Suorittamisen määritelmä on hankala. Suorittaa voi niin kovin monella eri tavalla. Nyt puhun kuitenkin siitä suorittamisesta mikä pistää meidät jatkuvasti pinnistelemään enemmän ja enemmän. Keskinkertaiseen on vaikea olla tyytyväinen. 
Kyse on siitä miltä asiat näyttävät, ei miltä tuntuvat. (yle.fi)

Vuosikymmen vaihtui ja mikäs sen parempaa, kun aloittaa uusi, parempi elämä. Vedetään oikein kunnon tehospurtti, jotta kaikki hyggeily ja joulupöhöt lähtevät ja sen jälkeen sitten alkaakin kesäkunnon metsästys. Ostetaan valmennus missä atleettinen vartalo luvataan kolmssa kuukaudessa. Kaikki höttö äkkiä pois. 

Kannustan ehdottomasti terveellisiin elämäntapoihin eikä liikunnan hyödyistä voi kiistellä. Toivon kuitenkin, että näin uuden elämän äärellä muistaisit kohtuuden. Näissä tehospurttivalmennuksissa nimittäin piilee eräs vaara meille kokemattomille ja suorittamiseen taipuvaisille. Vaara on yksinkertaisuudessaan se, että treenien intensiteetit vedetään liian koviksi, eikä palautumiselle jää aikaa. Suorittaminen jää päälle ja se johtaa vääjäämättä todella huonoon lopputulokseen. 
Mistäkö tiedän tämän? Noh… 


Aiheesta saisin kirjotettua postauksen jos toisenkin (ja toki voin niin tehdä jos haluat?) mutta lyhykäisyydessään homma meni omalla kohdallani näin: 

Aloitin aktiivisen lenkkeilyn ollessani noin 13-14-vuotias. Ensin kävelin lyhyitä matkoja. Pikkuhiljaa pidensi matkaa ja lisäsin nopeutta. Ehkä noin 6 kk aktiivisen kävelylenkkeilyn jälkeen aloitin hölkkäämisen. Rauhallisesti ja pikkuhiljaa peruskuntoni koheni. Rullaluistelein, pyöräilin ja hölkkäilin. Jaksoin pitkiäkin matkoja ja nautin tekemisestä. 
Jossain 18-ikävuoden hujakoilla pyöräily vaihtui autoiluun, rullaluistelu baareihin ja hölkkä tanssilattioihin. Urheilu jäi oikeastaan kokonaan.

23-vuotiaana tapasin Hervannanlahjan (puolisoni). Hervannanlahja osottautui piin kovaksi urheilijaksi ja pitihän häneen jonkinlainen vaikutus yrittää tehdä. Olinhan minäkin sporttaillut.
Siitä alkoi uusi juoksijan urani, jonka mentaliteetti oli: Juokse täysiä paikasta A paikkaan B. Eipä käynyt tällä pikku egoistilla mielessä, että kuntoa tulee vähän niinkun hoitaa ja ylläpitää. Ei voi olettaa, että viisi vuotta sitten rakennettu peruskunto säilyy sellaisenaan hamaan tappiin saakka tekemättä mitään.Ei kannata naps vain voin ruveta juoksemaan, koska se nyt vaan näyttää coolilta ja sporttiselta. 


Tästä uudesta juoksu strategiasta juosta täysiä paikasta A paikkaan B seurasi se, että kävin juoksemassa vuosikaudet siten, että sykkeet huiteli jossain 175-195 paikkeilla. Kuvittelin ihan oikeasti olevani hyvässäkin kunnossa, kun jaksoin juosta kymmenen kilometrin lenkin tuntiin. Nautin kun hikivirtasi ja sykemittarin mukaan kaloreita paloi.

Sanomattakin selvää, ettei moinen tahti muovannut kehoani siihen atleettiseen suuntaan mihin pyrin. Ostin useita eri valmennuksia vuosien varrella saavuttaakseni tavoitteen. Valmennuksissa oli eri tasoja, mistä pystyi valitsemaan mihin ryhmään kuulut, valitsin aina rankimman. Uskoin todella omaavani  timanttisen peruskunnon. 
Mitkään hälytyskello evät soineet, eikä kukaan tuolloin näissä valmennuksessa puhunut palautumisen tärkeydestä ja sykkeiden seurannan merkityksestä. Painettiin vain menemään.Kolme kuukautta, sen nyt seisoo, vaikka päällään.

Ylikuntohan moisesta napsahti. Ylikunnosta voi lukea lisää vaikkapa täältä, mutta huomioitavaa on, että ylikunto ei todellakaan ole vain huippu kuntoilijoiden vaiva, vaan ihan meillä tavallisilla pulliaisilla on suuri vaara kompastua siihen, koska emme osaa lukea kehomme viestejä ja meitä kehotetaan aina vain painamaan lujempaa.

 

Uskon tämän päivän kuntoilijoiden olevan fiksuimpia liikkujia, mitä minä olin nuorempana, ja onneksi tietotaito on kokoajan lisääntynyt. Postauksella haluan kuitenkin muistutella, että kesäkunnon metstäminen kolmen kuukauden tehosuorittamisella ei ole  tie onneen. Lisäksi tehospurttailu saattaa ruokkia suorittamiseen taipuvaisten toimintamalleja hyvinkin haitalliseen suuntaan. 
Eli tässäkin asiassa,

Älä tee sitä mikä näyttää hyvältä, vaan sitä mikä tuntuu hyvältä. 

 

Ihanaa alkanutta vuotta sulle 2.0 <3

Seuraa minua Instagramissa

 

 

Lähteet:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/31/suorittaja-ei-ole-ikina-tyytyva...
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/02/19/ylikunto-vaanii-tavallistakin-l...

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen tamperelaistunut eteläpohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja yhden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani aina alanvaihdostani mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, säästäminen/sijoittaminen ja kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

Instagram
Bloglovin`

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2016
Lokakuu

Instagram