Krokotiileja, varpusia ja nuijapäitä...

Me olemme pyydystäneet niin perhosia kuin nuijapäitäkin. Kävelleet kaupungilla, venesatamassa, metsälampien rannoilla ja perhosniityillä. 

Yksi ilon aihe oli lauantaina saada ihan yllärinä FAB:ista Cecilie Mellin siniset varpuset. Olin juuri lähdössä kahville kurkatessani postilaatikon (täällä kulkee posti lauantaisinkin) ja löytäessäni nää hurmaavat pienet siniset blingblingit. Vihreäthän mulla jo onkin, mutta kuinka söpösti nää käyvätkään farkkusortsien kanssa! Sopivat niin täydellisesti asuun että. Pikku iloja, heh. Kiitos.

Viikonloppuna on taas tullut syötyä jonkin verran kalaa, joten taas noita meidän superhelppoja kalaruokia; folionyytit on helppo ottaa myös retkelle mukaan ja vaikka valmistaa grillin lämmössä. Vihannekset kannattaa kyllä pilkkoa tosi pieniksi, sillä suurien vihannespalojen kypsymiseen grillillä saattaa mennä kauan. 

Olen myös tainut viikonlopun aikana lukea about kolme-neljäsataa sivua tota Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät -kirjaa terassilla. Vielä ois sata jäljellä. Jos iltalukemisiksi ahmisi sen loppuun. Onko joku lukenut trilogian muut kirjat? Orava- ja kilpikonna -otsikkoiset (en muista koko titteleitä)? ;) Tykkään tästä tosi kovasti, täytyy ostaa varmaan kesälukemisiksi ne toisetkin.

Mun ehkä all-time-fav romaani on yhä edelleen yli kymmenen vuotta sitten ensimmäistä kertaa lukemani John Irvingin Garpin maailma. Tässä Krokotiilijutussa on jotain vähän samaa fiilistä. Samaa huumorilla ja silti traagisuudella maustettua syvyyttä ihmisten inhimillisyydestä... Tai ei edes traagisuudella, vaan realismilla. 

"- Josephine, mitä menestyvät ihmiset tekevät, että he onnistuvat? Käykö heillä vain hyvä tuuri, vai onko menestymiseen jokin resepti?

- En usko, että mitään reseptiä on. On vain valittava oikeanlainen asu, sellainen jossa viihdyt, ja vähitellen kasvat ja asu mukautuu mittoihisi. Vähitellen, Antoine. Sinä etenet liian kovaa vauhtia. Sinä näet kaiken suurena heti ja hyppäät kaikkien tärkeiden pikkuseikkojen yli. Heti ensimmäisellä yrittämällä ei voi onnistua, rakennelmaan on ladottava yksi kivi kerrallaan."

Katherine Pancol, Krokotiilin keltaiset silmät

 

 

Rauhallista, rentoa sunnuntai-iltaa! :)

Kommentit (35)

Vierailija

Onpa siellä ihanan kesäistä!

Oli pakko kommentoida, Garpin maailma nimittäin on munkin lemppari! Eikä oo huono se leffakaan joka siitä on tehty. Siinä kirjassa on kyllä jotain erityistä! :)

Hyvää kesää!

 

T:Tuija

Vierailija

hei,

blogisi on aivan ihana ja luontokuvat kauniita. Tässä jutussa ihmettelin vain sitä, että miksi annatte lastenne pyydystää eläviä eläimisä purkkiin tai haaviin? eikö paras tapa opettaa lapsille luonnon kunnioittamista ole katsoa ja ihailla, mutta antaa eläinten olla niiden omassa elinympäristössä elävinä.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Moi moi, pakko tähän on korjata, että kaikki elukat päästetään samantien takaisin luontoon. Perhosia lähinnä vain jahdataan (harvemmin saadaan kiinni :P) ja ihastellaan tovi haaviin läpi. 

Nuijapäitä on myös hirmu paljon helpompi tutkia lasipurkista -ja sitten laittaa takaisin. 

Ei ollut tarkoitus antaa sellaista kuvaa et hulluina tuhotaan kaikki meidän tielle eksyvä elävä ;)

Vierailija

Mä oon jääny koukkuun kans noihin kirjoihin!! Eka meni lomareissulla ja sit oli pakko jatkaa kotona.. Toi sun pitsipusero on ihana, onko se nyt jotain kevään mallistoa? Kiitos taas ihanista kuvista ja sun piristävästä blogista :) mä oon koukussa siihenkin ;)

Vierailija

... Ja vielä kirjavinkkaus: Haruki Murakamin kirjat mm. Kafka rannalla. Ahmin kaikki kirjailijalta suomennetut kirjat ja joka kerta tykkään.

Vierailija

Ihania kuvia Johanna! Oli heti pakko googlettaa, mistä tuossa kirjassa oli kyse. En ole aikaisemmin nähnyt kirjaa missään, mutta kuullosti lukemisen arvoiselta ;) Tuo paita on tosi kaunis, itselläni on samanlainen ja taidan ottaa sen nyt uusio käyttöön kesäksi. Sammakoista puheen ollen.. lapsena mekin koluttiin myös kaikki ojat nuijapäitä varten ja välillä löydettiin pieniä sammakoitakin, joille teimme neliskanttiseen astiaan legoista raput yms. lopulta päästimme sammakot aina menemään, hetken niitä ihmetellessämme :)

Vierailija

Olen lukenut noista Pancolin kirjoista kaksi. Kilpikonnien hidas valssi ja Krokotiilin keltaiset silmät tuli ahmittua ihan hetkessä ja vielä tässä (väärässä) järjestyksessä. Ei haitannut, tykkäsin tosi paljon!

 

Vierailija

Viihdyttävä kirjasarja ;) luin kaikki kolme viime kesänä/syksynä ja toka on ehdottomasti paras

Vierailija

Viihdyttävä kirjasarja ;) luin kaikki kolme viime kesänä/syksynä ja toka on ehdottomasti paras

Vierailija

Hei, kilpikonnat ja krokotiilit luettu ja oravat menossa puolivälissä :)  Kirjat, joita ei hennoisi laskea käsistään!

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Joo, ihan tarkalleen ottaen juuri kutu ja sammakot ovat, mutta nuijapäitä saa kerätä opetustarkoituksiin. Tässä ei siis pitäisi olla mitään kyseenalaista; tutkittiin nuijapäitä pari min ja päästettiin menemään....

Vierailija

Hei!ihana blogi ja asut ovat aina ihania mutta yhtä jäin ihmettelemään..olen itse kovin eläinrakas ja jäin ihmettelemään eläinten pyydystämistä.Eikö olisi mukavempaa seurata niitä luonnossa niiden omissa elinympäristöissä..mukavaa kesän jatkoa kuitenkin sinne kauniiseen maahan!

Vierailija

Ihan yleisellä tasolla: kyllä pieniä lapsia täytyy opettaa kunnioittamaan ja varjelemaan luontoa ja sen eläimiä. Usein tapaa esim. uimarannalla lapsia, jotka ovat oikopäätä kivittämässä sorsia, jos vaan sellaisia näköpiiriinsä saavat. Vanhempansa istuskelevat muutaman metrin päässä "huomaamatta" mitään. Käsittämättömän typerää :(

Ja tosiaan kuten aiempi kommentoija totesi, sammakko on ainakin Suomessa rauhoitettu. 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Ethän yritä verrata tätä sorsien kivittämiseen? Itsekin eläinrakkaana saattaa nimittäin alkaa pieni höyry nousemaan korvista... :P Sammakko on rauhoitettu täälläkin eikä niitä koskaan ollakaan kerätty. Nuijapäiden pyydystäminen kahdeksi minuutiksi on ihan luvallista, muttei niiden vahingoittaminen.  Eläinten kiusaamista en sietäisi hetkeäkään ja veikkaan että lapset oppivat kunnioittamaan luontoa  jo sillä että siellä paljon liikutaan ja siitä puhutaan.

Vierailija

nyt on kyllä ihan eka kerta kun kommentoin, vaikka blogia olenkin jo kauan seurannut. Voi pyhä pietari..täällä lukijoissa on kyllä ihan pöljiä ihmisiä..ettekai te nyt luule, että Johanna lapsineen tekee noista nuijapäistä ja perhosista kaulakoruja ja muuta kodinkoristetta ja seinävaatteita. Hei..kamooon..täytyyhän lasten nyt ihan oikeesti päästä jotain käsin kokeilemaan ja tutkimaan...ettei kaikkea ihan vaan virtuaalisesti netissä padilta. Ihan varmasti Johanna aikuisena osaa lapsiaan opastaa järkevästi, hän ei varmaan tartte teiltä siihen apua. Kyllä niitä linnunpoikasiakin rengastetaan, eli otetaan pesästä, laitetaan rengas ja pistetään takaisin pesään eikä kukaan kait teistä kukkahattutädeistä näitä rengastajia ohjaa. Seuravaksi te höpöt varmaan neuvotte Johannan miehelle miten kalat nopeasti ja kivuttomasti saatetaan ikiuneen..jollette jo lie sitä Johannalta varmsitanutkin. 

Terkkuja Johannalle ja lapsille , luonnon ihmeitä kannattaa katsella, kosketella ja ihastella niitä kunnioittaen.

Vierailija

Hei!

Pitää minunkin kommentoida kirjoja :) Lainasin eka keskuspuiston oravat, kun vaikutti niin mielenkiintoiselta. Kun tajusin että se on trilogian kolmas osa, en lukenutkaan sitä vaan metsästin tuota Krokotiilin keltaiset silmät -kirjaa kirjastoista aika kauankin, ja luettuani tykkäsin kovasti. Mutta minusta se kakkososa oli todella omituinen. Ei jotenkaan ollenkaan samassa linjassa tuon ykkösen kanssa. Minulla oli varmaan kirjaimellisesti suu auki hämmästyksestä lukiessani, että häh, ei voi olla! Kakkososa ei siis ainakaan ollut sellainen, mitä minä olin odottanut :) Sen jälkeen ei ole sitten tehnyt mieli lukea sitä kolmosta ollenkaan. Mutta nyt on ehkä pakko, jos täällä vielä kehutaan :)

t. Varpu

Vierailija

Ihania kuvia ja tunnelmia Johanna!

Minäkin kiinnostuin tuosta kirjasarjasta. Lomalukemista haalin kasaan. Ensimmäinen osa varauksessa kirjastosta. Kirjoittajalta on suomennettu uusin kirja Mimmit. Onko siitä kenelläkään  lukukokemuksia?

*Pipari

Virtuaali Moleskine

Vierailija

Vierailija 15: ihan huoletta olisit edelleen voinut olla kommentoimatta. Et näköjään ollenkaan edes ymmärtänyt,  mistä oli kyse. 

Vierailija

hei . oon lukenut täällä norjassa asuessani 2 ekaa osaa kirjasarjasta ja odotan että saan ostaa 3. osan  Suomesta kun meen käymään , kepeää ,mukavaa kesälukemista. luin kirjat nopeasti ja nyt lukisin 3.n osan  kun vaan saan sen, rentouttavaa lukemista. lukemisen iloa täältä bergenistä :terveisin merja

Vierailija

Oih, Pancol! Luin viime kesänä nuo kaikki kolme kirjaa (en vain voinut laskea niitä käsistäni). Onnekseni sain kuulla, että nyt Pancol on julkaissut uuden kirjan "Mimmit" (ilmestyy suomeksi lokakuussa). Tässä trilogian ensimmäisessä osassa seikkailee osittain samat henkilöt kuin noissa aiemmissa. En jaksa odottaa! :)

Vierailija

Voi hyvänen aika. Itse yritin aina kaikki loukkoon sisätiloihin jääneet perhoset vapauttaa, ja yksittäisiä harvoja kovastikin suren, jotka lasin väärälle puolelle jäivät luontoon yrittäessään.. Lukekaa mieluummin pojan kanssa tietoa luontokappaleista, mielettömistä lentomatkoista joita jotkin perhosetkin tekevät. Miksi täytyy ihmisen aina kaikki kaunis vangita ja kotiinsa kuljettaa. Tätä sanomaa voitaisiin enemmän lapsillekin opettaa.

Vierailija

Olen ostanut itselleni ja lukenut Pancolin kolme kirjaa. Mukavaa luettavaa. Mukava kuulla, että jatkoa on luvassa. :)

 

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram