Kirjoitukset avainsanalla Mieli

Olen kolmekymppinen. Oikeastaan 31-vuotias. Lapseton-
ja omasta tahdosta. 

Kyse ei ole siitä ettemmekö joskus lapsia toivo saavamme.
Mutta vielä ei ole sen aika. Tuntuu että pitäisi jo olla, mutta kun ei ole.
Faktahan on se ettei tässä ainakaan nuorru, eikä hedelmällisyystaso nouse.

Olemme ystäväporukastamme niitä harvoja joilla lapsia ei vielä ole. Useat saa jo toisen.
Jotenkin asia ahdistaa. Selväähän se on että biologinenkello tikittää ja jotain tulisi jossain kohtaa tehdä, mutta kai siihen jotain muutakin tarvitaan kun oma päänsisäinen painostus. 
 
Kaikki tuntuu niin keskeneräiseltä. 
Olemmehan me vakiintuneet, meillä on oma koti, puolisolla vakinainen työpaikka- tosin hänkin on lähtenyt jatkamaan opintoja, mutta silti. En tunne olevani vielä(kään) valmis. Onneksi mies on samoilla linjoilla.  
Tokihan se varmasti johtuu osaksi tästä omasta tilanteestani ja siitä että oma ura on niin sekavassa tilassa. Tai siis eihän minulla mitään uraa ole, koulukirjoja kyllä löytyy vinopino.

 

 

Sitä sanotaan että lapsi muuttaa kaiken. Totta kai se muuttaa. Jopa koira muuttaa kaiken! 
Ehkä jotenkin pelkäänkin muutosta. Entä jos en jaksakkaan, tai jos rupeaa kaduttamaan.  
Tosin,  mieheni ystävä (mies) sanoi kerran, että ainut asia mitä hän katuu lapsien saamisessa on se ettei tehnyt niitä aiemmin. Uskon- ja toivon, että tämä pitää täysin paikkaansa. 

Mitäs te olette mieltä? Onko sitä koskaan valmis?  Tuleeko koskaan oikeaa hetkeä? 

Kommentit (8)

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Ei kai koskaan kaikki ole niin, että olisi just se täydellinen aika. Aina joku on kesken tai epävarmaa. Mutta mun mielestä lapsia ei pidä kuitenkaan hankkia siksi, että olisi pakko. Kyllä niitä kuitenkin pitää mun mielestä haluta kaiken sen keskeneräisyyden keskelle vaikka pelottaisikin. 😊 Uskoisin, että tiedät kyllä sitten sen tunteen, jos se on tullakseen. ❤️ Eikä kaikkien todellakaan ole pakko hankkia lapsia eikä mun mielestäni siitä pidä ainakaan potea huonoa omaatuntoa, jos niitä ei halua hankkia.

-R / Koti Kumpulassa

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Niin, en myöskään usko että tulee juuri täydellistä aikaa, aina on jotain kesken tai vireillä. Ehkä se tunne vain tulee kun sen tietää <3 Kiitos ihanasta kommentista :) 

L

Tuttuja ajatuksia. Me pyöriteltiin mielessämme ajatusta lapsesta pari vuotta, aina sillä ajatuksella, että haluttaisiin lapsi mutta sitten joskus. Kummallakaan ei ollut vauvakuumetta ja ennemminkin haluttiin nimenomaan lapsi ja ajateltiin, että vauva-aika on vaan "pakkopullaa", ennen kuin vauva kasvaa. Olin 32v kun päätettiin, että lapsi saa tulla. Edelleenkään ei ollut vauvakuumetta, mutta lapsi oli tervetullut, päätöksen jälkeen oli rauhallinen olo. Moni asia kyllä jännitti ja mietitytti, erityisesti se, että lapsen myötä oma ajankäyttö ei voi olla enää samanlaista, tietyllä tavalla huoletonta. Ei haluttu asialla hirveästi stressata, ja päätöksestä menikin 1,5v ennen kuin tulin raskaaksi. Tuona aikana ehdin jo useampaan kertaan miettiä, että jos en tulekkaan raskaaksi. Ekaa kertaa tuntui, että haluan vauvan. Nyt vauva on pian 4kk, ja se on kyllä mainio tyyppi, oikein kauhistuttaa, miten nopeasti vauva-aika menee. :D Omia menoja pitää toki miettiä ja sopia tarkemmin, mutta koska mies osallistuu samalla tavalla vauvan hoitoon, en koe, että olisin jäänyt mistään paitsi, päinvastoin. Mä luulen, että täysin valmis ei voi olla, varmaan kaikki tuntee jossain vaiheessa edes pientä epäröintiä, kun kaikki on vauvan kanssa ihan uutta. Sopivaa aikaakaan ei välttämättä sellaisenaan tule, mutta jos kokee, että lapsi voisi omaan elämään olla tervetullut, niin uskon, että aika on silloin hyvä. Toisaalta ymmärrän hyvin, että kaikki eivät halua lapsia ja se on ihan yhtä hyvä päätös, kuin toivoa lasta.

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Näin juuri. Pystyin kyllä hyvin samaistumaan ajatuksiisi. Uskon kanssa siihen, että sitten joskus, toivottavasti, lapsia kun tulee niin se imaisee mukaansa ja sitä huomaa miten niiden pelkojen tilalle tuleekin jotain ihan muuta. Ihanaa vauva aikaa sinne <3 

KooKoo

Joko niitä haluaa,tai ei halua. Molemmat ihan fine,ei kannata stressata asiasta. Ihanaa kun puolisoni ja minä olemme aina tienneet että emme lapsia halua.

Aino

Uskon että aika on sopiva lapselle sitten kun itsestä siltä tuntuu. Olin aina sitä mieltä että vakityö pitää olla ennen lasta ja amk-tutkinto. No ei ollut kumpaakaan, aika oli oikea ja tunne siitä että haluan lapsen nyt :) päätöstä tosin vauhditti lääkärin toteamus mahdollisesta lapsettomuudesta tulevaisuudessa endometrioosiepäilyn takia. Miusta päätös olla hankkimatta lasta on myös yhtä hyväksyttävä kuin se että haluaa jälkikasvua. :) jokainen tekee niin miten parhaaksi näkee, ei elämää eletä muille. Olen aina halunnut lapsen, mutta pitkään oli olo ettei vielä. Kunnes sitten se olo tulikin, että nyt. :) vauva-arki on kaikilla niin erilaista. Meillä esikoinen ja voin ihan rehellisesti sanoa ettei mikään vauva-arjessa yllättänyt. Tätä ei moni usko mutta niin se oli. Etukäteen otin paljon asioista selvää ja lähipiirissä ollut lapsia joten joku käsitys vauva-arjesta oli etukäteen ja aika paikkansa on pitänyt. Kyllä tämä enemmän antaa kuin ottaa, vaikka puoleen vuoteen en ole kokonaista yötä nukkunutkaan. :) tsemppiä sinulle, muista ettei ole oikeaa eikä väärää tapaa toimia, vaan se mikä itsestä tuntuu parhaimmalta. :)

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Moikka ja kiitos ihanasta kommentista! Uskon täysin tuon, vähemmän se ottaa kun antaa <3 Ihanaa vauva-aikaa sinne ja hurjasti myös tsemppiä arkeen. Kyllä ne kokonaiset yöunetkin sieltä vielä koittaa :) 

Blogitauko tuli vaikkei pitänyt. On ollut kiire... Ehkä vähän myös laiska olo. Ei, kiire! 
Ei sitä kaikkea voi keritä! Reissaaminen Vaasaan (olen siis siellä koulussa), opiskelu ja työt ovat painaneet pienen ihmisen stressipussiin. Olen myös sen sortin ihmislapsi, että tuppaan haalimaan itselleni jos jonkinmoisia projekteja. Mitä isompia sen parempi ja läähätän sitä sitten läkähtymiseen saakka. Väsyhän siinä tulee! Ja kun on väsynyt, tuntuu että mieli on maassa ja jatkuva negatiivinen kierre käynnissä. Ei kiva. 

Onneksi meillä alkoi pieni syysloma ja breikki arjesta. Lähdimme puoliskoni kanssa eilen mökkeilemään ja hyggeilemään. Nyt pitää puhaltaa. 

Olen ostanut abouttiarallaa kaksi vuotta sitten Hidasta elämää – sivustolta niin sanotut voimaannuttavat kortit. Kortteja on pakassa 52 kappaletta ja jokaisessa on vähän syvällisempi kysymys elämästä. Ajattelinkin että mökkeilyn ja hyggeilyn lomassa, voisin nostaa pakasta vaikkapa kolme korttia ja kirjoittaa kortin aiheista tänne. Vähän semmoista mielenterapiaa ☺ 
Palataan siis asiaan. Nyt lähden methään halailemaan puita ja etsimään zen-tilaa <3 

 


Kuva: www.hidastaelamaa.fi 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, säästäminen/sijoittaminen, juoksu ja lisäksi yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Blogiarkisto

2018
2016
Lokakuu