Kun minä mielinipahoitin!

Tuossa muutama päivä sitten otsikoitiin Nanna Karalahden raskaudesta.
Uutisen tehneeseen juorulehteen oli kuulemma sadellut useammalta eri taholta vinkkejä Nannan pyöristyneestä vatsasta.

Luin jutun ja pöyristyin.

 

Mitä hittoa! Nannaa oli haastateltu juttuun keskiviikkona (uutinen ilmestyi torstaina) ja hän oli kieltänyt haastattelussa raskauden. Nanna kertoi haluavansa katkaista huhuilta siivet ja kertoi ettei hän ole raskaana. 1- vuotias poika on edelleen heidän ainoa vauvansa ja se riittää toistaseksi.
Silti uutinen otsikoitiin kuin hän olisi raskaana!  

 

Oli tai ei, niin joku roti pitäisi sillä olla, mitä lehtiin julkaistaan ja mitä ei.

Kukaan nainen ei halua että häneltä kysytään onko hän raskaana. Sehän on selvä viittaus siihen että vatsaan on tullut pyöreyttä kysyjän mielestä! Suklaa ja pari dontisia on maistunut tai sitten on raskaana. Kuka tuollaista haluaa kuulla saatika lukea iltapäivälehtien otsikoista.

 

Ja jos miettii Nanna Karalahtea niin hänhän on häikäisevän ihminen. Kertakaikkisen kaunis. En hänestä sen enempiä tiedä saatika tunne, mutta todella hyvä sydämiseltä ihmiseltä vaikuttaa, ja vaikkei sitä olisikaan niin ei tuollaista uutisointia kyllä kukaan ansaitse.

Sitä paitsi, vaikka hän olisikin raskaana niin siihenkin on varmasti jokin syy, miksei hän halua asiaa esille tuoda. Tämä on niin henkilökohtainen asia, että kyllä siinä pitäisi sen verran itsekunnioitusta ja häveliäisyyttä löytyä jutun kirjottajalta, ettei tällaista lähde julkaisemaan. Erityisesti jos toinen nimenomaan kieltää asian!  

Kyllä minä kuulkaa mielenipahotin.

Sitä paitsi joka tuutista kailotetaan ihmisten ulkonäköpaineista ja siitä miten julmaa ja kovaa somemaailma on. Lehdissä kirjoitetaan miten ulkonäköpaineet vaikuttaa ihmisten mieliin ja riittämättömyyden tunteeseen.
Samaan aikaan kuitenkin tehdään tälläisiä juttuja ja klikkiotsikoita.
”Onnea Nanna raskaudesta!  Juu kiitos, en ole raskaana, se oli se pari valvottua viikkoa lapsen sairastelun takia…” (kuvitteellinen!)

Ymmärrän sen että tarkoitus on tuottaa ihmisiä kiinnostavia juttua, ja mikäs sen parempaa kun ruokkia meidän kaikkien uteliaisuutta tällaisia asioita kohtaan, kun rakentamalla kunnon kilikkiotsikko. Mutta tässä mentiin kyllä mielestäni reippaasti rajan yli.

Aika ala-arvoista sanon minä. Ja kyllä,
kukkahattu istuu tanakasti päässä ja kädetkin on puuskassa.

Puuuh, olen puhunut.

Mutta mtä te olette mieltä?  Missä menee rajat klikkien metsästyksessä!

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, säästäminen/sijoittaminen, juoksu ja lisäksi yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2016
Lokakuu