Kuten kirjoitin jo aikaisemmin, en ole kokenut löytäneeni mitään erityistä vauvakuplaa tämänkään vauvarundin aikana. Aluksi koin ehkä vähän jopa syyllisyyttä siitä, ettei minusta tälläkään kertaa kuoriutunut äitimaata, mutta kun annoin itselleni luvan olla tällainen kun olen, rentoutti se menoa kauheasti. Ja nyt voin sanoa ihan rehellisesti, että elämä kotona on aika tosi, tosi jees. Vauvat täydellisen ihania kaunottaria, kaunosieluja. Ja minä tällainen äiti, joka F:nkin kanssa: Rakastava ja rakastunut lapsiini, mutta samalla oma itseni, joka nauttii myös välillä muista kun vauva- ja äitijutuista.  

Mulle helpointa vauvojen äitinä on antaa rakkautta, pusutella, pitää sylissä, kehua ja toisaalta huolehtia päivärytmin sujumisesta. Vaikeinta on ehdottomasti kestää samanlaisesti toistuvia päiviä. Vaikka siis rutiinit ja rytmit on mun erikoisalaa, ei mun pää silti tahdo aina jaksaa sitä, että arkipäivät toistavat niin vahvasti toisiaan. Ja tiedän, että vaikka tällaisia asioita ei saisi sanoa ääneen, en ole tilanteeni kanssa yksin. Siksipä kokosin pienen listan siitä, mikä pitää mut selväjärkisenä ja hyväntuulisena (ainakin useimmiten), vaikka välillä en tunnekaan näin kokonaisvaltaista kotona oloa itselleni luontaiseksi.

NÄILLÄ KEINOILLA PAREMPIA ÄITIYSLOMAPÄIVIÄ:

  • Rytmitä. Vaikka vinkki onkin kuinka kuiva, mua ainakin auttaa se, että meidän päivissä on jokin roti ja rytmi. Vähän kun työpäivissä. Silloin ei jää haahuilemaan koko päiväksi yöpuvussa kotiin.
  • Mene ulos. Taas yhtä mummo vinkki kuin edellinen. Ja itse asiassa inhoan sellaista ”ulkoilma piristää -mantraa”. Mutta niin se nyt vaan on. Itselläni ainakin ajatus kulkee paljon paremmin ja päivä ikään kuin lähtee käyntiin, kun menen kärryttelemään pihalle. Näin kaupungissa asuessa plussaa on tietysti myös se, että samalla näkee muita ihmisiä liikenteessä. Siitä tulee olo, että on elossa.
  • Tsekkaa hormonit kuntoon. Tämä on tärkeä. Niin moni nainen kärsii synnytyksen jälkeen esimerkiksi estrogeenivajeesta, ettei ole tosikaan. Ja kuten tiedämme, jos hormonit on päin honkia, kaikki muukin elämä on. Jos yhtään ajattelet, että hormonit ovat epänormaalilla tavalla sekaisin, mene lääkäriin. Kenenkään ei pitäisi kärsiä huonosta henkisestä tai fyysisestä pahoinvoinnista, vaikka kuinka olisi synnyttänyt/imettäisi.
  • Keksi tekemistä. Mä ne ole mikään paras ihminen neuvomaan leikkitreffien sopimisessa, koska tykkään nyysätä pääasiassa ihan yksin tai vaan oman perheen kanssa. MUTTA totta on, että kun äitiyslomallakin on jotakin pieniä etappeja päivissä, rytmittävät ne paremmin eloa. Esimerkiksi mun omat harrastukset, pienten muskari ja sunnuntain duunipäivä ovat asioita, joiden ansioista munkin viikoilla on jokin rytmi ja samalla koen, että elämässä on myös kaivattua vaihtelua.
  • Mieti, mitkä ihan pienet arkiset asiat keventää taakkaa päivissä. Mä esimerkiksi rakastan juoda aamun kahvikupin (sen kolmannen tai neljännen) silloin, kun tytöt nukahtaa heidän ekoille päikkäreille aamulla. Nuo unet kestää vain 15-30 minuuttia, mutta se on sellainen mun oma hetki. Samoin mä valitsen mun vaunulenkkireitit niin, että näen mahdollisimman paljon mua kiinnostavia taloja tai näyteikkunoita. Äänikirja korvissa jeesaa myös monta hetkeä ja on ikään kuin mun päivien seura. Niin ja hei: Yksi mun ihan höpsö päivien ilo on etsiä erilaisia jumpsuittarjouksia. Ostan niistä ehkä 1%, mutta tarjousten kyttääminen on kivaa.
  • Älä unohda itseäsi. Mä esimerkiksi siksi pidän kiinni meidän kotipalvelusta ja mun omista harrastuksista, jotta mun tulisi ihan aidosti välillä lähdettyä vauvojen luota pois, keräämään akkuja. Tiedän, että jos mulla ei olisi tuollaisia aikaan sidottuja, sovittuja menoja, en osaisi lähteä, ja sitten mä palaisin loppuun. Tulisin kärttyiseksi, ja se ei lopulta palvelisi ketään. Kaikki ei tietysti halua olla vauvoista erossa, mutta siltikin voi pohtia, mikä oma asia auttaa jaksamaan paremmin. Se voi olla vaikka yksin tehty saunassa käynti vauvan nukkuessa tai joka ilta 15 minuuttia lempikirjaa. Tosin: Mun näkökulma on se, että tosi moni äiti ihan oikeasti tarvitsisi omaa aikaa myös vauvavuonna, mutta jotenkin eivät kehtaa ottaa sitä siinä pelossa, että pelkäävät muiden arvostelua. Mä en usko, että äidin viikoittainen baletti-, kitara- tai lukupiiritunti pilaa kenenkään lapsuutta, mutta kuten taannoin huomasimme, tästäKIN voimme olla eri mieltä. Pääasia on se, että aidosti osaa kuunnella oman itsensä ja oman perheensä viestejä, ja jättää ulkopuolisten mielipiteet vähemmälle huomiolle.
  • Yhtä lailla: Muista aika puolison kanssa. Isosti ja pienesti. Käykää treffeillä ja muistakaa illalla laittaa puhelimet hetkeksi pois, jos niinkin ruhtinaallisesti käy, että valvotte vielä yhtä aikaa, kun lapset nukkuvat. Tärkein apu äitiyslomalla on tietysti myös se, että arkea jaettaisiin yhdessä, vaikkei molemmat vanhemmat olisikaan tunneissa samaa aikaa kotona. Joskus pelkkä henkinenkin tuki ja tieto siitä, että puoliso arvostaa kotona olevan vanhemman panosta, on jo iso asia. Mulle tärkein juttu on se, että mä tiedän A:n olevan tässä henkisesti ja konkreettisesti ihan yhtä paljon messissä kun minäkin, vaikka olenkin työpäivän ajat yksin kotona. Kun on lirissä yhdessä, se antaa yllättävän paljon voimia. Ei ole mahdollista heittäytyä edes marttyyriksi, hah.
  • Paina mieleen ihanat hetket. Mun on nyt paljon helpompi nauttia vauva-ajasta kuin F:n ollessa vauva, koska pienet itkevät vähemmän kuin koliikkinen esikoinen. Silloin oli todella vaikea välillä repiä iloa, kun 95% ”palautteesta”, jota vauva antoi, oli itkua ja karjumista. Mutta ehkäpä juuri siksi tiedänkin, että juuri ne ihanat hymyt, huumaava vauvantuoksu ja hellät hetket sylissä kannattaa painaa mieleen. Ja miettiä niitä niissä hetkissä, kun itkua piisaa ja oma olo on voimaton. Lapsen hymy on kyllä niin käsittämätön voimavara, että sen voimalla jaksaa todella pitkään.

Mitkä on sun vinkit äitiyslomalle?

-Karoliina-

P. S. Mä huomasin, että multa on jäänyt julkaisematta pari kuvasarjaa loppuraskaana. Koska ei ole olla ehditty Nooran kanssa kuvailla, saa tätä postausta siivittää nuo muhkeat kuvat syksyltä. Liittyväthän toki kronologisesti postauksen teemaan. 

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 | 

Mä olen viihtynyt yllättävän hyvin äippärillä (ja hoitovapaalla), kun on ollut tekemistä. Maanantaisin äiti-taapero jumppa, jossa äidit punnertaa ja lankuttaa, taaperot myskää keskenään. Keskiviikkoisin perhekerho ja iltapäivällä muskari. Perjantaisin jooga. Äidin omia treeni-iltoja on viikossa kolme, silloin isä hoitaa tai isän ollessa työreissussa joku muu. Välipäivinä pitkiä kärrylenkkejä (tänään käveltiin yli 2 h ja oltiin lisäksi lumitöissä).

Mä taas en allekirjoita tuota, että olisin tarvinnut vauvavuonna omaa aikaa, jota en vaan kehdannut ottaa. En yksinkertaisesti tarvinnut. Nyt, kun imetys on enää aivan satunnaista, asia on aivan eri. Omaa aikaa on muutama tunti joka viikko ja se riittää mainiosti. Puolison kanssa riittää arkiset kotitreffit illalla muksun nukahdettua. 

Maja auringolle
2/10 | 

Kiva postaus! Oma vauvani täytti juuri kuusi kuukautta ja olen itse alkanut nyt huomata, että kaipaisin ehkä pikkuhiljaa omaa aikaa vaikka jossain harrastuksessa. Vauvan päikkäriaikaan saan mukavan oman hetken kotona, mutta nyt puolen vuoden kohdalla jokin kodin ulkopuolinenkin meno ilman vauvaa on alkanut tuntua houkuttelevalta ajatukselta. Alkuun en sitä edes halunnut, ja se olisi ollut imetyksen vuoksi hankalampi toteuttaa. Saa siis nähdä, ehkä uskallan startata tässä lähikuukausina jonkun oman harrastuksen ja jättää vauvan siksi aikaa isän kanssa :)

Bamba
4/10 | 

Jälleen kerran, kaksosten äitinä, samaistun. Arki kahden samanikäisen kanssa on ihan kreisiä, ihan alusta alkaen, puhumattakaan nyt kun aletaan tosissaan haastaa iän puolesta . Me ei todellakaan olla käyty missään jumpissa tai kerhoissa, aivan liian vaikeeta ja huom. minulle vaikeeta, ei varmastikaan jokaiselle (monikko) äidille ole näin. 😄 Nyt ku lapset jo reilusti yli vuoden ni alkaa tää kotona oleminen välillä keittää yli vaikka se myös on aivan ihanaa enkä kaipaa vielä töihin. Päivittäinen ulkoilu on ehdoton. Jos ei käydä ulkona jostain syystä ni oon ihan sekoomassa illalla. Tarviin todellakin välillä myös aikaa yksin poissa kotoa. Se on melkein elinehto. Ja tunnistan hyvin tuon et ollaan samassa lirissä miehen kaa, uskon et kaksoset tai kolmoset kyl lähentää paljo enempi vanhempia kuin vaan yks vauva. Tosin kokemusta mulla ei oo, muuta ku tuplista. 😊

Klaarajavauva
5/10 | 

Mun äitiysloman vinkit on
1. Pyhitä yhdet päikkärit vain omalle levolle, esim. jumita ihan rauhassa vaikka someen ja älä syyllisty siitä.
2. Ulkoile ja jumppaa, vaikka ihan pienen hetken, virkistää. Älä urheile liikaa, koska se voi lisätä väsymystä.
3. Kun yöt on rikkonaisia ja olet väsynyt, saat olla. Hyväksy, että olet ärtyneempi, hermostut herkemmin. Älä syyllisty tästä turhaan.
4. Tee vauvan kanssa kivoja juttu. Mulla se on muiden äitien näkeminen ja vauvan harrastukset.
5. Osta vauvalle kivoja vaatteita, ne tuo kotipäiviin yllättävästi iloa.
6. Käytä joka päivä hetki aivoja, lue jotakin haastavampaa tai kuuntele älyllistä ohjelmaa.

Vierailija
6/10 | 

”mutta samalla oma itseni, joka nauttii myös välillä muista kun vauva- ja äitijutuista”
Eivätkö kaikki äidit ja isät jatka lasten saannista huolimatta olemista omina itsenään? Ei kai se vauvakupla sitä tarkoita, että kukaan ihmisenä miksikään muuttuu?

No, oma vinkkini kaikkiin niihin kotivuosiin työelämän ulkopuolella (oli se sitten työttömyydestä, sairaudesta tai vaikka lasten saamisesta johtuvaa) on se, että aktiivisesti verkostoituu ja ”ripustautuu” vertaisiinsa. Ei tarvitse tehdä sydänystäviä, jos ei halua, mutta sovi nyt yhdet treffit viikolle edes. Jos et tahdo vieraita kotiisi, sovi tapaaminen vaikka puistoon tai kahvilaan. Tapaa muita, jotka ovat kotona myös. Luo oma sosiaalinen piirisi työelämän piiriä korvaamaan. Älä odota, että sivua pyydetään. Pyydä itse. Se ei ole noloa. Pahinta, mitä voi tapahtua, on se, että joku sanoo ’ei kiitos’. Tai sitten se, että sinulla on tunnin verran ihan tosi tylsää. Mutta maistuupahan sitten kotona yksin oleminen edes vähän paremmalta 😉.

Monesti huomaan ihmisten haikailevan, että olisipa kullakin joku, jonka kanssa lähteä vaunulenkille. Huokailut sijaan kannattaisi rohkeasti yrittää olla jollekin toiselle se, jonka kanssa hän saa lähteä.

Kotivuodet ovat laajentaneet ajatustani siitä, kenen kanssa voin aikaani viettää ja mistä seurani löytää. Se on oikeastaan aika hauska ajatus.

Maippu
7/10 | 

Hyvä listaus! Olisin kaivannut tällaista listaa esikoisen synnyttyä! Nyt toisen lapsen kanssa jo osaa varautua siihen ettei kotona olo olekaan niin (henkisesti) helppoa ja auvoista! Eikä varsinkaan nyt kun esikoisenkin kanssa pitää ehtiä olla. Nauratti tuo toisen kohdan mummovinkki, välillä sitä kolmekymppisenäkin saa mummoilla:) Mukavia päiviä pienten tyttöjen kanssa Karoliina!

Vierailija
8/10 | 

Tämä on kiva juttu! Esikoisen ja kuopuksen äitiyslomien tunnelmissa on iso ero. Esikoinen pitää minut sen verta kiireisenä, etten tosiaan ehdi sammaloitua. Ja kun sammaloidun, nautin siitä 😀 Toki välillä ja harvoin kun viikot on rullannut samaa kaavaa, tulee tarve rikkoa kaavaa. Sitten me poistutaan kotinurkista keskustaan, kuuntelen kävellessä podcasteja/äänikirjoja (nämä on iso juttu), soitan facetime-puheluja, jumppaan jonkun kotijumpan tai buukkaan itselleni jumpan illaksi. Turhaudun lähinnä jatkuvaan siivoukseen ja järjestämiseen, mihin saisin uppoamaan koko sen neljä tuntia kun esikoinen on päiväkodissa. MUTTA olen löysännyt. Elän mielummin sekasotkussa onnellisena kuin jatkuvasti rätti kourassa onnettomana. Ihan hyvin tämä sujuu 💪

Pire
9/10 | 

Edellisen kommentoijan nro. 3! Se nyt vaan on taivaan tosi, että väsyneenä asiat ei suju yhtä hyvin ja on kärttyisempi.

-Itellä tähän väsymiseen auttoi, että oli liikkeessä. Muuten helposti valui siihen väsymys vetelehtimiseen joka itseä sitten alkoi ärsyttämään vielä enemmän. Yleensä keksin niille päiville aktiviteetteja ja kaveri treffejä jos olin rikkonainen yö takana.

2. Älä jaa vauvan kans neljän seinän sisään. Käy kerhoissa, näe äiti kavereita,käy kahvilassa. Jos samaan aikaan ei ole kavereita äitiyslomalla nii kunnat ja kaupungit järjestää yleensä ilmaisia äiti - lapsi kerhoja. Rohkeasti vain mukaan vaikka et tuntisi ketään.

3. Oma aika. Toisen lapsen myötä sitä tajusi, että edes yksi oma harrastus kerran viikossa auttoi jaksamaan kummasti! Ja pienen vauvan kanssa itselle omaksi ajaksi riitti joskus 15min koirien kanssa lenkkeily. Mutta ehdottomasti suosittelisin jokaista äitiä pitämään itsellä edes sen yhden lempi harrastuksen myös vauva aikana.

4.Ulkoilu päivittäin. Vaikka edes 15min.

_piia
10/10 | 

Kotona yksin oleminen! Se on mulle ihan äärimmäisen tärkeää. Esikoisen (nyt 3v.) vauvavuonna en tunnistanut tätä tarvetta, joten järjestimme aina niin, että kävin jossain ilman lasta. Kerran tajuntaan jysähti, että kaipuu, joka oli jäytänyt, oli hiljainen ja tyhjä koti hetkeksi ihan vain itselleni. Kun sanoin tämän ääneen, mieskin sanoi luulleensa, et kaipaan omia menoja ja siksi aina ehdotteli, että mene näkemään kavereita. Nyt toisen lapsen ollessa parikuinen ollaan tehty monta kertaa viikossa niin, että mies vie molemmat ulos. Tuntikin omaa aikaa kotona tekee musta uuden ihmisen, ja jopa käytän ajan usein mielelläni siivoamiseen, koska silloin sen saa tehdä rauhassa ja vain omat ajatukset seuranaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat