Kirjoitukset avainsanalla jääkiekko

P3039157.JPG
P3039157.JPG

P3039165.JPG
P3039165.JPG

P3039171.JPG
P3039171.JPG

P3039177.JPG
P3039177.JPG

P3039167.JPG
P3039167.JPG

P3039182.JPG
P3039182.JPG

P3039183.JPG
P3039183.JPG

Vuoden verran olen vastannut varmasti viikoittain kysymykseen siitä, millaista Tampereella on asua. Viihdynkö täällä? Onko tamperelaiset erilaisia kuin hesalaisia? Mitä kaipaan Helsingistä ja tuntuuko Tampere kodille?

Vaikka tottakai päätös perustaa koti juuri Tampereelle, oli meidän yhteinen, oli minulla aluksi pieniä käynnistymisvaikeuksia. Kyse ei ollut siitä, etten olisi pitänyt Tampereesta. Päinvastoin, olen rakastanut Tamperetta alusta asti. Mutta toki minut sai hämmentyneeksi niin moni sellainen asia, joka vaikka A:lle täällä oli aivan tuttua, mutta minulle ihan vierasta. Oli aluksi hirveän turhauttavaa, kun minun piti etsiä jokainen katu, bussi ja paikka Google Mapista. Ja kaipa sitä olisi halunnut heti löytää paikkansa niin, ettei tuntisi olevansa se uusi, joka on pihalla vähän kaikesta.

Kun kirjoitin viime syksynä Tampere-identiteetistäni, olin vielä paljon enemmän keskeneräisessä vaiheessa kuin nyt. En tiedä, mitä talven aikana on tapahtunut, mutta jollakin tavalla sellainen rimpuilu ja ulkopuolisuuden tunne on kadonnut. Tietysti edelleenkin opettelen uusia asioita tästä kaupungista päivittäin, mutta enää en koe itseäni täällä vierailijaksi.

Tampereesta olen tajunnut vuoden aikana ainakin seuraavia asioita:

  • Nakeilla ja makkaroilla on väliä. Se on joko Wigren, Tapola tai Lihajaloste. En muista, että muualla Suomessa olisin käynyt niin monta makkarakeskustelua yhteenä kuin täällä olen käynyt vuoden aikana.
  • Vaikka ydinkeskusta rautatieasemalta Hämeenpuistoon onkin niin lyhyt matka,  halkoo koski silti kaupungin täysin kahteen leiriin. Itsekään harvoin eksyn arjessa kosken ”väärälle” puolelle, koska siellä olevat paikat tuntuvat olevan muka niin kauhean kaukana.
  • Vaikka saunakulttuuri on herännyt toki muuallakin Suomessa, tuntuu, että tamperelaiset ramppaavat koko ajan yleisissä saunoissa. (Kysymys on tietysti myös siitä, mennäänkö Rauhaniemeen vai Kaupunojalle). Minä en ole vielä kertaakaan useista houkutteluista huolimatta uskaltautunut mukaan. Jotenkin se, että naapurin, tutun tai kaverin puolison kanssa istutaan uikkareissa hikisinä vierekkäin, tuntuu minusta jotenkin epäluontevalle.
  • Joku ihan oikeasti kutsuu bussia nysseksi. Luulin sen olevan kaupunkilegenda.
  • Ruuhkaa ei tarvitse pelätä. Yllätyn edelleen, joka ikinen päivä siitä, kuinka nopeasti henkilöautolla ja bussilla pääsee keskustan läpi.
  • Toisaalta tietöistä aiheutuvat ruuhkat ja erityisesti ratikkaprojekti on asia, josta saa keskustelun aikaiseksi koska tahansa, kenen kanssa tahansa, jos muuta juteltavaa ei ole.
  • Lopulta kaikki bussit vievät Keskustorille.
  • Jääkiekko näkyy joka paikassa. Aluksi oli oikeasti aikamoinen kulttuurishokki se, että joka ikinen kerta, kun menimme A:n kanssa ihan tavalliseen ruokakauppaankin, joku ihminen tuli puhumaan hälle jääkiekosta. Siitä huolimatta, ettei hän ollut pelannut vuosiin enää kummassakaan joukkueessa. Koko jääkiekkoskene ylipäätänsä oli minulle ihan vieras, ja minun oli vaikea ymmärtää, että ihan oikeasti Ilves- ja Tappara-huiveja ja -paitoja näkee kaupungilla joka ikinen kerta riippumatta siitä, onko kiekkokausi meneillään vai ei.
  • Vaikka en allekirjoita todellakaan sitä ylpeät hesalaiset -stereotypiaa, josta moni puhuu, olen huomannut, että Tampereella on silti niin paljon helpompi tutustua ihmisiin kuin vaikka Helsingissä. Vaikka olenkin saanut toki A:n kautta täällä paljon tuttuja, kavereita ja jopa ystäviä, olen vuodessa solminut jo niin paljon omia kontaktejani, etten missään aikuiselämässä tässä ajassa. Kun kävelen tässä meidän kotiympäristön lähellä, saa joka nurkalla jo jutella ja vaihtaa kuulumisia. Se tuntuu ihanalle!
  • Kaupunki on täynnä yrittäjiä. Minusta tuntuu, että kadut on täynnä pieniä, yksityisiä paikkoja, joissa ihmiset kaiken kukkuraksi vielä käyvät. Meillä on Kivat, Uhana Design, PURA, Sidoste, Aallon leipomo, Pirkanmaan paahtimo ja satoja muita.
  • Tampereella sovitaan kahvin sijaan tapaamisen usein siiville, eli siis kanansiiville, wingseille. Tässäkin pitää olla – taas kerran – brändiuskollinen. Siipiveikot tai Hook.
  • Aamukahvit torilla virittää samanlaisen kumpi on OIKEA -keskustelun kuin puhuttaessa jääkiekosta tai siivistä. Vääntö tulee siitä, mennäänkö Laukontorille vai Tammelantorille. (Oikea vastaus: Tammelantorille)
  • Kauppahalli on ihan eri tavalla kaupungin sydän kuin monissa muissa kaupungeissa. Rakastan sitä, kuinka ytimessä halli on, jolloin sinne on helppo poiketa ilman sen suurempia toimenpiteitä.

Mitä tästä kaikesta opimme? Tuntuu sille, että edellinen lista tiivistää tamperelaisuutta aika hyvin. Toisaalta tamperelaiset ovat niin merkkiuskollisia, että jos äidinmaidossa on tullut joku urheilujoukkue, ruoka, ruokapaikka tai asuinpaikan ilmansuunta, sitä harvoin aletaan vaihtamaan. Toisaalta silti näihin jengeihin on helppo päästä mukaan. Vaikka omaa väriä tunnustetaan, sisäänpäinlämpeämisestä ei ole negatiivisessa mielessä tietoakaan. Minulla ainakin on ollut niin tervetullut olo, että kohta jopa osaan vastata postauksen otsikkoon. Mutta vasta kohta. En ihan vielä!

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: paita, PURA (kuvauslaina) // farkut, Zara // kengät, PURA (kuvauslaina) // laukku, PURA (kuvauslaina)

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (22)

Vierailija
1/22 | 

Ilves -tietenkin
Hook -koska en tykkää wingseistä ja siellä on parempi valikoima muuta
Wigren -jos on pakko näistä valita, mutta meille ostetaan melkein aina Kivikylän nakkeja ja makkaroita sillon harvoin kun ostetaan
Kauppahalli -kiva paikka, mutta väärällä puolella siltaa

Noora Pulu
3/22 | 

Annas kun varhaistäti vähän spleinaa: kaikki nysset eivät kulje Keskustorin kautta, ainakaan suosikkilinjani 1, 40 ja 50. Pysyvät tiukasti itäpuolella koskea kurvaten etelästä itään Koskipuiston kohdalla. Tää on tärkeetä, sillä ne pysyvät aina oikealla puolella koskea. Ei vais, en ole mitenkään tosikko itäpuolen kanssa, mutta eipä tuonne länteen tule juurikaan eksyttyä. Kiakosta, makkaroista ja siivistä en juuri välitä, mutta kahvilaskenekin on itäpuolella enemmän mieleen. On Pyymäen Oma, Runo, Vohvelikahvila, Mimosa ja vaikka mitä muita. Itä!

Karoliina Sallinen

Olen saanut väärää tietoa Tampere-oppaaltani ;) Mutta toisaalta: Mäkään en ole mennyt ikinä noilla numeroilla, joten enpä olisi itsekään tiennyt.Kiitos :) 

Noora Pulu

Ole hyvä! Oli ilo jakaa Tampere-tietoa eteenpäin :) nyt voit bondata vaivattomammin itään päin fiilistelevien kanssa kun tiedät että on olemassa vain itäpuolella kulkevia busseja.

Vierailija
4/22 | 

Tää itä-länsi-homma o aika vahva Tampereella. Kosken länsipuoli o vähä epä-Tamperetta, itäpuolella on oikeempi meno. Siis joku Tesoma ja Lielahti, eihän ne oo mitään Tamperetta ollenkaan, toisin kun Messukylä ja Hervanta, siä on aito Tampere.

Liljaliini
5/22 | 

Olen asunut viimeiset 10 vuotta Helsingissä mutta sitä ennen kaikki vuodet Tampereella.
Mietin juuri vähän aikaa sitten tuota tamperelaisten kiihkeää suhtautumista asioihin kuunnellessani ystävieni (jotka ovat myös Tampereelta kotoisin ja nykyiset kotipaikat ovat ihan muualla) käyvän keskustelua jääkiekkojoukkueista ja siitä, miten mustamakkaraa kuuluu syödä ja tilata.
Tampere on ihana<3

Hesassa nyt
6/22 | 

Tampere on kyllä ihanan kaksijakoinen kaupunki! Kaikesta täytyy vääntää. Kohta kahdeksan vuotta oon asunut Helsingissä, mutta ei mene varmaan viikkoakaan etten pohtisi, että muutetaankohan me joskus vielä takaisin Tampereelle. Siellä oli ihmisen hyvä kasvaa ja jollain oudolla tavalla tuntuu että hartiat vähän rentoutuu ja mieli kevenee, kun pääsee Tampereelle.

Ja kannanottoni: Itä, aivan ehdottomasti (en aidosti, käsi sydämellä, edes tiedä missä ne kaikki länsipuolen kaupunginosat siellä on, koska ei ole ollut mitään syytä käydä!). Ilves, koska näin se vaan on - meidän koko suvulle. Saunoihin olen tutustunut vasta poismuutettuani, mutta Rauhaniemi oli ainakin mukava! Huonona tamperelaisena en niin välitä sen sotkuisen kanaruuan perään, mutta Hookiin menisin. Ja aamukahvittelu kesäisin tapahtuu siitä nurkan takana Laukontorilla. Ah, Tampere ️

Mimosa__
7/22 | 

Entisenä Tamperelaisena (ja ehkä tulevana) pisti silmään saunapaikat, Kaupinojaa varmaan tarkoitit. Ja Tappara-perheeseen synnyin ja edelleen leiriin kuulutaan :)

anmavaa
8/22 | 

Reilun kolmentoista vuoden tamperelaisena täytyy sanoa, etten ole miettinyt moniakaan mainitsemiasi asioita. En ole kertaakaan käynyt siivillä. Olen asunut idässä ja lännessä. Kumpikin on hyvä. Kiekosta en ymmärrä mitään. Juu, joskus olen huomannut Tapparan kaulahuiveja kannattajiensa kaulassa, mutta vain siksi, että ne on...no...oransseja :) Nakkeja en ole syönyt (ainakaan tietoisena siitä, mitä merkkiä mutustan). Kuljen aina mieluiten bussilla, joka ei mene Keskustorille. Saunakulttuuriinkaan en ole päässyt sisälle.

Mutta kaiken positiivisen allekirjoitan tamperelaisista. Suurin osa täällä asuvista on todella hyvätahtoista porukkaa. Huippu paikka elää!

Karoliina Sallinen

On kyllä :) Ihmisten lempeys ja ehkä sellainen intohimo elämään on jotenkin niin huomattavaa. 

Ellieee
9/22 | 

Jesjesjes miten ihanaa päästä vääntämää Tamperelaisista asioista! ;) Ensin ja ennen kaikkea - Siipiveikot. Joka muuta väittää, ei todellista siipikulttuuria tunne!
Ilves, ei lisättävää. Lihajaloste on paras nakeissa, wigrenin ohutlenkki sauna- ja grillimakkarana. Itse olen idän tyttöjä, mutta kauppahalli on todella mieluunen paikka. Itäaspektin myötä vastaan myös Tammelantori. Aivan ehdoton!
Listaan voisin vielä lisätä, että tuntuu, kuin tamperelaiset olisivat erityisen ylpeitä kotipaikkakunnastaan. Ja se vasta hienoa onkin!

10/22 | 

Voi ihana tamperelaistunut ystäväni mun

Se o Tappara, Siipparit, länsi-TaNpere, Tammelantori ja Lihajalosteen nakit (myös Wigrenin menee). Nääs :D

Ja mitä tulee noihin saunoihin...mennäänkö joskus hikoileen yhdessä? Ei ole ollut tähän asti munkaan juttu :)

Karoliina Sallinen

No mennään :D (Apua, mitä lupasin!) 

Ihana, kun olette nyt munkin Tampere-jengiä <3

Hennaemmi

Kiitos ah löytyhän täältä kommentoijista yks oikeekin Tanperelainen tappara, siipparit, länsi, tammelantori ja lihajaloste, muuta ei tarvita joten näistä ei ees keskustella!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P1010778 (1).JPG
P1010778 (1).JPG

P1010778.JPG
P1010778.JPG

P1010770 (1).JPG
P1010770 (1).JPG

P1010778 (2).JPG
P1010778 (2).JPG

PicMonkey Collage1.jpg
PicMonkey Collage1.jpg

P1010773 (1).JPG
P1010773 (1).JPG

Kaupallinen yhteistyö :C More

Mitä olisi ysärilapsuus ilman MM95-kisamuistoja? Ja koska ollaan Suomessa, on turha edes kertoa, mitä lajia nämä MM-kisat edustivat. Olin 10 vuotta, poikatyttö ja muka-kannatin Jyppiä, vaikka todellisuudessa en tiennyt edes yhdenkään pelaajan nimeä. Takkini selkämykseen oli äiti ommellut Los Angeles Kingsin logon, MM-kisoja seurattiin koko perheen voimin silmä kovana ja erätauolla syötiin lätkätarrojen kylkiäisenä saatuja suklaita. Ja kun voitto tuli, muistan edelleen, kuinka meidän mummo – silloin 78 vuotta – pomppasi kiikkutuolista sellaisella vauhdilla hurraamaan, että keinu meinasi vetäistä 360 astetta ympäri.

Jääkiekko ei ole tuon jälkeen näytellyt kovinkaan suurta roolia elämässäni ennen viime vuotta, mutta MM-kisoja olen seurannut silti joka vuosi.

Niissä tiivistyy joku sellainen suomalaisuus ja taisteluhenki, johon jää helposti koukkuun. Ne ovat sitä perinnettä, joka yhdisti meidän perheen omassa lapsuudessani ja jollaisen katseluhengen haluaa tarjota myös omalle lapselleni. Kannatuslippuja on jo askarreltu.

Lätkän MM-kisojahan ei enää kokonaisuudessaan näe valtakunnallisesta telkkarista, mutta sen sijaa C More – tässäkin asiassa – on vastaus ongelmaan. Saksassa ja Ranskassa pelattavat jääkiekon MM-kisat alkavat tämän viikon perjantaina, 5.5.2017, ja niitä voi katsella C More Sport 1 -kanavalta käsin alkusarjoista aivan loppuotteluun asti. C Morella Suomen matseja selosta kukapa muukaan kuin The One And Only Antero Mertaranta.

Nyt kisakatsomoherkkujen esivalmisteluun! Toivotaan, että menestys ja tunnelma on sama kuin -95 ja 2011! C More Total -paketin, johon kuuluu urheilun lisäksi leffat, sarjat ja lastenohjelmat, voi tilata täältä

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P9230084.JPG
P9230084.JPG

kiekko1.jpg
kiekko1.jpg

Olen näitä avoimia ja liberaaleja kaupunkilaisia, jotka tuomitsevat rasismin, haluavat tasavertaisen avioliittolain ja eivät pidä ihonväriä merkkinä mistään muusta kuin ihon väristä. Sitten tapasin tulevan aviomieheni ja meinasin jättää koko homman kesken ennen kuin edes oli ollut kunnolla mahdollista tutustua. Ai miksikö? No siksi, että kyseessä oli jääkiekkoilija. Tiedättehän tämän ihmistyypin? Ei älyä, ei aivoja, ei kykyä muuhun kuin mustan muoviläpykän (onkohan se muuten edes muovia?) lätkimiseen mailalla. Jep. Aika avarakatseista minulta, vai kuinka?

Kun sain tietää, että A on jääkiekkoilija, siihenastiset käsityksenhippuseni hänestä tipahtivat heti asteen (aika montakin) alemmas. Kalkuloin asiaa päässäni sekunnin sadasosan ajan ja päätin tehdä pienen testin. Tai sanotaanko suoraan: Minä oikeastaan hyökkäsin piikikkäästi jääkiekkostereotypioihin vedoten. Heitin jonkin kärkkään kommentin nuuskasta, housun lahkeiden päälle käärityistä sukista ja väkivallasta. Muistan ajatelleeni siinä hetkessä, että tässä oli nyt kyllä käsillä aikamoinen riskiveto. Joko mies tarttuisi syötiin ja olisi juuri sellainen sanavalmis ja skarppi tyyppi, johon voisin ihastua. Tai sitten hän ei edes tajuaisi koko läppää, ottaisi vaan nokkiinsa ja homma olisi yhdellä kertaa taputeltu. Veikkasin tietysti jälkimmäistä vaihtoehtoa (koska, daa, kyseessä oli kuitenkin aivoton hokiäijä), mutta takaisin iskikin niin tarkka opettajasivallus, että meinasin tipahtaa penkiltäni. Täytyi myöntää, että onneksi olin ihan hirveän väärässä.

Sitä helposti kuvittelee olevansa avoin ja suvaitsevainen. Ihminen, joka hyväksyy toiset sellaisena kuin he ovat. Äiti, joka selittää lapselleen erilaisista uskontokunnista, huivisäännöistä, kielistä ja painottaa, kuinka kaikki ihmiset ovat tasavertaisia. Olin voinut leijua omassa muka-suvaitsevaisessa kuplassani vuosia, kunnes tapasin A:n, ja huomasinkin, että olen paljon enemmän kiinni omissa stereotypioissani kuin olin koskaan luullut olevani. Itse asiassa. Ymmärsin, että olin ollut siihen asti todellisuudessa suvaitsevainen vain oman suvaitsevaisuuskäsitykseni sisällä ja se jos mikä, oli tekopyhää.

Enkä usko, että olen kuplani kanssa yksin. Ei tarvitse kuin vähän vilkaista ihmisten somefiidejä, huomaa, kuinka suvaitsevaisuus on useinkin todella rajattua. Siellä heilutellaan Setan lippuja kulkueessa ja tarjotaan yösijaa turvapaikanhakijoille, mutta naureskellaan Hotelli Vantaassa bilettäville, pidetään pakettimatkoja Play Del Inglesiin juntteina, tuomitaan koko ihmisen ihmisyys Ed Hardy -paidan takia ja koetaan tarpeelliseksi tuomita tiettyyn poliittiseen puolueeseen kuuluvat ihmiset automaattisesti vääränlaisiksi kansalaisiksi. Ei ole tavatonta, että ihminen julistaa olevansa avarakatseinen, mutta ei ymmärrä, että pitelee tismalleen samanlaisia kapeita laseja päässä kuin ne ihmiset, joita arvostelee itse eniten.

En minä koskaan ole kuvitellutkaan olevani valmis. Mutta on se joka kerta vaan ihmeellistä, mitä elämä opettaakaan. 

-Karoliina-

Kommentit (18)

Faijahommia
1/18 | 

Itse myös syyllistyin joskus tuohon ihmisten laatikoimiseen, mutta kun reissasin maapallon ympäri, niin tajusin, että jokainen ihminen on yksilö taustoistaan huolimatta.

 

https://faijahommia.fi/

Karoliina Sallinen

Näinhän se on. Ja uskon, että avarakatseisuutta voi treenata ihan pienissäkin ympyröissä kotimaassa, mutta toki monesti ulkomaat herättävät jotenkin voimakkaammin ajattelemaan.

MaisaLaihia
2/18 | 

Oli nyt pakko kirjautua lilyyn ihan vain jotta saan sanoa että RAKASTAN sun postauksia! olen instan kautta ruvennut seuraamaan blogiasi ja on ihanan virkistävää seurata blogia, jossa on taidokkaasti kirjoitettuja tekstejä sekä syvällisempääkin asiaa. Monet blogit tuntuu niin pinnallisilta nytkään suhun verrattuna! <3 

J.
4/18 | 

Osui ja upposi. Tuo on niin totta. Oon omalla kohdallani yrittäny eroon tuosta ja onkin erityisen ihana huomata, miten aika usein ne omat ennakkoluulot ja asenteet jotain kohtaan ei pidäkään paikkaansa kun ihmiseen tutustuu. Ja miten joku voikin olla ihana ja lämmin ihminen siitä huolimatta, että meidän maailmankatsomukset poikkeaisivat toisistaan paljonkin.

Hienoa, että uskalsit antaa mahdollisuuden ennakkoasenteistasi huolimatta, koska se selvästi kannatti!

Karoliina Sallinen

Niinhän se on. Toki uskon ensivaikutelmaan ja fiilikseen ihmisestä, mutta samalla on myös aina muistettava, että toista ei tunne ennen kuin tuntee todella. 

Kannatti :) 

Taru Mari
5/18 | 

Toi on niin totta, että moni on suvaitsevainen omien rajojensa sisällä. Onneksi asian tiedostaminen on yksi askel suvaitsevaisuutta kohtaan. Ei varmasti ole olemassa ihmistä jolla ei olisi lokeroivia ajatuksia muista.

Karoliina Sallinen

Ja tokihan tietty lokeroihin laitto elämässä helpottaa. Siksi asioilla on ylä- ja alakäsitteet, stereotypiat myös suojaavat. MUTTA: Hienoa, että niitä ravistellaan! Koska sillä tavalla oppii niin paljon. 

Travojago
6/18 | 

Hienoa, että löysit onnen ja uskalsit avata kuplaasi. 

Mutta se hieman särähti korvaan kylläkin, kun vertaat seksuaalivähemmistöä ja puoluekantaa. 

Seksuaalista suuntautumistaan tai ihonväriä ei voi valita. Äänestyskäyttäytymisensä voi. Aion jatkossakin surutta lokeroida ja tuomita rasistisia puolueita äänestävät ihmiset ilman, että avaan itseäni keskustelulle öyhötykselle.

 

ps. Playa del Ingles. Del on paikkakunnan nimessä pienellä koska se on määrittää paikkaa (vrt "of the" ) Beach of the English. Nimi tulee jostain Britti hipistä joka muutti alueelle 1900-luvu alussa.  :D 

 

Karoliina Sallinen

Vertasinko niitä tosiaan toisiinsa? Tarkoitukseni oli ilmaista, että juuri monet tällaiset asiat jakavat mielipiteitä ja ihmisiä eri kasteihin. Ja nyt en siis tarkoita, että seksuaalisuus jakaa ihmisiä, vaan mielipiteet siitä, miten asioihin suhtaudutaan.

Minä en lähtisi tuomitsemaan ihmisiä ennen kuin kuulen heidän perustelunsa. Siitäkin huolimatta, etten itse voisi kyseistä puoluetta koskaan äänestää. 

 

Mangonsiemen

Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia lätkänpelaajista! Itselläni ennakkoluulot ovat yksilöiden kohdalla osoittautuneet vääriksi, mutta nuorena lätkänpelaajakaverit ja bileet olivat liikaa herkälle runoilijansielulleni. Eri tavalla  ja vähemmän ajattelevia ihmisiä voi kunnioittaa ja jopa rakastaa ilman, että on yhtään samaa mieltä. Perheen perustaminen on haastavaa, jos arvot ovat kovin erilaiset, mutta itsekin olen löytänyt perusarvoiltaan samankaltaisia ihmisiä aivan eri taustoilla. 

Travojago

En kyllä keksi mitään mitä öyhöttäjä voisi minulle kertoa mielipiteistään, joka muuttaisi minun käsitystä hänestä. 

Jos toisen ihmisen mielestä ihmisoikeudet ja tasa-arvoinen kohtelu ovat jotenkin muunneltavissa syntyperän mukaan, niin meidän ajatusmaailmoissa on niin perustavanlaatuinen erilaisuus ettei sitä pikku keskustelulla tai "perusteluilla" muuteta. 

Arvostan häntä ihmisolentona, jolla on oikeus elää omaa elämäänsä muita satuttamatta. En arvosta hänen mielipiteitään tai asenteitaaan sen vertaa, että jaksaisi uhrata niiden kuuntelulle elämääni. 

Mielestäni siinä vaiheessa kun rasisteille tai seksisteille annetaan edes mahdollisuus "keskusteluun" tehdään heidän mielipiteistään salonkikelpoisia ja valideja vaihtoehtoja. Kyllä kaikilla meillä pitäisi olla sen verran selkärankaa, että voit sanoa tuttavalle tai työkaverille "sinun mielipiteesi on täysin asiaton ja loukkava".

 

Mangonsiemen

Mielestäni tämä riippuu siitä, onko toinen oikeastivalmis keskustelemaan, vai haluaako hän vain toistella jotain sovinistista tai rasistista mantraa. Minua ainakin kiinnostaa tutustua ihmisiin aatteiden takana ja ymmärtää, miten joku voi päätyä kannattamaan jotain järkyttävää (Trump, kokoomus, persut...). Ihmiset ovat loppujen lopuksi aika samanlaisia ja he haluavat samanlaisia asioita itselleen, vain kyky asettua muiden asemaan tai analysoida, millaiset päätökset johtavat kaikkien kannalta parhaaseen tulokseen, vaihtelee.

Karoliina Sallinen

Minä uskon, että hyvinkin erilaisen ihmisen kanssa voi olla ystävä. Parisuhteessakin saa olla erilainen, kunhan perusarvot käytännön tasolla ja muuten ovat samat.

Minä tipahdin nyt kärryiltä, kuka on tämä "hän" on, joten en osaa ottaa siihen asiaan kantaa. 

Keskustelu on hyvä, mutta syrjintää ja epätasa-arvoisuutta ei tule koskaan hyväksyä. Mutta en silti leimaisi ketään esimerkiksi rasistiksi vain pinnallisten oman pään sisäisten käsitysteni takia. 

CougarWoman
7/18 | 

Kumia. Se lätkä on vulkanisoitua kumia. (Turhan tiedon mestari tarttui oleelliseen :D) 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

P9230051.JPG
P9230051.JPG

P9230046.JPG
P9230046.JPG

P9230065.JPG
P9230065.JPG

P9230067.JPG
P9230067.JPG

P9230072.JPG
P9230072.JPG

P9230081.JPG
P9230081.JPG

 

P9230062.JPG
P9230062.JPG

Lapsen sitä ajatteli, että aikuisten maailma olisi selkeää. Aikuiset tietäisivät jokainen sekunti kuinka toimia ja mitä tehdä. Aikuisia ohjaisi jokin aikuisuuden johtotähti, jota seuraamalla asiat vaan menisivät oikealla tavalla oikein. 

Muistan, kun joskus 20-vuotiaana tajuntaani iski aatos, että oikeaa aikuisuutta oli ymmärtää se fakta, että aikuisena vasta pihalla asioiden kulusta ollaankin. Vielä joskus kirkasotsaisena lukioikäisenä kun olin hirvittävän varma ja mustavalkoinen melkeinpä kaikkien asioiden suhteen, mutta mitä pidemmälle aika eteni, sitä enemmän opin ymmärtämään, että elämä ja ihmiset siinä nyt sattuvat välillä olemaan aivan sekaisin. Kesken, hullusti, epäjohdonmukaisesti.

Samaan tyyliin huomaan menneeni ajatuksissa eteenpäin nyt kolmekymppisenä, kun mietin uusiin asioihin ryhtymistä tai niihin tutustumista. Vielä muutama vuosi sitten minulle ei olisi tullut mieleenikään aloittaa uutta harrastusta, kouluttautua aivan uuteen ammattiin tai muutenkaan muuttaa elämäni suuntaa mitenkään. Kuvittelin, että olisin liian vanha kokeilemaan mitään uutta. Ehkä liian arka. 

Kun istuin perjantaina saksalaiseen jääkiekkokatsomoon, joka huusi niin, että korvia särki, en voinut kun hymähtää omalle hölmöydelleni. Kukapa olisi uskonut vuosi sitten, että tulen sellaisessa paikassa viikonloppuiltani viettämään? Keskellä punamustiin paitoihin ja lippuihin sonnustautunutta yleisöä, joka todellakin tiesi paremmin tämän huvinäytelmän kulun kuin suominainen, joka ei tällä vuosikymmenellä kertaakaan ollut istunut vielä kaukalon laidalla. 

Mutta siinäpä vaan olin. Tutustuin, opettelin uutta ja muistutin itselleni, että näin sitä elämää tulee elää. Vielä 30 vuoden päästäkin haluan olla tarpeeksi rohkea ja ennakkoluuloton vierailemaan uudessa paikassa ja oppimaan uutta. Oppimaan elämästä, ihmisistä ja itsestäni. (Ja siitä, milloin se mystinen paitsio oikein tuleekaan). 

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat