Kirjoitukset avainsanalla hiukset

*kampaamopalvelu, josta tekstissä puhutaan, on saatu blogin kautta 

Mä juttelin pari viikkoa sitten (?) Instagramissa siitä, miten mulle tulee tosi paljon parempi olo, kun jaksan aamulla meikata ja vähän edes laittaa mun hiuksia. Olen laskenut, että sellaiseen perussettiin menee n. 20 minuuttia aamupesuineen kaikkineen, mutta tänään selviydyin esimerkiksi koko hommasta vartissa. Toisin sanoen aika pieni ajallinen vaiva siitä, ettei tunne itseään koko päivää vaeltavaksi haamuksi.

Mä olen saanut jo pienen maistiaisen siinä mielessä kotiäidin (vitsi, mikä termi, mutta ei keksi muutakaan) elämästä jo nyt, kun olen tehnyt töitä pääsääntöisesti kotoa käsin, eikä ihmisten ilmoille lähteminen ole varsinaisesti ”pakottanut” laittautumaan millään tavalla. Ja samalla taas muistanut, että pääosin kotona hengailussa pätee vähän eri säännöt, kun töihin mennessä. Esimerkiksi kotiaamuina olen paljon hitaampi laittautuja (jos en siis anna itselleni jotain aikarajaa), kun perustyöaamuina. Samoin vaikkapa vaatteiden valinta menee eri pohjalta. Töissä ja kaupungilla tykkään farkuista, mutta kotona en voisi kuvitellakaan käyttäväni niitä.

Nyt olenkin yrittänyt miettiä sitä, mitä haluaisin vauva-arjelta oman puunaukseni suhteen. Tiedän, että jo yhden vauvan kanssa äidin naama on viimeinen asia, mitä ehtii miettimään, joten kahden kanssa tilanne on varmasti vielä haastavampi. Toisaalta – ja muistan tämän F:n vauva-ajasta – ne aamut, jolloin pystyin aloittamaan aamun hiusten harjaamisella ja edes hitusella meikkiä olivat henkisesti helpompia kuin se, että piti lähteä rähjäisenä liikenteeseen. (Ja nyt en siis tarkoita, että kaikki meikkaamattomat ihmiset ovat rähjäisiä, mutta MINÄ koen itseni usein epäsiistiksi, jos en ole edes vähän meikannut.).

Niinpä olen nyt vähän etukäteen miettinyt, millaisia asioita toivoisin aamuisin voivani hoitaa oman itseni suhteen. Ja missä asioissa voin yrittää oikaista verrattuna nykyisiin rutiineihini.

Ensinnäkin olen ajatellut, että varmasti seuraavan puolen vuoden aikana ainakaan mulla ei ole juuri mahdollisuutta käydä – ainakaan mitenkään kovin ennustettavasti – esimerkiksi kampaajalla. Siksi me päätettiin nyt Primen Hairin Umpun kanssa*, että multa poistetaan Balmain Double Hair -tuuhennukset, koska A)niiden huolto on tehtävä kuitenkin tasaisin väliajoin, enkä nyt syksyllä tiedä, miten kampaajalle ehdin ja  B) mulla tuskin on enää aikaa juuri kotona kuivata hiuksiani suihkun jälkeen. Tuuhennuksilla kun ei saa mennä suoraan suihkun jälkeen unille, vaan ne on kuivattava ensin.

Toisaalta mun oma, luomuvärinen tukka on kasvanut nyt sitä tahtia, ettei tuuhennuksen ja oman tukan välinen pituusero ole enää kovinkaan suuri, joten tuuhennukset ei ole enää "pakolliset". Ihan hurjaa muuten, miten tumma tuo mun oma väri ihan oikeasti on. Olen tiennyt olevani tumma, mutta en muistanut, että ihan tämän värinen. Väriä laitettiin viime viikolla Primessä ehkä enää vain noin 1/4 osaan hiuksia, aivan vaan tuonne latvoihin.

Tottakai mä haaveilen edelleenkin megapitkästä kuontalosta, ja jos vaikka hormonit vie hiusten kasvua ja jossakin vaiheessa voin taas sitoutua tuuhennusten/pidennysten hoitoon, miksipä en niin tekisi. Mutta tähän tilanteeseen tuntuu nyt paremmalle, että tukka voi käytännössä olla koko ajan luonnontilassa ilman muotoiluraudan tai kuivaimen käyttöä.

Toisekseen mä olen kokenut tosi helpoksi sen, että olen viime aikoina vahauttanut kulmakarvani Beautiful You:ssa. Kun ne otetaan kerran kuussa – kynsihuollon yhteydessä – siisteiksi, on niiden ylläpito kotona paljon helpompaa. Mulla kun on aika paksut ja tummat kulmat, jotka itsepintaisesti sojottavat sinne tänne.

Mä myös mietin etukäteen jo sitä, että pitäisikö mun ottaa vauva-ajaksi ripsipidennykset, jottei tarvitsisi olleenkaan meikata silmiä, mutta en ole tullut tuon asian suhteen juuri mihinkään lopputulokseen. Toisaalta olen niin iloinen siitä, että olen päässyt tekoripsistä eroon. Toisaalta tiedän, miten paljon hyvät ripset helpottavat aamuja (ja aamulla peiliin katsomista). Ehkä kuitenkin odotan ensin sitä hetkeä, kun saan alkaa käyttää taas ripsiseerumia. Ja mietin sitten, kun tiedän todellisuudessa kuinka kaaosta mun aamut tulevat olemaan, miten kannattaa tehdä.

Ainoa kauneudenhoitotoimenpide, joka vaatii säännöllistä huoltoa, ja jonka aion pitää jatkossakin, on mun kestolakkaukset kynsissä. Mä olen maailman laiskin kynsien laittaja itse, joten se 40-45 minuutin vaiva, joka huollosta koituu, on sen arvoista. Ja toisin kuin vaikkapa oma tukka, omat kynteni ilman käsittelyä ovat todella hauraat. Pieni lakka päälle tekee siis kynsille ja koko käsille hyvää, koska olen varsinkin talvisin huomannut, että ilman kestolakkausta mun kynnet imevät kaiken kosteuden muualtakin mun käsistä. 

Musta olisi kiva kuulla, millaisia kauneusrutiineja – vauva-arjessa tai ei – te pidätte oman hyvinvointinne kannalta tärkeinä? Vai liittyvätkö kauneudenhoitoasiat ja hyvinvointi teillä edes mitenkään yhteen?

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Klaarajavauva
1/6 | 

Mulla on oikeastaan kaksi pakollista. Jokailtainen suihku, joka takaa sen, ettei seuraavana aamuna tarvi epätoivoisesti etsiä sopivaa suihkuväliä. Ja aamulla aamupesun yhteydessä levitetty meikkivoide. Kun nämä kaksi on hoidettuna, tunnen olevani riittävän huoliteltu vauvan äiti :). Yleensä laitan vielä jotain värillistä huulirasvaa. Hiukset pidän melkein aina kiinni, koska vauva tarttuu muuten koko ajan hiuksiin.

Heidi.H
2/6 | 

Itse kosmetiikan parissa työskentelevänä, oli jotenkin ihan ”järkyttävää”, että ensimmäisten vauvakuukausien aikana suihkussa käyminenkin tuntui mahdottomalta suorittaa, kun oli niin kiinni vauvassa. Alusta selvittyä tärkeintä oli helppo leikkaus&väri hiuksiin (kuivashampoolla pesuvälin pidentäminen), nopea meikki, värjätyt kulmat ja vaalea kynsilakka minkä kulumista ei niin huomannut heti. Jos olisi ollut taloudellisesti mahdollista niin olisin todellakin otattanut ripset ja kynnet kerran kuussa. :D tsemppiä loppuodotukseen!

Karo8888
3/6 | 

3 lapsen äitinä ja nuorin juuri 8kk. Suosittelen pysymään helpossa hiusvärissä ja helpossa leikkauksessa.
Paras kauneusvinkki on että nuku kun voit ja muista syödä terveellisesti sekä monipuolisesti. Satsaa peitevoiteeseen tai pikameikkiin. Itselleni tulee fressi olo heti aamusta kun on saanut käydä suihkussa sekä pikameikki naamassa. Ja miten löytyy aikaa kyllä sitä löytyy ja onhan sulla onneksi toinen puolisko ja varmasti reipas isosisko apuna! :)

Toiset pitää pinnallisena näitä kauneusasioita vauva arjessa mutta mä kannatan ehdottomasti pitämään omasta pikasuihkusta kiinni ja pikameikistä jos se yhtään piristää päivää. Ja jos on varaa pitää huolta ripsistä niin tottakai otat ne, kynnet on toissijaiset koska käsienpesu lisääntyy vaipanvaihtojen myötä ja kynnet muutenkin kovilla.

Vierailija
4/6 | 

Käy ottamassa kestotaivutus ja väri ripsiin, niissä on luonnollisempi "kuluminen" ja niitä ei oo kiire taas laittamaan, toisin kuin ripsienpidennyksiä jotka pitää aikalailla heti mennä huoltamaan kun pari ripseä lähtee.. Ja sitä kun ei tiedä pääseekö juuri silloin irtautumaan kotoa ripsien laittoon 😊 Sulla on muutenkin niin kauniit ja pitkät omat ripset, ettei niitä tarvi piilottaa katuharjojen alle 🤭

Kaisu
5/6 | 

Moi! Minua kiinnostaisi kysyä, että mietitkö raskautta suunnitellessasi tai nyt raskaana ollessasi sitä, että kosmetiikka tai hiusvärit olisivat haitallisia? En itse ole vielä raskaana, toivottavasti kuitenkin jonain päivämä, ja tämä aihe hieman ahdistaa kun olen myös laittautuja, joka ei käytä luonnonkosmetiikkaa ja värjää tyveä 4viikon välein 🙈

Tuplamamma
6/6 | 

Sain kaksoset viime kesänä ja ainut sääntöni oli harjaa hampaat, harjaa hiukset ja deodorantti. Silti en aina pystynyt tähän, eli olen ollut mielettömön kiireinen koko vuoden, huh. Voimia

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mä pidin reilu viikko sitten toivepostausten viikon, ja kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, tyylijuttuja ja erityisesti tyylin pohtimista pyydettiin multa monessa toiveessa.

Mä rakastan kaikkea kaunista ja tiedän, että mulla on sillä tavalla tarkka maku, että tiedän tosi hyvin sen, mikä on mun juttu ja mikä ei. Silti tyylin – varsinkin oman tyylin – erittely tuntuu vaikealle. Ehkä siksi, että oma tyyli on niin lähellä mua itseäni, että sen katsominen ikään kuin ulkopuolisen silmin on haastavaa. Toisekseen oman tyylin ruotimisesta tulee hassulla tavalla nolo olo: Jännittää, että jos sanon oman jutun olevan jonkinlainen, ja sitten huitelinkin kolme viikkoa tukka pystyssä meidän iskän vanhoissa mökkihousuissa, alkaa tuntua feikille.

Mutta. Tästä huolimatta otin nyt härkää sarvista ja yritän vähän ruotia sitä, mistä asioita mä pidän tyylissä ja pukeutumisessa ja kosmetiikka-asioissa omana juttunani.

 

  1. Silmät. Mä olen varmasti koko ikäni meikannut niin, että keskiössä meikin osalta on ollut silmät. Joskus yritän pitää silmämeikittömiä päiviä laittaen esimerkiksi vain punaista huulipunaa, mutta tosi usein mä koen peilikuvani silloin vieraaksi. Ehkä siksi, että mulle on lapsesta asti toitotettu kuinka isot silmät mulla on, on siitä tullut sellainen osa identiteettiä ja oman naaman kauneuskäsitettä, että silmiä ei ole ainakaan halunnut peitellä. Siksi mä laitan ripsaria ja rajausta joka päivä. Ja siksi esimerkiksi ripsipidennyksistä luopuminen oli iso juttu.
  2. Pitkä tukka. Mulla oli kesällä 2017 ja hetken myös kesällä 2018 polkka, mutta vaikka se aina aluksi tuntui hyvälle idealle – ja näyttää muille ihanalle – en osaa itse olla lopulta muussa kuin pitkässä tukassa. Se on musta paljon helpompi laittaa kun lyhyempi letti. Huonotukkapäivinä voin vaan iskeä nutturan tai jonkin muun nopean kampauksen. Kihartaminen vie huomattavasti vähemmän aikaa kun lyhyemmässä tukassa, koska pitkästä riittää, kun kähertelee vain vähän latvoja. Samoin pitkä tukka tuo sopivasti naisellisuutta niihinkin päiviin, kun vaatetus on muuten epäfeminiininen.
  3. A-linjaiset mekot. Mä pidän todella paljon mekkoja, mutta hyvin vähän hameita. Musta mekoissa on jotenkin hyvä olla, kun A-linjaiset mallit ei purista mistään. A-linjaisten mekkojen kanssa voi myös vähän kikkailla helman mitalla. En koskaan voisi pitää nimittäin niin lyhyitä helmoja tiukkojen mekkojen tai hameiden kanssa, mitä mekkojen kanssa käytän. Jotenkin sellainen tyttömäinen leikkaus antaa anteeksi helman mittaa, joka on hyvä juttu, koska mulla on suhteessa muuhun kokoon (tai siis oli suhteessa muuhun kokooni) pitkä selkä. A-mekot voi pukea paljaisiin sääriin, farkkujen kanssa tai paksuilla sukkiksilla. Tosi monikäyttöinen vaate siis.
  4. Matalat kengät. Kuten tiedätte, en ole kopisevien korkkareiden tai naisellisten pikkusaappaiden ystävä. Mun kengät on aina lähtökohtaisesti tennarit, lenkkarit tai maiharit. Ja jos mulla on joskus korot, pitää ne olla megahyvät jalassa! Ja toisaalta just juhliin haluan laittaa korot siksi, että se on helppo ja halpa tapa kohottaa jokin mun arjessa käytössä oleva mekko juhlalevelille. On kuitenkin pakko myöntää, että tosi usein tunnen oloni aivan liian korostuneeksi ja näkyväksi silloin, jos mulla on korolliset kengät. (Ehkä pieni ristiriita, kun kuitenkin voin hyvin pukeutua vaikka muumikuvioiseen paljettipaitaan).
  5. Paljeteista puheen olleen. Vaikka en pidä isoja bling-bling -koruja, tykkään metallinhohdosta, glitteristä ja paljeteista asuissa. Mun mielestä esimerkiksi mun hopeinen Lumin laukku ja hopeiset Converset käy aivan kaiken kanssa, ihan aina. Metallinen asuste on vähän kuin musta, mutta ei niin tylsänä versiona. Sekin käy silti ihan kaiken kanssa. Samoin tykkään yhdistää paljettivaatteita tosi arkisten elementtien, vaikkapa revittyjen farkkujen ja lenkkareiden kaveriksi.
  6. Street-tyyli. Sen lisäksi, että rakastan A-linjaisia mekkoja ja pientä hippifiilistä, on yksi mun omimmista tyyleistä sellainen tosi perustyyli, ehkä vähän miesmäinen sellainen. Tykkään pukea päälleni over size -kokoisia kollaripaitoja, huppareita, boyfriend-farkkuja ja pipoja. Tämä tyyli on sellainen, jonka puen, kun en jaksa miettiä mun pukeutumista lainkaan.
  7. Ei paljastelua. Mä koen, että olen sinut oman kroppani kanssa (paitsi ehkä just nyt, öh), eikä mua haittaa yhtään nakuilla, mennä uimahalliin, rannoille tai pukeutua kauniisiin alusvaatteisiin. Silti en ole ikinä kokenut omakseni pukeutua paljastavasti edes minnekään bilemestoihin. En nyt todellakaan vahdi mitenkään hysteerisesti kaula-aukkojen kokoja tai shortsilahkeiden mittaa, mutta en yksinkertaisesti vaan koskaan osta mitään paljastavia tai seksikkäiksi luokiteltavia päivävaatteita. Ehkä siksi tykkään A-mekoista ja over size -vaatteista, että niissä kroppa on sopivasti peitossa. Mä jotenkin ajattelen niin, että on paljon mielenkiintoisempaa, kun ei iske kaikkea kaikkien nähtäväksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mua vaivaisi lainkaan (tai ylipäätään vaivaisin päätäni), miten paljastavasti muut pukeutuvat.
  8. Villa ja untuva. Ehkä hieman kuivahkot elementit, mutta koska olen vilukissa, mulla pitää olla kunnollisia matskuja kropan ympärillä. Sekä villapaidat ja -takit, sekä untuvatakit ovat asia, mitä ilman en pärjäisi Suomen olosuhteissa. Inhoan tekokuituneuleita, mutta aito villa on best. Samoin untuvatakki on jotain ihan muuta kun toppatakki. Nämä on myös matskuja, joihin jää koukkuun. Kun sama materiaali on yhtä aikaa lämmin, mutta hengittävä, ei voi oikein muuta pyytää.
  9. Farkut. Farkut on mun ehdoton turva-asu. Niissä olo on napakka ja asiallinen, mutta silti rento. Farkut tuo tietyllä tavalla itsevarmuutta, eikä ne ole lähes koskaan (oikein asustettuna) väärä valinta. Vai tiedätkö ketään, joka olisi tehnyt suuren muotimokan farkuissa? Mun ehdoton lempimerkki farkuissa on NEUW Denim, joihin en tosin luonnollisestikaan nyt mahdu. Pakkasin farkut visusti varastoon ja toivon, että joku päivä saan ne vielä kaivella sieltä esille.
  10. Ei niin vakavaa. Vaikka nyt raskaana oman koon muuttuessa aamulla saattaa iskeä aikamoisia turhautumisia oman vaatekaapin edessä, pääsääntöisesti – normitilassa – mä en oikeasti juuri mieti, mitä puen päälle. Kauas ollaan menty siis niistä ajoista, kun jaksoin suunnitella asukokonaisuuksia etukäteen, lukea muotilehtiä, pitää itselläni jonkinlaista vaatteidenhankintalistaa puhelimessa tai ylipäätään metsästää jotain vaatekappaletta. Ehkä se, että oma vaatekaappi näyttää nykyisin pääsääntöisesti mulle, eikä siellä ole kun aitoja käyttiksiä, ei ole niin väliä, mitä pukee. Luultavasti asu on kuitenkin ihan ok, vaikkei sen miettimiseen ole aikaa mennytkään. Tampere on rentouttanut mua myös hyvällä tavalla pukeutujana. Hyvässä mielessä täällä tuntuu, ettei ketään kiinnosta paskan vertaa, mitä toisilla on yllä. Täällä vaatteet henkii vain vaatteita, eikä niiden juuri ajatella viestivän siitä, millainen ihminen on aatteiltaan tai sisimmältään. Se on ihanan rentouttavaa! Esimerkiksi A:n ja mun suhteen alkuaikoina mä ajattelin, että meidän tyylit ei yhtään kohtaa. Että ollaanko ihan hassun näköisiä yhdessä, jos toisella siisti kauluspaita  ja mulla revityt farkut ja pipo päässä. Nyt sellaiset seikat ei kiinnosta lainkaan. Me ollaan me, mutta kuitenkin just omia itsejämme.

Sellaisia tyyliaatoksia! Vastasiko yhtään sitä, mitä ajattelette ulkopuolisin silmin mun tyylin olevan? Entä mitkä on sun oman tyylin kulmakivet?

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: Lainassa Ivana Helsingiltä (tosin saman sarjan mekko mulla on omassakin kaapisssa) 

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Kiva postaus! Ja edelleen pidän sun tyylistä. Tiedän tunteen, kun kroppa ei tunnu omalta, mutta nopeasti se palautuu (raskauksien ja imetysten jälkeen), toki ehkä hieman erinäköisenä, mutta hyvällä tavalla. Sille kannattaa antaa oman aikansa.
Mullakin on kestänyt monta vuotta tajuta, että voin pukeutua omalla tyylilläni. Aikaisemmin ajattelin, ettei kolmen lapsen äiti voi pukeutua revittyihin farkkuihin ja lippikseen, mutta pyh! Todellakin voi! Ehkä se on jotain iän tuomaa kypsyyttä ja itsevarmuutta, joka on puuttunut. Myös ympäristö vaikuttaa.
Toivon sulle niin mukavaa odotusta kuin se voi olla! :)

Vierailija
2/4 | 

Kiva postaus! Mä tein juuri muutama päivä sitten huvikseni omasta tyylistäni saman tapaisen analyysin. Usein tuntuu että oma tyyli on aika hajanainen ja vaikeasti määriteltävissä, mutta kun asiaa alkoi oikeasti pohtimaan niin onhan mullakin selkeästi oma maku ja syyni joiden pohjalta teen vaatevalinnat. Päädyin siihen että
Tyylini on särmikäs, rento ja boheemi mummopappa. Sekoitus kirppisvaatteita ja vekkihameita ja graafisia leikkauksia ja selkeitä linjoja. Pillifarkut tai mustat sukkahousut on kovassa käytössä. Sulla on kiva tyyli ja olet todella kaunis. Mulle tuli tämän listauksen lisäksi tyylistäsi mieleen myös erilaiset kuosit ja laaja väripaletti.

Vierailija
3/4 | 

Olen ihaillut vaatteitasi ja tyyliäsi paljon! Huomaan myös paljon yhtäläisyyksiä omassa tyylissäni sinun tyyliin. Olet tosi tosi kaunis, raskaus sopii sinulle ihanasti. 🧡

Kettu84
4/4 | 

Musta on tosi kiva, että vaikka onkin sinut oman kroppansa kanssa, ei silti pidä kokea mitään tarvetta ns. paljasteluun. Tuntuu että nykyään just se on merkki siitä että on sinut itsensä kanssa, kun kehtaa ja haluaa käyttää paljastavia vaatteita.

Sain myös termin omalle tyylilleni, kiitti siitä! Mun tyyliä meinaan kuvaa tuo street hyvin. Farkut ja hupparit ja pipot.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämän viikon toivepostaus numero kaksi liittyy hiuksiin, koska niistä kyseltiin multa todella paljon. Yritän nyt tiivistää samantyyppiset kysymykset yhteen, jotta saadaan kaikki mahtumaan yhteen postaukseen.

Mullahan on tällä hetkellä omaa, Luojan luomaa tukkaväriä, noin korvan alareunaan asti, lopuissa on lukuisia ja taas lukuisia värikerrostumia lähtien ihan vitivalkoisesta blondauksesta. Tuon värin päälle on välillä sävytetty vähän ruskeaa, jotta sulautuisi luomu-tukan väreihin, mutta sanottaisiinko, että reilun vuoden verran värjäyksiä latvoihinkaan ei tehnyt kuin ehkä 2-3kertaa. Yleensä on riittänyt hiusten tehohoito kampaajalla, eli Primen Umpulla.

Tämän lisäksi mun tukassa on kolme Balmainin DoubleHair -hiustuuhennusta, jotta mun hermot kestää sen, että saan kasvatettua oman tukan pitkäksi. (Blondaaminen ja siitä pakosti seurannut leikkaamiskierre oli virhe tukan mitan kannalta). Tosin nyt mun oma tukka on ehkä enää vain 5cm lyhempi kuin Doublet, mutta ei vielä niin paksu, kun haluaisin. Luomu-tukka kasvaa kauniin paksuna, mutta tosiaan blondilatvat ovat aika ohuet. Ehkä pääsen vuoden päästä eroon tuuhennuksista kokonaan, jos hormonit ei vie tukkaa mennessään.

Mä en luopunut hiusten värjäämisestä raskauden vuoksi, vaan tein päätöksen siksi, että mulla on mun mielestä ihan kaunis oma hiusväri, enkä jaksanut ainaista juurikasvukierrettä. Suurin syy omaan väriin siirtymisessä oli kuitenkin se, että vaalennus kulutti mun tukkaa ja koska haluan pitää pitkiä hiuksia, ei sellainen blondaus oman tukan kustannuksella tuntunut viisaalle.

En kuitenkaan tosiaankaan sanoa, etten enää koskaan värjäisi tukkaani. Muutenkin kaikki kauneusasiat on sellaisia, että etenen niissä fiilispohjalta, koska en pidä näitä asioita kovin vakavina. Jos joskus haluan permiksen, pinkki tukan tai jotain muuta, ihan varmasti otan sellaisen. Uusiutuvia materiaalejahan nämä ovat, ja jos joku ulkoinen seikkaa tukee henkistä oloa tai ilahduttaa, en näe mitään syytä kieltäytymiselle, oli kyse sitten tukasta, ripsistä tai mistä vaan. En myöskään usko, että satunnainen tukan värjääminen olisi suuri synti, vaikka raskaana olisikin.

Mun tärkein hiusvinkki on tässä: Hommaa hyvä kampaaja! Umppu on ihan oikeasti suurin syy siihen, miksi mun tukka voi hyvin ja näyttää sille, mille näyttää. On ollut hyvä tajuta se, että jos alan kasvattaa omaa luonnollista maksimittaa ja omaa luonnollista väriä, tarvitsen siltikin apuja ja hyvää kampaajaa. Mun oma HENKINEN pää ei olisi nimittäin kestänyt kasvatusprosessia niin, että mulla olisi ollut hamput, valkeat latvat ja ero uuden ja vanhan tukan välillä olisi ollut koko ajan läsnä. Siksi latvojen värjääminen, hoitaminen, tuuhennukset ja joskus myös kasvatettavan osan latvojen leikkaaminen on ollut tässä elinehto. Kun tukka on jokaisessa prosessin vaiheessa näyttänyt hyvälle, ei ole niin jumittunut siihen, ettei vielä olla siellä lopullisessa tavoitteessa.

Sitten vielä muutama asia mun tukan arkihoidosta. Nyt kun en urheile, pesen tukan ehkä 1-2 kertaa viikossa. Aika paljon käytän Balmainin tuotteita pesuun ja hoitoon, mutta myös ihan markettikamaa. Pesun ja suihkuhoitoaineen jälkeen laitan suihkun jälkeen tukkaan vielä hiuksiin jätettävän hoitsikan. Olen laiska kuivaamaan hiukset, joten yritän pestä hiukset aina päivällä, jotta ne kuivuisivat itsestään ennen nukkumaan menoa. 

Kun aloin kasvattaa omaa hiusväriäni, mun tyvi rasvoittui aivan supernopeasti. Ja olin melkein toivoton asian suhteen. Harkitsin jopa hiusten värjäämistä uudelleen tämän takia. Reilussa puolessa vuodessa tilanne kuitenkin muuttui, eikä hiukset enää rasvoitui, kuten kasvatusprosessin alussa. 

Mun oma tukka on liukas ja sileä, eikö se vaadi rautaa. Mutta tuuhennukset ovat karkeat, ja jotta ne sulautuisivat omaan tukkaani, mä yleensä teen laineet tukan pituuksiin. Vedän tukan 5-6 osaan ja teen kiharat. Alle lämpösuojaa ja päälle hurjasti lakkaa. Prosessiin menee ehkä 10minuuttia ja laineet kestää useamman päivän, jos vähän freesaan niitä aamuisin esimerkiksi hoitoaineen, lakan ja hiuspuuterin avulla. 

Sellaisia tukka juttuja tänään! Toivottavasti muistin vastata nyt kaikkeen, mitä hiuksistani kysyitte.

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

tukkatukka.jpg
tukkatukka.jpg

Olen kasvattanut omaa hiusväriäni esiin toukokuusta lähtien. Prosessi on ollut siinä mielessä hirveän helppo, että juurikasvu ei ole tuottanut päänvaivaa. Päinvastoin! Kun värjätty osuus ja oma juuri ovat nyt lähellä toisiaan, on kasvatus ollut helpompaa kuin blondin tukan ylläpito. Väri on ollut juuressa myös juuri sellainen kuin muistinkin, ja Umpun värjäämä osuus – siis se vanha blodaus, jonka päälle laitettiin ruskea sävy – sointunut hyvin juurivärin kanssa. Kuten oli siis tarkoituskin.

Mutta onpas eteeni sattunut erikoinen ongelmakin. Nimittäin se, että luomutukka rasvoittuu varmasti kolme kertaa nopeammin kuin entinen, monen monta kertaa käsitelty hiusosuuteni. Kun ennen pystyin vetelmään viikon kahdella tukanperuskerralla (jos en kauheasti hikoillut päästä), täytyisi nyt tukka pestä joka toinen päivä. Oma hius kun on niin paljon terveempää kuin käsitelty, kuiva osuus.

Nyt olenkin miettinyt, kuinka pärjään jatkossa kahden niin erilaisen hiustyypin kanssa. Kerran nuo molemmat kuitenkin sijaitsevat omassa päässäni ja niitä tulisi hoitaa samoilla pesu- ja käsittelykerroilla. Sanoisinko, että pieni haaste. Vinkit saman ongelman kanssa kamppailleilta otetaan ilomielin vastaan!

-Karoliina-

Kommentit (2)

Pinjailonaa
1/2 | 

Itse painin saman vaivan kanssa myös! Olen ottanut käyttöön tuuheuttavan shampoon jonka pitäisi olla shampoista se vähiten hoitavin ja sitten siloittavan hoitsikan latvoihin. Shampoona siksi vähiten hoitavin jotta se ei lässäyttäisi heti hiuksia. Hoitoainetta käytän ainoastaan latvoissa. Jätettävänä hoitoaineena käytän latvoihin korjaavaa voidemmaista seerumia. Nämä tuotteet siis goldwellilta. Huomasin tämän kyllä helpottavan vaikkei kyllä tilanne ole vieläkään täysin sama kuin ennen värjäämättömiä hiuksia. Hiuspohjalla kestää myös tottua uuteen tilanteeseen ja rasvoittumisen pitäisi  helpottaa. Hiuspohja myös tottuu jos sitä jatkuvasti pesee, se saa silloin ns luvan rasvoittua. Käytän kuivashampoota hätätilanteissa kun pitää lähtä äkkiä johonkin ja tukka on lintassa! :) 

iidis
2/2 | 

Kannattaa laittaa shampoota vain hiusten tyveen ja jättää latva peseytymään huuhtelun yhteydessä ja hoitoaineet vain latvaan. Kannattaa välttää muotoilutuotteita ja sitkeästi pidentää pesuväliä vähän kerrallaan. Mulla myös stressitaso ja hormonikierto vaikuttaa hiusten likaantumiseen. Suosittelen siirtymistä hiustenhoitotuotteissa luonnonkosmetiikkaan, jos et jo ennestään niitä käytä. Itselläni pesuväliä sain pidennettyä entisestään myös siirtymällä palashampooseen

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat