P8275364.JPG
P8275364.JPG

P8275372.JPG
P8275372.JPG

P8275375.JPG
P8275375.JPG

Moni teistä onkin ehtinyt jo instassa kysellä, miten elo omien luomuripsien kanssa on sujunut. Tältä ne nyt näyttävät arkimeikin kanssa. Jossa toki on hakemista, koska enhän varsinaisesti ole meikannut arkena silmiäni vuosiin. 

Välilä on tullut kova ikävä tekoripsiä. Niiden kanssa kun koin näyttäväni nätimmälle siksi, että ne loivat ikään kuin tummat raamit silmille. Oma silmienvärini kun on aika todella vaalea ja se on minusta vähän hassu kontrasti muuten tummiin piirteisiini. 

Toisaalta olen joinakin aamuina jopa ihan ilolla katsonnut luomunaamaani. On ollut kiva nähdä itsensä pitkän ajan jälkeen täysin luonnontilassa ja mikä kummallisinta, ei ilman meikkiä liikkuminenkaan ole tuntunut mitenkään ihmeelliselle. Ennen siskoni häitä olin jopa kaksi päivää täysin ilman meikkiä, vaikka liikuttiin ympäri ämpäri Tamperetta ja Jämsää. Ennen olen sentään taivuttanut aina ripset, laittanut kulmat geelillä ja peittänyt ihopunoitukset, mutta nyt en tehnyt edes sitä. 

Ärsyttävintä tässä elämässä ilman ripsipidennyksiä on kuitenkin ollut aamut ja erityisesti illat. En ole nimittäin vielä löytänyt oikein tapaa, miten meikkaisin silmäni aamuisin niin, että A)aikaa ei menisi kauheasti JA b)saisin silmiini vähän lisää tummuutta. Illoissa inhoan meikinpesua. Se tuntuu niin työläälle, kun mustaa saa hinkata silmistä pois usean pumpulilapullisen verran. Minun kun on "pakko" käyttää vedenpitävää ripsaria, koska ei-vedenpitävä ei pidä ripsiä taivutettuna koko päivää. 

Toivon, että omat ripset kasvaisivat tästä vielä rutkasti lisää. Niiden tuuheus on tosin onneksi ollut positiivinen yllätys. Mutta ehkä tosiaan opin elelemään ja katselemaan itseäni ilman lisäosasiakin silmissä! En lupaa mitään loppuelämän luomuilua, mutta alku on ainakin lupaava. 

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat