Kirjoitukset avainsanalla raakakakku

On olemassa eräs tieteenala minkä osaajien tulisi saada kyllä jokin erityismaininta ja palkinto päälle,
ala on leipominen.
En kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään tätä avaruusfysiikkaa vaikka kuinka yritän harjoitella ja treenata! Ruuanlaitto vielä jotenkuten onnistuu, vaikka en siinäkään kyllä kaksinen ole, mutta leipominen! Ristus vie!

 

Minulle on muodostunut Vaasassa käydessäni perinteeksi se, että käyn kaffilla eräässä ihanassa raakaruokia tarjoilevassa kahvilassa aina ennen junani lähtöä takaisin Tampereelle. Kahvila tarjoilee ihan mielettömän hyviä raakaleivoksia eivätkä ne makunsa puolesta juurikaan eroa normileivonnaisista.

 

Viime keskiviikkona jälleen vierailessani kahvilassa meinasin revetä liitoksistani. Heillä oli porkkanakakkua tarjolla. Ai että, porkkanakakku naisen tiellä pitää!
Kakku oli taivaallista, tätä on kyllä tehtävä myös kotona!

 

Löysin netistä varteen otettavan reseptin ja tuumasta toimeen.
(Ihan kun normi leipominen ei olisi jo tarpeeksi haastavaa, mutta vielä raakaleipominen… Kovat oli luulot itsestään tällä plikalla).
Leipomisen ohessa ajattelin tehdä touhuistani blogipostauksen. Joku muukin saisi mahdollisuuden kokeilla tätä taivaallista raakakakkua.

 

 

Ensin siis kuorin porkkanat ja raastoin ne aivan kuten ohjeissa luki. Seuraavaksi survasin pekaanipähkinät rouheeksi. Pekaanipähkinöistä tulee ihanan keksinen maku, luki ohjeessa.

 

 

Kakun pohjaan kuului myös muutama ruokalusikallinen tuore puristettua appelsiinimehua.
Tässä kohtaa meinasi jo huumori loppua. Yritä nyt puristaa mehua toisella kädellä ja toisella saada seesteistä kuvaa touhustasi. Ja kyllä, kaatuihan tuo koko roska tuosta pöydälle kuvan ottamisen jälkeen. Kärsivällisyys oli jo melko tapissa.

 

 

Sain survastua aineet sekaisin ja pohja rupesi olemaan valmis.
Se maistui kamalalta!

Huumori loppuikin sitten kuorrutuksen teon lomassa ja ainoa kuva mitä siitä olin näemmä kyennyt ottamaan oli vesihauteessa  (ikuisuuden) sulanut kookosöljy.

 

 

Luonto ei kuitenkaan antanut periksi, ja vein aloittamani työn loppuun. Niin pohja kuin myös kuorrute, maistuivat aivan järkyttävän pahalta! Kaikkea muuta kun kahvilassa herkuttelemallani kakunpalalta.
Optimistisena ihmisenä laitoin kakun kuitenkin vetäytymään vielä pakastimeen missä sen pitää vetäytyä toinen ikuisuus. Josko kakun vetäytyessä maut tulisivat eritavoin esiin.

 

Aamulla yritin leikata jäätyneestä kakusta palan. Kirveenhän siihen olisi tarvinnut, kovaa kun kivi! 
Sain kun sainkin palasen leikattua ja nyt odottelenkin mies parkaa kotiin nauttimaan yhteisesä kaffi hetkestä kera kakkupalan.
Sitähän nyt sitten syödään kun tähän asti on päästy! ;)

 

 

Tästä lähin jätän leipomisen niille ydinfyysikoille, jotka tämän tieteen alan ymmärtävät.
Huh heijaa sanon minä!

 

Aurinkoista viikonloppua 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, kosmetiikka ja  juoksu. 
Yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Blogiarkisto

2016
Lokakuu