Miksi ihmeessä raskaana olevien pitää koko ajan vilautella paljasta mahanahkaansa housunkauluksen ja paidan välissä. Jotkut siveyssäännöt hei!

No ensinnäkin. Laardi lisääntyy sitä tahtia, että on mahdoton ennustaa, mahtuuko paita, joka vielä viime viikolla mahtui päälle, tänään. Ja jos se on kuitenkin parhaiten päälle mahtuva kolttu, on pukeuduttava siihen, vaikka vilautusvaara olisikin. Toisekseen ihon vilauttelua ei enää rekisteröi. En tiedä, onko kyse tuntoaistin heikkenemisestä vai I don't give a shit - asenteesta, mutta en edes enää huomaa, vilautanko vai ei.



Voisiko niillä raskaan olevilla olla edes puhtaat vaatteet?

Voisi. Aamulla sen max 20minuuttia. Tämän jälkeen mahan ja tissit on ehtinyt törkkiä jo niin moneen paikkaan, että paitaa on mahdoton pitää puhtaana. Maha osuu ensimmäisenä likaisiin pöydänkulmiin ja koska ruokapöydissä ei pääse tarpeeksi lähelle enää pöytää tai hampaita pestessä tarpeeksi lähelle lavuaaria, on sotkun välttäminen miltei mahdotonta. Aluksi vaihdoin paidan kolme kertaa päivässä, nyt en kerta kaikkiaan enää viitsi vaivautua.

 

Miksi raskaana olevien tyylikin muuttuu ihan erilaiseksi, kuin millainen staili naisella on aikaisemmin ollut?

Koska tämä. 



Tarvitseeko sitä mahaa koko ajan sivakoida ja silitellä? Kyllä täällä on muutenkin huomattu, että sä olet raskaana.

Niin. Paitsi että mahan silittelyyn liittyy paljon muutakin kuin vain vauvojen paijaaminen (joka sekin on aivan ok ja ihanaa). Itse ainakin julkisilla paikoilla silittelen mahaa yksinkertaisesti siksi, että yritän saada vatsani rentoutumaan supistuksesta tai mylläävät lapset rauhoittumaan niin, etten lkaisi kiroilla. 

 


Mistä juonta juurensa tämä "Oi olen niin raskaana -kävelytyyli"? Eikö voi vaan edetä, kuten ennekin.

Ei oikein voi, koska jokainen askel sattuu, liitoskivut vaivaa ja maha roikkuu niin alhaalla, että jalkoja ei enää saa pidettyä yhtä lähellä toisiaan, kuin ennen. 



Onks siitä raskaudesta pakko puhua koko ajan?

On.

 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 | 

Loistava! Kaikki tippuu mahan päälle kun syö kun on metri matkaa pöytään :D
Mahan "pitely" on myös siksi tärkeää että kun sen mittasuhteita ei hahmota, kädet turvaavat pahimmilta kolhuilta.

Vierailija
2/8 | 

Toivottavasti kaikki raskaanaolevat löytävät ympärilleen ihmisiä, jotka jaksavat puhua vain raskaudesta. Itselle aihe on kipeä lapsettomuuden pelosta kärsivänä, vaikka kuinka haluaisin ja toivoisin kaikkea hyvää heille.

Viimeinen kommentti oli (ehkä?) vitsi, mutta siinä on varmasti totuuden siemen ja se tuntuu yleisenä ajatuksena kurjalta (ei siis sinun sanomana minulle, en ajatellut sitä niin.) Ehkä vika ei olekaan aina siinä että minä en lapsettomana jaksa kuunnella raskaudesta ja lapsista, ehkä toinenkaan lapsellinen osapuoli ei jaksa tulla yhtään vastaan ja kiinnostua minun kuulumisistani.

Tsemppiä joka tapauksessa loppuraskauteen ka kaikkea hyvää teille.

Vierailija
4/8 | 

Niin voin samaistua fiiliksiin! Aina on jotkut hammastahnat paidalla ja vaappuu menemään kuin ankka. Ja vauhti ei todellakaan enää päätä huimaa vaikka kuinka yrittäisi kipittää menemään 😅 Ja voin luvata ettei olo todellakaan helpotu siitä 😊 (koska muistetaan, että kaikki nää ihanat vaivat kuuluvat asiaan, vai mitä? 😉 >>ja kyllä, myös minä olen lopen kyllästynyt kuulemaan tuota kommenttia🙋‍♀️)
nimimerkillä rv34 ja kaksosia odottaen

Vierailija
5/8 | 

Minulla oli kaksosraskaudessa tukivyö, joka laitettiin pitkällään sängyssä mahaa tukemaan. Sen piti auttaa, etten lirauta koko ajan, mutta pissaa tuli kuitenkin. Muistan sen väsymyksen, nukuin joka välissä, laitoin lapset kouluun, ennen illallisen laittoa jne. Silloin tuntui, että on vain se aika ja nyt ei edes muista. 😊

Anuba
6/8 | 

Mä odotin kaksosiani 25-vuotiaana. Mulle tuli about 20 kg lisää painoa (oon kuitenkin vaan 162 cm pitkä) vaikka tytöt joutuivat syntymään jo viikolla 34 ja olivat tosi pieniä. Että on siinä varmaan kävelytyyli vähän muuttunut :D Kilot kyllä lähti tosi nopeesti, turvotusta onneksi vaan. Mutta enpä kyllä tiedä miten, reilu kymmenen vuotta myöhemmin, tuota enää kestäisin...

Vierailija
7/8 | 

Vinkiksi, vatsan silittely saa pikemminkin kohtulihaksen supistumaan, kun päinvastoin.

Monikot18
8/8 | 

Käytin koko kaksosraskauteni lopun yhtä ja samaa maksimekkoa. Se oli ainoa joka meni päälle enään loppuvaiheessa. Parin päivän välein laitoin sen pesuun ja odotin mekon kuivumista bikinit päällä. Onneksi oli kesä 😂

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat