Kirjoitukset avainsanalla koulutus

Turhanpäivänen ruikuttaminen on rasittavaa.

Tiedättekö, sellainen että istutaan sohvan nurkassa ja valitetaan kun asiat ovat persposkella.
Mikään ei ole hyvin ja mistään ei tykätä. Vika on tavallisesti kaikissa muissa paitsi itsessä.

Viimeksi viime viikonloppuna itse käytin aikani tähän kyseiseen toimintaan.
Ruikutin ja tihrustin itkua kuinka jäätävä vääryys on minua kohdannut, kun pitää tehdä sitä, tätä ja tota,  eikä mistään tule mitään. Tehtävänannot on ihan perseestä, epäreiluja ja muutenkin kertakaikkisen paskoja.

 

 

Jep, koko viikonloppu näissä merkeissä, sen sijaan että olisin ollut hiljaa ja yksinkertaisesti tehnyt asialle jotain.
Maanantaina nimittäin otin härkää sarvista ja klik, valmis tehtävä lähti eilen tiistaina tarkastukseen. 
Hohhoijaa sanon minä.

 

Pätee muuten melko moneen muuhunkin asiaan.
Meillä on tapana ruikuttaa ja haluta muutosta, mutta sitten kun jotain pitäisi ihan oikeasti tehdä, ja astua sinne mukavuusalueelle isketään jarrut pohjaan.
Aina löytyy selitys ja syy sille miksei jotain epämiellyttävää asiaa haluta tehdä tai miksi sen tekeminen on jollekkin muulle helpompaa kun itselle ja miten epäreilua se on.

 

 

Huomasin että yhteishaut alkaa seuraavalla viikolla.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt melko moni meistä tallaajista on tyytymätön nykyiseen työhönsä.
Kauanko ajattelit ruikuttaa ennen kun teet asialle jotain? (Mikä sana, ruikuttaa ;D

 

Fakta kun on se että harva meistä lotossa voittaa tai muuten kerää harrastelemalla omaisuuden, millä pystyy
elelemään töitä tekemättä. 
Vietämme niin suuren ajan elämästämme töissä, että melkoinen rikos on viettää se aika siten, että tekee jotain mitä vihaa.

 

Itse laskeskelin että tulen olemaan abouttiarallaa 40 vuotta vielä työelämässä ennen kun eläkeikä koittaa, jos koittaa.
40 vuotta jotain mitä vihaa! Juu ei kiitos. Olen nautiskelija, en ajatellut tuhlata kallisarvoista aikaani johonkin josta en pidä.
Vinkki vitosena annakin mikäli koet tyytymättömyyttä työhösi tai jos se herättää enemmän negatiivisia tunteita mitä positiivisia, että tee tilanteelle jotain!
Se ei tarkoita sitä että irtisanot itsesi ja heittäydyt ketarat ojossa joogasalin lattialle niin kuin allekirjoittanut toimi,
vaan vähemmän radikaali temppukin riittää.

 

Tsekkaa ne mahdollisuudet mitä kotimaamme tarjoaa.
On lottovoitto saada opiskella korkeakoulututkinto ilmaiseksi. Mahdollinen opintolaina on pientä verrattuna niihin
100-tontun opintomaksuihin, mitä esim briteissä joutuu tutkinnoista kustantamaan.

Pohdi  ja tuumaile, kyseessä on sinun elämäsi! Pienetkin askeleet vie eteenpäin

 

Puss och kram. 

 

Kommentit (0)

Mitä on älykkyys? Millä tavoin ihmisen älykkyyttä mitataan? Tekeekö koulutus toisesta ihmisestä älykkäämmän mitä toisesta?  

Niin kuin aiemmassa postauksessa kerroin, en koskaan ole ollut hyvä koulussa. Olin alisuoriutuja, jota kiinnosti lukiossa kaikki muu paitsi koulukirjojen lukeminen.
Älykästä toimintaa? Ei todellakaan!

Yhteiskunnassamme on tavaton kiire. Kiire suorittaa yhteiskunnan laatimat raamit. On käytävä lukio/ammattikoulu, lähdettävä heti jatko- opiskelemaan, suoritettava tutkinto mahdollisimman nopeasti, etsittävä työ ja puoliso. Saada vaikitoimi, menestyä uralla, mennä naimisiin, saada lapsi, mennä töihin, nauttia töistä, saada toinen lapsi ja ennen kaikkea, elää hetkessä. Melkoinen paradoksi sanon minä! 

Voi kuinka paljon onkaan ollut hetkiä kun olen katunut sitä etten lukiossa tehnyt töitä koulun eteen. Voi kun olisin ollutkin niin fiksu että olisin tuolloin osannut ajatella kauaskantoisemmin. Voi kunpa olisin ollut se ihaltu kympintyttö.  
Mutta niin ei asiat vain menneet… (ja toisaalta, vaihtaisinko edes tätä tietä pois? Tuskinpa) 

Siitä ei kovin pitkä aika ole, kun ajattelin ettei älykkyyteni riitä toteuttamaan unelmiani. En vain kerta kaikkiaan pärjää koulussa.   Koulu ei ole minua varten.  
Vaati melkoisesti psyykkistä- ja henkistä työtä, että sain käännettyä ajatusmaailmani ja taottua itselleni päähän, että olen ihan yhtä älykäs siinä missä muutkin ihmiset, huolimatta etten ollut se kympintyttö.
Minulla ei ehkä ole valokuvamuistia, matemaattista huippulahjakkuutta, kielipäätä ja äidinkielenkin oikeinkirjoitus takkuaa,
mutta älliä on sen verran siunaantunut, että harjoittelemalla ja asioihin paneutumalla asian kun asian voi oppia. 

Siksi minua puistattaa ajatus siitä, että koulutus tekisi ihmisestä jollain tavalla älykkään. 
Toki se sivistää, avartaa maailman katsomusta ja opettaa ajattelemaan asioita harmaan eriväreissä, ei niin mustavalkoisesti.
Mutta tekeekö se ihmisestä älykkään, tuskin. 

Mitä sitten älykkyys mielestäni on? 

Älykkyys on sitä, että muistaa kysyä leskeksi jääneeltä naapurilta, miten jakselet. Se on sitä että uskaltaa sanoa eriävän mielipiteensä ääneen ja osaa perustella sen,  osaa pitää suunsa kiinni kun sen aika on. Osaa olla ylpeä ja nöyrä samaan aikaan. 
Tiedättekö mitä tarkoitan?

Älykkyys ei ole sitä mitä luetaan kirjasta, se ei ole kirjaviisautta. Se on ennemminkin sydämenviisautta, sosiaalista älykkyyttä. 
Älykkyys on sitä että sitä osaa käyttää viisaasti. 

Älä ikinä astu siihen miinaan että kuvittelet olevasi vähemmän älykäs jos et ole lukenut tutkintoa tai jos et heti ymmärrä jotain asiaa. 
Mikään ei ole vaikeaa, sitä pitää vain harjoitella <3 

Mitä mieltä te olette tästä? 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, säästäminen/sijoittaminen, juoksu ja lisäksi yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Blogiarkisto

2018
2016
Lokakuu