Kirjoitukset avainsanalla hyvä mieli

Morjens 

Alanvaihtoni on saanutkin vähän enemmän näkyvyyttä, mitä uskoinkaan tehdessäni tätä postausta.
Tämän kun olisi arvannut, niin olisin voinut vaikka oikolukea tekstini ;) 

Marjut Laukian erinomaisesti toteutettu kirjoitus alanvaihdostani julkaistiin ensin MeNaiset- sivuilla ja myöhemmin vielä  Iltasanomissa.
Hui, sanon minä!   

Hei mutta valtaisasti kiitoksia niistä ihanista, kannustavista kommenteista, mitä olen saanut.
Erityiskiitos vielä niistä kommenteista, missä kerrotte tämän innostaneen ja lohduttaneen teitä omissa alanvaihto pohdinnoissanne.
Mää ihan liikutuin, kiitos <3 

Mutta otsikkoon, 
eli intuitioon.  

Sain hyppysiini tuossa taannoin todella mielenkiintoisen kirjan nimeltä: Intuitio ja tunteet johtamisen ytimessä. 

Intuitiosta puhutaan usein vaistona, aavistuksena, kuudentena aistina, sydämen äänenä ja

sisäisenä viisautena. (E.Salonen) 

Kävin tuossa parisen vuotta sitten läpi kunnon hippiäisvaiheen, jolloin tutustuin moneen eri mielenharjoitus metodiin, joogaan, meditointiin, intuitioon- sydämen viisauteen- ja sen käyttöön.
Sydämen viisaus. Ihana termi. 
Ja juu, eihän intuitio ole mikään "hippiäismetodi", mutta tuon vaiheen läpikäytyä intuitio on puhutellut minua paljon enemmän mitä aiemmin. Olen oppinut kuuntelemaan sitä ja lähes jo luottamaan siihen. 


Intuitio on  johdattanut moniin onnistumisiin, jotka olen ymmärtänyt vasta jälkikäteen. 

Vahva tunne, että nyt kannattaa toimia ja mennä tätä tietä on poikinut minulle opiskelupaikan mistä olen edelleen super innoissani. Samoin remppakohteemme ostettiin melko pitkälti intuition pohjalta ja hyvinhän siinä kävi.
On myös tilanteita kun intuitio on kehoittanut jättämään väliin jonkin tapahtuman tai ihmisen, mutta rationaalinen puoli on vienyt mennessää eikä aina niin mukavin seurauksin. Onhan näitä.  

Intuition käytössä on kuitenkin tärkeää tehdä pohjatyötä. Niikuin Salonen kirjoittaa intuitio toimii parhaiten luottamuksellisessa, vapaassa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Silloin ajatukset on ikään kuin viritettynä oikealle taajudelle ja site intuitio pääsee ääneen.
Intuitio ei siis toimi siten, että lottokuponkia täyttäessäsi kuuntelet sisäistä viisauttasi joka kertoo oikeat numerot. 
Ei toimi, kokeiltu on ;) 

Intuitio on mielestäni erinomainen työkalu ja sen harjoittamista kannattaa ehdottomasti harjoittaa. Salonen kirjoittaa kirjassaan : 

Jopa 87-prosenttia Nobel-palkituista tutkijoista on kuvannut tehneensä tieteellisen läpimurtonsa intuitionsa avulla.(E.Salonen)

 

Mitäs te olette mieltä intuitiosta? Onko teille tullut tilanteita kun vaisto on kehottanut toimimaan ja se on poikinut jotain oikein hyvää? 

 

Kommentit (0)

Suoraan sanottuna tasapaino ja minä samassa lauseessa tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta. 
Silloin kun kipuilu alanvaihdon kanssa alkoi,- alkoi myös muu prosessi. Jonkinlainen henkinen prosessi, sukellus syviin vesiin. 
Tuon ajanjakson jälkeen tuntuu että tunne-elämä on ollut yhtä vuoristorataa.
Päiviin saattaa mahtua suurenmoista onnellisuuden tunnetta, kuin myös surua ja kiukkua. Minkäänlaista balanssia näiden väliin ei ole löytynyt, vielä.
Sitä tulee jollain tapaa niin kovin tietoiseksi asioista… Hankala selittää. 

Mutta jos nyt pohdin millaista elämäni olisi jos se olisi tasapainossa uskoisin sen kutakuinkin olevan tällaista: 
Kävisin työssä missä saan toteuttaa itseäni, tuntea oloni arvostetuksi ja tärkeäksi. Saan olla inspiroivien ihmisten kanssa tekemisissä ja luoda jotain uutta ja merkityksellistä. Työ antaisi voimaa ja hyvää energiaa. 

Kotona toivoisin olevan yhtä hyvä energia kun tähänkin asti. Olemme puoliskoni kanssa pitäneet yhtä jo reilu 7-vuotta, joten Hervanta ja Etelä-Pohjanmaa ovat hitsanneet kulmat kohdilleen melko hyvin. Pystymme puhumaan puoliskoni kanssa kaikesta, myös näistä minun henkisyys asioista. Puhuminen ja ajatustenvaihto yhdistää meitä valtavasti ja luo välillemme yhteenkuuluvuutta ja luottamusta. 
Tasapainoon siis kuuluu myös se että mieheni saa unelmansa toteutettua ja pääsee tavoitteeseen mitä hän tällä hetkellä havittelee. Hänen onni on minun onni <3 

Tasapainoisessa elämässä kokisin myös ulkoisen kehoni riittäväksi ja olisin entistä paremmin sisäistänyt sen, että hoidan kehoani siksi että rakastan sitä, en siksi että se näyttäisi hyvältä… ( En tosin voi kieltää etteikö tämä hyvältänäyttämisen- bonus olisi mukava, ja lähestulkoon edesauttaisi tasapainoani ;) ) 

Tasapainoisessa elämässä osaisin jättää turhan murehtimisen ja ylianalysoinnin pois.
Toisinaan tulee zen-päiviä jolloin jaksan uskoa kaiken menevän niin kuin on tarkoitettu ja vastoinkäymiset mahdollistavat oppimisen ja kehittymisen. Toisina päivinä jolloin zen ei ole niin kovin läsnä niin… :D
Noh, tasapainoisessa elämässä zen-päivien ja ei-zen-päivien välillä ei olisi niin suurta kuilua. 

Uskon tasapainon olevan suorassa yhteydessä onnellisuuteen. Luin parisen vuotta sitten kirjan nimeltä Munkki joka myi ferrarinsa. Kirjassa kerrottiin että  onnelliset ihmiset elävät kurin alaisesti. Ehkä hitusen ristiriidassa Ole lempeä itsellesi- ideologian kanssa. Mutta kun asiaa tarkastelee niin on totta ,että itse ainakin koen onnellisuutta silloin kun olen saanut rästihommat tehtyä tai olen saanut aikataulutettua työt niin että tiedän selviäväni niistä. Olen mennyt aikaisin nukkumaan ja herännyt ennen kello seitsämää. Olen urheillut ja syönyt ravinnerikasta ruokaa. Nähnyt ystäviä mutta viettänyt aikaa myös itseni kanssa - elänyt siis jollain tasolla ”kurinalaisesti” enkä ole antanut mieliteolle valtaa. 
Hmmm...Silloin tosiaan tunnen olevani tasapainossa.  

Puss och kram

Kommentit (0)

Ensimmäinen kortin aihe: Onko jotain mistä minun täytyy  luopua että pääsen eteenpäin… 
Kyllähän niitä taitaa olla. Ensimmäiseksi tuli mieleen epävarmuus mistä olen jo aiemmin kirjoittanut. 

Epävarmuus joka esiintyy ajatuksena mitä muut ajattelee. Niin turhauttavaa. Vaikka sitä kuinka itselle hokee ettei sillä ole väliä mitä muut ajattelee, niin tasasin väliajoin sitä sortuu uudelleen ja yhä uudelleen miettimään muiden aatoksia. 
Luovutaan siis ensimmäiseksi tästä piirteestä. 
Hei hei, oli kiva tuntea, mutta et ole minua varten, adios! 

Liittyen edelliseen tulee minun hyväksyä itseni tällaisena kun olen.
Tällä tarkoitan, että minun tulee hyväksyä ne luonteenpiirteet ja temperamentit mitä minulla on.
Olen tulisieluinen leijona ja sanoa pamautan asioita melko suoraa ihmisille koska en näe vain mitään järkeä kierrellä tai kaarrella asioita - koskee niin hyvää kuin negatiivistakin palautetta. Toivon myös että minulle kerrotaan ihan suoraa ja napakasti palaute asiasta kun asiasta. (Huom. loukkaaminen on eri asia kun palautteen anto). 
Lisäksi olen huomannut sen, että mitä vanhemmaksi tulen sitä korkeammaksi on kasvanut oikeudentajuni. Saan kierrokset punaisen puolelle melko hätäseen, jos koen epäoikeudenmukaisuutta tai epärehellisyyttä. 
Esimerkki: isännöitsijämme tuossa pari päivää sitten ilmoitti ettei ole lainvastaista olla kertomatta osakkaille koituvia kustannuksia etukäteen, taloyhtiön hakiessa tupakointikieltoa parvekkeille! Siis mitä!
Kyllä minä kuulkaa mieleni pahoitin! On siinä meillä rehellinen ja suoraselkäinen isännöitsijä, kyse kun ei ole satasista, vaan tuhansista! Ei ehkä lainvastaista, mutta olisiko sitten hyvien tapojen mukaista?  
Sanoin asiasta hyvin tiukkasanaisesti isännöitsijälle ja kinahan siitä syntyi. Sillä seurauksella että poden nyt huonoa omatuntoa siitä, että otin kierrokset niin nopeasti ja moralisoin tämän reppanan työskentely tapaa…Miksi!!!
Koen edelleen olevani oikeassa tässä asiassa. Eihän noin kuulu toimia. Eikö isännöitsijän tulisi olla osakkaiden puolella, ja miksi minä täällä kipuilen ja soimaan itseäni. Tiedättekö mitä tarkoitan? 
Olen temperementinen mutta se on ihan ok. On ok kieltäytyä olemasta yli käveltävä ihminen ja on ok puolustaa omia ja toisten oikeuksia. Pääse jo yli! 

Minun pitää myös luopua kiukusta ja antaa asioiden olla. Vaikka kuinka paasaan ja haluan asioiden menevän (eettisesti) oikein, on minun hyväksyttävä etten voi toisen ihmisen käytöstä muuttaa enkä moraalimummona elämääni viettää. Minun tulee hyväksyä se että ihmiset kokee ja näkee asioita eri tavoin ja kokevat oman toimintansa oikeana vaikkei näin minun mielestä olisikaan. Mikäli katson oikeudekseni puuttua jokaiseen epäkohtaan saan olla tukkanuottasilla jatkuvasti. Minun tulee vain luottaa ja uskoa siihen että tiedän sydämessäni tekeväni oikein.

Minun pitää luopua ajatuksesta, että olen hankala ihminen. Olen voimakas ja suora, melko äkkipikainen. Minun tulee hyväksyä se että kaikki ei minusta pidä ja se on ihan fine. Kaikki ei ole kaikkia varten. 


Puuuh…Summa summaren: keskity omaan tekemiseen ja ole se kuka olet, kaikkine hyvine ja huoneine piirteinesi.  Kaikkia ei voi miellyttää ja se on ok! Luovu jo siitä kivirepusta jota kannat, selkäsi on jo riittävän vahva eikä katkea jos joku ei tykkää!  Sinä päätät itse millainen sinä olet ja toiset päättää millaisia he ovat. 

Puss och kram

Kommentit (0)

Moikka
ja hyvää vapunaattoa…Ihana piknik-keli ;) Noh, toivotaan että lumet sulaa yhtä nopeaan mitä tulivatkin.

Kehun voima. Ajattelin kirjoitella ajatuksiani siitä.

Itse pyrin siihen, että aina kun on jotain hyvää- positiivista sanottavaa toiselle ihmiselle, se tulee sanoa ääneen. Oli asia kuinka pieni tahansa. Kehun voimaa ei voi koskaan väheksyä. Ikinä ei voi tietää miten suuri asia se pieni noteeraus voi toiselle olla. Se saattaa muuttaa toisen ihmisen koko päivän- tai vaikka koko elämän suunnan. Ja harvemmin se vaatii sanojalta sen suurempia ponnisteluja.

Kehun voi heittää spontaanisti liittyen toisen ulkoiseen olemukseen tai ihan vaikka esimiehelle ”olipa mukava kun selitit ja perustelit miksei esittämäni toive mennyt läpi”.
Palautteen anto on mielestäni ihan äärettömän tärkeää. Jokainen meistä kaipaa palautetta.
Huonon, tai niin sanotun rakentavan palautteen anto on toki yhtä tärkeää, mutta uskon silti että positiivinen palaute kantaa kuulijaansa huomattavasti pidemmälle. Se motivoi ihan eritavalla- etenkin jos palautetta saa säännöllisesti.

Idea tekstiin syntyi eilen kun sain palautetta eräästä tekemisestäni. Olin kokenut oloni todella epävarmaksi asian suhteen enkä ollut ollenkaan varma siitä olinko vain nolaamassa itseäni. Palaute minkä sain oli ihana. Niin kannustava ja rehellinen, niin spontaani. Sain siitä ihan mielettömän hyvän- ja itsevarman olon.
Tuskin palautteen antaja edes hoksasi, miten valtavan suuri merkitys sillä oli minulle <3 Kiitos vielä!

 

 

Siispä haastan tänään kaikki teidät lukijat antamaan vähintään kolme spontaania kehua tänään kohtaamillenne ihmisille. Se voi olla kaupan kassa, ”hei onpa sulla hyvä väri hiuksissa”, naapurin Lissu ”ihana tuoksu tulee rappukäytävään leipomistasi munkeista” tai vaikka ystävä ”olet kyllä mahtava äiti lapsillesi”. Spontaani heitto, mitä toinen ei välttämättä osaa lainkaan odottaa. Katsokaa mitä tapahtuu.

Klara vappen!

Kommentit (4)

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Voi kyllä! Kehuja ei todellakaan pidä säästellä, etenkään kun ei voi tietää miten valtavan suuri asia se pieni kehu voi toiselle olla! Jatketaan kehumista, hyvä me! :) 

Kirppisluuta

Kehumme ihan liian harvoin. Näin kaupan kassalla edessäni naisen, jolla oli upea leikkaus hiuksissaan. Avasin jo suuni ja olin valmiina häntä tökkäämään. Olisin halunnut kertoa, miten upeat hiukset hänellä on ja kysyä samalla kampaajan nimeä. En kuitenkaan tehnyt niin. Olisiko se ollut häpeällistä tuntemattomalle kertoa vai mikä sai suuni pysymään kiinni. Jälkeenpäin harmitti ja sisuuntuneena tästä päätin korjata vihreen. Kehuisin enemmän, jopa tuntemattomia. Se ei ole itseltäni pois. Se tuo hyvän mielen kehunsaajalle kuin antajalleenkin. Kehut kunniaan!

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Hei ja kiitos kommentista :) Samaistun täysin tuohon tilanteeseen. Ei meille suomalaisille ole kovin luontaista ruveta puhumaan ventovieraille, saatika sitten kehua tätä, ja vielä kasvotusten! Mutta kun asian kääntää toisin päin, niin harvapa sitä ajattelee että "olipa siinä nolo tyyppi, kun tuolla tavalla minun kuntaloani tuli kehumaan" :) 

Ei muuta kun kehut kiertoon! 

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, kosmetiikka ja  juoksu. 
Yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Blogiarkisto

2016
Lokakuu