Kirjoitukset avainsanalla Tukholma

Hei

 

Mistähän sitä aloittaisi. On nimittäin sattunut ja tapahtunut ja oma pää on vieläkin melko pyörällä. Kesä Ruotsissa on paketissa ja ai että, kun tuntui hyvältä lentää muutama päivä sitten sinivalkoisin siivin takasin tänne lintukotoon…
Tai no, Norwegian punavalkoisinsiivin lensin kera järkyttävin turbulenssien, mutta kuitenkin. Itku pääsi koneessa,
ja itku pääsi vähän väliä viime kuukausina muutenkin.

 

 

Työkokemus toisesta maasta oli kertakaikkisen upea. Kamala, mutta silti upea. En olisi ikinä uskonut minkälainen henkinenprässi se on, huh huh. Ei nimittäin ollut ihan yks tai kaksi kertaa kun soitin työmatkalta kotiin itkua tihrustaen, kun tuntui ettei kantti vain riitä. Aviomies rokkaa, ja muu perhe myös <3
Olisin kyllä tullut paaaljon aikaisemmin kotiin jos kotipuolesta ei olisi tullut niin paljon tukea ja kannustusta.

 

 

No mikä siinä oli niin kamalaa?
Sitä on todella vaikea selittää.
Kaikki meni hyvin ja selvisin niistä työtehtävistä mistä pitikin, mutta jotenkin se kun et pysty kommunikoimaan siten miten haluaisit, et saa tuotua persoonaasi esiin. Se kun suht yksinkertaisiin työtehtäviin menee kolminkertainen aika, koska joudut tuplavarmistamaan sen että varmasti ymmärsit mitä missäkin sanottiin, se että työmatkoihin kuluu 1.5h ja joudut heräämään aamuisin neljän aikaan, se kun työpiste vaihtuu ja joudut aina opettelemaan uudet työtavat ja tapaamaan uudet ihmiset, se että asut vieraiden ihmisten kanssa, se että olet kokoajan epävarma tekemisistäsi, se että joudut ponnistamaan ihan arkipäiväsissä jutuissa niin kuin esimerkiksi kaupankassalla koska siellä on erilaisia maksusysteemejä, se että sinua pidetään vähän yksinkertaisena etkä ole niin kovin tykätty. Noh, tuon jälkimmäinen oli ihan odotettavissa ja sen kyllä kestän, mutta kaikki yhteensä teki reissusta kyllä todella haastavan. (Nyt kun tuota listaa lukee mihin on kerätty murto-osa, niin mitä muuta odotin? :D )

 

 

Mutta tämän jälkeen ei kuulkaa pikku prässit koulussa tai Suomen töissä tunnu miltään, voin kertoa! Kaikesta huolimatta kertakaikkisen upea kokemus, mitä en mistään hinnasta vaihda pois... Ja never say never, tokkopa sitä tietää vaikka syksymmällä lähtisi käymään uudelleen ;) 

 

Nyt onneksi pari viikkoa täys lomaa ja ihan muita kuvioita. 

Ihanaa viikonloppua! 

Kommentit (4)

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Oon odotellut, koska pääsen lukemaan Ruotsin reissulta kuulumisia ja nyt pääsin 🤗. Mahtavaa ja upeaa. Olet rohkea ja hienoa, että perheesi on tukenut noin mahtavasti sinua.

Helena Kekkonen

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Kiitos kommentista :) Tarkoitus oli kirjoitella jo aiemmin kuulumisia, mutta aika ei tahtonut riittää. Kirjotellaan myöhemmin enemmän! Perheen tuki on kyllä äärettömän tärkeää, ilman sitä olisi monet asiat jääneet kokematta <3 

Stiina

Joka tapauksessa voittajana selvisit tuosta haasteesta, koska monelle koko lähtö ylipäätään jää vain puheen ja ajatuksen tasolle. Sä sentään menit, olit ja koit :) <3 You rock sis´!

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Aaw, kiitos <3 Näinhän se on ja mikä muu ihmistä kasvattais paremmin kun moiset haasteet ja kokemukset! Täällä on helppo rokata kun on niin timanttinen tukiverkko ja rokkaa yhtä kovaa ;) <3

Olen melko nopea liikkeissäni. Teen siis päätökset suhteellisen nopeasti. Ulkopuolisen silmissä saattaa näyttää siltä, että lähden toisinaan melko soitellen sotaa, vailla huolen häivää. Se ei pidä paikkaansa.
Pohdin ja puntaroin todella paljon asioita pääni sisällä ja pallottelen eri vaihtoehtoja.
Tämän takia käynkin yksin lenkillä ja harvoin ”kelpuutan” lenkkiseuraa itselleni ;) 

 

 

Lähtö ruotsiin tuli mieleen jo ensimmäisen kerran keväällä 2015. Rohkeus ei tuolloin vielä riittänyt, mutta ajatus jäi hautumaan. Toisen kerran lähtö tuli mieleen viime syksynä ja nyt minä olenkin täällä.

 

Viikko on nyt takana asumista toisessa maassa. En tiedä mitä kuvittelin, mutta jostain syystä luulin että kieli pamahtaa päälle, kun pääsen vain ympäristöön missä sitä kuulen koko ajan. Miten naiivi ajatus.
Kehitystä on kyllä tapahtunut, mutta kyllä sitä niin idiootiksi itsensä tuntee, kun ajatus laahaa joku kolme minuuttia jäljessä ja vihdoista viimein kun ymmärrät mistä puhutaan on puheenaihe kerinnyt vaihtua jo kahdeksan kertaa.

 

Nostan kyllä hattua ja kumarran entistä syvempään kaikille niille, jotka  kotisuomeemme tulevat ja jotka koittavat oppia kielemme ja sopeutua kulttuuriimme. Ei nimittäin ole ihan helppo paikka! Eikä asiaa kyllä yhtään auta kulttuurimme voimakkaat ennakkoluulot.

 

 

Ollaan kannustavia ja ystävällisiä niille jotka yrittää! Koskaan ei voi tietää mitä siellä taustalla voi olla ja miten kovaa henkistä kamppailua sisällä käydään.

 

Ihanaa viikonloppua <3 

Kommentit (0)

Niin sitä ottaa päräytettiin viime torstaina lahden toiselle puolelle ja työt aloitettiin perjantaina, huh!

 

Matka on ollut kyllä yhtä vuoristorataa. Välillä olen nipistellyt itseäni, jotta uskon että ihan oikeasti olen täällä ja toisessa hetkessä kyyneliä on vuodatettu koska epätoivo on ollut niin suuri. Mutta siihen varauduttiin, vuoristorataan. Vaikeaa tulee olemaan ja kielen haltuunotto vie aikaa. Nöyrtyminen ja kärsivällisyys ovat avainasemassa (kärsivällisyys on kyllä meikäläisen ehdoton heikkous!)

 

 

Kaiken kaikkiaan nämä muutamat päivät ovat sujuneet ihan hyvin ja olen pääsyt kokemaan ruotsalaisten ystävällisyyden ja positiivisuuden. Ihmiset hymyilevät, antaa tietä, katsoo silmiin jne. He myös tuntuvat arvostan sitä, kun meikäläinen yrittää tankata heidän kieltään.
Suomenruotsilla ja riikinruotsilla on muuten vissi ero! Välillä tuntuu että ne ovat aivan täysin eri kielet! Mutta päivä kerrallaan eteenpäin.

 

Työt ovat alkaneet ja vaikeaa sekin on. Uutta asiaa ja opeteltavaa tulee paljon ja kaikki på svenska. Olen pyrkinyt pitämään pääni kasassa meditoinnin, liikunnan ja ravinnon kautta. Ja onhan mulla täällä todella ihania kollegoita jotka kannustaa ja tukee. Tsemppiä tulee myös kotipuolesta <3

 

 

Epätoivon hetkillä pitääkin nyt pyrkiä keskittymään siihen, mitä kaikkea on jo oppinut eikä siihen, mitä kaikkea ei vielä osaa. Kai se kielikin sieltä pikkuhiljaa lähtee tulemaan.

Hassua miten sitä tuntuu unohtavan ihan kaikki perusteista lähtien kun joku tekee spontaanin kysymyksen! Sitä saa juuri ja juuri mongerrettua joitain yksittäisiä sanoja takaisin… Jos siis ylipäätään ymmärtää kysymyksen. Huh huh, sitä tulee kyllä menettämään kasvonsa vielä niiiin monta kertaa!

 

Tänään on onneksi huilipäivä, eli vapaa ja ajattelin mennä kävelylle vanhaan kaupunkiin ja jäsennellä ajatuksia. Kyllä se tästä!

 

Ha en bra dag <3 

Kommentit (2)

maarit71
Liittynyt2.3.2016

<3 Mahtavaa!!!! Way to go, en osaa enää ruotsiksi, plaah. Joskun osasin ihan ok kieltä, mutta jäänyt vähän unholaan. Haaveilin aikoinaan Ruotsiin muutosta, jäi vaan jotenkin ja olin hetken Arizonassa. Pelottavaa, raskasta ja silti mahtavaa nämä rohkeat hypyt! Hyvä sinä!!!!!! Voimia ja mahtavia päiviä sinne!!! <3

xox

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Kiitos paljon <3 Melkosta itsensä ylittämistä tämä kyllä on, mutta päivä kerrallaan :) Kokemusta (ja toivottavasti kielitaitoa) rikkaampana syksyllä kotiin :) 

Huh heijaa, mitkä kelit sitä tänne Suomen kamaralle on pamahtaneet! Ihanaa, kertakaikkisen ihanaa!  

Lähdimme sulattelemaan talven jäljiltä olleet syväjäät kehostamme mökillemme ja ai että! Luonto, sauna ja uni <3
Viikon kestänyt aivot narikkaan -loma  ennen suurta muutosta on tehnyt hyvää, sillä huomenna koittaa päivä, mistä olen haaveillut ja samalla, mitä olen pelännyt maaliskuusta lähtien.  

 

 

Minua on jäänyt harmittamaan eräs asia kouluvuosiltani. En ole saanut asiaa korjattua vaikka olen yrittänyt, asia on kielitaito. Englanti nyt taipuu jotenkuten, koska sitä lähes päivittäin käyttää ja kuulee (tokkopa siinäkin petraamisen varaa on), mutta ruotsin kieli. Svenska talande ei taivu sitten mitenkään päin! Lukion jälkeen ainoat lauseet mitkä taipui oli: den glider in, sommaren är kort ja Raskasta Joulua- levyn myötä opin Julen är här.

 

Syy miksi kielet ovat minulle kovin vaikeita lienee kärsimättömyydessäni ja suomalaisessa perus mentaliteetissa en puhu, koska en puhu oikein! Miten väärin tuo on ajateltu! Eikö pääasia ole se, että tulee ymmärretyksi? Kouluissa painotetaan mielestäni aiva liikaa kielioppia ja oikeinkirjoitusta, kun pääpaino pitäisi olla puheessa. Mitä hyötyä siitä on kenellekään jos osaa kaikki taivutusluokat ja s-passiivit, mutta puhe jää tuottamatta koska ei uskalleta puhua. Toivottavasti tätä huomioidaan nykyään enemmän peruskouluissa.

 

 

Anyway…. Pidän ruotsin kielestä ja mielestäni naapurimaan kulttuuri on muutenkin mielenkiintoinen ja heidän elämänasenteensa ihailtavan positiivinen. En tiedä mistä tämä innostus Ruotsia kohtaan tulee, mutta jokin siinä kulttuurissa ja kielessä kiehtoo.
Enpä siis juurikaan jäänyt tuumailemaan, kun minulle tarjottiin kesätöitä Tukholmasta.

 

Kyllä, huomenna koittaa lähtö!
Osaanko ruotisi, en. Olenko asunut aiemmin ulkomailla, en. Osaanko tulevan työtehtäväni, en. Sinne minä nyt kuitenkin ottaa päräytän klo 12.00.
Olen pelosta suunniltani! Men sommarene kort och den glider in ;)

 

 

Mutta niin se vain menee, jos haluan kielen oppia tulee minun päästä käyttämään sitä. Sitä paitsi,Tukholma on todella lähellä koti-Suomea ja pääsenhän minä sieltä aina kotiin välistä huilailemaan. Jostain syystä intuitio nyt sanoo, että tämä on ehdottomasti kortti, mikä tulee tsekata. Katsotaan miten flikan käy.  Seuraavat postaukset tulevatkin ruattin maalta, jaiks!
Önskar mig lycka till! 

 

Oletko sinä tehnyt jotain suurehkoja päätöksiä intuition pohjalta? Miten on käynyt?

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, kosmetiikka ja  juoksu. 
Yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Blogiarkisto

2016
Lokakuu