Yritän jälleen hurahtaa kuntosaleiluun…Jälleen!

Naama yrmyssä astellessani jälleen viime viikonloppuna bodaamaan ymmärsin syyn miksei treenaaminen ole pysyvää. Kuntosalilla käymiseni on ollut  puhtaasti ulkonäkö keskeistä. Olen treenanut sen takia että kiinteytyisin ja näyttäysin paremmalta…Ei kai siinäkään motiivissa mitään vikaa ole mutta kantaako se pitkälle, ei minua ainakaan.

Juoksemisesta saan kunnon kiksit ja hyvänolon tunteen. Pääsen omien ajatuksien pariin, saan sykkeen ylös ja hien virtaamaan. Olo lenkin jälkeen on eufoorinen ja energinen. Samaa fiilistä ei tule raudan nostosta.

No miksi sinne salille täytyy mennä jos se ei tunnu omalta jutulta. Siinäpä se, ei kai sitä tarvisikkaan, mutta koen itsestä huolehtimisen jonkinlaiseksi kansalaisvelvollisuudekseni ja
tiedostan voimaharjoittelun olevan erinomainen ennaltaehkäisijä kaikenlaisille tuki-ja liikuntaelin sairauksille  

 

Siinäpä se. Tuossahan on motiivia jo kerrakseen!
Ehkä tämä voisikin olla tämän vuoden treenin punainenlanka, urheilen ja syön hyvin jotta voin hyvin, en siksi että on pakko.

Pätee muuten ihan kaikkeen.

Asioita tulee tehdä koska voi ja koska se edistää sinua itseäsi,
ei siksi että paine tulee jostain muualta.

Otetaan tämä heti käyttöön!

Mahtavaa keskiviikkoa sinne :)

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, kosmetiikka ja  juoksu. 
Yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Blogiarkisto

2016
Lokakuu