20130821-201905.jpg

Olin viikonloppuna kaverini Anun luona, ja ihastelin, miten nerokkaisiin kohtiin hän oli laittanut lapsilleen naulakoita kiinni. Turha tila eteisessä oli käytetty nimittäin hyvin hyödyksi, ja ajattelin heti, että tuo idea, jossa ripustuslenkit oli laitettu lasten korkeudelle, kenkäkaapin päätyseinään, oli nokkela.

Toinen ystäväni kommentoi samaan tilanteeseen heti, että juuri tämmöisissä lapsiperheiden pienissä kodeissa (jotka meillä kaikilla kolmella naisella on) jokainen toiminnallisuutta lisäävä ja tilaa säästävä idea on poimittava talteen. "Parhaat ideat pitää jakaa muille ja kerätä itselle talteen", sanoi Anni, ja siinä hän oli kyllä aivan oikeassa. Monesti jokin itselle jo tuttu ja "vanha" keksintö/tuote/ajatus voi hyvinkin olla juuri se, mitä toinen on kaivannut, mutta mitä ei ole vielä itse löytänyt.

Pieni koti toimivaksi -ideoiden parissa humahtikin siinä sitten hetki jos toinenkin. Sängynaluslaatikot, liukuovikaapit ja lelusäilytysjärjestelmät täyttivät keskustelun, ja tuntui, että jokainen marssi omiin koteihinsa monta hyvää vinkkiä takataskussaan.

Minun omat vinkkini ystävilleni kiteytyivät kolmeen kohteeseen, joiden parissa olemme Eepin kanssa uudessa kodissamme kesän aikana puuhailleet. Inaria-liukuovikaappit oikeine sisusteineen, vaatehuoneen muodonmuutos makuuhuoneeksi, sekä kyseisen minihuoneen sisustusratkaisut olivat ne, joista ystäväni halusivat kuulla. Ja joista vähän ylpeänä kerroinkin ;) Nämä olivat nimittäin ne pienet, suuret ratkaisut, jotka mahdollistivat kolmihenkisen perheen muuton 55-neliöiseen kaksioon! Ilman tilaihme-Inarioita, ja kaksion muuttamista kolmioksi emme olisi nimittäin voineet edes ostaa tätä unelmiemme kotia.

20130821-202005.jpg
Postaan varmasti joku päivä vielä siitä, mitä kaikkea Inariamme pitävätkään sisällään, mutta nyt esittelen teille makuuhuonettamme vähän tarkemmin. Valitettavasti minulla ei ole kuvia ajalta, jolloin vaatehuonemakkarissamme oli vielä vaatetangot ja -hyllyt, mutta kylläpä yllä olevista kuvista näkee, ettei näky ollut vielä heti seinäpakkelointienkaan jälkeen kovin kutsuva. Katossa loisti karmea plafondi vihreään taittavalla valolla, ja tunnelma oli aika kökkö. Komero, joka ei vaikuttanut vielä yhtään huoneelle.

Aika pienellä vaivalla saimme kuitenkin koko huoneen fiiliksen muokattua. Vai mitä olette mieltä?

20130821-202119.jpg
Laitoimme kattoon lämmmintä valoa antavan spotin, leikkasin valkean seinän iloksi kontaktimuovipalloja "köyhän naisen tapetiksi" (hintaa 50 senttiä ) ja etsin sängyn päälle muutaman lempityynyliinani: Äidin tekemän Marimekko-kankaisen tilkkupäällisen ja raidallisen Ikea-kankaasta ommellun tyynyn, sekä LIVING and Roomin ja H&M:n valmispäälliset. Kokonaisuuden kannalta tärkein oli kuitenkin blogin kautta saamani aivan ihanan AVA Roomin vetoketjupäiväpeitto, joka muutti aluksi aika epäsiistin komerosängyn rauhaisaksi nukkumasopeksi.

Olen ehtinyt himoita AVA Roomin päiväpeittoa muuten siitä lähtien, kun ystävälleni Elisalle sellainen hommattiin Tyylivarkaat ohjelmassa. Päiväpeittofanitus on siis kestänyt jo tovin, ja nyt olikin ihanaa, että sen vihdoin sain. Ja kaipa sitä voi tässä tilanteessa jopa sanoa, että vetoketjulla toimiva päiväpeitto onkin nyt elinehto, koska muunlaisen peiton levitäminen olisi tässä pikku tilassa aika mahdotonta. Sängyn molemmille seinustoille kun jää huimat 7,5 senttiä vapaata "liikkumistilaa".

20130821-202522.jpg

20130821-202622.jpg
Vetoketjupäiväpeiton toimintaidea onkin se, että päiväpeittoa ei tarvitse joka aamu levittää sängyn ympärille, vaan päiväpeiton reunaosat ovat päivin öin kiinni sängyssä. Kun sänky halutaan avata nukkumista varten, tai se suljetaan aamuisin, ei tarvitse kuin surauttaa molemmissa pitkissä sivuissa olevat vetoketjut haluttuun suuntaan. Näin sänky on jatkuvasti siisti, eikä päiväpeitto luisu tai mene ryttyyn. Ja mikä parasta : edes MIES ei voi pedata sänkyä VÄÄRIN ;) Tästä aiheesta olemme Eepin kanssa nimittäin aikaisemmin keskustelleet: Kuinka paljon reunoille jätetään peittoa roikkumaan, tai miten päin peitto asetellaan. You know? Tärkeitä asioita tämmöiset...

AVA Roomin päiväpeiton voi tilata oman sängyn, ja omien tarpeiden mukaan. Futon-sänkyihin on olemassa oma mallinsa, samoin lastensänkyihin. Itse valitsin runkopatjasängynpäällisen, koska halusin, että peite peittää myös sänkymme jalat, ja tulee ikään kuin sänkymme hupuksi. AVA Roomilla myös tämän sängyn jalat peittävän peiteosan pituuden voi itse päättää, ja minä päädyin 15 senttisten sängynjalkojen pariksi valitsemaan 37senttiä korkeat reunat. Ajattelin, että reunat ovat tarpeeksi pitkät peittääkseen sängynaluslaatikot, mutta silti lattian ja peiton väliin jää imuroinnin mentävä kolonen.

Koska halusin ehdottomasti valkoisen päiväpeitteen, piti hetkiä pohtia sitä, kuinka lapsiperheessä valkoisen ison kangaspinnan kanssa voikaan oikein toimia. Meillä saa nimittäin hyppiä sängyssä (vaikka mutavarpailla), ja onpa siellä joskus hyvän leffan ja iPadin kanssa nähty syötävänkin. Siksipä päiväpeiton pesuominaisuuksiin piti paneutua. Elisa-ystäväni peitossa sivun vetoketjut aukesivat vain jalkopäätyyn asti, mutta itse halusin päiväpeittomallin, josta kansiläpän saa vetoketjuilla kokonaan irti.

20130821-202752.jpg
Luulenpa, että meidän käytössämme tämä vetoketjumalli on fiksumi: Voin pestä helpommin likaantuvaa läppää joskus ilman reunapalojakin, ja toisaalta kahteen osaan pilkottuna peitto mahtuu paremmin pesukoneeseenkin.

Komeromakuuhuoneemme säilytystä pohtiessa pään vaivaa aluksi tuotti se, minne laittaisimmekaan kaiken yöpöydillä yleensä säilytettävän tavaramäärän. Silmälaseille, kännykälle ja kirjoille piti keksiä uusi ratkaisu. Ennen kuin pakotin Eepin porailemaan Lack-hyllyjä seinille kuitenkin huomasin, että uudesta päiväpeitostamme löytyy ratkaisu myös säiltyspulmaan. Päiväpeiton sivuilta löytyy nimittäin säiltystaskut!

20130821-202858.jpg
Vetoketjullisen taskun saa joko yhdelle sängyn sivulle, tai molemmille puolille,kuten meillä on. Tilatessani peittoa ajattelin, että taskuun tulee mahtumaan varmaankin vain puhelin, mutta todellisuudessa tasku on todellinen tilaihme. Kännykkä, rillit, kirja ja kaksi lehteä mahtuvat koloseen aivan kevyesti. Ja ilman lehtiä luukku menisi myös kiinni. Vielä kun tekisivät pidikkeen yövesilasille, olisi makuuhuonesysteemi täydellinen ;)

20130821-203022.jpg

20130821-203040.jpg
Nyt kun makuuhuoneen perusasiat on kunnossa, pitää aloittaa hienosäätö. Tämän pyykkikopan kohdalle tarvitsemme säilytyspaikan, johon voimme illalla laittaa seuraavan päivän vaattet valmiiksi (taas yksi aamun ajansäästökikka). Ehkä naulakko ja tuolit. Ja kaulakoruille joku ripustuskoukku?

20130821-203702.jpg
Niin ja tarvitseehan huone vielä taulun, lukuvalon tai jotain muuta piristystä. Onko ehdotuksia?

20130821-203805.jpg
Terkuin: Karkki

P.S. Neidin sänkyongelma on edelleen ilmassa. Mitäs sen suhteen tulisi tehdä? Ikean Gulliver AVA Roomin junioripeitolla? Kerrossänky ja sen alaosaan maja? Vai levitettävä täyspitkä sänky niin, että F:n sänkyä voisi käyttää myös vierasvuoteena?

Peitto. AVA Room. Saatu blogista // Suomutyyny ja keltainen tyyny. H&M // Tilkkutyyny Marimekko-kankaasta. Äiti ompeli // Aaltotyyny. LIVING and Room // Raitatyyny Ikean kankaasta. Äiti ompeli //

F:n mekko. Metsola.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (13)

Karkki
2/13 | 

No silloin tosiaan tämä ei olisi kovinkaan rentouttava tila :) Itse taas rakastan nukkua turvallisessa sopessa!

kiinnostunut
4/13 | 

Miten tuollaisen ratkaisun ilmanvaihto toimii? Pitikö tehdä muutoksia sen suhteen? Vaatehuoneen ilmanvaihtoa ei varmaan ole suunniteltu niin, että siellä nukkuu kaksi ihmistä ovi kiinni.

Kiva idea, mutta ei sopis kyllä meille :) Ja kauniisti sisustettu!

Karkki
6/13 | 

No itsekin olin skeptinen ilmanvaihtoasian suhteen, ennen kuin pääsin tarkastamaan tilan livenä. Minulla on myös astma, ja tiedän, että aamulla on aina karmea nuha, jos paikassa ei ilma kierrä.

Olimme siis ehtineet suunnitella vaatehuoneen tuunaamiseen ennen kuin edes pääsimme katsomaan koko asuntoa. Ja iloinen ylläri oli se, että meidän vaatehuoneessamme on aivan samanlainen ilmanvaihtokanava ja "kolo", mikä kaikissa muissakin huoneissa on. Aikamoinen onnenpotku! Makkarissa suhisee koneellinen ilmanvaihto siis yhtä hyvin kuin muuallakin asunnossa. Monissa ennen 80-lukua rakennetuista taloissahan ilmanvaihtokanavaa ei ole EDES siellä makkarissa :)

Pidämme myös ovea usein öisin auki F:n isoon huoneeseen, joka on varsinainen makkari, ja jonka huonekorkeus on 3,5 metriä. Sen lisäksi kohta, josta tämän postauksen kuvat on otettu, on avonaista, remontissa puhkaistua, oviaukkoa. Uskon siis, että kyllä ilma varmasti kulkee ihan hyvin. Toivotaan ainakin :)

Sanna: Nuo pallot on täydellisiä!! Olin jo miettinyt ylikallit Dots-ripustimia, mutta nuo olisivat vielä paremmat + halvemmat :) Pakko käydä kurkkaamassa Clasu. Eihän sulla ole ylimääräisiä?

7/13 | 

Mä kans mietin niitä dotseja yhdessä vaiheessa,mutta ne oisi niin pienessä tilassa kuin vessa olleet aika pöhköt, eikä niihin saa käsipyyhkeitä kunnolla roikkumaan.
Jos ei halua ruuvata clasun palloja kiinni niin rautakaupoissa myydään sellaista (en muista nimeä) liimamassaa, jolla niiden pitäisi myös pysyä tukevasti seinässä kiinni, tai näin minulle rautakaupassa vannottiin... on mulla ainakin pari ylimääräistä :)

sanna
9/13 | 

siis ne makso alesta euron,korkeintaan kaksi. Et saat ne. mut jos sulla ei ole monen mutkan takana kyseinen putiikki ja nupeilla kiire, ni kyllä niitä vielä sielläkin pitäisi olla myynnissä.

Tiia
11/13 | 

Kiitti vain hei! :D Nyt munkin on saatava tuommoinen päiväpeite.. Meille on tulossa tammikuussa perheenlisäystä ja meillä asustelee myös koira, joten tuohon on kuin suunniteltu meille :D Nyt vain täytyy miehelle näyttää, että me ehdottamasti TARVITAAN tuota ;)

Eepi
12/13 | 

Näin miehenäkin voin suositella kyseistä päiväpeittoa kaikille!!
Olen ehkä maaaailman laiskin sängynpetaaja, mutta tällä kyseisellä vetskasysteemillä todella iisiä.

Karkki
13/13 | 

Huraa,muru! Sun eka postauskommentti! Johan tässä on odoteltu 2,5 vuotta :)

Ja Tiia: Tämähän on todellinen TARVEtuote ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat