhtana. Erityisen mietinnän alla oli mahdollisimman hyvin kädet vapauttava laukku, jotta vaarallisella junaraidealueella minulla olisi kädet vapaana F:n pitämiseen turvassa.

Jossain aikaisemmassa postauksessa haaveilin erilaisista pro-rinkoista, mutta sitten kävikin niin, että Lidl - taas kerran - veti voiton muista merkeistä ja liikkeistä :) Ostin nimittäin Lidl:stä minirinkan 17 euron hintaan, ja kokemuksella voin sanoa, että ostos oli julmetun hyvä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Isäni on oikea Lidl-fani, ja hänen innoittamana kotiimme on rantautunut ruuan lisäksi monta Lidl:n tuotetta. Mm. paistinpannut, raclettegrilli, vohvelirauta, naamiaisasuja...Enkä koskaan ole joutunut katumaan ostoksiani.

Isäni oli joskus työmatkalla Saksassa kysellyt paikallisista Lidl:n suosion salaisuutta. Saksalaiset olivat kertoneet, ettei heidän maassaan menesty mikään kauppa, jonka tuotteet olisivat huonoja. Saksalaiset kun palauttavat heti tuotteen, jos se ei ole hyvä. Siksi maassa ei kannata kuulemma myydä sekundaa. Ei edes silloin, kun tuote on vain muutaman euron hintainen.

Tässäpä muuten ehkä suurin ero meihin suomalaisiin. Itse ainakin olen monta kertaa jättänyt huonon tuotteen reklamoimatta, jos se ei ole ollut kovin kallis. Nyt kun ajattelen toimintaani, on se aivan tyhmää! Vaikka tuote olisi maksanut vain euron, kai sen sentään pitäisi olla toimiva, vai kuinka? Ehkä voisimme ottaa mallia vähän enemmän saksalaisista tässä suhteessa.

Uuteen matkasettiimme F:n kanssa rinkan lisäksi kuuluu mini-Kånken, jota F itse kantaa. Varsinaiset matkatavarat me pakkaamme minun selässäni kulkevaan rinkkaan, F:n reppuun taas menee kevyimmät eväät, junassa jalkaan vaihdettavat tossut, lelut ja iPad.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ostamme nykyisin F:n kanssa enää harvoin junasta ruokaa. Gluteenittomia tuotteita on junassa todella vähän, ja toisaalta: Kotoa tuodut eväät ovat paremman ruuan lisäksi usein halvempiakin.

Olenkin huomannut, että gluteenittoman ruokavalion ansiosta minusta on tullut oikea eväiden kantaja. Kun kioskien eväsvalikoimasta enää harva ruoka käy, kanniskelen eväitä joka päivä mukanani. Eväiden mukava kuljettamisessa lasiset Wean Greenin rasiat ja LifeFactorin-juomapullot ovat olleet muuten superkäteviä. Niin eväsrasiat kuin juomapullotkin ovat siinä mielessä oivia matkalla, että ne eivät valskaa. Jopa nestemäiset tuotteet pysyvät visusti omissa oloissaan valahtamatta laukunpohjalle. Eväslusikkana toimii muuten edelleen, jopa minulle, Tubberwaren matkalusikka kotelolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

F:kin juo nykyisin muuten myös paljon innokkaammin vettä, kun sen saa ryystää juomapullon pillillä pinkistä pullosta. Siis ihan kotioloissakin, ei vain matkoilla.
Yksi vinkki matkapakkaamiseen on tietysti se, että hyvien eväsrasioiden ja laukkujen lisäksi matkaa tietysti helpottaa se, että määränpäässä on perustuotteet valmiina. Itse olen vienyt/vanhempani ovat ostaneet esim. F:n mummolaan ja mökille kaikkia meidän perusvaatteitamme muutamat kappaleet, jottein yöpukua, lököpöksyjä tai kumisaappaita tarvitse joka kerta roudata mukana. Tällä tavalla reissukassiin tulee rutkasti lisätilaa.

Ihanaa viikonloppua! Mikä on muuten sinun vinkkisi reissupakkaamiseen? Onko muita, jotka matkaavat junalla lasten kanssa joka kuukausi?

-Karkki-

* F:n Mainio-paita ja lasiset juomapullot/eväsrasiat saatu blogin kautta

Kommentit (5)

Noo
1/5 | 

Mistä sä olet ostanut nuo Wean Greenit? Aina välillä metsästän niitä, mutta EU-alueelta ei ole osunut silmään.

Daniella
2/5 | 

Olen kai vähän pimeä, kun oikeasti HALUAISIN matkustaa lasten kanssa enemmän junalla (vaikka periaatteessa haluaisin myös boikotoida VR:ää niistä syistä, joista joskus täällä manailitkin). Mummolaan ei vain tule lähdettyä junalla, koska siinä on junanvaihto, johon on ihan toivotonta ehtiä kahden lapsen kanssa. Yhdenkin kanssa saa juosta henkensä edestä. Myöhästymistä seuraa sitten tunnin odotus ankealla asemalla, kerran sekin koettu. Ei kiitos enää.

Mutta mites noi lasiastiat, onko ne merkittävästi painavampia kuin muoviset?

Muori
4/5 | 

Teidän pulloissa näyttäisi olevan erilaiset korkit. Kumpi soveltuu paremmin taaperolle? Mahtuuko tuosta mustasta imuaukosta pilli sisään? Mikä on pinkin pullon tilavuus? Pitäisi hommata myrkkvapaa juomapullo lapselle ja varmaan lasinen on paras. Falskaako nuo yhtään? Pitäisi ottaa rattaisiin mukaan. Toinen asia: myydäänkö Mehujehua missään yksittäin? Kolme on niin monta. Kiitos paljon vastauksista :)

Karoliina Sallinen
5/5 | 

Moikkis! Pinkissä on pilli itsessään kiinni, ja siitä on ainakin F:n (3 vuotta) todella helppo juoda. Minulla on iso oranssi kierrekorkki ilman pilliä, ja se ei ole lapselle hyvä. Itsellenikin joskus huolimattomasti juodessa holahtanut vesi päälle, koska suuaukko on siinä niin iso. Tosin pillillä ei voi juoda paksumpia juomia, joten isosuuaukkoinen on esim. smoothien kuljetuksessa hyvä. Silloin ole antanut F:n juoda smoothin käyttäen korkkia pienenä mukina.

Pullot eivät falskaa yhtään. Ja oranssikin on minulla ihan joka päivä työrepussa mukana välillä vaikka mitenkä päin. Tuon korkissa olevan kahvan ansiosta korkin saa kiristettyä todella tiukkaan, ja samalla kahva auttaa avaamisessa.

Mehujehuhan yksittäisinä olen nähnyt vain jollain lapsimessuilla. Laite on kyllä superkätevä! Säästyy aika monet vaatteet!

Suosittelen siis taaperolle pillillilstä juomapulloa ja Mehujehua :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat