ja yksi työasu

 

hyvin casuaali dagens pitkän työpäivän päätteksi: huvi Malene Birger / jakku Soaked in Luxury / housut Ralph Lauren / kengät Vagabond

Yksi ajatus vaan, joka sopii kai hyvin syyskuuhun. Yksi ajatus, joka on ihan fakta ja itsestäänselvyys, mutta jonka kerran itse (vähän kurjassa tilanteessa) luettuani piristyin kovasti:

Kaikilla menee joskus huonosti ja pieleen. Isosti.

Saan aina silloin tällöin tosi koskettavia sähköposteja siitä, miten mun blogini on auttanut vaikeissakin elämäntilanteissa. Päivittäin, pieninä annoksina tai ehkä ihan puolivahingossa jonkun satunnaisen blogista poimitun pikkuseikan sysäämänä. Joku on pääsyt eteenpäin.

Ne postit ja viestit ovat ihan mieletön motivaattori tähän bloggaushommaan. Ne antavat tälle ihan oikeasti merkitystä.

Sain tänään yhden tällaisen postin ja päätin, että nyt kirjoitan sanasen. Siitä, että meidän pitää muistaa, että kaikilla menee joskus huonosti ja pieleen. Isosti. Ei kukaan ole ainoa. Silläkin, joka vaikuttaa kaikkein menestyneimmältä (ja etenkin sillä - menestyshän ei koskaan tule ilman uhrauksia ja vastoinkäymisiä). Mullakin, tietty. Esimerkiksi työjutut eivät ulkomaalaiselle tytölle ole aina olleet ihan yksinkertaisia norjalaisissa pikkukaupungeissa, joissa kaikki tuntevat kaikki. Yhtenä esimerkkinä. 

Ja kyllä mullakin on niitä öitä, kun herään vähän ahdistuneena miettimään mitä merkitystä millään on ja epäilen tulevani hulluksi jollen pian saa taas unen päästä kiinni (siis tiedättehän mistä puhun? Onhan jollain muullakin ollut tollasia? ;D).

Kaikilla on. Jotain. Ja jos joskus pidän jotain ihmistä täydellisen onnistuneena ja menestyneenä niin totean kyllä pian, etten haluaisi olla sellainen. Se tuntuisi aika tylsältä. Elävätkö sellaiset ihmiset lainkaan? Minne kaikki tunteet olisivat kadonneet matkan varrella?

Elämään kuuluu kaikenlaiset alamäet ja pohjaraapaisut. Se, että tuntee itsensä joskus myös epäonnistuneeksi. Niistä hetkistä on suunta pakko olla ylöspäin. Pakko olla valmis tekemään töitä, sillä valmishan tämä maailma ei ole eikä kukaan muu meidän elämäämme tee. Ahkeralla ja reippaalla asenteella pärjää aika pitkälle, ja sillä että on valmis kohtaamaan ihmisiä ja asioita positiivisesti. Eikö? :) 

Tuntui vain siltä, että halusin sanoa. Että kaikilla menee joskus pieleen ja se kuuluu asiaan. Ei kukaan ole ainoa epäonnistuja eikä yksin. Joskus on jopa hyvä ihan naivisti sysätä ne ikävät asiat sivuun poissa silmistä, poissa mielestä -asenteella. Keskittyä niihin asioihin, joissa olet hyvä. Ja joskus varmasti vähän madaltaa aitaa ja miettiä riittäisikö vähempi, voisiko elämä olla hyvä ihan vaan näin, ilman eteenpäin menoa just nyt.

Hienoa torstaita!

Kommentit (50)

Eli
Liittynyt4.9.2014

Oho, ei ollut kyllä tarkoitus laittaa tuollaista kuvaa tänne, luulin kyseessä olevan profiilikuvan paikka! ;-) Jos onnistuu, niin poista sinä se, mä en taida pystyä! :-)

Vierailija

Ah, miten ihana asu! Vaikka ei erikoinen olekaan. Jotenkin just mun juttu. Noita housuja mä olen ihastellut sulla jo ennenkin. Kerro nyt ihmeessä että mikä koko sulla noista on. Mulla olisi nimittäin noi housut kiikarissa. Löysin käytettynä netistä (JEEEE!), vaan koko epäilyttää....

Vierailija

Hei Johanna! 

Kiitos, kun jaoit tämän ajatuksen. Olen niin samaa mieltä siitä, että välillä käydään syvissä vesissä, mutta suunta on aina pohjan jälkeen ylöspäin :)

Blogisi on todella lämminhenkinen, kiitos siitä ja kauniista kuvista.

Mukavaa kohta alkavaa viikonloppua ♡

Vierailija

Heippa Johanna,

Totta puhut. Kaikilla menee joskus ja välillä useinkin pieleen. Ja on huonoja päiviä. Onneks on tommenen piristävä blogi mistä saa tsemppiä ja ideoita monipuolisesti ja vaan ihailla kauniita juttuja. Ei varmasti oo aina ulkomaalaisena helppoa siellä (itse olen muuttanut muualta vaan Turkuun ja välillä vähän ulkomaalainen olo;)).  Sulla on varmasti paljon karehtijoita mutta niistä hui hai. Mukavaa loppuviikkoa! 

Vierailija

Hmm, kai se on selvä, että sinäkin (vaikka bloggaatkin Me Naisiin) elät ihan tavallista elämää iloineen ja suruineen norjalaisena perheenäitinä. En usko lukijoiden realistisesti kuvitelleen muuta. Jokaisella on omat kipukohtansa, on sitten oma asia, esitteleekö niitä vai kätkeekö. Tosin joillakuilla kyllä on kohtuuttomasti isoja vastoinkäymisiä elämässään, kun taas toiset näyttävät pääsevan vähemmällä. Ihan tasamitalla ei meille ihmisille siinä suhteessa anneta.

 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Niin no en minäkään tässä nyt kuvitellut olevani yli-ihminen vaikka MeNaisissa bloggaankin ;) Halusin vain jakaa tällaisen ajatuksen ja pinnallisesti omia tuntemuksia... Enkä ihan noin jyrkästi uskaltaisi kaikkien muiden lukijoiden puolesta sanoa, vaikka ajatus  on hirmu kiva ja järkevä...  Joskus saattaa silti tuntua että toisen elämä onnistuu paremmin vaikka kyllähän me kaikki tiedämme ettei niin voi ajatella... Mitä vastoinkäymisten mittaamiseen tulee... On kamalan vaikea määritellä  kenellä on vaikeampaa, koska ihmiset ottavat asiat niin eri tavalla.  Joku "todellisten" ongelmien kanssa kamppaileva saattaa pärjätä paremmin kuin joku jolle jokainen pieni vastoinkäyminen on kompastuskivi.

Vierailija

Näinhän se menee. VArsinkin tuolla liikuntablogipuolella törmää näihin samoihin asioihin tosi paljon. Mitä enemmän itseltäs vaadit, sitä suurempi romahdus tullessaan on. Armoa omaan elämään, olemiseen, kroppaan. Sun blogi on kaunis ja sun koti on kaunis. Just suunnittelemme omakotitaloon muuttamista ja näen silmissäni, että sun tyylis sopis munkin kotiin:)

Vierailija

Kiitos Sinulle taas kauniista kuvista ja viisaista sanoista. Sinun blogiasi on aina mukava tutkailla ja olen iloinen, että ihan sattumalta törmäsin aikoinaan siihen. Se taisi olla jokin neuleohje, jota halusin ja sen jälkeen olen uskollisesti seurannut blogiasi. Se onkin muuten ainut blogi, jota seuraan. Puhuit viisaasti tuosta epäonnistumisesta ja siitä, että aina löytyy muitakin joilla kaikki ei aina mene hyvin. Se on totta, mutta epäonnistumisen ja vaikeuksien kohdatessa tulee usein vain se tunne, ettei kellään muulla voi mennä yhtä huonosti. Toivottavaa olisi tietysti, että tällaisella hetkellä jokaisella olisi joku jolle purkaa sydäntään. Aina näin ei kuitenkaan ole ja on paljon ihmisiä, jotka eivät saa tai osaa hakea apua! Toivon näiden ihmisten löytävän elämäänsä edes vähän jotain hyvää ja kaunista vaikka katselemalla aina niin kauniita kuvia blogistasi ja lukemalla näitä juttujasi, välillä keveitä ja välillä vakaviakin. Jaksamista kaikille tähänkin syksyyn!

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Niinpä, ja vain se on hyvä muistaa, että kaikilla menee joskus pieleen, että se kuuluu asiaan, helpottaa usein. Ettei siinä ole mitään epänormaalia eikä ole ainoa!

kiitos :)

Vierailija

Hei!

Et voi uskoakaan miten hienoon aikaan tämän kirjoituksen teitkään! Olen juuri kamppaillut ison päätöksen kanssa urani suhteen, herännyt yöllä ahdistuneena ja ihmetellyt miksi muut ovat jo päässeet johonkin mihin itse en ole mielestäni päässyt. Kiitos sinulle! :)

Vierailija

Hyvää huomenta :)

Pidän kovasti blogistasi, ja kurkkaan täällä Teneriffalla ihan jokaisena päivänä tänne, että jos olet laittanut jotakin uutta :) Tuosta aiheestasi sen verran, että minä itse olen selvinnyt elämässäni monista ongelmista ja murheista kai luonteeni takia, kun olen luonteeltani melko iloinen. Välillä itken jotain asiaa ihan hirveän paljon, ja tuntuu, että ihan just nyt koko maailma murenee, mutta sitten pilkahtaa mieleeni pieni auringon pilkahdus, ja kyllä se siitä sitten taas helpottaa. 

Oikein mukavaa päivää sinulle! <3

Terveisin Katriina

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Kuulostaa hyvinkin tutulta :P Joskus joku ongelma saattaa tuntua kaatavan maailman mut onneksi se positiivisuus sieltä kuitenkin voittaa! :) Ja herkkyys-vahvuus yhdistelmä luonteessa saattaa olla hyvinkin kantava...  Hillitön itkeminenkin puhdistaa polkua kummasti ;)

Vierailija

Hei Johanna,

Huomasin nyökkäileväni lukiessani kirjoitustasi. Ja kun menee pieleen isosti, meillä kaikilla on oma tapamme reagoida asioihin. Olen itse käynyt monesti kovaa koulua elämän kanssa ja kenties usein altistanut itseni suurille epäonnistumisille. Toisaalta monesti haastanut ja voittanut itseni, nauttinut uskaltamisestani. Usein minulle on sanottu että helppohan sinun on kun osaat ja voit... Ei ole aina helppoa, mutta tahdonvoima on luja kuin vuori. Vastoinkäymisiä en toivo kenellekkään, mutta voimia ja uskoa huomiseen kaikille kun niitä kohdataan.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Aika usein kun vaan uskaltaa, saa jotain hyvää aikaiseksi. Jos uskaltaa. Ja jos jotain tarpeeksi haluaa, se melko varmasti myös onnistuu. Luja tahto on varmasti monen menestyksen takana :) Onnea uskaltamiseen jatkossakin!! :)

Vierailija

Kiitos tästä - et voi kuvitellakaan miten oikealla hetkellä nämä lohduttavat sanat tuli.

CatNip
Liittynyt21.5.2015

Kiitos ajatuksistasi!

Tunnen yhden pariskunnan, jolla ei milloinkaan tunnu olevan vastoinkäymisiä tai jos on, jokin ihme aina tapahtuu ja tummat pilvet katoavat itsestään. He ottavat melkoisia riskejä elämässä kuintenkaan koskaan epäonnistumatta tavoitteissaan. He elävät alle 30-vuotiaina elämää, jossa on saavutettu kaikki ja rahaa on enemmän kuin koko lähisuvulla yhteensä.

Itsellä taas kovin suuri riskinotto ei kannata, sillä mahdollisuus epäonnistua on aina 50-50. Olen välillä pohtinut, annetaanko todellakin ihmisille jokin tietty määrä onnea ja epäonnea tai parantaako Jumalaan uskominen tuuria. Jälkimmäinen saa ihmeitä aikaan toisinaan, mutta tasapuolinen karmanlaki ei toimi. Sanotaan, että sinnikkäät ja optimistiset ihmiset kyllä joskus onnistuvat, mutta kun tulee riittävän monta kertaa seinä vastaan ei yksinkertaisesti enää uskalla yrittää taloudellisista ja henkisistäkään syistä. On tyydyttävä etenemään askel askeleelta kohti unelmaa, vaikka se sitten veisi vuosia. Pieni pala kerrallaan epäonnistumista ei tunnu niin pahalta, mikäli tuuri sattuu olemaan mollivoittoinen.

Viime aikoina suomalaiset vasta ovatkin valittaneet, kun päättäjät joutuvat kaivamaan rahaa laman kanssa taistelemiseen. Työpaikan saannin vaikeus tai sen menetys ovat suuria pettymyksiä monelle. Työnteon on opittu olevan ihmisen perusoikeus. Tottakai jokaisella on työtä! Eipä vaan ole enää nykyään... Mutta tällaisina hetkinä helpottaa, kun avaa television, netin tai radion ja kuuntelee kuinka joku kuolee Afrikan Ebola-alueella, kärsii sodan keskellä Ukrainassa tai pakenee Isistä Syyriasta tai Irakista.

Ehkä minulla sittenkin on asiat ihan OK, vaikka elämänlaatu onkin Suomen nousukiidon ajoista jonkin verran laskenut. Meillä on nimittäin vielä koti, perhe ja turvallinen maa :).

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Totta, toisilla on varmasti enemmän onnea ja toiset nauttivat enemmän riskinotosta eivätkä koe sitä niin stressaavana kuin toiset; heidän on helpompi tehdä suuria ratkaisuja ja yleensä jo alkuunpäästyä on helpompi taas sijoittaa lisää seuraavaan projektiin jne. Elämässä on paljon tuuripeliä, mutta toisaalta uskon että menestyksen eteen on tehtävä paljon töitä eikä kukaan muu tiedä mitä joku toinen on uhrannut elämänsä varrella... Että olisiko itse kuitenkaan ollut valmis samaan... 

Vierailija

Johanna, tietäisitpä vain, miten monesti pyörittelen päässäni noita samoja ajatuksia. Kummasti aina helpottaa, kun huomaa, ettei ole ainoa.

Kauniita kuvia ja tärkeitä ajatuksia!

-Suvi

 

Vierailija

Kiitos jälleen kerran blogista! Ihana kirjoitus, joka herättää ajatuksia ja saa mielen hyväksi.:)

Vierailija

moi. osui ja upposi sun postaus. mulla on aika helvetillinen vuosi takana ja välillä on tuntunut, että jos tämä elämä on tällaista, niin en mä siitä niin innoissani ole. kaikki on mennyt pieleen ja isosti. tuntui tosi hyvältä lukea kirjoituksesi ja sain siitä taas voimaa ja uskoa tulevaisuuteen. paistaa se päivä risukasaankin. joskus. toivottavasti.

-saana

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

<3 Joi paistaa se. Joko pienin askelin tai yllättäen kertaheitolla, mutta kyllä se sieltä vielä tulee ja sit muistelet tota vuotta vahvistavana kokemuksena... Voimia ja onnea matkaan!

Vierailija

Hienoja ajatuksia joissa uskon monenkin velloutuvan aika ajoin. Kun vain aina muistaisi että elämään kuuluu kaikkea. Miten tietäisimme mitä onni, onnelllisuus, mielenrauha, hyvä olo on jollemme olisi kokenut muuta. Meistä muotoutuu jalokiviä kun kun kuljemme vaikeuksiemme läpi. Hyvää syksyä! Blogisi on minullekin ihana arjen piristys ja olen vinkannut sisustusjutuistasi parillekin ihmiselle.

“There are only two ways to live your life. One is as though nothing is a miracle. The other is as though everything is a miracle.” Albert Einstein

Hyvää syksyä! Blogisi on minullekin ihana arjen piristys ja olen vinkannut sisustusjutuistasi parillekin ihmiselle. Laitathan pian jotain kivoja syysmuotijuttuja...

 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Toi on kyllä hyvä toi Einsteinin juttu... Ihan totta, kaikkea voi yrittää ajatella hyödyllisenä kokemuksena, kunhan niitä (neg) ei tuu liikaa eikä liian pahoja :/

Vierailija

Johanna, mieleenopainuvia ajatuksia, ihana lukea niitä. 

Sulla taitaa olla ihan uusi meikki ja vaaleammat hiukset? Pidän enemmän siitä sun luonnolllisuudesta ja maanläheisyydestä, pukee sinua paremmin ja näytät silloin kauniimmalta. No, kauneushan on katsojan silmissä ;)

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

:) Kuule väsynyt naama (ja koko nainen kai :P) ja punaisempaa huulipunaa, ei kai tässä sen kummemmin mitään oo :) No joo, hiukset ovat kesällä vaalentuneet kauheasti ja kaipaavat tosiaan vähän syyshuoltoa :))

Vierailija

 <3 Pyrin itse aina vaikeissa tilanteissa hokemaan: Asenne ratkaisee! Sen avulla hankalat työasiat, epätoivon hetket ja pienet pelot onnistuu voittamaan. Liekö sitten kyse siitä kuuluisasta suomalaisesta sisusta ; ). Nautinnoliista syksyä sinne - ja kyllä sinun blogisi on minulle hetken hengähdystauko, omaa aikaa, hymyä huulilla, ideoita, arvostusta ja visuaalista virettä! Susanna Sipoosta

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Kyllä!! Asenne ratkaisee paljon. On pakko yrittää pysyä reippaana ja olla valmis antamaan oman panoksensa, maailma on aika kova eikä tosiaan valmis vaikka kaupasta kaiken saakin... Kiitos kovasti :)

Vierailija

Savon Sanomissa tänään

'Kun ihminen luiskahtaa pois koulun ja työelämän rutiineista, hän tuntee itsensä pienemmäksi kuin ikinä. Elämä soljuu ohi ikkunan takana. Se kuuluu niille toisille, niille joilla on määränpää ja kiire.'

Tässä osuva lainaus lehdestä. Kun kaikki menee isosti pieleen ja mä en ole enään mä.

Hieno Johannan kirjoitus ja huiput kommentit, häntä pystyyn vaikka rautalangalla.

 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Niinpä.... Hyvin kirjoitettu. Voikun kaikki löytäisivät jostain jonkun pienen voimanrippeen ja motivaattorin... Ja määränpään. Mutta kaikilla ei oo samat lähtökohdatkaan, niin se valitettavasti on.  Aika pienestäkin voi kuitenkin ponnistaa jos vain jostain löytää se pienen tulenliekin <3

Vierailija

Harmitti jo, että kommentoin sun meikkiä ja hiuksia, mikä minä olen muita arvostelemaan tai ei se ainakaan ollut tarkoituseni :)

Radiossa soi just ihana biisi, jonka kuulin eilen ensimmäistä kertaa <3

... Stay With Me... by Sam Smith <3

Cause You All I need...<3

Voimahali :)

Vierailija

Hei ja terkut täältäkin "pohjaraapaisuista"! En uskonut silmiäni kun luin tämän postauksen ja nyt hymyilyttää :) Kirjoitin nimittäin omassa blogissani tänään juurikin samasta asiasta, mutta loppujen lopuksi poistin tekstin (ja puhuin vain säästä, hihi!), koska en oikein osannut pukea viime aikojen matalapainetta ja vastoinkäymisiä riittävän kuvaavasti ja kuitenkin tsemppaavasti sanoiksi. Mutta asia on todellakin juuri niin, että kaikilla on kaikkea, vaikka kaikki eivät kovin avoimesti asioita kerrokaan. Ja usein kökkäreet satavat niskaan kaikki kerralla. Vaan jos ei ole vastoinkäymisiä ja ahdistusta niin eipä sitä kai osaisi iloita sitten siitä korkeapaineesta ja super jutuista samalla tavalla? Ja olkoonkin kliseistä niin itse ainakin opin ja kasvan kriiseistä ja haasteista tuhat kertaa enemmän kuin niistä onnistumisista. Iloitaan yhdessä ja tsempataan kun on takkuista :) Iloista viikonloppua!  

Vierailija

Hassua, luin edelllistä postausta ja tuli mieleeni ajatus, että kyllä kai niilläkin bloggaajilla on joskus hankalaa joiden elämä näyttää blogin kautta niin täydelliseltä. En ole aikoihin siis ehtinyt lukemaan blogiasi ja halusin piristää itseäni katselemalla kauniita kuvia ja menoa sillä suunnalla. Heti toisena tekstinä luin tämän ja tuli outo fiilis. Miten sopikaan ajatukseeni. Pidän kuitenkin positiivisista blogeista joista saa voimaa itselleen. Kaverit ja blogit joilla on aina negatiivisia ajatuksia saa jotenkin mukaan sihen negatiiviseen vellontaan. Olet osannut niin hienosti pukea sanoiksi ajatuksen, että kaikilla on joskus vastoinkäymisiä ja niistä noustaan. Ehdin harvoin lukea mitään blogeja ja vielä harvemmin kommentoimaan, mutta tänään onnistuin avaamaan oikean sivun niin oli pakko kommentoida.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram