Ensimmäinen kortin aihe: Onko jotain mistä minun täytyy  luopua että pääsen eteenpäin… 
Kyllähän niitä taitaa olla. Ensimmäiseksi tuli mieleen epävarmuus mistä olen jo aiemmin kirjoittanut. 

Epävarmuus joka esiintyy ajatuksena mitä muut ajattelee. Niin turhauttavaa. Vaikka sitä kuinka itselle hokee ettei sillä ole väliä mitä muut ajattelee, niin tasasin väliajoin sitä sortuu uudelleen ja yhä uudelleen miettimään muiden aatoksia. 
Luovutaan siis ensimmäiseksi tästä piirteestä. 
Hei hei, oli kiva tuntea, mutta et ole minua varten, adios! 

Liittyen edelliseen tulee minun hyväksyä itseni tällaisena kun olen.
Tällä tarkoitan, että minun tulee hyväksyä ne luonteenpiirteet ja temperamentit mitä minulla on.
Olen tulisieluinen leijona ja sanoa pamautan asioita melko suoraa ihmisille koska en näe vain mitään järkeä kierrellä tai kaarrella asioita - koskee niin hyvää kuin negatiivistakin palautetta. Toivon myös että minulle kerrotaan ihan suoraa ja napakasti palaute asiasta kun asiasta. (Huom. loukkaaminen on eri asia kun palautteen anto). 
Lisäksi olen huomannut sen, että mitä vanhemmaksi tulen sitä korkeammaksi on kasvanut oikeudentajuni. Saan kierrokset punaisen puolelle melko hätäseen, jos koen epäoikeudenmukaisuutta tai epärehellisyyttä. 
Esimerkki: isännöitsijämme tuossa pari päivää sitten ilmoitti ettei ole lainvastaista olla kertomatta osakkaille koituvia kustannuksia etukäteen, taloyhtiön hakiessa tupakointikieltoa parvekkeille! Siis mitä!
Kyllä minä kuulkaa mieleni pahoitin! On siinä meillä rehellinen ja suoraselkäinen isännöitsijä, kyse kun ei ole satasista, vaan tuhansista! Ei ehkä lainvastaista, mutta olisiko sitten hyvien tapojen mukaista?  
Sanoin asiasta hyvin tiukkasanaisesti isännöitsijälle ja kinahan siitä syntyi. Sillä seurauksella että poden nyt huonoa omatuntoa siitä, että otin kierrokset niin nopeasti ja moralisoin tämän reppanan työskentely tapaa…Miksi!!!
Koen edelleen olevani oikeassa tässä asiassa. Eihän noin kuulu toimia. Eikö isännöitsijän tulisi olla osakkaiden puolella, ja miksi minä täällä kipuilen ja soimaan itseäni. Tiedättekö mitä tarkoitan? 
Olen temperementinen mutta se on ihan ok. On ok kieltäytyä olemasta yli käveltävä ihminen ja on ok puolustaa omia ja toisten oikeuksia. Pääse jo yli! 

Minun pitää myös luopua kiukusta ja antaa asioiden olla. Vaikka kuinka paasaan ja haluan asioiden menevän (eettisesti) oikein, on minun hyväksyttävä etten voi toisen ihmisen käytöstä muuttaa enkä moraalimummona elämääni viettää. Minun tulee hyväksyä se että ihmiset kokee ja näkee asioita eri tavoin ja kokevat oman toimintansa oikeana vaikkei näin minun mielestä olisikaan. Mikäli katson oikeudekseni puuttua jokaiseen epäkohtaan saan olla tukkanuottasilla jatkuvasti. Minun tulee vain luottaa ja uskoa siihen että tiedän sydämessäni tekeväni oikein.

Minun pitää luopua ajatuksesta, että olen hankala ihminen. Olen voimakas ja suora, melko äkkipikainen. Minun tulee hyväksyä se että kaikki ei minusta pidä ja se on ihan fine. Kaikki ei ole kaikkia varten. 


Puuuh…Summa summaren: keskity omaan tekemiseen ja ole se kuka olet, kaikkine hyvine ja huoneine piirteinesi.  Kaikkia ei voi miellyttää ja se on ok! Luovu jo siitä kivirepusta jota kannat, selkäsi on jo riittävän vahva eikä katkea jos joku ei tykkää!  Sinä päätät itse millainen sinä olet ja toiset päättää millaisia he ovat. 

Puss och kram

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, kosmetiikka ja  juoksu. 
Yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Blogiarkisto

2016
Lokakuu