Kirjoitukset avainsanalla motivaatio

Mitä on älykkyys? Millä tavoin ihmisen älykkyyttä mitataan? Tekeekö koulutus toisesta ihmisestä älykkäämmän mitä toisesta?  

Niin kuin aiemmassa postauksessa kerroin, en koskaan ole ollut hyvä koulussa. Olin alisuoriutuja, jota kiinnosti lukiossa kaikki muu paitsi koulukirjojen lukeminen.
Älykästä toimintaa? Ei todellakaan!

Yhteiskunnassamme on tavaton kiire. Kiire suorittaa yhteiskunnan laatimat raamit. On käytävä lukio/ammattikoulu, lähdettävä heti jatko- opiskelemaan, suoritettava tutkinto mahdollisimman nopeasti, etsittävä työ ja puoliso. Saada vaikitoimi, menestyä uralla, mennä naimisiin, saada lapsi, mennä töihin, nauttia töistä, saada toinen lapsi ja ennen kaikkea, elää hetkessä. Melkoinen paradoksi sanon minä! 

Voi kuinka paljon onkaan ollut hetkiä kun olen katunut sitä etten lukiossa tehnyt töitä koulun eteen. Voi kun olisin ollutkin niin fiksu että olisin tuolloin osannut ajatella kauaskantoisemmin. Voi kunpa olisin ollut se ihaltu kympintyttö.  
Mutta niin ei asiat vain menneet… (ja toisaalta, vaihtaisinko edes tätä tietä pois? Tuskinpa) 

Siitä ei kovin pitkä aika ole, kun ajattelin ettei älykkyyteni riitä toteuttamaan unelmiani. En vain kerta kaikkiaan pärjää koulussa.   Koulu ei ole minua varten.  
Vaati melkoisesti psyykkistä- ja henkistä työtä, että sain käännettyä ajatusmaailmani ja taottua itselleni päähän, että olen ihan yhtä älykäs siinä missä muutkin ihmiset, huolimatta etten ollut se kympintyttö.
Minulla ei ehkä ole valokuvamuistia, matemaattista huippulahjakkuutta, kielipäätä ja äidinkielenkin oikeinkirjoitus takkuaa,
mutta älliä on sen verran siunaantunut, että harjoittelemalla ja asioihin paneutumalla asian kun asian voi oppia. 

Siksi minua puistattaa ajatus siitä, että koulutus tekisi ihmisestä jollain tavalla älykkään. 
Toki se sivistää, avartaa maailman katsomusta ja opettaa ajattelemaan asioita harmaan eriväreissä, ei niin mustavalkoisesti.
Mutta tekeekö se ihmisestä älykkään, tuskin. 

Mitä sitten älykkyys mielestäni on? 

Älykkyys on sitä, että muistaa kysyä leskeksi jääneeltä naapurilta, miten jakselet. Se on sitä että uskaltaa sanoa eriävän mielipiteensä ääneen ja osaa perustella sen,  osaa pitää suunsa kiinni kun sen aika on. Osaa olla ylpeä ja nöyrä samaan aikaan. 
Tiedättekö mitä tarkoitan?

Älykkyys ei ole sitä mitä luetaan kirjasta, se ei ole kirjaviisautta. Se on ennemminkin sydämenviisautta, sosiaalista älykkyyttä. 
Älykkyys on sitä että sitä osaa käyttää viisaasti. 

Älä ikinä astu siihen miinaan että kuvittelet olevasi vähemmän älykäs jos et ole lukenut tutkintoa tai jos et heti ymmärrä jotain asiaa. 
Mikään ei ole vaikeaa, sitä pitää vain harjoitella <3 

Mitä mieltä te olette tästä? 

Kommentit (0)

Tiedättekö. Sellainen ihminen esimerkiksi työyhteisössä, joka tiuskii ja äyskii ja komentelee muita. Nakkilista vaan täyttyy kun tämä ärrimörri nakittaa töitä muille, mitä pystyy vallan hyvin itsekin tekemään, niikuin esimerkiksi roskien vienti.
Ihminen saa tunnelman kireäksi käytöksellään. Hän ingnooraa muita ihmisiä ja nostaa itseään jalustalle. Näin ollaan aina tehty ja näin tullaan aina tekemään, kuuluu tällaisen ihmisen motto. Kaikki uudet ja opeteltavat asiat tyrmätään. Nuorempia tytötellään ja heitä väheksytään. 
Vedotaan siihen, että alalla ollaan oltu jo vuosikymmenet. 

Miten tähän puuttua? 

Työilmapiiri on mielestäni asia mitä todella tulee vaalia ja mihin tulee ihan oikeasti panostaa. Mikäli ilmapiiri on kireä ja ”nipo” heijastuu se välittömästi myös työmotivaatioon ja itse työhön ja sen laatuun. 
En kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään niitä ihmisiä jotka kokee oikeudekseen äyskiä ja tiuskia muille ja näin ollen saaden koko työyhteisön voimaan pahoin. Miksi?? Ketä se palvelee? Ei tällä ärripurrilla itselläänkään voi kovin mukaa töissä olla kun kaikki kiristelee hampaitaan ja ähisee ja puhisee. 

Voiko sitten nuorempi ja ”kokemattomampi” huomauttaa tälle ärripurrille tästä perseilystä? Miten se tehdä asiallisesti ja siten että viesti menee ihan oikeasti perille. Haastavaa on. 
Itselläni on selkäytimiä myöten juurrutettu ajatusmalli ” toimi toisia kohtaan niin kuin toivoisit muiden kohtelevan sinua”.  Siksi en kestä toisen asiatonta perseilyä alkuunsakkaan. Puhuakko esimiehelle? Joo kyllä varmaan mutta tämä perseily ulottuu aina esimieheen saakka. 
Pitääkö vaan maksaa potut pottuina ja perseillä takasin. Sitten kaikilla vasta mukavaa onkin! 

Etenkin naisvoittoisilla aloilla tuntuu että perseilyä  on hyvinkin paljon. Mistä ihmeestä se johtuu? Eikö sitä ihminen oikeasti tajua, että omalla käytöksellä sitä saa niin monen muunkin ihmisen päivän pilalle. Työpaikka, missä monet viettävät aikaansa suhteellisen paljon viikostaan tulisi olla mielestäni mielekäs, edes siedettävä, sillä se vaikuttaa koko elämänlaatuun. 
Jos itse työ ei niin maistuisi (huonoja päiviä tulee jokaiselle) niin eikö sillä että työyhteisö olisi kannustava ja mukava saa jo paljon anteeksi?  

Ehkä vaan sanon perseilijälle että perseily ei tunnu mukavalta, lopeta heti ja katso peiliin. 

Huh. Kiitos ja hei :D 

                                                         (Kuva:Google)

Kommentit (4)

souliina

Hyvä teksti. Lähestulkoot jokaisessa työpaikassa on näitä tyyppejä ja he oikeasti saastuttaa työyhteisön.

Yleensä tälläiset ihmiset ei edes itse tajua mitä tekee, tai ei vaan yksinkertaisesti välitä. Ja vaikka heille sanoisi suoraan, niin yleensä sota on valmis ;)

Itse kirjoitin muutama päivä sitten blogiini kaveruuden pelisäännöistä, joissa pohditaan samanlaista asiaa´, jos haluat vilkaista.

http://souliina.blogspot.fi/2017/05/kaveruuden-pelisaannot.html

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Hei ja kiitos kommentista! Näinhän se valitettavasti usein on :/ Voi kun olisi jokin keino millä tällätavoin käyttäytyvän ihmisen silmät saisi aukeamaan 

Kirjoituksesi kuullostaa todella mielenkiintoiselta, täytyypä käydä lukasemassa :) 

Vierailija

Toi on niin totta. Miksi tästä ei puhuta enemmän. Vain siten se saadaan kuriin.

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, säästäminen/sijoittaminen, juoksu ja lisäksi yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Blogiarkisto

2018
2016
Lokakuu