Niin kuin tässä postauksessa kerroin vaihdoin parisen vuotta sitten hoitotyön kaupanalaan. 
Päätös oli tuolloin pelottava ja vaati totisesti töitä että uskalsin irrottaa tutusta ja turvallisesta.

Noh, mitkä oli niitä suurimpia tekijöitä mitkä sai minut luopumaan hoitotyöstä.

 

Ensinnäkin vuorotyö. 
Kroppani ei yksinkertasesti kestänyt sitä. Aamu-ilta-aamu-aamu-ilta-yö-yö rumba. 
Tarvitsen unta ja säännöllisyyttä jotta kehoni voi hyvin. En myöskään pitänyt siitä etten voinut sopia juuri mitään menoja kuin kolmen viikon sykleissä, koska ei tiennyt oletko töissä vai et. Juhlapyhistä puhumattakaan. 
Totta kai silloin tällöin moinen rytmi on ok, mutta vuosikymmenet, ei minua varten.  

 

Toisekseen työssä häiritsi heikot etenemismahdollisuudet. Hoitoalalla on hyvin vaikea edetä työssään. Sitä voi toki erikoistua ja sillä tavoin luoda uraa, mutta  muuten eteneminen on todella vaikeaa, tai siis mahdotonta. 

 

Palkkaus vs vastuu. 
Tämä iänikuinen taistelu palkasta. Mutta on meinaa vissi ero suorittaa esimerkiksi verensiirto potilaalle ja tyriä se kun tehdä huolimattomuus virhe  suunnitellessa vaikka sisustussuunnitelmaa tai myydä valmistusvirheellinen arvokello.  Totta kai kaikissa töissä ja ammateissa on omat vastuunsa enkä halua vähätellä muita aloja, mutta ei vaan mene meikäläisen jakeluun hoitoalan palkkausmalli joka laahaa valovuoden päässä verrattuna muihin skandinavian maihin. 

 

Epäkiitollisuus. Vaikka tekisit sata vuoroa putkeen ja jättäisit kaikki tauot pitämättä ja tekisit kaikkesi, aina tulee joku joka rutisee paskasta palvelusta ja arvauskeskuksen toiminnasta ”täällä kun mitään mistään ei tiedetä”. Toki kahden päivän kuumeilu saattaa olla alkava keuhkokuume ja kolme päivää kestänyt kurkkukipu oireilee syövästä, mutta valitettavasti resurssit ovat rajalliset eikä jokaisesta nitkahduksesta voi lähettää mangettikuviin ja kaiken kattavaan laboratori tutkimukseen periaatteella just in case. Eikä se ole muuten sen hoitajan tai lääkärin vika.  
Ymmärrätte kärjistykseni ;) 


Tuossa ehkä niitä suurimpia syitä miksi valintaani päädyin. Totta kai työnkuva hoitoalalla riippuu paljon siitä millä puolella olet töissä ja esimerkiksi työni lastenpsykiatrian parissa (mihin aikanaan erikoistuin) oli täysin erilaista mitä grande finale terveysasemalla. 
Tottahan toki kaikilla aloilla on omat huonot puolensa, mutta mikäli huonot puolet ovat hallitsevampia mitä hyvät, niin asioille kannattaa ja pitää tehdä jotain ☺ 

Palaan tähän aiheeseen vielä myöhemmin. Nyt, ihanaa viikonloppua <3  

Kommentit (10)

Sairaanhoitaja yöstä

Hei

Kiitos palautteestasi. Sitä täällä hoitoalallakin tarvitaan. Mille alalle päädyit? Oletko nyt palkkaukseen ja työehtoihin tyytyväinen?

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Hei ja kiitos kommentista. Olen vielä täyspäiväisenä opiskelijana kauppakorkeassa, eikä minulla ole kokemusta koulutusta vastaavasta työstä. Omat kommervenkkinsa on varmasti jokaisella alalla mutta olen tyytyväinen valintaani :)

Vierailija

kiva lukea ja asiaa mutta jatkuvat yhdys sana virheet käyvät silmään. labaratoriokoe, tuki- ja liikuntaelinsairaudet...

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Ei ole yhdyssanat niitä meikäläisen vahvuuksia :D yritän harjaantua :) Mukava kuitenkin että asiasisältö oli muuten mieluisaa

Vierailija

Go Girl 💪🏽
Perässä tullaan 🙌🏾 Sait puettua hyvin omat ajatukseni kyseisestä alasta ja vielä kauniisti 🙏🏽

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Moi! Ihan ehdottomasti kannattaa lähteä kokeilemaan jotain muuta jos asia yhtään mietityttää, takasin kyllä aina pääsee jos niikseen on! Go Girl! :) 

siipirikko

Asia tuli selväksi ,eikä tässä luultavasti äidinkielen opista ole kysymys? Hoitoala on vaativaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Joillekin se sopii kaikinpuolin niin, että jatkavat vielä eläkkeelläkin. Itsellä kävi niin, että vuorotyö yli 60v.vei voimat niin, että yövuoron jälkeen olin niin loppu että en pystynyt nukkumaan pahanolon vuoksi ja se oli kokonaisvaltaista pahaaoloa, sydän hakkasi, paleli luita ja ytimiä myöten ja unta ei tullut. Sitten nivelet alaselässä pettivät ja oli pakko muuttaa "arvomaailmaa" rahan suhteen. Eläke olisi noussut mukavasti jos olisin jaksanut vielä pari vuotta. Nyt olen onnellisesti eläkkeellä ja alaselän nivelet tuottavat kipua enemmän ja vähemmän päivästä riippuen.

Heli

Ainoa asia joka pistää silmään on työajat ; mikäli menet kauppaan töihin, ne työajat on edelleen ihan hanurista. Sitä, tätä ja tota, silloin, tällöin ja tolloin, pyhät ja arjet. Eri asia toki esimiespuolella tms, mihin koulutuksesi viittaa. Mutta rivimyyjän homma ei herkkua ole, itse olen siitä juuri pois räpistelemässä ja toiselle - toivottavasti päivätyötä tarjoavalle - alalle opiskelemassa.

Tsemppiä sinulle!

Vierailija

Olet kyllä rohkea ja upea kun uskalsit tehdä alanvaihdon! Itsekin olen vaihtamassa Kauppakorkeaan. Kuinka paljon opintojen vaativuustaso on mielestäsi korkeampi kauppiksessa kuin sh-opinnoissa?

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Kiitos paljon<3 ja kauppiksessa sitten nähdään! :) 

Hmm...Tietenkin vähän riippuu kurssista. Opiskelu on aika eri tyylistä, sh-opinnot olivat enemmän käytännön läheisiä kun taas kauppiksessa teoriapainotteisia. Tenttialueet ovat laajoja ja niiden haltuunottoon pitää varata aikaa. Kaikki on kyllä opittavissa ja opeteltavissa, mutta töitä pitää kyllä tehdä. Oletko siis myös sh joka aikoo vaihtaa alaa?  

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, säästäminen/sijoittaminen, juoksu ja lisäksi yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2016
Lokakuu