& herkuttelijat

Sunnuntaiaamuna lähetimme miehet kalaan. Ja jäimme kotiin tyttöporukassa. Ja lapsi- ja vauvaporukassa. Keittelimme kahvia, söimme lounasta. Paistelimme vohveleita ja kävimme pienillä sunnuntailenksuilla. Höpisimme juttuja ja päästelimme ulos arkihöyryjä ja lähinnä miehiin kohdistuvia ärtymyksiä. :P Suunnittelimme ja haaveilimme. Ja keittelimme taas lisää sitä lämmintä, ihanasti tuoksuvaa kahvia. Suklaan kera.

Ja sitten palasivat miehet. Kuten näkyy. Ja me saimme ruokaa! ;D Noh, lisää ruokaa. Ja niin se sunnuntai meni. Aikast herkutellen. 

Kaikki onnellisina ja tyytyväisinä ja etenkin väsyneinä. Hyvä lähteä uuteen viikkoon.

Just nyt odotan ihan superinnolla 1) kohta alkavaa rikossarjaa miehen kainalossa sohvalla ja 2) huomisia zumbatunteja, wohoo! :P 

Ehdin muuten ehkä kertoa vielä nopeasti yhden jutun -tuli niin mieleen tosta zumba-wohoosta... ;) Olen oikeasti tosi, tosi rauhallinen ja hiljainen ja muistan vieläkin, kuinka nuorena; kai 20 -vuotiaana silloinen poikaystäväni kyyditsi minua kerran jumppaohjaukseen jonnekin leirille. (Mulla ei ollut ajokorttia.) Poitsu joutui odottamaan sen tunnin verran, sillä ajomatka kotiin oli yli puolen tunnin. Se istui ja odotteli liikuntasalin ulkopuolella ja kuunteli suunnilleen koko tunnin. Paluumatkalla, kotiin ajaessaan tämä oli ihmeen hiljainen. Tosi hiljainen. Jossain vaiheessa se sitten aika totisena ihmetteli miten minusta lähti niin paljon ääntä. Ja energiaa. 

:D 

Ja mulle on ihan luonnollista että jumppasalissa olen töissä ja ihan toisessa roolissa kuin kotona... 

Leppoisaa alkuviikkoa ihan kaikille!!

Kommentit (11)

Vierailija

Mmmmm... tuo kala näyttää niin herkulliselta! Kalaruoka vinkit olisivat kyllä oikein tervetulleita! Olen itse niin avuton noiden fisujen kanssa, että ostan vaan aina tiskiltä valmiin fileen, kun en tietäisi mitä tekisin kokonaiselle kalalle...:)

 

Kaisa-Sofia

Vierailija

Joo no kyllähän jumpanvetäjistä aina ääntä lähtee ja pitääkin lähteä! Mitä siitä nyt tulisi, jos hiljakseen piipittäisi siellä edessä, ei paljon motivoisi...

Aiemmista jutuistasi olen ymmärtänyt, että miehesi on teillä se varsinainen kokki. Mielläni minäkin kuulisin, miten hän kalaa ja muita norskisuosikkeja valmistaa.

 

Vierailija

Pakko kysyä, että olikohan tolla toiseksi alimmaisella kuvallakin jokin tarkoitus..?

Vierailija

Aivan ihanan herkullisen näköinen ruoka!!  Olisiko mahdollista saada resepti?

 

Vierailija

Mistä tuo ihana takki? Olen etsinyt juuri tuon tapaista mutta mikään ei ole ollut sellainen täysi kymppi.

Vierailija

Aina vaan ihailen näitä sun kuvia ja tunnelmaa, joka kuvista välittyy. :) Hyvää pääsiäistä!

 

Marika.

Vierailija

Nami, nami, herkullisen näköinen kala tilbehöreineen, tuoksukin välittyi kuvien myötä. Hienoja tunnelmakuvia. Puutkin näköjään pukkaa jo silmuja, täällä Kotkassa ei vielä. Hiirenkorvia ja pääsiäistä odotellessa. Aurinkoisia kevätpäiviä.

Kapteenska

 

Vierailija

Ihania kuvia:) Onko sinulla paljon muumimukeja? Näyttäisi kuvassa olevan noita keräilijöiden arvossaan pitämiäkin, jos oikein näin. Itse himoitsen juuri niitä vanhempia joulumukeja!

Minka

Vierailija

Minä jos söisin ja kehuskelisin noilla ruokamäärillä niin lihoisin, sinä olet laiha silti vaikka suklaat ja vohvelit syötkin, onnea siitä.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram