Kirjoitukset avainsanalla #hyvinvointi #tärkeitä #ajatuksia

Olen höpsöttelijä.
Välillä höpsöttelen ehkä rasittavuuteen asti,
mutta se on minun tapani näyttää ihmisyyteni. Sen, että olen inhimillinen olento kaikkine vajavaisuuksieni kanssa. 
Höpsöttelen nytkin käyttämällä sanaa höpsöttely

Näin ei todellakaan aina ole ollut.
Nuorempana olin todella epävarma. Kai se kuuluu jossain määrin asiaan.
Itsestä tosin tuntui, että oma epävarmuus oli suurempaa kuin monilla muilla.
Minulle sopimaton työ muutama vuosi sitten ei ainakaan edesauttanut asiaa. Oikeastaan vasta kun uskalsin hypätä oravanpyörästä ja antaa aikaa itselleni, tilanne parani. Sain itsevarmuutta ja rohkeutta.

Höpösöttely on myös viestimistä siitä, ettei ainakaan minun seurassani asioita tule ottaa liian vakavasi. Epäonnistua saa ja pitää, sitenhän sitä oppii ja kehittyy.

 

 

Itse viihdyn parhaiten sellaisten ihmisten seurassa, jotka uskaltaa näyttää vajavaisuutensa - ihmisyytensä. Uskaltaa nauraa epäonnistumisille ja sille, ettei tässä olla täydellisiä -
jahka siis vitu*us on helpottanut. 
Uskalletaan myöntää, että melko alussa ollaan, mutta halutaan ja kasvaa ja kehittyä huumoria unohtamatta.

 

Työelämässä ja etenkin yliopistolla tämä piirteeni jotenkin korostuu. Akateeminen maailma tuntuu paikkapaikoin olevan melko vakava ”Tämä on totista. Me teemme tiedettä, me kyseenalaistamme ja me tutkimme.
Jeb, mutta silti...
Päätin heti opiskeluiden alussa pitää persoonastani kiinni. En lähde keulimaan enkä varsinkaan lähde peittelemään hassuja puoliani - Ihmisyyttäni. Tästä pidetään nyt kynsin ja hampain kiinni.

 

Meillä on isäni kanssa tapana soitelle toisillemme oikeiden asioiden- puheluita.
Silloin puhutaan oikeista asioista. Nämä oikeat asiat käsittää melko diippejä asioita elämän arvoista ja siitä,
mikä on oikein ja mikä väärin. 
Nämä keskustelut ovat oikeaa sielun ruokaa. Ne antavat perspektiiviä asioille, sille mikä on oikeasti tärkeää. 

 

Se että höpsöttelen ja vitsailen ei siis tarkoita sitä, ettenkö osaisi suhtautuisi asioihin myös vakavasti. En vai tunne oloani mukavaksi enkä etenkään näe sitä tarpeelliseksi, jos esimerkiksi kahden tunnin lukupiirissä pysytään jatkuvasti asialinjalla egojen hallitessa keskustelua. En varmaankaan ole ainoa joka kokee näin.

Sitäpaitsi yliopistomme suosituimpia proffia on juuri ne jotka vitsailee luennoilla ja kertoo esimerkkejä inhimillisistä kömmähdyksistä, jotka loppujen lopuksi päättyivät hyvin. 

Sitähän koko elämä on! Inhimillisiä kömmähdystä josta noustaan ylös ja jatketaan matkaa.

 

Uskalletaan siis  nauraa!

 

Ps. Tajusinpas juuri, että vanha kollegani, sekä nykyinen blogikollegani ja kirjailia Heidi, on julkaissut saman nimisen kirjan kun  tuo loppulausahdukseni: Uskalla nauraa.En ole kirjaa vielä lukenut, mutta se menee kyllä ehdottomasti hankintalistani kärkeen <3 Kirjan aihekin lienee melkoisen puhutteleva. 
Pps. Heidi, olisi kiva tavata taas joskus ;) 

 

Kommentit (2)

Vierailija

Ihana kirjoitus. En ole koskaan ennen edes lukenut blogiasi. Nyt päädyin tänne jostakin ja varsinkin tämä kirjotus kolahti :)
Olen itsekin aika höpsöttelijä. Joskus tuntuu, että jo liikaa. Jopa hullu ... tällä tarkoitan ylenpalttista höpsöttelyä. Välillä pitää laittaa kuitenkin itsensä ruotuun ja olla aikuinen varsinkin koiran ja kakkosluokkalaisen tytön kanssa.
Päädyin kirjoituksesi perusteella siihen, että me tällaiset ihmiset ollaan elämänmakuisia ihmisiä :) Eiks ookin TOTTA :)
terkuin Sanna

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Moi Sanna ja kiitos ihanasta kommentista :) 

Todellakin totta! Juurikin niitä elämänmakuisia, ja aitoja! 

Mä luulen että kaikissa meissä asuu se höpsöttelija, kaikki ei vaan uskalla näyttää sitä ulospäin. 

Höpsöttele koiralle ja kakkosluokkalaiselle, siten meitä tulee taas lisää ;) 

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, säästäminen/sijoittaminen, juoksu ja lisäksi yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Blogiarkisto

2018
2016
Lokakuu