IMG_3100 (1).JPG
IMG_3100 (1).JPG

Vaikka mä olenkin aina ollut sitä mieltä, että kaikista viehättävintä ja kiinnostavinta on aitous, olen myös aina tykännyt sanonnasta fake it till you make it. Siinä piilee nimittäin sellainen kaiken opettelun alku ja juuri: Jos sulla on tavoite ja päämäärä, siihen kannattaa yleensä aluksi pyrkiä niin, että apinoi ja seuraa alan huippuja. Niitä, joita ihailee ja joiden kaltaiseksi haluaa tulla.  Kun tätä tietä sitten jatkaa eteenpäin, löytyy se oma äänikin sieltä jostain.  Ja jossain vaiheessa voikin olla itse se, ketä apinoidaan.

Mä olen ottanut monet elämäni parhaista vinkeistä ja käytäntömalleista myös ihan vaan raa`asti kopioimalla muilta. En varmaan ole keksinyt yhtäkään reseptiä aivan päästäni, vaan aina niiden omien luovuuksienkin pohjalla on ollut joku resepti, jonka olen joskus kuullut tai maistanut. En ole myöskään keksinyt tyhjiössä sitä, millaisen parisuhteen haluan, miten kannattaa levittää ripsiväri, millaisen blogini haluan olevan ja miten toimin äitinä. Kaikki ne – ja kaikki muu – kun ovat sitä omaa sovellustani siitä, minkä olen todennut toimivaksi (tai ei-toimivaksi).

Vaikka tuo alun sanonta tarkoittaakin minusta lähinnä sellaisia isojen kuvioiden ”feikkaamista”, voi kopioiden pieniä ja arkisiakin asioita oppia jotain uutta. Ja lopulta niistä tulee osa sitä omaa, luonnollista tekemistä.

Mä listasin 10 kappaletta mun kaappauksistani, eli toimintamalleistani, mitkä olen varastanut muilta ihmisiltä. Ne on pieniä arkisia muutoksia, mutta sellaisia, jotka olen ensi kopioinut, ja myöhemmin ”ounannut*”.

AAMULIIKUNTA. Mun entinen työkaveri kertoi, että liikkuu aina aamuisin ennen töihin menoa. Minusta ajatus tuntui absurdille. Ja silloin se ehkä olikin, koska 5.40 herääminen oli aika maksimi. Tuo idea jäi kuitenkin kytemään mieleeni ja kun mahdollisuus vähän myöhempiin aamuihin tuli, aloin myös itse aamuliikkua. Ihan parasta, kuten täällä jo kerroin! Aamuliikkunasta tulee koko päiväksi hyvä fiilis ja iltoihin jää aikaa tehdä muita hommia kuin harrastella.

SÄHKÖPOSTIT JUOKSU(KÄVELY)MATOLLA. Katsoin viime viikolla Petra Korven instasta, että hän lukee sähköpostinsa aamuisin salilla samalla, kun kävelee juoksumatolla. Apinoin toimintamallin heti itselleni. AIVAN LOISTAVAA! Puolessa tunnissa saa käveltyä hyvän lämmön ennen salitreeniä, mutta samalla tulee hoidettua kaikki pakolliset viestit. Kun sähkikset on vastattu siinä samalla, voi itse työpäivän aloittaa salin jälkeen puhtaalta pöydältä. Voitte ehkä uskoa, että sähköpostivastailu vie pontta tältä ”oikealta”  kirjoittelulta.

KOOKOSSOKERI. Eräs ystäväni on todellinen terveysguru, jolta kysyn aina vinkkejä, jos haluan tietää jotain ravinnosta tai superfoodeista. Itselläni monet terveysvillitykset menevät juuri villitysten tavoin ohi, mutta moni niistä jää arkeeni mukaan pysyvästi. Kun hän kertoi minulle kookossokerin hyödyistä reilu vuosi sitten, aloin käyttää kookossokeria niin leivonnassa kuin aamupuurossakin. Enkä kyllä vaihtaisi enää takaisin ”tavalliseen” sokeriin, niin hyvää se on.

EI SIIVOUSPÄIVIÄ. Tämän olen apinoinut omalta mieheltäni. Hän on tyyppi, joka siivoaa joka päivä (varsinkin imuroi!), mutta ei tykkää pitää varsinaisia nyt-räjäytetään-koko-koti-jonka-jälkeen-jynssätään-kaikki-lattiasta-katoon -päiviä. Aluksi sellainen selkeiden siivouspäivien puute oli minusta kauhistus, mutta nyt olen alkanut tottua siihen. Se säästää hermoja ja sitä siivouspäivän edeltävää ärsytystä. Toisaalta: Kyllä mä edelleen välillä kaipaan sellaista Tolun tuoksua ja totaalista joka-paikka-kiiltää -fiilistä.

KÄDENNOSTO. No tämä apinointi on yli vuosikymmenen takaa, mutta käytössä edelleen. Kun mä olin resurssiopettajan eräässä luokassa mun opeuran alussa, oli luokanopella tapana toimia seuraavalla tavalla: Jos yksi lapsi puhui hälle, ja toinen tuli myös kertomaan asiaansa, osoitti opettaja tälle ”uutena” tulleelle oppilaalle kädellään, että hän huomasi tämän läsnäolon, mutta ei VIELÄ reagoi siihen mitenkään. Toisin sanoen ei keskeyttänyt arvokasta aikaa ja katsekontaktia (!) ekan puhujan kanssa, mutta viesti myös toiselle, että hänen vuoronsa tulee kohtaa. Tämä on metodi, jota käytän erityisesti kotona, kun F tulee selvittämään asiaansa, mutta juttelen A:n tai jonkun meidän vieraan kanssa.

AINA ON HYVÄ SYY KILISTÄÄ LASILLINEN HYVÄÄ KUOHUVIINIÄ. Tämän opetti ehkä pikkusiskoni tai joku muu viisas nainen. Toimii.

SEURAAVAN PÄIVÄN VAATTEIDEN JA TAVAROIDEN ETSINTÄ. Opettanut oma äitini vuoden 1988 kieppeillä. Noudatin orjallisesti aina siihen päivään asti, kun tein ”normitöitä”. Ja aina edelleenkin, jos tiedän edessä olevan aamun, kun pitää olla joukkoliikennevälineessä tiettyyn aikaan. Lapsen kanssa elossa ehdoton vinkki.

RISTI. Mun mummolla oli tapana tehdä risti leipätaikinaan ja sillä tavalla siunata se. Ihana tapa, jonka teen aina, kun muistan vaan tehdä. Meidän mummo ei paljon puhunut uskonasioista, mutta sen uskonnollisuus näkyi arkisissa teoissa, kuten leipätaikinassa. Mä olen saanut mallin iltarukouksiin ja risteihin häneltä. Varastanut pienet tavat, jotka eivät huuda asiaa ulospäin, mutta jotka ovat itselle tärkeitä. Ehkä siksi(kin) mun kädessä lukee Fides - usko. 

MERINOVILLAA JA NAHKAA. Tämän vinkin apinoin vuosia sitten Hyvän mielen vaatekaappi -kirjasta. Ja jos siellä ei ihan näin suoraan sanottu, niin annettiin ainakin ymmärtää luonnonmatskujen ja ennen kaikkea HUOLETTAVIEN matskujen päälle. En tajua, miten ennen en ole piitannut siitä, saako kengät huollettua. Tai ylipäätään tajunnut luonnonkuituisen villapaidan ja minkä-lie-tekokuituneuleen eroja. Jo ihan lämmön ja tuntumankin puolesta.

NIMETYT PÄIVÄT. Tämän vinkin mä olen varastunut puolestaan eräältä erityisluokanopettajalta, jonka oppilaat rakastivat rutiineja. Siksipä heidän luokassaan oli nimetty jokaiselle arkipäivälle oma teemansa. Koska meidän elämässämme ei tarvita varsinaista maanantain matikkapajaa tai perjantain piirustustuntia, olen tehnyt omia viikonpäivänimeämisiäni. Se näkyy täällä blogissa jo ihan konkreettisesti perjantain asupostauksena ja keskiviikon kosmetiikkana, mutta myös muussa elämässäni. Mulla on maanantaisin asioidenhoitopäivä ja  laskutuspäivä, perjantaisin skypettelen.  Olen myös miettinyt, että jos keskiviikkoisin olisi ”kasviskeskiviikko”, niin ei olisi viikkoa, jolloin se unohtuisi. 

Mitkä on sun parhaat "varastuksesi"?

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Asu: paita varastettu mieheltä 

*own it

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat