silhouette-1209202_960_720.jpg
silhouette-1209202_960_720.jpg

Kirjoitin tämän postauksen kaksi kertaa ja deletoin molemmat. Sinänsä harvinaista, koska yleensä julkaisen kaiken juuri niin kuin sen ensimmäisen kerran olen näppäillyt. Tarkoituksenani oli kirjoittaa päivän kunniaksi jotain ylevää. Runollisesti nostaa ystäväni yläilmoihin. Riimeillä kiittää, riveillä kunnioittaa.

Kaikki se tuntui kuitenkin liian kliseiselle. Teennäisen vaaleanpunaiselle ja sellaiselle, että teitä olisi saattanut vähän naurattaa. Koska te jos jotkut, tunnette minut. Eikä minusta ole kiittelemään ainakaan isoin superlatiivein. Ennemmin halaan ja teen jättiannoksen lasagnea tai suklaamoussea. Tarjoan kotini illanistujaisiin, raivaan lautaset, kaadan lisää viiniä ja supsuttelen siitä teitä naurettavasta keittiöpullostani pöydille pesuainetta. Kyllä te tiedätte, mitä tarkoitan.

Joskus ihan mietin, miten te olette valinneet minut. Koska se, miksi minä olen valinnut teidät, on ihan päivänselvää. Tehän olette ihania! Sinä, jonka kanssa muutin Helsinkiin ja nukuin ensimmäisen kesän pienessä yksiössä, samassa sängyssä, kun varaa ei ollut enempään. Sinä, joka olet samaa lihaa ja verta. Ja sinä, jonka kanssa en ikinä olisi varmasti tutustunut, jos se ei olisi ollut naisjengin kautta pakollista. Sinä, joka teet työpäivistäni aina paremman ja sinä, joka olet uusi sisko. Sinä, joka olit huono Tinder-match, mutta sitäkin parempi ystävämätsäys. Ja sinä, joka olet etäsuhdevertaistuki, Saksa-bestis, samanlaista chiliä. Sinä, joka laitat aina hirveän pitkiä äänivietejä. Ja sinä, jonka olen tuntenut 30 vuotta ja jonka suoruuttaa ja mutkattomuutta ihailen. 

Ystävänpäivä. Eihän me tietenkään tänäänkään ehditä nähdä, kun liikaa lapsia, töitä ja kiinni juostavia busseja. Mutta tiedättekö mitä? Ei se mitään! Koska kun tietää ympärillään olevan - vaikka sitten fyysisesti vähän kauempanakin - tällaisen joukon superihmisiä, ei voi kun olla kiitollinen.

Joten kiitti kamut. Ystävät. Tykkään teistä! Ihan tässä meidän arkisessa arjessa, ilman sydänleivoksia ja ylisanoja. 

-Karoliina-

Kuva:Pixabay

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat