Ihana blogikollegani Nunu kirjoitti blogissaan unelmien toteuttamisesta.

Postaus sai pohtimaan omia unelmiani ja samalla jäin miettimään, miten erilaista elämäni nyt olisikaan jos en olisi uskaltanut lähteä niitä tavoittelemaan.
Jos rohkeus olisi puuttunut.

 

 

Unelmat eivät tupsahda taivaalta kuin manulle illallinen, vaikka sitä olisi kaikki yksisarviset ja universumit kääntänyt itseensä. Vaikka kuinka uskoisi ja haluaisi asian tavoittaa. Vetovoimanlaki ei aivan näin toimi, trust me kokeiltu on ;)
Unelmien saavutus vaatii ihan oikeasti töitä ja sitäkin enemmän rohkeutta. Rohkeutta tehdä jotain toisin!
Mitä isompi unelma sitä enemmän töitä- ja rohkeutta.
Jos se olis helppoa kaikki tekisi niin. Näin se vaan on.
Tuo Elastisen Katse eteen- biisi soi lähes repeatilla juoksupoluilla sen kevään, kun paikkaani kauppakorkeasta hain.


Voi kuinka monta kertaa kuulin ”ei kannata, aika hakuammuntaa, ei tuossa ikää, liian vaikeaa".
Itse asiassa viimeksi tänään keskustelin ”mentorini” kanssa asiasta.
Miten pirun pienestä se voikaan olla kiinni ettei jotain unelmaa lähde tavoittelemaan! Miten herkkä ja hauras mielemme silloin  voi olla, kun jotain tavoittelee ja joku sen ampuu alas!

 

 

Noh, henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ne alas ampujat ovat niitä jotka istua tönöttävät tiukasti siellä omalla mukavuusalueellaan ja välttelevät kaikenlaisia riskejä.
Siinä ei todellakaan ole mitään vikaa ja on täysin fine, että tutusta turvallisesta tykätään eikä haluta sinkoilla mihinkään suuntaa. Se ei kuitenkaan oikeuta ampumaan alas niiden unelmia jotka muutosta kaipaavat.


Omalla kohdalla suurin este omien unelmien toteuttamiseen olin kuitenkin minä itse.
Ne muutamat kommentit ehkä ruokki sitä puolta itsessäni joka hankasi vastaan, mutta suurimmat esteet tielleni olin rakentanut itse.  
Ajattelin etten ole riittävän hyvä yrittämään. En tiedä sitä, sitä enkä sitä ennakolta. Ensin pitää harjoitella ja sitten vasta voin toimia. Ensin pitää tietää mitä tekee. 
Suunnittelu jossain määrin on todellakin paikallaan mutta liika on liika! Jossain kohtaa parasta on vain kääriä hihat ja ryhtyä toimeen.
Opin parhaiten tekemällä. Ei auta vaikka olisi millaiset strategiakaavat rustattuna ja swot- analyysit plakkarissa.
Esimerkiksi tätä kirjoittamista enkä kuvaamista opi muuta kun kirjoittamalla ja kuvaamalla. Ja minähän kirjoitan ja kuvaan.

 

 

Itse oivalsin tuossa yhden self- help oppaan sivuilta erään seikan:
Minä ansaitsen parasta ja totisesti parasta itselleni tavoittelen! 
Minähän olen kertakaikkisen mahtava tyyppi! Todellakin tartun tilaisuuteen ja katson kaikki kortit.

Pätee muuten myös suhun! Ansaitset PARASTA <3 
Ryhdy toimeen! Keskitä energiasi suunnittelun sijaan konkreettiseen tekemiseen.
Lähde kehittämään itseäsi. 
Tavoitteena on kehittyä parhaaksi versioksi itsestäsi!
Ansaitset sen. 


Jos kaipaat kannustusta unelmillesi,
niin täältä jos jostain löytyy tyyppi joka tukee just sua ;) 

Ihanaa päivää :) 

Kommentit (6)

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, säästäminen/sijoittaminen, juoksu ja lisäksi yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2016
Lokakuu