P3260445.JPG
P3260445.JPG

P3260447.JPG
P3260447.JPG

P3260456.JPG
P3260456.JPG

P3260462.JPG
P3260462.JPG

P3260434.JPG
P3260434.JPG

Tulee vähän hölmö olo siitä, että olen elänyt 33 kevättä, ja silti se osaa yllättää aina totaalisesti. Joka kerta sitä seisoo keskellä huhtikuuta ja kummastelee sulavaa lumea ja pidempiä päiviä.

Tänä keväänä on ihmetyttänyt ainakin:

  • Kuinka nopeasti lapsi voi kasvaa puolessa vuodessa? Ne välikausivaatteet, jotka ovat menneet vielä syksyllä päälle, eivät mahdu enää parhaalla tahdollakaan.
  • Kuinka en edelleenkään, 7 vuoden vanhemmuuden jälkeen, osaa ennakoida näitä erilaisia kausia? Arvatkaa löytyykö enää NYT alesta yhtään varteenotettavaa välikausitakkia tai kumisaappaita. Kyllä ei löydy.
  • Miten paljon katupölyä voikaan olla? Ja miten nopeasti pöly tunkeekaan kaduilta kodin ikkunalaudoille?
  • Miten vaikeaa pukeutuminen onkaan, kun aamulla on pakkasta ja iltapäivällä hiki valuu jo norona talvitakilla vuoratussa selässä? Lapsi varsinkaan ei ymmärrä kerrospukeutumista ja kyllä itselläkin on kynnys laittaa toisaalta aamulla kevyttakki ja kumisaappaat silläkin uhalla, että tietää sään lämpenevän päivän aikana. Aamun palelu kun on kuitenkin pahinta, mitä tiedän. Siksi kevätvaatteet ja -kengät saavat vielä odottaa hetken. 
  • Kuinka valon määrä voikaan tehdä niin paljon hyvää ihmismielelle? Se, missä talvisin (varsinkin arkena) kello kuusi iltapäivällä on jo hetki, jossa suurin piirtein vedetään yöpukua päälle, keväällä ja kesällä kuudelta on vielä kaikki mahdollisuudet auki. Päivän piteneminen tarkoittaa valon lisäksi erityisesti mahdollisuuksien lisääntymistä: Arki-iltoinakin ehtii taas tehdä vaikka sun mitä.
  • Miten sisäilmassa leijuva pöly voikaan olla yhtä aikaa kaunista ja silti kauheaa?
  • Miten ihanalle parsa voikaan taas maistua?
  • Montahan kertaa siristelen piilolinssin rullalle, ennen kuin muistan ottaa aurinkolasit kassini vakiovarusteeksi?
  • Montahan kertaa kastelen itseni litimäräksi, ennen kuin muistan ottaa sateenvarjoni kassini vakiovarusteeksi?
  • Miksi lokkien kirkuna kuulostaa keväisin niin ihanalle, vaikka keskellä kesää kyseiset otukset herättävät vain kiukkua torijäätelö kourassa?

Oi ihana, huhtikuu!

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Asu: huivi, H&M // takki, Joutsen (kotimainen tekstiili) // farkut, Zara // kengät, Pura (kotimainen)*

*saatu

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

SISU
1/2 | 

Heippa!

Olisi mielenkiintoista kuulla, miten jakselet ja terveytesi voi nyt (astma)? Kiinnostaisi myös reagointisi eri vuodenaikoihin ja etenkin nyt tulevaan kevääseen! Onko katupöly tai ulkohomeet aiheuttaneet muutoksia olossa ja jos niin millaisia? :-) millaiseksi koet muuten ylipäätään sun hajuaistin, onko se tarkka? Jos vain olet aikaisessa tehdä taas postausta näistä aiheista, niin ne kiinnostaa kovasti. :)

Terkuin,
Vertaistoveri

2/2 | 

Ihana keväinen yhteenveto huhtikuusta...! Meillä sama ilmiö tuon kerrospukeutumisen kanssa, vaikka lapset ovat jo 11- ja 13-vuotiaita: näillä keleillä ei vaan ole mahdollista valita sellaista asukokonaisuutta, että aamulla tarkenisi mutta illalla ei olisi hiessä...
Kuule Karoliina, laitoin sinulle viime viikolla meiliä liittyen asiakkaani hyvinvointiaiheiseen tapahtumaan, joka on Tampereella ensi viikon loppupuolella.
Oletko ehtinyt kurkata kalenteriisi, ehtisitkö piipahtaa tapahtumassa? Olisi huippua saada sinut mukaan =)
Terkuin, Aino

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat