Viime maaliskuussa intoa puhkuen ja 100 prosenttisen varmana onnistumisestani otin yhteyttä erääseen PT:hen todeten:
Nyt kuule lähtee. 
Nyt laitetaan tämä mimmi tikkiin, rasva tirisemään, absit esiin, kontti kuntoon,  
ja mitä näitä nyt oli. 

Jollain tasolla olen urheilua harrastanut aina ja erityisesti juoksu ja lenkkeily on ollut mieleeni. Eli ihan pohjamudista ei tarvinnut lähteä…mudista kuitenkin.
Silti ajattelin homman olevan taputeltu tuosta noin vaan. 

Muutama viikko, ehkä kuukausi meni moitteettomasti. Mutta sitten…
Jälleen se lävähti vasten kasvoja.
Asia mitä en vain pysty vastustamaan
Tekijä mikä koituu kaikkien laihisyrityksieni kohtaloksi,
joka ikinen kerta
 
nimittäin
Lidlin lakritsasuklaa! 

 

 

Tuo turmiollinen pieni pala taivasta osuu ja uppoaa syvälle sieluuni (ja takalistooni)!
Enkä vain kertakaikkiaan pysty vastustamaan sitä. 

Ongelma ei ole siinä, ettenkö pääsisi tämän paholaisen kehittämän tajunnan räjäyttäjän ohitse kaupassa,
ehei.
On nimittäin olemassa kauppareissuja, kun en ole edes muistanut tämän petollisen ystäväni olemassa oloa.
Mutta se mikä tekee asiasta hankalan, on kuulkaas
armas ukkoni. 

Ukkoni on juuri sellainen atleettinen adonis, joka syö kuin hevonen ja ainoa missä suuret ruokamäärät näkyy on pankkitili ja kasvanut hauis. Löllöstä ei tietoakaan.
Ukkelilla on myös eräs hyvin harhaan johtava tapa ostaa namulaisia ja suklaata (jep, nimenomaan tätä lakritsasuklaata)
ja jakaa ne eri päiville. 
Kyllä, hän on juuri sitä tyyppiä joka ottaa palan- tai kaksi levystä ja laittaa suklaan sen jälkeen kaappiin odottamaan seuraava herkuttelua….????
What the fuc*k sanon minä. 

Ei tarvitse olla ennustaja arvatakseen mihin tämä Rouva kilot veks- projekti tyssäsi...

Ukkoni huonosti piilottamaan karkkijemmaan, jonka kävin tuhoamassa sillä välin kun hän oli poikien illassa, tietty. 
Eihän yksi sortuminen mitään kuureja kaada, mutta sitten tuli toinen onnettomuus. Kolmannella jo vähän hävetti ja neljäs kerta tapahtui kesällä jolloin on ihan turha edes aloittaa enää mitään ;)  

Semmoista se on, naisen elämä. 

 

 

Vaikka rouvakilot eivät karisseet ihan suunnitelmien mukaan niin toivoa vielä on. 
Keskitytään kuitenkin ennen sitä vielä harrastuksista parhaimpaan,  nimittäin hyggeilyyn! 
Se sallii niin vilttiin kääriytymisen kun lakritsasuklaan syönnin, eikä ukkelinkaan jemmapiilot ole koetuksella ;)  

Ihanaa hyggeviikkoa sinne

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, säästäminen/sijoittaminen, juoksu ja lisäksi yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2016
Lokakuu