Miten suuri merkitys yksittäisellä sanalla tai lauseella voi olla elämän kulkuun? 

Tänään aamu tv:ssä tuli juttu siitä, miten opettaja oli yksittäisellä lauseella saanut käännettyä oppilaansa asenteen ja sitä kautta elämän suunnan. Opettaja oli puhuttanut villiä oppilastaan ja tokaissut:”Olet fiksu poika, miksi siis käyttäydyt kuin idiootti?”.
Se että miehenalun ihailema auktoriteetti oli kutsunut tätä fiksuksi oli käänteen tekevä tokaisu hänen elämässään.
Joku näki sen idioottimaisen käytöksen taakse.  

 

Aihe puhuttelee minua todella. Itse en todellakaan siellä koulussa loistanut, joka puolestaan johti siihen että vuodesta toiseen alisuoriuduin ja koin itseni tyhmäksi. Älyllisesti vajavaiseksi.
Rinnastin tuolloin koulumenestyksen suoraa älykkyyteen.

No miksi toimin niin? En oikeastaan edes tiedä. Minulla oli vaikeuksia oppia ensimmäisenä vuonna lukemaan ja laskemaan ja etenin hitaammin kuin muut. Kai se sitten sai minut uskomaan että olen jotenkin tyhmempi ja lakkasin yrittämästä.
Keskityin siihen missä olin hyvä, eli luovempiin aineisiin.

 

Istuin bussissa tuossa taannoin ja edessäni istui about 15-16-vuotiaat nuoret, tyttö ja poika. Tyttö marisi pojalle sitä miten huonon numeron oli saanut matikasta ja koki siksi itsensä tyhmäksi ja saamattomaksi.
Poika tokaisi kylmän viileästi ”huonot numerot ei kerro tyhmyydestä, ne kertoo harjoituksen puutteesta! ”.
Lause kiinnitti huomioni sen positiivisuuden ja kannustavuuden vuoksi.  

Samaisessa aamu tv:n jutussa haastateltiin erästä sosiaalipsykologia, joka kertoi pitkään työkokemukseensa nojaten positiivisella palautteella olevan todella kauaskantoinen vaikutus. Ja nimenomaan sellaisella positiivisella palautteella, mikä tulee spontaanisti.

 

Sitä mitä yritän sanoa on se, että viljellään niitä positiivisia spontaaneita palautteita. Se kun ei maksa mitään, eikä ikinä voi tietää miten paljon se voi toiselle merkitä. Mielestäni on ihan ok, olla vähän yrmyssä ja kateellinen toisen onnistumisesta mutta päästään siitä nopeasti yli ja ymmärretään se ettei se ole minulta pois. Se toinen on tehnyt todennäköisesti ihan pirusti töitä sen eteen ja ennen onnistumista kaatunut noin miljoona kertaa.  

 

Toivon myös ettei koulumenestyksen ja koulutuksen pohjalta vedettäisi johtopäätöksiä ihmisten kykeneväisyydestä. Huonot numerot- tai ”huono” työmenestys ei kerro mistään muusta, kuin harjoituksen puutteesta!

 

Ihanaa viikon alkua sinne <3 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittelee kolmekymppinen Tamperelaistunut Etälä-Pohjalainen.
Entinen sairaanhoitaja, nykyinen kauppatieteilijä.
Aviovaimo ja kahden koiralapsen huoltaja.

Blogissa avaan ajatuksiani alanvaihdostani aina mielen hyvinvointiin.
Sydäntäni lähellä ovat kaikenlaiset self-help-kirjat, säästäminen/sijoittaminen, juoksu ja lisäksi yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun.

Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :) 

 

Yhteydenotot:
blogikatriina@gmail.com

 

Bloglovin`

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2016
Lokakuu