Turhanpäivänen ruikuttaminen on rasittavaa.

Tiedättekö, sellainen että istutaan sohvan nurkassa ja valitetaan kun asiat ovat persposkella.
Mikään ei ole hyvin ja mistään ei tykätä. Vika on tavallisesti kaikissa muissa paitsi itsessä.

Viimeksi viime viikonloppuna itse käytin aikani tähän kyseiseen toimintaan.
Ruikutin ja tihrustin itkua kuinka jäätävä vääryys on minua kohdannut, kun pitää tehdä sitä, tätä ja tota,  eikä mistään tule mitään. Tehtävänannot on ihan perseestä, epäreiluja ja muutenkin kertakaikkisen paskoja.

 

 

Jep, koko viikonloppu näissä merkeissä, sen sijaan että olisin ollut hiljaa ja yksinkertaisesti tehnyt asialle jotain.
Maanantaina nimittäin otin härkää sarvista ja klik, valmis tehtävä lähti eilen tiistaina tarkastukseen. 
Hohhoijaa sanon minä.

 

Pätee muuten melko moneen muuhunkin asiaan.
Meillä on tapana ruikuttaa ja haluta muutosta, mutta sitten kun jotain pitäisi ihan oikeasti tehdä, ja astua sinne mukavuusalueelle isketään jarrut pohjaan.
Aina löytyy selitys ja syy sille miksei jotain epämiellyttävää asiaa haluta tehdä tai miksi sen tekeminen on jollekkin muulle helpompaa kun itselle ja miten epäreilua se on.

 

 

Huomasin että yhteishaut alkaa seuraavalla viikolla.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt melko moni meistä tallaajista on tyytymätön nykyiseen työhönsä.
Kauanko ajattelit ruikuttaa ennen kun teet asialle jotain? (Mikä sana, ruikuttaa ;D

 

Fakta kun on se että harva meistä lotossa voittaa tai muuten kerää harrastelemalla omaisuuden, millä pystyy
elelemään töitä tekemättä. 
Vietämme niin suuren ajan elämästämme töissä, että melkoinen rikos on viettää se aika siten, että tekee jotain mitä vihaa.

 

Itse laskeskelin että tulen olemaan abouttiarallaa 40 vuotta vielä työelämässä ennen kun eläkeikä koittaa, jos koittaa.
40 vuotta jotain mitä vihaa! Juu ei kiitos. Olen nautiskelija, en ajatellut tuhlata kallisarvoista aikaani johonkin josta en pidä.
Vinkki vitosena annakin mikäli koet tyytymättömyyttä työhösi tai jos se herättää enemmän negatiivisia tunteita mitä positiivisia, että tee tilanteelle jotain!
Se ei tarkoita sitä että irtisanot itsesi ja heittäydyt ketarat ojossa joogasalin lattialle niin kuin allekirjoittanut toimi,
vaan vähemmän radikaali temppukin riittää.

 

Tsekkaa ne mahdollisuudet mitä kotimaamme tarjoaa.
On lottovoitto saada opiskella korkeakoulututkinto ilmaiseksi. Mahdollinen opintolaina on pientä verrattuna niihin
100-tontun opintomaksuihin, mitä esim briteissä joutuu tutkinnoista kustantamaan.

Pohdi  ja tuumaile, kyseessä on sinun elämäsi! Pienetkin askeleet vie eteenpäin

 

Puss och kram. 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, säästäminen/sijoittaminen, juoksu ja lisäksi yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2016
Lokakuu