Ei ole mikään uusi juttu, että ostetaan huono kuntoinen kämppä, remontoidaan ja myydään eteenpäin. 
Niin mekin teimme muutama vuosi sitten.
Mutta kannattiko? 

 

Ostin oman asunnon hyvin pian sen jälkeen kun oli aloittanut opinnot amk:ssa. Tiesin asuvani Tampereella vähintään tuon 3.5 vuotta, joten miksi maksaa vuokraa saman verran, kun voisin lyhentää lainaa. Lainankin sain neuvoteltua suht helposti. Olihan kouluttautumassa alalle missä töitä riitti. 

Tein hoitoalan keikkatöitä koko opiskelun ajan, joten maksut hoitui mukavasti 
ja tokihan kelakin myönsi opintotuen vaikka oma-asunto olikin. 
Tavattuani nykyisen miekkoseni asuimme asunnossani yhdessä parisen vuotta, kunnes tuli tilanne, että muutimme toiselle paikkakunnalle hetkellisesti
miekkoseni koulutusasioiden vuoksi. Päätin tuolloin, että pistän asunnon vuokralle koska tiesimme myös sen, että tulemme palaamaan Tampereelle. 

 

En tiedä mistä se on minulle tullut, mutta olen todella nuoresta saakka ollut kiinnostunut asuntosijoittamisesta. Ehkä se on perujaan siitä, kun itse osti oman niin nuorena ja näki, ettei se todellakaan ole sen ihmeellisempi juttu. 
Harrastelenkin asuntoilmoituksia selailua aina silloin tällöin ja katselen tarjontaa. 
Kerran silmiini osui rivitalokaksio joka oli kahdessa kerroksessa. 
Kaksio oli kyllä pahasti ehtoon puolella, mutta haistoin potentiaalin. 
Hihkasin asiasta miehelleni, joka sai pienen keskustelun jälkeen kopin ajatuksestani. 
Asunto sijaitsi Tampereella, oli kohtuu hintainen ja remontoimalla todella potentiaalinen. 


Jälkikäteen kun asiaa ajattelee olimme kertakaikkisen hulluja! Todellakin, hulluja! 
Sen verran tsekattiin että kosteusmittaukset, isännöitsijäntodistuksen yms on kunnossa. Muutaman laskelmat ja ei muuta kun nimet alle ja remontoimaan.Hups heijaa vain. 

Asuimme siis toisella paikkakunnalla edelleen, mutta joka viikonloppu huristelimme parinsadan kilometrin päähän remppaamaan kohdetta. Se kevät oli kyllä syvältä!  
Remontin piti olla muutamassa viikossa ohi, mutta eihän se ikinä niin mene. Aikataulut paukkui abouttiarallaa 2.5 kuukaudella.
Se ei sinäsä kyllä haitannut, koska silloiset työt ja koulut piti meitä toisella paikkakunnalla. 

Kaiken sen kiukun, ähinän ja puhinan jälkeen remontti oli vihdoin valmis ja samaan aikaan koitti muutto takaisin Tampereelle. 

Muutosta meni noin puolitoista vuotta kun kipuilu työni ja alan kanssa alkoi. 
Samaan aikaan vuokralaiset, jotka olivat ensiasunnossani olleet ilmoittivat ostaneensa oman asunnon ja irtisanoivat sopimuksen. 

Silloin kun remontoimme ja venytimme itsemme jaksamisen äärirajoille, tuli mietittyä monta kertaa mikä helvetin tarkoitus tälläkin aivopierulla oli. 
Nyt selvisi. Kun päätös rupesi töistä pois jäämisestä syntymään sovimme myyvämme nyt sijoitusmielessä ostamamme kodin ja muuttavamme sinne mistä alun perin lähdimme. 

Kannattiko siis remppa? 
Kyllä. Se mahdollisti tällä kertaa aikaa itsetutkiskelulle ja suunnan vaihdolle. 

Se oli sen asunnon tarkoitus <3


Mutta miten talous saadaan järjestykseen vähän vähemmän radikaaleilla tempuilla, palataan asiaan myöhemmin. 
Mukavaa viikonloppua

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, säästäminen/sijoittaminen, juoksu ja lisäksi yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2016
Lokakuu