Viisi kiloa.
Fitness gurumme Jutta Gustafsber sanoi kerran jossain tv-ohjelmassa ohimennen, että viisi kiloa tippuu kun käyt kerran vessassa.
Aivan, helppoa kun heinän teko!

Ei muuten ole tippunut.
Ja vessassa on tullut käytyä useammankin kerran viime vuosien aikana.
Noh, hän tarkoittikin kommentin kannustukseksi suuren painon pudotuksen tehnelle valmennettavallee.  

Anyway, Fitfarm lanseerasi viime syksynä Viimeiset 5kg- dieetin.
Koska vuoden paras hyggeilykausi oli juuri startannut päätin jäädä odottamaan seuraavan valmennuksen alkua alkuvuoteen.

Kyseinen valmennus alkoikin tammikuun alussa.
Oli ruokavaliot, oli kuntosaliohjelmat, oli kysely foorumi ja oli facebook ryhmä.
Nyt lähtöö!

 


 

Mikä siinä muuten on, että heti kun jotain kielletää, niin se rupeaa houkuttelemaan-
välittömästi. En tavallisesti haaveile juustokakuista tai ylipäätänsä leipomisesta, mutta jo dieetin ensimmäisenä päivänä oli tehnyt listan, mitä kaikkea sitä voikaan leipoa sitten kun dieetti on ohi.

Noh neljä viikkoa meni välillä ylämäkeen nousten ja välillä alamäkeen lasketellen.
Tuohon neljään viikkoon mahtui monen moista tuntemusta ja yksi raju tautikin tuli sairastettua.
Ja myönnettäkööt- pari pientä repsahdusta saattoi tulla.
Fiilis oli kuitenkin pääsääntöisesti todella hyvä ja energinen. Peilikuvakin miellytti. 

Sitten tuli päivä kun tuloksia piti mitata.
Olen jo kerran aiemmin kärrännyt puntarimme alakerran häkkivarastoon, koska se ei tuottanut mitään muuta kun mielipahaa, mutta sitemmin hellyin ja toin sen takasin. Josko tällä kertaa olemme yhteystyökykyisiä. 
Hyppäsin puntarille.

Ei mitään! Ei kertakaikkisesti mitään!
Kävelin pienen ympyrän olohuoneessa ja palasin tuon pirulaisen luo.
Ei- ei vieläkään mitään. Mikä prkl nyt on.
Mies tuli samalla kotiin. Hän sai vedettyä ulko-oven juuri ja juuri kiinni kun rääkäsin alahuuli väpättäen meidän pas*a puntarin olevan rikki! Kertakaikkisen rikki! Jumissa. Ihan förbi.
Muuta vaihtoehtoa ei voi olla.

 

Jos ovesta olisi astunut sisään naispuolinen ystäväni olisi hän tullut luokseni ja rutistanut lujaa.
Hän olisi yhtynyt kanssani siihen että puntari on rikki. Selväähän se on! Kyllähän susta ihan selkeesti näkee että olet laihtunut ja kiinteytynyt ! Sitä paitsi puntarihan on jo 5-vuotta vanha, eikä lukema voi muutenkaan millään pitää paikkaansa.
Viisi vuotta puntarille on tosi pitkä aika ja kyllähän se on täysin mahdollista että puntari voi jumittua samaan lukemaan.
Se tunnistaa sun kehon ja jotenkin automatisoituu näyttämään samaa lukemaan kerta toisensa jälkeen.  Puntari kannattaa heittää roskiin. Ja hei, eihän sun edes tarvitse laihduttaa! 

Sen sijaan mies tokasi: "Sää se jaksat. Ihan kunnossa se on, just kaks viikko sitte kävin.
Sitäpaitsi mitä sä edes sitä kyttäilet jos muuten voit hyvin ja oot tyytyväinen?".

 


 

Miten julma voi toinen toiselle olla!
Silmät lautasina tapitin miestäni. Kun olin saanut kerättyä itseni ilmoitin hänen olevan täysin tietämätön naisen kehon nestevaihteluista ja hormonitoiminnasta. Eihän hän voi tietää miten puntari naiskehoon suhtautuu.

Lähdimme illalla koirien kanssa kävelylle. Vein puntarin roskiskatokseen.
RIP puntari.
Eihän sitä rikkinäistä vekotinta kannata säästellä. Vie turhaa tilaa kylpyhuoneen kaapinalla-
ja häkkivarastossa  ;)

Ihanaa lauantaita tyypit <3 

(Kuvat: pixbay.com)

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, säästäminen/sijoittaminen, juoksu ja lisäksi yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2016
Lokakuu