Aika monia asioita meidän kodissa sanallistetaan lapselle. Kerrotaan, miksi pitää syödä hyvin ja nukkua. Miksi aikuiset päättävät asioista ja miksi lapsella esimerkiksi on jostain asiasta paha mieli. Yksi asia, jota en ole kuitenkaan tajunnut koskaan sanallistaa, on kierrätys. Siellä ne keittiössä kaiken maailman bio-,kuivajäte-, paperi- ja ynnä-muut-astiat majailevat, mutta ei olla taidettu koskaan puhua, miksi.

Onneksi koulussa on näköjään puhuttu! Lapsi on nimittäin alkanut viimeisen kuukauden aikana viljellä todella tiheään tahtiin kierrätysaiheisia aatoksiaan, joista jokaisen kohdalla äidin sydän sulaa. Viime viikolla käytiin mm. tällainen sananvaihto:

Lapsi: ”Meidän pitäisi kierrättää muovi.”

Minä: ”Olet oikeassa. Niin pitäisi.” (Taloyhtiön roskiksille on tullut oma muovijäteastia)

Lapsi: ”Sillä tavalla me voidaan pelastaa maailma. Ihan omalla käytöksellä.”

Vaikka aina en tiedä, mitä mieltä olen koulun välittämästä arvomaailmasiirrosta, tässä kohdassa hypin riemusta. Miten ihanaa, että noille penskoille sellaiset asiat, joita me aikuiset opettelemme näin isoina ihmisinä, onkin aivan arkipäivää. Yhtä luonnollista kuin se, että koulussa opetetaan oikea tapa vaikkapa lausua englantia.

Nyt sitten mietitään, minne meidän pienessä keittiössä mahtuisi vielä yksi kierrätysloota lisää. Kivoja kierrätysjärjestelmävinkkejä otetaan vastaan!

-Karoliina-

Kommentit (7)

nava
1/7 | 

Niin viisaita nuo pienet! <3

Meillä 2 aikuista ja 2 teiniä, eniten tulee muovi- ja pahvijätettä (pakkauksista*huoh*), joten ratkaistiin pyhittämällä vanha sekajäteroskis keittiössä muoville. Sekajätettä tulee itse asiassa ihan tosi vähän, varsinkin kun kevään myötä saadaan komposti taas heräteltyä ja biot sinne. Ratkaisuna lajitteluun Ikean roskiskaappi, jossa meillä paikat pahvi-, muovi-, sekajätteille sekä pattereille ja metallille. Lasi + tyhjät pullot siivouskaapissa sekä paperille pärekori. Näitä sitten kuskataan ruokakauppareissuilla :D
Mutta omakotiasujana lämmittää, kun itse maksaa sekajätteen tyhjennyksestä ja voi pienentää keruuastiaa sekä pidentää tyhjennysväliä. Ja pieni osa maailmasta on pelastettu ;)

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Ja me siis ollaan niin superonnekkaassa tilanteessa, että taloyhtiössä on aivan kaikki lajittelu lukuunottamatta paristoja. Nyt pitää keksiä kauniit ja toimivat lajittelut vielä keittiöön/siivouskomeroon/yms.

Inuzuk
2/7 | 

Vaihdatte sekajätteen tilalle muovin. Sekaa tulee yllättävän vähän ku alkaa kierrättää muovit.

Hannaninni
3/7 | 

Koulusta siirtyy tosiaan loistavia ajatuksia perheisiin. Meilläkin kierrätys tuli kuvioon esikoisen eskarista, kasvissyöjiksi ovat siirtyneet ala-asteen loppuvaiheessa, yläkoulussa vegaaniksi. Säästöt sijoitetaan (vanhempien avustuksella) nyt yläkoulun viimeisellä, koko ajan opiskellaan ahkerasti, koska silloin ei tulevaisuuden valintamahdollisuudet rajoitu.

Kouluissa tehdään aivan loistotyötä, en olisi yksin pystynyt tuollaisia nuoria kasvattamaan.

Majjjjjj
4/7 | 

Eikä mitä luksusta, että kaikki löytyy takapihalta!
Suosittelen myös tuota sekajätesankon siirtämistä kierrätysmuoveille.
Kaikki mahdollinen kierrättäen sekajätettä kertyy ihan todella vähän, toisin kuin raivostuttavaa muovia, jota saa olla viemässä keräykseen parikin kertaa viikossa. Näin ollen isoimman astian pyhittäminen niille voisi olla oikeasti ihan toimiva homma. (Ainakin oma vuosien kokemus tukee tätä.)
Voisko sekäjätteelle hankkia katseenkestävän poljinroskiksen keittiön nurkkaan? :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat