P2050031.JPG
P2050031.JPG

Äitiys on pyllystä, koska

  • vessassa ei saa käydä rauhassa. Jos oven lukitsee, lapsi rämpyttää kahvaa. Jos oven sen sijaan jättää auki, on tytär heti selittämässä jotain ovenraossa tai pitämässä seuraa, jonka jälkeen lähtiessään hän jättää oven sepposen selälleen. Nämä em. siitäkin huolimatta, että ennen vessareissua lapsi olisi leikkinyt tuntitolkulla yksin edes huomaamatta äitiä.
  • koskaan ei saa enää sairastaa rauhassa. Jos lapsi ei itse ole yhtä aikaa kipeänä (mitä yleensä, kuten esimerkiksi nyt, on!), ei  äiti siltikään voi vaan olla ja katsoa telkkaria. Äidin velvollisuudet eivät katoa edes pää kainalossa.
  • huoletonta aikaa ei enää koskaan ole. Vastuu tuntuu joka hetki! Myös silloin, kun saa "lomaa". Kun on vastuussa maailman tärkeimmästä otuksesta, ei ole enää varaa olla huoleton.
  • elämän tulee seurata aikatauluja. Ruoka-aika, hoitoaika,iltapesuaika..Voiko joku hoitaa lasta ilman kelloa?
  • syyllisyys kalvaa aivan liian usein. Milloin tunnen, ettei lapselle ole tarpeeksi aikaa. Milloin on huonoäitipäivä ja milloin taas koen syyllisyyttä siitä, että kehtaan valittaa pienistä asioista, kun elämä on oikeasti aika hyvin ja kainalossa mitä södein otus.

Mikä sua pännii äitiydessä?

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (13)

1/13 | 

Minun toiveammattini, kutsumusammattini, on pienestä pitäen ollut olla äiti. Minä halusin äidiksi. Monen lapsen äidiksi.

Mikä äitinä olossa ärsyttää?
Ei heti tule mieleen.
Kiire ja riittämättömyys, ehkä. Se, että on mentävä töihin, vaikka kotona tarvittaisiin. Kun opettajalta tulee wilmaan merkintä unohtuneista jumppavaatteista. Kun päiväkodista soitetaan kurahousujen perään.

Rille
2/13 | 

Pännii eniten se että ei ole tarpeeksi lapsille aikaa ja tunnen että huudan koko ajan. Niin ja se että klo 5.25 joku herää täynnä energiaa ja itse oot vielä ihan pakkasen puolella.

Maria
3/13 | 

Vasta reilu kolme kuukautta äitiyttä takana täällä. Siltikin voin niin samaistua jokaiseen kirjoittamaasi sanaan. Pikkuinen vie kaiken ajan. Lisäisin vielä tuohon ettei suihkussa saa KOSKAAN saa käydä ilman itkua(vaikka yritän aina päikkäreitten aikaan kipasta-never gonna happend), kylvystä nyt puhumattakaan. Eikä ruokaa saa syödä lämpimänä. Jos miehelle näistä asioista joskus puhun, hän ei ole asiaa huomannut. Eihän sen tarvi kesken suihkun/ruuan juosta syöttämään. Saa istua siellä kylvyssäki niin kauan ku sielu sietää prkl! :D

Enni
4/13 | 

Ruuan laitto! Koko ajan saa olla kokkaamassa! Ja ruuan pitää olla maukasta ja vielä terveellistäkin! XD

Annis
5/13 | 

Ei mua pänni kuin se et välillä se henkinen vastuu vanhempana on suuri ja liikaa eli arkea ei jaa mun kanssani lapsen toinen vanhempi.
Jakaa toki omassa kodissaan mutta se ei aina ole sama asia.ei ja ei ja ei tosiaankaan ole.
Ne hetket kun haluis höpöttää lapsesta, komentaa, asettaa rajoja tai jotain muuta ni kyllä ne on ydinperheessä ollu erilaisia hetkiä.
Syyllisyys tuntuu olevan meillä äideillä vahvempana kuin iseillä, en tiedä mistä mahtaa johtua mut niin se tuntuu usein olevan. Sitä syyllistyy niin turhaan siksi et joku muu miettii musta äitinä jotain mitä en oo tai mitä pitäisi olla.
Hienoa et kirjoitit aiheesta, kiitos!!!

Daniella
6/13 | 

Just noi kaikki! Ja se, että aina on ikävä, eikä sotku lopu ikinä. Vihaan sitä, kun sydän jättää lyömättä, jos lapseen sattuu tai sekunnin ajan et tiedäkään, missä ne vipeltää. Vihaan sitä, jos en saa lapsen kipua tai pahaa oloa loppumaan. Vihaan myös sitä, että kaikkien muidenkin lapset saavat sydämeni särkymään, mikäli heillä on paha olla. Vihaan sitä, että joudun koko ajan vähän luopumaan näistä ihanuuksista.

Lapsista maksaa melkoisen hinnan, eikä se ole millään tavalla mitattavissa rahassa. Ja se mitä saa takaisin, on niin pientä ja silti niin suurta, että ei sitä vaihtaisi mihinkään.

jompompula
7/13 | 

Paskaäiti-fiilis on kamalin! Se kun lapsi on roikkunut kirjaimellisesti lahkeessa ihan koko päivän, ja sit jossain välissä palaa käpy siihen ja tiuskit. Se fiilis mikä siitä tulee itelle, haluis vaan vajota maan rakoon.

8/13 | 

Teit niin tai näin, aina oli huono omatunto. Ja nyt kun "lapsukaiset" asustelevat omissa kodeissaan, ei huoli hellitä siltikään. Aina takaraivossa joku asia. Ei se taida hellittää ikinä. Kerran äiti, aina äiti.

Nyt mua pännii liika yksinolo, voitko kuvitella? :) Toki omia juttuja on tässä, uusia sellaisia, mutta ihana olisi olla tarvittava, vaikka pyykinpesussa taikka herätyskellona.

Terveisin, 18v. ja 20v. nuortenmiesten äiti

Aamu
10/13 | 

Ottaisin nuo kaikki milloin tahansa. Lasta yritetty viisi vuotta ja viime kuussa kaikki hoidotkin lopetettiin tuloksettomina. En kelvannut kenenkään äidiksi.

Leena
11/13 | 

Jospa vielä onnistaisi tavalla tai toisella, toivoa ei kannata menettää. Kaikkea hyvää!

Äiti kahdelle
12/13 | 

Juu, noi kaikki ja se että ruokaa ei saa syödä rauhassa ikinä. Ja se että kaikki "paska"-hommat jää äidille kuten suppojen laitot yms. :) ja se että tuntuu ettei oo nukkunu yöllä ollenkaan ja päivät menee samalla replayllä "EI...ODOTA...HILJAA...ÄLÄ KOSKE SIIHEN!!!" mutta joo...kaipa tääkin helpottaa jossain vaiheessa ja en osaisi kuvitella elämää ilman nuita typyjä. :D

Nippe
13/13 | 

Nyt vastaan tähän.
Äitiys on ihaninta elämässä. Moni muu asia on mielestäni kamalaa.
En tuntisi kai identiteettiäni, harhailisin ilman äitiyttä.
Tarkoitan, että se täytti elämäni aukon.
Jokainen meistä on yksilö.
Äitiydessäkin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat