~painavia ajatuksia~

 Leppoisan rempseistä kuvista vähän painavampaan aiheeseen. 

Tämä ajatus tuli mulle itseasiassa joskus sen jälkeen, kun olin kirjoittanut pari postausta taaksepäin treenivaatteista. Kun taas aloin miettimään että mitä meiltä naisilta oikein odotetaan. Meidän odotetaan olevan fiksuja ja tyylitietoisia, kuitenkin sopivasti persoonallisia ja sopivasti rentoja. Meidän odotetaan käyttävän korkokenkiä ihan yhtä luonteikkaasti kuin vaelluspöksyjäkin. Aikuisella, perheellisellä naisella tulisi olla hyvä työ, itsenäisyyttä, korkea koulutus, omaa rahaa ja ehkä mahdollisesti jopa lapsetkin vielä. Ja tietysti joku kultturelli harrastus. Niin ja sitten pitäisi vielä olla treenattu kroppa. Ja tietysti sellainen sopivan laaja sosiaalinen verkosto ja hyvin ylläpidettyjä ystävyyssuhteita. Niin sitten, sitten ois se paketti kasassa. Ehkä.

Niin ja miksi mietin tätä treenivaatepostauksen kirjoitettuani? Koska pelästyin sairaasti tavallaan, omalta osaltani pitäväni yllä tätä hullua vaatimustasoa. Harvoin moista itsestäni kuvittelen, hehhe; harvoin, jos koskaan kuvittelen olevani mikään "täydellinen nainen". Ja kukapa meistä oikeastaan kuvittelisi?

En ole koskaan ollut mikään perfektionisti enkä primus, "hyvä tyttö". Mulla ei ole koskaan ollut kilpailuvaistoa eikä suuresti kunnianhimoakaan. Elämä on saanut viedä. Mutta entäpä ne, jotka jo nuoresta asti vaativat koulusta kymppejä? Ne tytöt, jotka eivät malta herkutella perjantai-illan pitsaa telkun ääressä perheen kanssa puolta tuntia kauempaa, sillä senkin ajan voisi käyttää lukemiseen? Ne tytöt, jotka haluavat olla hyviä

Entä sitten kun kaikesta tulee kymppi? Siinä vaiheessa tavoitteet ovat jo niin suuret, ettei kympillä ole kauheasti arvoa -se on itsestäänselvyys. Mitä sitten? Millään ei yhtäkkiä ole merkitystä. Edes parhaalla mahdollisella ei ole arvoa. Koko elämältä putoaa helposti pohja -ja se merkitys. Voidaan alkaa puhua jo psyykkisistä sarauksista.

No, vähän kärjistetysti sanottu, mutta näitä tyttöjä on. Ja aikusia naisia. Aikuisten maailmassaKIN me naiset asetamme kai itse itsellemme näitä vaatimuksia. Kuka muka ei ole koskaan ajatelut olevansa liian tyhmä, liian pullea, liian vähän kouluttautunut tai liian ruma kelvatakseen? Ja mistä lähtien meidän pitäisi olla kaikkea? Yleensä pitäisi riittää, että olet kiva. Että sulla on pari hyvää ominaisuutta ja piirrettä. Ei kukaan voi olla kaikkea.

Ja tämä koskee myös miehiä. En väitä, että miehiin kohdistuvat vaatimukset olisivat yhtään naisia vähäisempiä. Itseasiassa minua kiinostaisi hirmuisesti tietää kuinka suuri osuus yhteiskunnan asettamilla paineilla ja vaatimuksilla on esimerkiksi masennukseen sairastumisessa. Ja kuinka paljon se osuus on mahdollisesti kasvanut -vai onko.

Tai kuinka moni yleensäkään kokee nykymenon paineet liian suurina. En tiedä. Mun  mielestäni vaan joskus tuntuu hullulta, että pitäisi olla kaikkea ja vähän liikaa. Missäköhän vaiheessa keksitään jokin kulutusta rajoittava politiikka? ;) Siinä missä Kiinassa on rajoitettu lapsilukua, voisi vamasti myös kaikkea kuluttamista rajoittaa. Vaikkapa lihan tuotantoa ja kaikenmaailman muovisten lähes käyttökertaisten elektroniikkalaitteiden valmistusta.

No, politiikasta puheenollen; jos bongasitte minut kuvissa jonkun komean (vieraan!) herrasmiehen vierestä, niin mainittakoon kyseessä olevan -ei suinkaan uusi poikaystävä vaan- sellainen sosiaalisesta mediasta varmasti jollekin tuttu "nettipoliisi" kuin Marko Forss. Marko on muuten ehdolla myös seuraavissa eduskuntavaaleissa Kaakkois-Suomen vaalipiirissä, joten laittakaahan muistiin jollette keksi ketä äänestäisitte! ;))

Ja niin... Nautitaan loppuviikosta! Ei vaadita itseltämme mitään hölmöjä. ;) Muistakaa, että pari hyvää ominaisuutta riittää; se että sun silmät hymyilevät nätisti tai että olet taitava soittamaan huilua. Mulla ei ole muuten minkäänlaista lauluääntä enkä osaa soittaa mitään instrumenttia -lukuisista yrityksistä huolimatta. ;) Mut ei se mitään. Osaan sitten varmasti jotain muuta.

Kommentit (82)

Vierailija

Painavaa asiaa indeed. Olen mietiskellyt paljolti samoja juttuja ja päätynyt samaan: oltais armollisia niin itsellemme kuin toisillemmekin. Tän vois alleviivata koko jutun ja liimata jääkaapin oveen. Kiitos <3 Aivan suloisen ihana tapetti muuten tuossa eka kuvassa.. <3

http://esteetikonunelmia.blogspot.se/

Vierailija

Toi on hyvin sanottu. Jos et osaa soittaa tms osaat ihan varmasti tehdä jotain muuta tosi hyvin. Kaikissa meissä on hyviä ja huonoja puolia, ei niitä kannata vertailla muiden kanssa. Ollaan armollisia itsellemme ja hyväksytään itsemme tällaisina kuin olemme. 

 

Vierailija

Ihan pakko kommentoida, kun sain näin laadukasta ja asiallista lukemista heti ensimäiseksi aamulla. Olen ihan samaa mieltä kanssasi! Jokainen meistä on tosi hyvä jossain (ja ihan luonnostaan), kaikki ei vältämättä tiedä missä asiassa olisi just se "tosi hyvä", mutta sitä etsiskelyä varten meillä onkin tämä elämä. Jokainen meistä on myös ihan keskiverto hyvä monessa asiassa, ja hyvä niin, joka asiassa ei suinkaan tarvitse olla "tosi hyvä". Sitten myös varmasti jokainen on jossain asioissa "huono", ja se nyt vaan on ihan elämää, eikö toisaalta olisikin tylsää, jos olisi hyvä kaikessa, se kai tarkoittaisi että enää ei elämässä ole mitään opittavaa, se olisi vasta tylsää. Sama periaate päätee minusta myös esim. ulkonäköön. 

Olkaamme armollisia itsellemme ja läheisillemme, ja muistakaamme rakastaa itseämme, vasta silloin pystymme rakastaa muita.

-mammamia

Vierailija

Tämä kirjoitus on NIIIIN tärkeä! Olen itse lukion opettaja ja näen näitä täyteen kymppiin tähtääviä tyttöjä (ja poikia myös!!) päivittäin. Aihe on niin herkkä, että asiasta ei uskalla suorilla sanoilla "paasata" luokassa, ettei vahingossa vielä syyllistä heitä aiheesta. Yritänkin viestittää asiaa omalla esimerkilläni; tuon omia epätäydellisyyksiäni esiin aina kun se huumorin avulla on mahdollista (välillä vähän vakavamminkin, esim. kerron omista opiskeluajan opiskeluvaikeuksista) ja pyrin näyttämään, että vaikka olen hieman ylipainoinen enkä mikään missikuningatar, niin minulla on HYVÄ ja ONNELLINEN elämä.

Huh, vähän liian aikainen aamu, jotta saisi ajatukset paperille selkeästi, mutta toivottavasti pointtini tuli esille. Koitetaan me aikuiset naiset olla esimerkkejä nuoremmille - uskon, että se on paras keino!

Ihanaa päivää kaikille meille RIITTÄVÄN täydellisille ihmisille :)

Emma

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Niinpä... :( Nuoret perfektionistit myös pyrkivät varmasti usein vääriin asioihin kuten ulkonäköön ja titteleihin -hienoa että niitä on joku paikan päällä vähän ohjaamassa helpompaan suuntaan... Hienosti kirjoitettu (aamusta huolimatta ;)) ja toivottavasti oppilaille jää jotain mieleen tosta. Elämä voi todellakin olla hyvä ja onnellinen, vaikkei kaikkea "mikä näyttää hienolta" saavuttaisikaan... Parempi ja onnellisempi jopa.

Vierailija

Niin totta! Mietin tätä juuri, kun hammaslääkäri oli melkein vihainen, kun mulla oli nyt 39-vuotiaana eka reikä hampaassa. En olekaan täydellinen. Pitää syödä oikein, liikkua ja kaikkea muuta, blaah. Niin hyvin sitä kaikkea yrittää, kun vaan suinkin jaksaa, mutta aina on joku, joka pettyy minuunkin.

Vierailija

Täällä lukijana kirjoittaa nuori nainen, joka muutaman vuoden oltuaan työelämässä täydellisyyttä tavoitellessaan ajoi itsensä totaalisen loppuun. Olen reilun vuoden ollut sairauslomalla masennukseen johtaneen uupumuksen vuoksi. Minulla on hyvä hoito ja maailman ihanin terapeutti, jonka kanssa olen päässyt käsittelemään asioita, jotka johtivat tähän tilanteeseen. Joudun vaihtamaan ammattia, sillä nykyinen aiheuttaa kuvotuksen tunteita, kun ajattelenkin paluuta takaisin siihen työhön. 

Kuinka sattuikaan, että kirjoitit tämän tekstin juuri tänään, kun olen menossa uuteen työpaikkaani sopimaan työkokeiluni yksityiskohdista. Minua jännittää palata takaisin työelämään. 

Kiitos sinulle inspiroivista sanoistasi!

- A-E

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

<3 Paljon onnea matkaan! Se aloitus on aina kamalaa; minkä tahansa pitkän tauon jälkeen (mulla oli aika vaikea palata äitiyslolmaltakin :D), mutta pidän peukkuja että saat hyvän vastaanoton ja kaikki lähtee sujumaan niinnkuin pitäisi <3

Vierailija

Mielestäni nykyään todellakin vaaditaan ihmisiltä, ja nimenomaan miehiltä sekä naisilta, liikaa. "Täydellisistä" ihmisistä kuulee jatkuvasti joka tuutista ja kaikilla pitäisi olla kunnianhimoa, treenattu kroppa sekä saavutettuja unelmia.

Itse olen päättänyt olla kadehtimatta muiden elämää ja koittaa vain saavuttaa itselleni sen oman "täydellisyyteni". Ihan turhaa yrittää ahtauta johonkin muottiin, vaan olisi vain löydettävä se oma keskitiensä ja yritettävä olla onnellinen. Toisinaan se onnellisuus voi tuntua kaukaiselta, mutta itse jaksan aina uskoa että ne synkemmätkään hetket ei ole ikuisia, ne kuuluvat elämään. Aina se onnellisuus sieltä jossain vaiheessa tulee :)

-Miia

Vierailija

Hyvä kirjoitus! Trinny&Susannah "tyyliohjelmassa" etsitään just ne naisen hyvät puolet eikä tarvitse olla mitään muuta kuin oma itsensä! Ohjelmassa voidaan pienillä asioilla kohottaa naisen itseluottamusta, eikä kyse ole todellakaan vain ulkonäöstä.

Tässä kirjoituksessa pohdittiin syvällisemmin asioita, ei vain ulkonäkö seikkoja. Mutta kaikki lähtee meistä itsestämme. Ja jos on tyytyväinen itseensä, vaikuttaa se kaikkeen. Kaikissa meissä on jotain hyvää ja täydellistä :)

Niina

Vierailija

Hei Johanna Kiitos kivasta blogista, ja erityisesti neuleohjeista. Yritin etsiä vanhempia ohjeita, ja nyt kävikin niin että tällaisen täti-ihmisen taidoilla ei löytynytkään. En siis löytänyt mistään sellaisia "hakusanoja" joita joidenkin blogien kirjoitusten alla on. Eli siis löytäisi yhdellä klikkauksella kaikki käsityöaiheiset postit. Osaatko auttaa miten helpoimmin löytäisin kaikki ohjeesi? Tai jos joku toinen lukija voisi vinkata!

Kiitos!

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Ei varmasti ole tätiydestä kiinni ;) Niitä on vaikea löytää munkin jollen satu tarkkaan muistaa millä nimellä olen neulomuksiani kutsunut ja sitten etsiä hakusanalla... Pahoittelen... Siinä yksi syy miksi kokoan niitä nyt kirjaksi. ;)

Vierailija

En ole ennemmin pitänyt itseäni perfektionistina ennen kuin nyt, 24-vuotiaana olen huomannut tällaisten piirteiden olemassa olon. Olen koko ajan pasannut että sitten kun saan sen hyvä palkkaisen työn ja kaikki ovat minusta ylpeitä ja voin pitää perheestäni huolta, ja haluaisin olla harrastuksissani paras ja... Lista voisi jatkua vaikka kuinka. Se on hätkähdyttävää miten sitä hyväksyntää ympäriltään hakee koko ajan ja aiheuttaa itselleen paineita. Kiitos hyvästä kirjoituksestasi jällleen kerran!

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Niinpä... Kyllähän niitä menestyjiäkin tarvitaan tai koskaan ei synny mitään uutta tai mullistavaa, mutta... Joissain asioissa kannattaa miettiä onko se sen arvoista... kiitos kommentista :)

Vierailija

Hyvä ja ajankohtanen kirjotus. Kolahti aika lujasti. Itselläni on sellainen "ongelma", että kuvittelen, että muu maailma olettaa mun pärjäävän ja menestyvän. Epäilen, että todellisuudessa olen ite se, joka asettaa näitä vaateita..ehkä justiin siks, että media on täynnä vaan sitä, mikä näyttää ja kuulostaa täydelliseltä, kadehdittavalta.

Oikeasti kun vaan muistais, että ihan joka ikisellä ihmisellä on murheensa ja ongelmansa, kumpa jakaisimme niitä enemmän. Mä rakastan omaa elämääni, tää on hyvää ja onnellista elämää siitäkin huolimatta, että meillä on hometalo ja siitä melkosia seuraamuksia ja isoja, isoja murheita. Me sentään vielä eletään ja saadaan nauttia tästä elämästä (toisin, kun hiljattain yllättäen menehtynyt ystäväni), voitaisko tätä elämää elää ilman turhia paineita ja nauttia elämästä semmosena kun se meille annetaan? Ja olla tyytyväisiä itseemme, koska me ollaan kaikki hyviä ihmisiä ilman niitä tiukkoja pakaroita ja kympin arvosanojakin.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Niinpä!! Suurimmaksi osaksi asettamme itse kaikki paineet itsellemme, mutta kyllähän ne loppujen lopuksi syntyvät koko ympärïvän yhteiskunnan vaikutuksista, lähinnä mediasta. Just näin. Ihan just oikein sanottu. :)

Vierailija

Kun ihminen ei ole paperista tehty A4-CV tai todistus, jossa osaaminen on seksikkäästi loogisessa järjestyksessä ja numeroina arvioitu. Nykyään tuntuu mediassa olevan näitä "haluan olla esimerkkinä muille" -naisia, jotka mielestänsä ovat tehneet jotain esimerkillistä (esim. laihduttaneet, päässeet urallaan pitkälle) ja ovat sitten nostaneet itsensä esimerkilliselle tasolle muihin nähden (vaikka hyvää muka sillä tarkoittaisivatkin). Mielestäni oikeasti pätevät ja ihailtavat ihmiset eivät tee itsestään numeroa, vaan keskittyvät työhönsä ja omaan elämäänsä muiden mielipiteistä/ihailusta piittaamatta.

Vierailija

Ot:

 

katselin Malenamin blogissa muotinäytöskuvianne ja varsinkin niissä hampaasi suorastaan valaisevat! ;D Miten olet niitä valkaissut?

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Oi :D Olen juu valkaissut hampaani kerran about neljä vuotta sitten... :D En usko, että siitä on vaikutusta enää jäljellä kun ainakin piti mennä noin puolessa vuodessa ohi... :P En tiedä mikä niitä valaisi, ehkä Malenan kauniin valoisa kuvankäsittely? :))

Vierailija

Kiitos Johanna ihanasta blogistasi, se saa hyvälle tuulelle. On myös pakko kommentoida erittäin hienoja ajatuksiasi. Olen aina rakastanut vaatteita, kaunista kotia, kampaajaa, kosmetologia ym. ns. naisten juttuja. Sairastuin syöpään 2008 ja kuvittelin tietysti elämän olevan siinä ja kaikki ennen niin tärkeä menetti merkityksensä. Ainoa, jolla oli väliä oli lapset ja silloinen aviomieheni lasteni isä. Pahimmalta tuntui josko joudun heidät hyvästelemään. Tein lupauksia, jos tästä selviän en huuda lapsille enkä kenellekään keskityn olennaiseen. Tähän asti on selvitty ja elämä on jatkunut. Elämäni taitaa mennä viiden vuoden sykleissä vuosi sitten kesällä oli seuraavan tragedian vuoro, avioero. Muutin yhteisestä kodista lähinnä vaatteineni. Otin kammo määrän velkarahaa pankista ja hankin itselleni ja lapsille kodin. Taas olen siinä tilanteessa, että ennen kaikki niin tärkeä on tietyllä tavalla menettänyt merkityksensä. Toisesta syystä eli kaikki ns. naistenjutut ovat kovasti kalliita. Ennen käytin palkkani kutakuinkin "kaunistaakseni" itseäni ja lapsiani. Mutta onneksi edelleen on mahdollisuus olla ja elää rakkaiden ihmisten kanssa ja keskittyä itse elämään. Ehkä hieman kaikesta oppineena, elämä on ihanaa huolimatta siitä olenko ehtinyt treenata 7 kertaa viikossa tai vaate joka ennen oli pakko saada jäikin nyt kauppaan enkä ehkä täytäkkään kaikkia täydellisyyden kriteereitä. Lopuksi ehkä voisi todeta, kaikissa meissä on jotain hyvää ja kaunista :).

Aurinkoista syksyä!

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Huh. Kiitos tästä. Joskus mietin, että ihmiset voisivat olla ihan oikeasti onnellisempia vähemmällä tavaramäärällä eikä maailma kuormittuisi niin paljon. Win win. Kummasti sitä vaan tulisi toimeen vaikka menettäisikin kaikki tavarat. Ties vaikka paremminkin. Kiitos mielenkiintoisesta ja ajatuksiaherättävästä kommentista.

Vierailija

Hyviä ajatuksia, kerta kaikkiaan! Tämän kun saisi teinitytöille (miksei pojillekin) iskostettua mieliin. Kaiken ei tarvitse olla superia, ihan tavallinenkin on välillä aivan ok. Kaunista loppuviikkoa! :)

 

-Silja

Vierailija

Katoinki ton kuvan kohalla, jossa oot ton miehen kainalossa, et onko tuo Fobba :D Oisin kysynykki, mut pitemmälle ku luin nii sehän selvis. Nuoremmalle 22v lukijalle tuttu kasvo ja todella tärkeän työn tekijä (ja vieläpä todella komea ;D )

-Juuli

Vierailija

Tavallaan kyllä pidätkin yllä sitä vaatimustasoa ja ulkonäköpaineita, onhan blogisi osa sitä kuvatulvaa, jota tulee nykyään joka tuutista. Jos et olisi kaunis, blogisi tuskin olisi yhtä suosittu, tai ehkä olisikin, mutta se todennäköisesti olisi hyvin erilainen. Tarkoitan tällä sitä, etttei ulkonäön merkitystä voi sivuuttaa, sillä on aina merkitystä, tosin tietysti esim. syöpätutkimuksessa paljon vähemmän kuin muotialalla..

 
Kaikkien mainos- ja muotikuvissa esiintyvien kaunotarten vartaloa, ihon sävyä, kasvojen piirteitä ja hiuksia on tuunattu tietokoneella. Edes kauneus ei siis riitä! Siksi varmasti niin monet kauniit naiset ikääntymispaniikissaan tärväävät ulkonäkönsä liiallisin leikkauksin, pistoksin ja täyttein! Vaikka he olisivat ryppyisempinäkin paljon paremman näköisiä kuin useimmat ihmiset!
 
Minä en ole kaunis. Olenpa tainnut kuulla hevostenkin nauravan.. Mikä masentaa aina, kun katson peiliin - ja haluan kuitenkin näyttää siistiltä ja huolitellulta, siksi peiliin on pakko katsoa. Kateuskin iskee välillä, mutta olen kuitenkin vähitellen tullut sujuiksi asian kanssa - tai niin sujuiksi, kuin se nyt on mahdollista.
 
Toki ulkoisten avujen puuttuminen rajoittaa elämää. (George Clooney ei mennyt minun kanssani naimisiin!!) En kuitenkaan anna sen estää minua tekemästä niitä asioita, joita haluan tehdä. Ja kun uppoudun lempipuuhiini, ulkonäköasiat eivät käy mielen vieressäkään. Minulla on joka tapauksessa monta vahvuutta ja lahjakkuutta, ulkonäkö ei siihen vaikuta mitenkään. Ystävätkin ovat ystäviäni ihan muista kuin ulkonäkösyistä.
 
Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten tarkasti monet hyvännäköiset ihmiset vaalivat kauneuttaan, eivät siis tee mitään, mikä voisi saada heidät näyttämään vähemmän “täydellisiltä”. Kyllä siinä jää monet hulvattomat hulluttelut kokematta, jos koko ajan pingottaa ulkonäkönsä kanssa.
 
(Ai niin, näytän myös varmaan ihan karmealta, kun saan orgasmin (ne naamanväänteet!!) - mutta en silti aio lopettaa orgasmien saamista.)

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Niin, sitä havaintoa vähän kauhistelin... Mutta sitten taas, kaikella on paikkansa ja tehtävänsä tässä maailmassa. Ulkonäkö taas... siitä voisi kirjoittaa oman lukunsa... ;) Mutten kyllä myöskään osaisi kuvitella tilannetta, johon en voisi ryhtyä _ulkonäön_ tähden... harrastan, mökkeilen, uppoudun ja koen jne ja ulkonäkö kulkee sitten siinä vieressä. Kyllähän sitä monesta jäisi paitsi... :o

Vierailija

Johanna, esittelemällä kokoomuksen ehdokkaan...asetutko kokoomuksen riveihin? Itse en voi sitä tehdä. Sen verran perhevastaista politiikkaa tekevät ja niin (pää)kaupunkikeskeisiä ovat. :( Nimim. perheellinen maalta

Täytyy todeta, että minä ainakin saan kauniista kuvistasi inspiraatiota ja innostusta millon mihinkin vaikken todellakaan missimittainen, -mallinen tai -näköinen olekaan! :D Kiitos mukavasta blogista!

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

En asetu. :)

Ajattelin etten ota tähän mukaan omaa poliittista kantaani, mutta sanotaan nyt vaikka ettei Kokoomus munkaan puoluvalinta olisi. En kuitenkaan myöskään jättäisi hyvää tyyppiä äänestämättä puolueen tähden. Mun kokemus viime aikojen Kokoomuksesta on se, että siellä on ollut harvinaisen pölöjä edustajia (voin toki olla väärässäkin)... Eli tarvitaan varmaan jotain vähän ihmisläheisempiä siihenkin puolueeseen. :)) No mut, kaikki saa äänestää mitä haluaa ja ehdokkaisiin kannattaa tietysti aina tutustua! 

 

Vierailija

No niin. Tärkeä aihe ja niin totta joka sana. Mutta että täällä, hyvin ulkonäkökeskeisessä, poseerauskuviin perustuvassa blogissa, missä lukijoilta odotetaan jatkuvaa, varauksetonta kehumista ja ihastelua. Höh?

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Hmm. Miksei täällä? Miksei mulle voisi tulla tällainen ajatus mieleen? Onko poissuljettua ajatella, jos on myös kiinostunut ulkonäöstä? Kuka odottaa jatkuvaa, varauksetonta kehumista ja ihastelua? Minä en ainakaan odota, joka kerta yhtä jännää millaisia kommentteja täällä boksissa on. ;) Poseerauskuviin perustuva blogi... Oletko lukenut muita blogeja tai naistenlehtiä maailmassa...? Voiko niissä olla muuta asiaa kuin naisia esittelemässä vaatteita (eli niitä poseerauskuvia)? Mun mielestä voi -ja on tosi hyvä jos muutain sisältöä löytyy.

Sorry kysymystulva :D mun mielestä tossa oli vaan niin monta ristiriitaa, joita en voi ihan niellä kysymättä.

Vierailija

Juuri niin, Johanna :)

Minua on aina ahdistanut tuo, miten koko maailma odottaa meiltä kaikenlaista. Monesti on tuntunut siltä, että teenpä niin tai näin, niin aina joku löytää valittamisen aihetta.

Itse kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni niin, että vanhempani eivät kai koskaan kehuneet, eivätkä kannustaneet minua. Kun halusin oppia jotain uutta, vaikkapa uuden kielen, he sanoivat, että ihan turhaan, ei siitä kuitenkaan mitään tule. Kun halusin lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, ei sekään käynyt. Kaikki aina tyrmättiin. Ja aina piti yrittää olla, kuin "muut". Mitä se "muut" sitten pitää sisällään? Eiköhän ne muutkin ole opiskelleet uusia asioita, ja jopa toisella paikkakunnallakin? Lopulta sitten olenkin jättänyt koko Suomen, ja asun kaukana, ja puhun täällä aivan toista kieltäkin. Vaihdoin jopa uskontonikin. Lopultakin olen tehnyt, niin kuin minä haluan. Tuntuu, että se onnistuu vain kaukana Suomesta.

Katriina

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Voih, niinpä, noinkin siinä voi käydä -ja tiedän muuten pari muutakin samantapaista esimerkkiä. Niin ne elämän polut vain kulkevat... Kaikki kokemukset muokkaavat meitä... Ehkä jopa parempaan ja rokeampaan suuntaan! :)

Vierailija

Niin osuvasti kirjoitettu - aivan kuin olisit lukenut ajatukseni ;) sillä minä olen paljon miettinyt sitä lausetta jota ennen oppilailleni paukutin "tee vain parhaasi".. Enää en käytä sitä, sillä se on liikaa pyydetty ~ mielestäni.. Voiko aina tehdä parhaansa? Entä jos jatkuvasti ja aina yrittää parhaansa? Onko se terveellistä edes.. Joskus 80 % ehkä on tarpeeksi.. Tärkeintä on vain, että tekee asiat riittävän hyvin. Haleja ♡ 

 

Lingon

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Totta :D "Tee van parhaasi" kuulostaa siltä kuin parhaansa tekeminen olisi ihan helppo juttu ja minimivaatimus ;) Se ei aina tosiaan toimi... :/ Haleja 

Vierailija

"Kuka muka ei ole koskaan ajatelut olevansa liian tyhmä, liian pullea, liian vähän kouluttautunut tai liian ruma kelvatakseen?"

On meitä varmaan muutama =)

Vierailija

"Kaksi euro kahviin ja teehen, ttu tuolla rahallahan saa jo kokonaisen kahvipaketin jota yksi ihminen lipittää koko kuukauden. Entä sitten kampaaja, eihän siihen kymppiä enempää mene millään ja salaatteihin kymppi, sillähän saa vetää tälläpäin seisovasta pöydästä kaikki hötöt,lihat, kalat jne. Täysi porvarihan tuo jo on ja vieraantunut tavallisesta kansasta..."

Anteeksi, mutta missä korvessa oikein elät? Nina asuu Riihimäellä ja käy Hgissä. Kymppi joo kotikampaajalla, mutta Helsingissä siihen uppoaa varmasti yli satanen ellei enemmänkin. 2 euroa kahvista ei ole mikään kauhea hinta. Ja kuka kuljettaa kahvipakettia mukanaan? Termospullossa metsään ehkäpä? Itse maksan paljon paljon enemmän kahvista, kun en asu Suomessa. Tosin kahvi on monta kertaa parempaa kuin se laiha litku. Sorry, se vaaleapaahtoinen, joka tekee vatsan kipeäksi. Tummapaahto ei närästä eikä tee vatsavaivoja.

Ihan normielämää Suomessa. Hölmöä huudella heti porvariksi, jos joku pärjää itseä paremmin. Ja vaikka rahaa enemmän käytössäkin.

Vierailija

Olen löytänyt blogisi vasta vähän aikaa sitten mutta nyt mulla on paikka mistä löytää hyvää mieltä jos on itsellä huono päivä.Kiitos =)

En ole kaikkein rikkain en kaunein en mukavin en laihoin en viisain. Mutta olen hyvä äiti,parhaille lapsilleni,se riittää minulle =)

Vierailija

Kauhistuin minäkin, kun luin juttuasi. Meillä täällä kotona just sellainen täydellisyyteen pyrkivä seiskaluokkalainen. En oikein tiedä mistä hänelle tuo kymppitavoite on tullut. Luokka aina ollut kilpailuhenkinen ja nyt yläkouluissa vaikeustaso kasvanut. Kotona ei mitenkään olla vaadittu ja pojat edellä ei näyttäneet mitään kympin oppilaan esimerkkiä.

Miten sitä äitinä voisi tuon murkku-ikäisten tytön tavoitteita keventää?

kyllä poikien kanssa pääsi helpommalla. 

Kiitos hyvästä blogista. 

Vierailija

Kiitos näistä ajatuksista, tulipa juuri sopivaan hetkeen! Olen painiskellut jo pitkään erään päätöksen kanssa ja olen unohtanut pohtia asiaa kirjoittamastasi näkökulmasta.. Tämä helpottaa päätöksen tekoa, aina ei tarvitsekaan pystyä kaikkeen ja silti voi olla onnellinen. =) Ehkäpä päätös on nyt tehty.

Vierailija

Hei

Olin sellainen kympin tyttö. Nyt, kolmekymppisenä ja johtavassa asemassa olen enemmän kuin tyytyväinen teini-iän pingottamiseen, ja osaan jo löysäillä yksityiselämän puolella. Nyt kun itseään tuntee paremmin mutta on viikonloput aikaa kutsua vieraita, vaikka bilettää töiden jälkeen jos huvittaa eikä vielä lapsia jaloissa niin elämä hymyilee. Itsellänikin oli masennustausta joten osaan todella arvostaa kun elämä taas maistuu. Se tarvittiin, että ymmärsi että myös hikpinkona voi olla onnellinen & elää täyttä elämää ollen itselleen ja muille armollinen ja kiva ihminen ja loistava ystävä. Ei se aina niin mene että meillä olisi jotenkin huonompi elämä, vaikka saakin aikaan enemmän asioita.

Eikä suomalaiseen keskivertoajatteluun välttämättä tartte lähteä mukaan - itse arvostan paljon enemmän sitä että lähtee tekemään ja toteuttamaan unelmiaan vaikka ulkomaille, niinkuin Johanna on tehnyt ja itse olen myös. Ei se kaksi lasta ja perunamaa tee meitä kaikkia onnelliseksi, etenkin jos tietää että rutiineista ei saa juuri mitään irti ja kaipaa elämään enemmän toimintaa. Itse vietän aikani useammassa maassa ja siinä on saanut roimasti itsetuntoa ja perspektiiviä lisää. Perisuomalainen ujous, kateus ja naapuriin vertailu on lähes hävinnyt kun tilalle on tullut pitkät työpäivät, positiivinen aktiivisuus, laaja sosiaalinen verkosto ja päälle raskaat huvit ;) Mukavaa viikonlopun alkua kaikklle rohkeille naisille! Todellista ymmärrystä itsestä on tehdä niinkuin itselle ja luonteelle parhaiten sopii.älkää pitäkö itseänne säästöliekillä, meillä on vain yksi elämä.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Niinpä, siis kyllähän nuorempana kannattaakin tsempata ja olla "hyvä" ja tietysti myös aikuisenakin, mutta tosiaan se kyky osata vaihtaa vapaalle on vielä tärkeämpi, jos onnellista ja tasapainoista elämää toivoo. Mut sulla se kuulostaa onnistuvan ihan täydellisesti :D Jatka samaan malliin siis :D

Vierailija

Täällä kommentoi hyvin harvoin blogissasi vieraileva. Mistähän noita paineita tulee? Mä en ainakaan koe sellaisia. Johtuuko se kotikasvatuksesta, luonteesta, aikuisiän seurasta, mistä? Mä olen hyvin tyytyväinen itseeni ja elämääni. Ymmärrän, että jossain on aina joku minua rikkaampi, kauniimpi ja fiksumpi. Elän tasapainoista elämää. Ei ole tarvetta vertailla itseään tai kotiaan blogistien vastaaviin. Sehän on blogi, ei mun elämä. Kulutushysteria on asia erikseen, ja siihen näissä blogeissa kyllä kannustetaan, sehän on selvä. Mutta tykkään katsoa kauniita kuvia ihmisistä, vaatteista ja kodeista. Ja tosi kiva että näitä on.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

No hyva. :) Eihän kaikki aina koe asioita samalla tavlla ja tottakai niitäkin on, jotka eivät koe paineita; toiset enemmän ja toiset vähemmän. Enpä minä itsekään ole koskaan kärsinyt tuosta "hyvän tytön" paineesta ;) Mullekin media on paikka, josta saan positiivista täytettä elämääni enkä juuri sure naapurin tavaroita... Mutta ehkä ne ovatkin pääseet pidemmälle elämässään, jotka ovat enemmän toivoneet ja vaatineet -kuin minä. En tiedä.

Vierailija

No niinpä, samaa mieltä edellisen (32) kanssa. Lisäisin tohon vielä kääntäen, että ymmärrän myös, että jossain on aina minua köyhempi, rumempi ja tyhmempikin!

Ihan kaksinaismoralistista on blogistinkin pähkäillä "missä vaiheessa keksitään jokin kuluttamista rajoittava politiikka", kun samalla kuitenkin blogi on mainoksia ja kuluttamista pullollaan.

 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Näin on, eihän se vertailu kannata, enkä nyt oikeastaan siitä puhunutkaan, vaan omista paineista pärjätä tässä yhteiskunnassa.

Kyllä mun mielestä blogistinkin on aiheellista pohtia kulutuskäyttäytymistä. En myöskään pidä itseäni mitenkään kulutushulluna ihmisenä.

Vierailija

Erinomainen postaus, Johanna! On ihanaa, että laitat joukkoon myös näitä syvällisempiä pohdintoja. On varsin terveellistä miettiä, mitä oikein odotamme itse itseltämme - ja mitä annamme muiden odottaa meiltä.... Olen itse ollut nuorempana ns. "kiltti tyttö" ja pyrkinyt täyttämään ensin, vanhempien, sitten opettajien, sen jälkeen poika- tai miesystävien, sittemmin työnantajien jne. toiveita sillä seurauksella, että onnistuin melkeinpä hukkaamaan oman itseni... Täytettyäni hiljattain pyöreitä vuosia päätin vihdoin asettaa itselleni ainoastaan yhden tavoitteen/odotuksen: sen, että olen onnellinen! Ja päätin myös, että jos jostakin vielä löydän sellaisen kerran näkemäni t-paidan, jossa lukee "Kiltit tytöt pääsee taivaseen, tuhmat pääsee joka paikkaan", taidan ostaa sen itselleni vaikkapa myöhästyneeksi synttärilahjaksi! ;D

Ja Johanna, ethän pahoita mieltäsi siitä, että aina joku jaksaa narista siitä, että blogeissa on mainoksia jne. Bloggaaminen on tänä päivänä monien kohdalla työtä, eikä sitä voi tehdä ilman yhteistyökumppaneita. Ja monikohan näistä kitisijöistä älyää edes sitä, että esim. näiden mainostettavien tuotteiden ostaminenhan tarjoaa aika monelle ihmiselle työtä, ts. raaka-aineiden valmistajille, jakelijoille, tuotteiden valmistajille, jälleenmyyjille, mainosten laatijoille jne. Mikä siinä on se paha asia, sitähän pitäisi juhlia? Toki kulutustottumuksia on hyvä suunnata ekologisempaan suuntaan, mutta jos me lakkaamme kokonaan kuluttamasta, niin miten käy ihmisten työpaikkojen? (Verratkaa vapaasti tämän hetkiseen Suomen taloustilanteeseen...)

Keep up the good work! <3

Kaisuli

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Heippa Kaisuli, toi on kyllä niin totta että blogit saavat kyllä aikaan myös tyopaikkoja; munkin blogini avulla moni pikkuinen firma on lähtenyt nousuun <3 Se on ihan totta ja juhlimisen arvoinen paikka! :)) Kiitos kommentista!

Vierailija

Kun ihminen on pinnallinen niin sitten hän on pinnallinen vaikka kuinka sitä yrittäisi jälkikäteen muuta väittää...

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Eli minä? Tunnetko minut niin hyvin, että voit kutsua minua pinnalliseksi? Pahoittaisin mieleni (ja yllättyisin) kovasti, jos joku minut tunteva sanoisi noin.

Vierailija

Voi hyvä tavaton, mistä noita happamia kadehtijoita oikein riittää? :D :D :D

 

Vierailija

Hyviä pointteja! Itse olen hevostelevana pienten lasten uraäitinä onneksi oppinut tyytymän "ihan hyvään" ja olen onnellinen =). Mutta miksi treenivaatteet nämä ajatukset kirvoitti? Itse lenkkeilen päivittäin ja tsekkailin vaatteita kiinnostuneina. Sen sijaan kaltaiselleni poropeukalolle neuleohjeet aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta, kun en itse moisia pystyisi loihtimaan. Joopa joo, sieltä se kypin tyttö taas kurkistelee =) Takas lukioon (ja 20 vuoden taakse, auts) siitä, hus!

PS: nro 27 kahvin hintaa kauhisteleva kommentti lienee tarkoitettu MN:n artikkeliin Niina Lehtisen rahankäytöstä.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Treenivaatteet varmaan just siksi, että tuli mieleen mitä kaikkea meidän muka pitäisi ehtiä ja osata...  Ja kun just toi on se normaali että lenkkeilee, mut sit ei välttämättä osaa vaikkapa neuloa :D Ja että tältä varmaan joskus voi saada  just sen kuvan että minä ehdin kaikkea.. Mitä en oikeastaan haluaisi yrittää esittää; olen enemmän ton rennon hyvän elämän kuin kaiken tekemisen ja ehtimisen kannattaja... :/

Vierailija

Kun on ensin julkaissut itsestään kuvia, joissa treenivaatteiden sijaan on pääosassa oma hoikka kroppa, niin kyllä suomalaisen kateellisen, työssäkäyvän, perheen äidin mielestä tuntuu kornilta kirjoittaa avautuminen liian suurista vaatimuksista. Teksti sinänsä on tosi hyvä.

Kadehdittavaa ja tavoiteltavaa tosiaan on kyllä ainoastaan tuo kroppa, muu minullakin on ihan kondiksessa. ;) Mutta en kyllä ymmärrä, miksi toppaukset treenitopissa ovat niin tärkeät? Kirjoitat, että ulkonäkö tulee siinä kaiken sivussa, mistään et luovu jne.. mutta silti treenitopissa pitää olla toppaukset!? Ketä varten? 

Blogiasi on kiva lukea, etenkin käsityöohjeet ym ovat oikein kivoja, mutta rehellisesti sanoen omahyväisyys paistaa Norjasta Suomeen asti ja se risoo välillä.Kirjoitat suosittua blogia, olet kaunis ja teet upeita käsitöitä! Keskity niihin ja jätä lukijoiden mielistely vähemmälle...

Ulkonäkö voi sinun mielestäsi olla oman terveellisen elämäsi sivutuote ja voi olla totta, ettei se ole elämässäsi määräävä asia, mutta blogisi kyllä elää siitä. Ainakin kuvien perusteella.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

No olisin toki voinut esitellä treenivaatteet henkarissa kuten kaikki muutkin vaatteet, mutta... Kyllä ne nyt päällä tulee paremmin esitellyksi. Itseasiassa voisin esitellä kroppaa täällä treenivaatteitakaan paljon useamminkin jos sen haluaisin olevan pääosassa. Hehe, mut treenitopissa ei tod tarvitse olla toppauksia eikä missään muissa olekaan, kunhan mainitsin että näissä oli, vähän huvittuneena itsekin. 

Jos sun mielestä, minua tuntematta olen omahyväinen, niin se on ihan ok, kaikilla saa olla oma mielipiteensä. Ei kuitenkaan kannata pitää/ kirjoittaa sitä ainoana totuutena. Blogi tottakai elää paljon kuvien kautta enkä koko elämääni tänne edes pystysi avata.

Mutta jos tää kirjoitus sun mielestä oli tosi hyvä, miksi sanot että mun pitäisi keskittyä käsitöihin ja jättää tällaiset pois? 

Vierailija

Käsittääkseni ihminen on monia asioita samanaikaisesti, eikä mikään ole niin mustavalkoista. Voi olla kiinnostunut kauneudesta, olipa se sitten ulkonäkö tai kauniit asiat noin muuten, olematta super pinnallinen ja kuitenkin syvällinen samaan aikaan. Onhan ulkonäöllä suuri vaikutus siihen , minkälaisen kuvan annat itsestäsi päivittäisessä elämässä. Ja kaiken tulee nähdäkseni lähteä omasta hyvästä olosta, joten jos ulkonäöstä huolehtiminen tuo itselle hyvän olon niin mikä siinä on vikana? Itse pienten lasten kotiäitinä laitan meikin joka päivä ihan vaan oman itseni takia. Se on tällä hetkellä sitä luxusta, josta tulee hyvä mieli lasten lisäksi. Jos se on pinnallista, olkoon niin :) Keskustelupalstoilla tuntuu olevan niin helppoa tuo toisten arvostelu ja loan heitto, nimettömänä kun pysytään. Eihän terve itserakkaus ole keneltäkään pois :)

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Jep, ihmiset ovat tosi moniulotteisia ja aika moni meistä onnistuu keskittymään moneen asiaan yhtaikaa :P joo kyllä itsestään saa ja pitääkin välittää, ehkä just silloin jaksaa olla kiinostunut muustakin asioista. Oma hyvä olo on myös ihan välttämätön että jaksaa arjessa ja olla ystävällinen muillekin; ei niin että se tarkottaisi kaunista ulkonäköä, vaan sitä että on tyytyväinen itseensä! 

Vierailija

Hei Johanna, voisitko joskus vaihteeksi kuvata insproivasti pukeutuvia norjattaria? Tuli mieleen kun tuo bloginaapurisi Sofie on esitellyt Pariisilaisten naisten katutyyliä. Lukijoiden mielestä huippuidea!

◆ Kaisu◆

Vierailija

Kun on itse tyytyväinen siihen mitä on, ei tarvitse olla koko ajan varmistelemassa, mitä muut ovat sinusta mieltä. Ei tarvitse mielistellä, selitellä, hakea hyväksyntää jne. Kuitenkaan tämä ei tarkoita sitä, että olisi mitenkään ylimielinen tai pinnallinen. Mieheni kanssa päätimme kauan kauan sitten, että luomme meille sopivan onnellisen elämän vertailematta itseämme toisiin. Olemme välttäneet ns. kilpavarustelua, ei ole meitä varten. Siitä huolimatta olemme saaneet paljon, ihanat suloiset lapset ja kodin, onnellisen elämän. Kauneus on katsojan silmässä.

Vierailija

Hei Johanna,

Vieläköhän voit vastata tähän postaukseen..yritetään.. ;)

Mikä on tuo Kodak kuvankäsittely? Onko se jossain ohjelmassa jokin filtteri?

Entä se vähän samantapainen mustavalkoinen kuva?

Kuvasti ovat hienoja! itsekin harrastan kuvausta, joten olisin kiitollinen vastauksesta :)

Iloista Syksyä

Virve

Vierailija

Ihana postaus! Ja hei, yhteiskunta = me. Eli eiköhän kaikki löysätä vähän vaatimustasoa itseämme kohtaan, koska itse itseltämmehän me vaadimme, ei niinkään muut, niin on varmasti helpompaa ja kivempaa!

 

Ihanaa syksyn jatkoa sulle Johanna! :)

Vierailija

Niin no yleisesti ottaen itsellennehän sitä aina tulisi vastata ennen kaikkea. Mikä on yksilölle tarpeita tyydyttävä standardi. Jos jokin asia rasittaa elämässä, on se sitten ylensyönti, liiallisen täydellisyyden tavoitteleminen tai niin edespäin. Jos haluaa muutosta elämäntyyliin, vaikka jos on liikaa paineita tai stressiä, olisikin hyvä tehdä tarpeellisia muutoksia ja pyrkimään uudelleen määrittelemään mikä itsensä kohdalla olisi sopiva standardi.

Näin itse nuorena 22-vuotiaana psykologian opiskelijana on tullut opittua yhtä sun toista hyödyllistä elämstä. Jonkin aikaa sitten kyllästyin ulkonäkööni, sillä kaikki nämä vuodet olen opiskellut ja kunto mennyt minne sattuu ja ylipainoa tullut noin 8-kiloa ja nyt työstän näiden kilojen laihduttamista ihan omaksi ilokseni.

On kohtuutonta ajatella, että pitäisi pyrkiä tavoittelemaan täyden kympin imagoa koska kaikki on relatiivista. Et simppelisti voi saavuttaa täydellistä kroppaa jos vaikka opiskelet hullun lailla, tai teet töitä. Et voi olla hauska jos keskityt muihin asioihin ihan liikaa. Sitä tulisi itse itselleen määrittää arvot niin, että kuinka paljon mihin osa-alueeseen haluaa keskittyä.

Itse esimerkiksi tykkään älykkyydestä, joten paljon vapaa-aikaani menee siihen. Yritän toki myös nyt totutella uusiin haasteisiin ja osa-alueisiin, kuten tarkka terveydenhuoltaminen, sillä ei vastaa omia halujani tällä hetkellä. Kaikki ajallaan, mutta hyväksi todetun mallin mukaan. Minulla on nyt tietoa paljon, seuraavaksi kunto kohilleen.

Mitä se sinun lukijan kohdalla sitten tarkoittaakin, vastaus löytyy omista sisimmistäsi. Kunhan olet itseesi tyytyväinen, loput asiat loksahtavat kohdilleen ajan myötä.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram