Palasin eilen Hyvinkäältä, jossa olin viettömässä tyttöjen viikonloppua (tai siis naisten la-su -vaihdetta) vanhojen kamujeni kanssa. Meidän "ryhmä" sai alkunsa 12 vuotta sitten (kuulostamme ikälopuille), kun minä ja toinen nuori ope aloimme hengatta yhdessä ensimmäisessä koulussa, johon menin opettajaksi. Vuosien saatossa kouluun tuli lisää uusia, nuoria naisopeja ja aina uudet otettiin mukaan illanviettoihin ja muuhun yhdessäoloon.

Mä lähdin kyseistä koulusta jo 2010 äitiyslomalle, enkä koskaan palannut enää sinne, mutta meidän ryhmä säilyi. Kaikki me ei luonnollisestikaan olla oltu tuossa koulussa yhtä aikaa opeina. Ihmiset ovat muuttaneet, menneet muualle töihin tai jääneet kotiin lasten kanssa, mutta se ei ole haitannut. Meitä on aina jotenkin yhdistänyt juuri tuo koulu.

Me näemme illanistujaisissa ja muissa tapahtumissa ja tutustumaan niiden kanssa, keiden kanssa ei olla jaettu samaa arkea koulun käytävillä. Nykyisin meitä on 15 naista. Ihan hyvin kasvanut siitä kahden naisen porukasta. Ollaan toistemme lasten kummeja ja kaasoja, tai muuten vaan luottotyyppejä eri kokoonpanoilla.

Mä en ole kovin aktiivinen live-tapaaja, koska PK-seudulle ei yhden iltapäiväkahvin vuoksi jaksa lähteä. Nyt oli kuitenkin ihana, että F:n kummitäti (minun kummityttäreni äiti) antoi kotinsa Hyvinkäällä illanviettoon ja yöpymiseen, ja minäkin jaksoin vielä lähteä mukaan. Täytyy sanoa, että matkustaminen tällä mahalla ja tässä helteessä ei ole juhlaa. Mutta oli tietysti sen arvoista! 

Kyllä me lauantai-iltana naurettiin sitä, miten illanvietot ovat rauhoittunut iän ja elämäntilanteiden muuttumisen myötä. Muisteltiin hurjia nuoruusvuosia. Yhteisiä reissuja, keskustoiden sinkkuboxeja, koomisia sattumuksia ja yhteisiä hulvattomia käänteitä. Lauantaina sen sijaa lököiltiin paljussa, puettiin yöpppärit päälle jo ennen kymmentä ja sen kun vaan makoiltiin sohvilla. Niin ja jaettiin nukkumapaikat ensin niiden kesken, ketkä olivat raskaana. 

Kivaa uutta viikkoa! Me ollaan aloitettu se mökillä lötköten.

-Karoliina-

Kuva: Pixabay 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

neit
1/2 | 

Heippa! Kuulostaapa kivalta. :)

Kiitos inspiroivasta blogista! 

Kyselisin sellaista, että mistä tuo blogisi bannerissa oleva mekko on peräisin?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat