PicMonkey Collage.jpg
PicMonkey Collage.jpg

Kun olin viime viikolla kuumeessa, istahdin taudin ensimmäisenä iltana alas sohvalle, laitoin kuumemittarin kainaloon ja avasin tv:n mittauksen ajaksi. F tuijotti minua hetken ja tiedusteli, olenko koittanut tätä aikaisemmin. Koittanut mitä? "No katsoa telkkaria."

Kysymys nauratti minua aluksi, mutta sitten tajusin, ettei F ole nähnyt minua tässä kodissa kuin muutaman hassun kerran tv:n ääressä. Olemme katsoneet joskus yhdessä Vain elämää, perjantaisin pädiltä animaatioelokuvan, mutta arki-iltoihin tai minun omaan toimintaani TV ei ole kuulunut enää pitkään aikaan. Hassua. Koska havahduin tähän seikkaan itsekin vasta, kun F mainitsi asiasta. 

F:n kysymys sai pohtimaan muutenkin sitä, millaisena oma lapseni näkee minut. Jos hän pitää eksoottisena sitä, että istahdan TV:n ääreen, millaisia muita miellekuvia hänellä on minusta. Mitä äiti hänestä tekee ja mitä puolestaan ei? Millaisena äiti näyttäytyy lapsen näkökulmasta ja mitä muistoja hänelle minusta jää?

Tavallaan tämä aihe on kiinnostava ja jännä. Toisaalta vähän paineita luova. TV-kommentti nimittäin todisti, ettei sitä, mitä johtopäätöksiä lapsi sinusta tekee, voi todellakaan ennalta arvata.

Toisaalta. Niin kai me jokainen olemme tehneet (ja teemme edelleen) omista vanhemmistamme päätelmiä, joiden totuudenmukaisuus ei välttämättä ole aina se kaikkein paras. Tai joihin muut, perheen ulkopuoliset ihmiset, eivät kiinnittäisi edes huomiota. Jos itse vaikkapa mietin omaa lapsuuttani, omat vanhempani tuntuivat aina TODELLA vanhoille ja viisaille. He olivat 22- ja 23-vuotiaita, kun minä synnyin.

Kun illalla raivasin F:n huonetta, näin piirustuksen minusta. Siinä minulla on puolinuttura. Ja tajusin, että F piirtää sen minulle IHAN AINA, vaikka en ole tainnut pariin vuoteen tuota kampausta pitäkään kuin aivan satunnaisesti. Parin vuoden takainen lempparikampaukseni on kuitenkin iskostunut ilmeisesti tyttäreni mieleen siksi, miltä äidin tulee näyttää.

-Karoliina-

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat