Hei

 

Mistähän sitä aloittaisi. On nimittäin sattunut ja tapahtunut ja oma pää on vieläkin melko pyörällä. Kesä Ruotsissa on paketissa ja ai että, kun tuntui hyvältä lentää muutama päivä sitten sinivalkoisin siivin takasin tänne lintukotoon…
Tai no, Norwegian punavalkoisinsiivin lensin kera järkyttävin turbulenssien, mutta kuitenkin. Itku pääsi koneessa,
ja itku pääsi vähän väliä viime kuukausina muutenkin.

 

 

Työkokemus toisesta maasta oli kertakaikkisen upea. Kamala, mutta silti upea. En olisi ikinä uskonut minkälainen henkinenprässi se on, huh huh. Ei nimittäin ollut ihan yks tai kaksi kertaa kun soitin työmatkalta kotiin itkua tihrustaen, kun tuntui ettei kantti vain riitä. Aviomies rokkaa, ja muu perhe myös <3
Olisin kyllä tullut paaaljon aikaisemmin kotiin jos kotipuolesta ei olisi tullut niin paljon tukea ja kannustusta.

 

 

No mikä siinä oli niin kamalaa?
Sitä on todella vaikea selittää.
Kaikki meni hyvin ja selvisin niistä työtehtävistä mistä pitikin, mutta jotenkin se kun et pysty kommunikoimaan siten miten haluaisit, et saa tuotua persoonaasi esiin. Se kun suht yksinkertaisiin työtehtäviin menee kolminkertainen aika, koska joudut tuplavarmistamaan sen että varmasti ymmärsit mitä missäkin sanottiin, se että työmatkoihin kuluu 1.5h ja joudut heräämään aamuisin neljän aikaan, se kun työpiste vaihtuu ja joudut aina opettelemaan uudet työtavat ja tapaamaan uudet ihmiset, se että asut vieraiden ihmisten kanssa, se että olet kokoajan epävarma tekemisistäsi, se että joudut ponnistamaan ihan arkipäiväsissä jutuissa niin kuin esimerkiksi kaupankassalla koska siellä on erilaisia maksusysteemejä, se että sinua pidetään vähän yksinkertaisena etkä ole niin kovin tykätty. Noh, tuon jälkimmäinen oli ihan odotettavissa ja sen kyllä kestän, mutta kaikki yhteensä teki reissusta kyllä todella haastavan. (Nyt kun tuota listaa lukee mihin on kerätty murto-osa, niin mitä muuta odotin? :D )

 

 

Mutta tämän jälkeen ei kuulkaa pikku prässit koulussa tai Suomen töissä tunnu miltään, voin kertoa! Kaikesta huolimatta kertakaikkisen upea kokemus, mitä en mistään hinnasta vaihda pois... Ja never say never, tokkopa sitä tietää vaikka syksymmällä lähtisi käymään uudelleen ;) 

 

Nyt onneksi pari viikkoa täys lomaa ja ihan muita kuvioita. 

Ihanaa viikonloppua! 

Kommentit (4)

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Oon odotellut, koska pääsen lukemaan Ruotsin reissulta kuulumisia ja nyt pääsin 🤗. Mahtavaa ja upeaa. Olet rohkea ja hienoa, että perheesi on tukenut noin mahtavasti sinua.

Helena Kekkonen

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Kiitos kommentista :) Tarkoitus oli kirjoitella jo aiemmin kuulumisia, mutta aika ei tahtonut riittää. Kirjotellaan myöhemmin enemmän! Perheen tuki on kyllä äärettömän tärkeää, ilman sitä olisi monet asiat jääneet kokematta <3 

Stiina

Joka tapauksessa voittajana selvisit tuosta haasteesta, koska monelle koko lähtö ylipäätään jää vain puheen ja ajatuksen tasolle. Sä sentään menit, olit ja koit :) <3 You rock sis´!

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Aaw, kiitos <3 Näinhän se on ja mikä muu ihmistä kasvattais paremmin kun moiset haasteet ja kokemukset! Täällä on helppo rokata kun on niin timanttinen tukiverkko ja rokkaa yhtä kovaa ;) <3

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, kosmetiikka ja  juoksu. 
Yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Blogiarkisto

2016
Lokakuu