Kirjoitukset avainsanalla hiukset

tukkatukka.jpg
tukkatukka.jpg

Olen kasvattanut omaa hiusväriäni esiin toukokuusta lähtien. Prosessi on ollut siinä mielessä hirveän helppo, että juurikasvu ei ole tuottanut päänvaivaa. Päinvastoin! Kun värjätty osuus ja oma juuri ovat nyt lähellä toisiaan, on kasvatus ollut helpompaa kuin blondin tukan ylläpito. Väri on ollut juuressa myös juuri sellainen kuin muistinkin, ja Umpun värjäämä osuus – siis se vanha blodaus, jonka päälle laitettiin ruskea sävy – sointunut hyvin juurivärin kanssa. Kuten oli siis tarkoituskin.

Mutta onpas eteeni sattunut erikoinen ongelmakin. Nimittäin se, että luomutukka rasvoittuu varmasti kolme kertaa nopeammin kuin entinen, monen monta kertaa käsitelty hiusosuuteni. Kun ennen pystyin vetelmään viikon kahdella tukanperuskerralla (jos en kauheasti hikoillut päästä), täytyisi nyt tukka pestä joka toinen päivä. Oma hius kun on niin paljon terveempää kuin käsitelty, kuiva osuus.

Nyt olenkin miettinyt, kuinka pärjään jatkossa kahden niin erilaisen hiustyypin kanssa. Kerran nuo molemmat kuitenkin sijaitsevat omassa päässäni ja niitä tulisi hoitaa samoilla pesu- ja käsittelykerroilla. Sanoisinko, että pieni haaste. Vinkit saman ongelman kanssa kamppailleilta otetaan ilomielin vastaan!

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Pinjailonaa
1/2 | 

Itse painin saman vaivan kanssa myös! Olen ottanut käyttöön tuuheuttavan shampoon jonka pitäisi olla shampoista se vähiten hoitavin ja sitten siloittavan hoitsikan latvoihin. Shampoona siksi vähiten hoitavin jotta se ei lässäyttäisi heti hiuksia. Hoitoainetta käytän ainoastaan latvoissa. Jätettävänä hoitoaineena käytän latvoihin korjaavaa voidemmaista seerumia. Nämä tuotteet siis goldwellilta. Huomasin tämän kyllä helpottavan vaikkei kyllä tilanne ole vieläkään täysin sama kuin ennen värjäämättömiä hiuksia. Hiuspohjalla kestää myös tottua uuteen tilanteeseen ja rasvoittumisen pitäisi  helpottaa. Hiuspohja myös tottuu jos sitä jatkuvasti pesee, se saa silloin ns luvan rasvoittua. Käytän kuivashampoota hätätilanteissa kun pitää lähtä äkkiä johonkin ja tukka on lintassa! :) 

iidis
2/2 | 

Kannattaa laittaa shampoota vain hiusten tyveen ja jättää latva peseytymään huuhtelun yhteydessä ja hoitoaineet vain latvaan. Kannattaa välttää muotoilutuotteita ja sitkeästi pidentää pesuväliä vähän kerrallaan. Mulla myös stressitaso ja hormonikierto vaikuttaa hiusten likaantumiseen. Suosittelen siirtymistä hiustenhoitotuotteissa luonnonkosmetiikkaan, jos et jo ennestään niitä käytä. Itselläni pesuväliä sain pidennettyä entisestään myös siirtymällä palashampooseen

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P7110090.JPG
P7110090.JPG

Selailin tällä viikolla mun instagram-feediä, kun eteen sattui joku sellainen seurattavanani oleva ihminen, että hetken piti miettiä, miksi ihmeessä mä häntä seuraan. Ensin mietin, oliko Instagram iskenyt mulle itse seurattavan tai olinko vahingossa klikkaillut jostain, mistä ei alun perin ollut tarkoitus.

Sitten muistin, että olin alkanut seurata kyseistä Hollywood-näyttelijää hänen hiustensa vuoksi vuosia sitten. Oli otsatukkavaihe meneillään. Ja samassa hetkessä alkoi naurattaa se, että tajusin, että seuraan instassa monia ihmisiä heidän HIUSTENSA vuoksi. Pieni pakkomielle näihin tukkajuttuihin?

Muistan, kun Anna Puu sanoi joskus Glorian haastattelussa*, että ”jos tukka on huonosti, kaikki on huonosti”. Samaistun.

Naiset, joita olen alkanut seurata somessa heidän hiustensa vuoksi:

  • Eevi Teittinen. Kun olin vielä tummatukkainen (siis edellisen kerran) katselin koko ajan Eevin senaikaisia tukkakuvia ja himoitsin blondia lettiä. Se näytti vaan niin ihanalle!
  • Iines Aaltonen. Kun sitten sain sen blodin tukan, aloin himoita vieläkin blondimpaa. Silloin löyisin Iineksen somen ja marssin siellä olevien kuvien kanssa kampaajalle. ”Tämmöstä, kiitos!”
  • Petra Tungården. Samaan kategoriaan blodin tukan ihailun kanssa. Varsinkin silloin, kun mulla oli blondi polkka, kyttäsin, miten Petra laittaa blondin polkkansa niin hyvin. Ja yritin apinoida.
  • Irene Naakka. Kun aloin himoita blondikauden jälkeen taas ruskeita hiuksia, alkoi Irenen tukan väri kummitella mielessäni. Täydellinen sävy.
  • Lucy Hale. Ja kun halusin luopua pidennyksistä, aloin googlailla, millaista polkkaa haluaisin. Ehdottomaksi tukkajumalaksijumalattareksi valikoitui Lucy Hale.

Tätä listaa kun kirjoittelin, tuli tunne, että onkohan mun toiminta himppisen creepyä? :D

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

*https://www.gloria.fi/artikkeli/kauneus/laulaja-anna-puu-ilman-meikkia-j...

Kommentit (2)

cherri
1/2 | 

Samanlainen hiusfriikki täällä. Uusi tukka on hyvä vain vähän aikaa ja sitten taas halajaa muutosta. Nyt kummittelee lyhyt tukka mielessä vaikka pari vuotta sitten sain lyhyen kasvatettua pitkäksi polkaksi ja vannoin ettei ikinä. Kts. Gemma Arterton ja Kris Jenner. Arhg, olen kuitenkin laiska hiustenlaittaja ja tukan pitäisi olla hyvä suoraan saunasta. Tykkään pitkästä, mutta hiuslaadullani se on kesällä pehko ja talvella päätä myöten menevä luiru. Harmaitakin löytyy, mutta jatkuva käsittely tekee hiuksista entistä hauraammat. Myöskin täytyy muistaa että radikaaleja hiusmuutoksia ei kannata tehdä talvella kun hius on pipon alla lättääntynyt sähköinen kasa. Se on sitä joka tapauksessa :). Jospa jättäisi tukan hetkeksi herran haltuun ja katsoisi miltä se näyttää parin vuoden päästä..

 

Karoliina Sallinen

Mä yritän kanssa nyt taas vaihteeksi päästä tukassa luonnontilaan! Kunnes kyllästyn ja teen jotain muuta ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

// Kaupallinen yhteistyö: Prime Hair & Beauty Design // 

 

P7034115.JPG
P7034115.JPG

P7034121.JPG
P7034121.JPG

P7034110.JPG
P7034110.JPG

Kuontaloni on kokenut viime vuosina niin monta muutosta, ettei tähänastisessa elämässäni vielä kertaakaan. Sen vain vähän raidoitetun puolipitkän tukan jälkeen alkoi voimakkaat vaalennuskerrat, sitten pätkäisin tukan polkaksi, laitatin lettipidennykset, vaihdoin Mago-pidennyksiin ja värjäytin takaisin ruskeaksi.

Kun astelin tiistaina taas Primen Umpun kampaajatuoliin, päässäni oli selkeä ajatus siitä, mikä olisi pitkän tähtäimen suunnitelmani. Haluaisin mennä pienin askelin kohti luonnollista väriäni ja lisäkkeetöntä pitkää tukkaa. Siis tismalleen tätä, josta lähdin liikkeelle kaksi vuotta sitten.

Koska tukka ei kuitenkaan yhdessä yössä – varsinkaan blondausten jälkeen – kasva, päätimme, että alamme edetä tavoiteta kohti vaihe vaiheelta.

Tiistaina Umppu poisti minusta suurimman osan Magoista (joita ihan varmasti vielä tulen kaipaamaan miljoona kertaa), leikkasi tukkani napakkaan olkapäämittaan ja sävytti hiukset niiltä osin ruskeaksi, jotka olivat haalistuneet Kroatian auringon alla. Eli siis siltä samalta osalta, joka aikanaan on blondattu. Sävyksi valittiin luonnollista tukkaväriäni hieman vaaleampi sävy. Mutta kuitenkin sellainen, kun oma väri alkaa kasvaa enemmän näkyviin, ei kontrasti muutu liian suureksi. Tuo tyviä, jossa kasvaa jo kovaa vauhtia oma luonnollinen hiusväri, jätettiin siis kokonaan rauhaan, jotta tukka saa kasvaa luomuna sieltä eteenpäin. Niin ja kaikki ne hiusten osaset, jotka näkyvät kasvoja katsoessa edestäpäin, ovat ihan omaa. Jopa hieman yllätyin siitä, että ei se luomulettikään ollut niin ohkainen, kun olin etukäteen ajatellut. 

Mä tykkään uudesta leikkauksesta todella paljon, mutta meneehän tässä totuttelussa taas oma aikansa. Pitkä tukka on ollut koko aikuiselämäni niin osa minua – vaikka välillä olenkin hairahtanut sen leikkaamaan – että en voisi kuvitella jääväni polkkatukkaiseksi loppuelämäkseni. Siksipä tämmöinen hieman pidennyksenjämillä autettu melkein-oma tukka-onkin juuri se, joka on tähän väliin se ratkaisu, joka antaa apuja oman tukan kasvatukseen. Ehkei tätä ihan "virallisesti"  voi kutsua vaimotukaksi, koska en polkaksi aio jäädä, mutta sellainen termi mieleeni kuitenkin heti tuli, kun itseäni peilistä tiistai-iltana katsoin. Taakse oli jätetty se häitä varten säätelty älä leikkaa (edes pidennyksiä) yhtään enemmän kuin pakko -kuontalo ja vastaan katsoi ne hiukset, jotka voi pestä ja kuivata kolme kertaa nopeammin kuin entisen letin. Nyt täytyy ajatella tämä niin, että kyseessä on mikrotason projektista, jonka ei ole tarkoitus ollakaan heti valmis. Koska kyllähän tuohon neljän vuoden takaiseen  tukkaan on vielä himppusen matkaa. 

tukka.jpg
tukka.jpg

-Karoliina-

Kommentit (5)

Emma_
2/5 | 

Todella hyvältä näyttää! Keveät, raikkaat ja hyvinvoivan näköiset hiukset. En sinuna haikailisi ollenkaan entistä pituutta. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P1010693.JPG
P1010693.JPG

P1010694.JPG
P1010694.JPG

Olin ennen ihan hirveän arka tekemään hiuksilleni mitään. Ensimmäiset 29 vuotta veteline mustan ja tummanruskean turvallisessa lähimaastossa ja radikaaleinta mitä tein, oli pitkien ja superpitkien hiusten vaihtelu. 

Jotain tapahtui kuitenkin muutama vuosi sitten, kun aloin käydä QHairissa Maria-ystävälläni. Hän rohkaisi minua kokeilemaan jotain uutta. Oli otsatukkaa, lyhyempää tukkaa, raitoja ja lopulta muutaman vaiheen kautta blondi. Opin, ettei hiukset ole niin vakava asia. Ne kasvavat ja niitä voi muunnella.

Kun muutin, tuli eteen tämä hirvittävän vakava asia: Kuinka löytäisin itselleni hyvän kampaajan ja ripsihuoltajan Tampereelta. Onneksi ripsihuoltajasta vinkkasi A:n äiti. kampaaja löytyi, kun seurasin siskoni jalanjälkiä. Hän on jo vuosia käynyt The Loftin Sofialla, ja koska Hipun hiukset on aina ollut minusta ihanasti laitetut, uskaltauduin Sofian huomaan. Ja kuinkas kävikään? Siinä sitten kesken höpöttelyn suustani pääsi: "Mitäs jos leikattaisiin mulle sellainen lob?". Ja sitten leikattiin. 

Uusi tukka tuntuu ihan hassulle. Loppuu kesken, ei roiku selässä ja tuntuukin sata kertaa paksummalle. Mitähän seuraavaksi keksisi? Jotenkin himottaisi hirveästi ne hattarahiusvärit.

-Karoliina-

Kommentit (7)

Takiainen
1/7 | 

Vitsit rakastan sun sarkasmia!!! :) Kaiken tämänviikkoisen paskan jälkeen uskallat kirjoittaa eteen tulleesta vakavasta asiasta: uuden kampaajan etsinnästä! Nauroin katketakseni!! Mukavaa vappua koko porukalle! Ja ihanaa kevättä ja kesää.

PS. Montako lukua on jo uudessa kirjassa? Täällä odotellaan uteliaana.

Karoliina Sallinen

Hah! Et kuule usko, kuinka usein joudun pulaan tämän sarkastisen kielen - jota nettimaailmassa ei kannata edes viljellä - kanssa!

Ei yhtään lukua, mutta taustatyötä kyllä. 

Lumos
3/7 | 

Hyvännäköiset hiukset! Itsekin kaipailen joskus sitä polkan tuomaan vahvuutta ja tuuheutta. Ihmiset luulivat, että minulla on peruukki tai ainakin hiuslisäkettä!

Karoliina Sallinen

No nämä ei kyllä niiiin paksut ole. Mutta ihan erilaiset, kun se pidempi tukka!

Vierailija
4/7 | 

Ei onnistunut kommentoida uudemman tukkapostauksen alle, niin kirjoitan tähän. Se tummempi polkka sopisi sun kasvoille ja tyyliin niin hyvin <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat