hippiä & preppyä

 mun villaneule Gant / housut Day Birger & Mikkelsen / tupsukorut BikBok / toppi Filippa K / vyö Bæltekompagniet

Ompun pipo Polarn O Pyret / villapaita farmorin tekemä / farkut Name It

Ainon villatakki ja mekko ChillNorway (saatu) / villahousut Name It

 

Tässä tällaisia hyvin rentoja viikonloppufiiliksiä, mutta hienoa maanantaita ja alkuviikkoa kuitenkin!

Vanha raidallinen merinovillaneule on yksi sellainen klassikko, josta en varmaan koskaan tule luopumaan ja se on löytynyt kerran lentokentän alennusmyynneistä puoleen hintaan -aika hyvä. Näin preppyn klassikkokappaleen kanssa mun on kuitenkin pakko yhdistää jotain vähän hippiä ja etnistä; tupsukoruja ja haaremihousuja ja leveitä lannevöitä. ;) En ehkä osaisi pitää ihan perusfarkkujen kanssa. Hippiys ja preppiys tasoittavat aina hyvin toisiaan.

Sisällä on (vihdoin) voinut poltella takkaa päivittäin joten täällä sisällä on ollut aika lämmin. Lunta meitin rannikolle ei ihan vielä ole tullut, mutta kävimme kyläilemässä kavereilla maaseudulla ja lumisia kuvia on otettu vähän sieltä sun täältä. Viikonlopun reissuilta.

Mulla on muuten ollut aika lämmin olo muutenkin. Tää pimeä aika on kai vähän sellaista omaan seuraansa käpertymistä ja omien tunteiden kuulostelua. Pitää ottaa vähän rauhallisemmin ja monet muut aistit ovat vähän horroksessa; pimeässä ei näe mitään eivätkä kivet pistele paljaita jalkapohjia. Koko kroppa ja aistit saavat levätä kaikilta maailman vaikutteilta ja ajatusten on hyvä antaa vähän juosta. 

Mietin usein, että voin olla aika levollisin mielin niin kauan kuin me ollaan terveitä. Eikö? Kaikki ongelmat ovat oikeastaan tosi pieniä, jos niitä vertaa sairauteen. Ja jos sairaus tulee niin senkin kanssa oppii elämään. Koskaan ei straassiminen auta -eikä varsinkaan etukäteen. Levollisin mielin elely on mun mielestä niin kauhean paljon parempaa kuin pikkuasioista harmittelu ja kiukuttelu. Ehkä kaikkein tärkein elämänlaatuun vaikuttava tekijä.

Viime aikoina olen ollut jotenkin levollisin mielin myös tän blogin kanssa. Ainahan tää on kiva juttu, mutta viime aikoina olen törmänyt vähän muidenkin muuttuneeseen ajattelutapaan. Siinä missä bloggajilla on ajateltu olevan joku hullu tarve esitellä elämäänsä muille netissä olen nykyään kohdanut paljon enemmän mielipiteisiin "bloggajilla on kyky kertoa elämästään". 

Aika pikku juttu ja oikeastaan kysymys on vain siitä haluaako kohdata blogin ja bloggaajan negatiivisesti ("sillä on tarve") vai positiivisesti ("sillä on kyky"). Enkä nyt väitä etteikö monella meistä -itseni mukaanlukien- olisi jonkinlainen tarve kertoa itsestään, elämästään ja jakaa asioita. Meillä kaikilla on todennäköisesti hieman erilaiset tarpeet tämänkin asian suhteen. Eiköhän kaikilla vähänkin julkisen alan valinneilla ole jonkinlainen tarve -ja halu ja kyky olla esillä. Näyttelijöillä, politikoilla, opettajilla, ohjaajilla... Toisten mielestä on enemmän ok olla esillä, muttei se silti tarkoita sitä, että he (/me) luulisivat olevansa jotenkin muita parempia. Me ollaan vain erilaisia tarpeinemme ja valintoinemme, kaikki. Ihan yhtä suuri todennäköisyys on, että joku ei-niin-julkinen-henkilö kuvittelee olevansa muita parempi... luulisin.

Mietin esimerkiksi tässä yhtenä päivänä, että onneksi mulla on jo mies. Tai kamala, jos joutuisin nyt etsimään uutta miestä. Se EI saisi tietää mitään tästä blogista. Sehän miettisi heti ekaksi että olen superulkonäkökeskeinen. Ja se EI ole mikään viehättävä piirre. Ei millään tapaa kumppanimateriaalia. :D 

Tiedän, tällaisessa blogissa on tottakai omat varjopuolensa. Mutta niin on kaikessa. Plussia ja miinuksia täytyy aina punnita ja blogin suhteen varjopaikat ovat valoisuuteen nähden niin pieniä, etteivät ne paina kupissa mitään. Ihmiset saattavat muodostaa (negatiivisiakin) mielipiteitä minusta muutenkin ja tärkeintä on tietää itse missä mennään, aina. Tärkeintä on tietää itse, että arvot ovat kohdallaan (ja kylä ne uudet ihmisetkin oppisivat tutustuessaan ;)). 

Hui kamala nyt tuli niin pitkää ajatusvirtaa taas, että pakko katkaista tähän vaikka sanottavaa saattaisi vielä olla...

Sanon vaan, että levollista arjen alkua

Ja jotta vähän energiaakin saisi, niin tässä yksi melkoisen energinen biisi, jota olen paljon kuunellut viime aikoina työmatkalla:

(ps. videoita saa toivottavasti pian näkymään myös mobiililaitteilla; toive on ainakin viety eteenpäin :))

 Ja apua, huomenna vastaan KAIKKIIN kommentteihin! Nyt on ollut kiireisen viikon jälkeen totaalilepoa tietokoneesta :))

Kommentit (32)

Vierailija

Hei, musta tuntuu myös että ajattelu bloggaajia kohtaan on muuttunut jotenkin suopeammaksi. Varmasti on niitä muiden niskaan kaiken oman kurjuutensa kaatavia, mutta musta jotenkin tuntuu että ihmiset silti suhtautuu lempeämmin, kannustavammin. :) 

 

Vierailija

Hyviä ajatuksia. Oon huomannut, että ne, jotka kovin kärkkäästi ja ärsyyntyneinä ovat syyttämässä muita (tai bloggareita) korostuneesta tarpeesta tuoda itseään esiin, saattavatkin itse olla reaalimaailman sosiaalisissa tilanteissa äänekkäimmästä päästä ja dominoivat voimakkailla mielipiteillään vuorovaikutusta niin, ettei muille jää tilaa. Ihmismielelle tuntuu olevan kovin tyypillistä syyttää toisia niistä ominaisuuksista, jotka itsessään kieltää. Tärkeää on osata katsoa peiliin, mutta myös muistaa, että jokainen viime kädessä määrittelee itse itsensä. Ennakkoluuloihin (eikä tuntemiseen) perustuvat toisten mielipiteet henkilön persoonasta tai motiiveista voi jättää omaan arvoonsa, vaikka se välillä vaikeaa onkin. Levollista uutta viikkoa!

-VillaVaahtokarkki

Vierailija

Ai että, tämä oli ihana! Ihan parasta lukea tällaisia juttuja näin heti maanantaina! Levollinen viikko siis startatkoon, melkööt piiloon kaikki turhat ressit ja kenkut! ;) Mukavaa viikon alkua sinnekin!

- Annita

Vierailija

Hei Johanna! Hyvä kirjoitus. Ajattelemisen aihetta itsekullekkin. On ihanaa kun jaat meille ajatuksiasi ja kauniita kuviasi ;)

Kiitos blogista, sitä on aina ilo lukea ja myös katsella hyvänmielen kuviasi!

Ihanaa joulun ja lumen odotusta, saadaan vähän valoakin tänne harmauteen ;)

Linda

Vierailija

Ihana tyyli ja ihania nuo rannekorut (taas kolahtavat sisäiseen hippiin:))!

Tämä blogihan on osaltaan ainakin muotiblogi, mutta minusta sinä kirjoitat paljon, paljon muutakin kiinnostavaa sisältöä. Enemmänkin tästä välittyy kuva varsin sydämellisestä ja monitaitoisesta ihmisestä, eikä ulkonäkökeskeisestä pintaliitäjästä.

Bloggaamiseen on varmaan monia syitä, monethan tekevät sitä työkseen! Omaa pikkublogiani pidän varsin itsekkäistä syistä: sen tarkoitus on päiväkirjamaisesti auttaa pitämään yllä treenimotivaatiota synnytyksen jälkeen (ja aiemmin raskausaikana). Toisaalta se on väylä jäsennellä omia ajatuksiani vanhemmuuteen ja erilaisiin elämänkokemuksiin liittyen (perheessämme oli mm. lapsen vakava sairaus joka nyt on jo mennyttä, mutta äidin mieltä vaivaa edelleen).Ts. blogi on äidin oma kanava oikoa päänsisäisiä solmuja, ja höpättää kaikkea tyhjänpäiväistä:) Ja on tietenkin mukava jos sinne joskus joku samanlaisessa tilanteessa oleva eksyy ja saa sitä kautta vertaistukea.

Meillä on täällä muuten ihanan talvista ja luntakin jo reippaasti, kohta päästään hiihtämään!

http://mamainprogess.blogspot.fi/

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Kiitos kauniista sanoistasi... En varmaan ole kanssa niiiiin muoti-ihminen että pystyisin pitämään blogia vain muotiasioista ;) Niin tää on sitten vähän tällainen. Nostan muuten todella paljon hattua just tollaisille vertaistuki -blogeille. Niistä saattaa olla niiiin suuri apu jollekulle.

Vierailija

Sulla ainakin on se kyky. Osaat välittää tunnelmia ja ajatuksia, sekä visuaalisesti että tekstin kautta. Mukava lukea juttujasi.

Vierailija

Moikka!

Ei liity aiheeseen, mutta valvoin tän ajatuksen kans viime yönä joten pakko lähteä jostain suunnasta ottamaan asiasta selvää :D. Eli osaatko sanoa minkälaiset mahdollisuudet suomalaisilla (täysikäistyneillä) nuorilla on saada norjasta kesätöitä? Ihan tavallista työtä siis, eli ei oteta tehtaita tai tyyliin kaikkea kaloihin liittyvää huomioon ;p.

Haluan sanoa, että harvaa perheellisen naisen elämää kuvaavaa blogia tulee näin innolla seurattua (jos edes tulee seurattua ollenkaan). Enemmän huomio tällaisella nuorella kohdistuu tottakai nuorison blogeihin. Mutta tää on nii ihana. Voi haaveilla vaikka omasta tulevaisuudesta:) 

Kiitos etukäteen vastauksestasi!

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Heisan, jos osaat ruotsia, niin mahdollisuudet ovat hyvät :) Joku kontakti auttaa tietysti aina, mutta täällä on hirmu paljon ruotsalaisia kesätyöntekijöitä kaikkialle, joten kannattaa ehdottomasti hakea :) Ihan muuallakin siis kuin kalatehtailla :)))

Vierailija

Heipä hei Johanna,

Luin taas innoissani blogiasi ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että sinulla on kyky olla mielenkiintoinen bloggaaja. Minä todellakin odotan aina uutta blogiasi. Aiheita osaat valita mukavasti arjesta sieltä täältä. Ihan ilmiselvästi minä saan sinun blogeista nostetta arkeen. Taitavasti käsittelet asiaa kuin asiaa. Jatka vaan samalla tavalla. Musiikkivalinnoistasikin pidän erityisesti ja pian huomaan että hei tämähän soi täällä Suomessakin!

Olet myös taitavasti osannut mainostaa Norjaa matkailumielessä. Mieleeni muistuu moni asia, sillä olen itse nuoruudessani ollut kaksi kertaa ratsastusvaelluksella Beitostolenin upeissa maisemissa.

Jatketaan kohti joulua!

-Inger

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Kiitos kommentisa Inger :)) Hauska kuulla toi Norja-juttu, sekä että Norja saa hyvää mainosta että se, että olet ollut ratsastusvaelluksella... Kuulostaa aivan mahtavalta!!

Vierailija

Kiitos Johanna! Kauniisti kirjoitettu, jälleen. Ihailen sitä, miten nätisti ja provosoimatta osaat ottaa esille asioita, joista varmasti osalla lukijoista on hyvinkin toisenlainen mielipide. Sinulla on kykyä ja meidän lukijoiden onneksi myös halua avata ajatuksiasi meille. Pidän sinun blogistasi niin paljon juuri siksi, että se on niin sopiva kombinaatio kevyttä ja painavampaa, ihania turhuuksia ja elämän isoja kysymyksiä. Kiitos kun luot minunkin arkeeni leppoisia ja kauniita hetkiä!

-Kaisa-

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Joo joskus varmaan onnistunut provosoimaankin ;) Mutta kiitos kuuluu isolta osalta teille, jotka otatte asiat provosoitumatta ja kommentoitte nätisti. Kiitos siitä! Siltäkin osin olen tosi onnekas ja levollisin mielin :))

Vierailija

Hei Johanna ! Kirjoitit ihanasti levollisuudesta ja talvi kaamoksesta. Näinhän se on. Pimeässä aistit saavat levätä. Kääriydytään vaan villaan päästä varpaisiin ja nautitaan takkatulesta ja kynttilöistä( no, töissä täytyy välillä käydä :).Hienoa jos pystyt olemaan murehtimatta tulevaa. Osaat selvästikkin nauttia tästä hetkestä. Yritän ottaa oppia sinun mahtavasta elämän asenteesta.

Blogin pitämisestä mielipiteeni on ettei sen pitäminen tee ihmisestä itsekeskeistä narsistia.
Olen lukenut blogiasi muutaman vuoden ja pidän siitä todella paljon. Kiitos siitä !

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Samaa mieltä blogista... monenlaisiahan näitä on, ihan niinkuin meitä ihmisiäkin... Kai niistä sitten erottaa vähän että minkälainen tyyppi niitä kirjoittelee.

Kiitos paljon kommentista :)

Vierailija

Aivan ihana tuo Ainon asu! Tai siis hieno on teillä muillakin, mutta piti oikein pysähtyä ihastelemaan tuota 4. ylintä kuvaa :)

Vierailija

Hei, mistäköhän on peräisin tuo tekstirannekoru? Aivan ihana :) Se ei ilmeisesti kuitenkaan ole Bikbokista?

Vierailija

Just näin, antaa muiden ajatella mitä haluaa - jokaisella on oma elämänsä elettävänään. Olishan nyt elämä ja mediakin (internet mukaanlukien) paljon tylsempi paikka jos kukaan ei uskaltais sanoa mielipiteitään tai tuoda esille muuta osaamistaan, tietoja tai taitoja. Ne on elämää rikastuttavia juttuja ja toisille inspiraatioksi. Kiitos kun jaat omastasi!! Onhan meillä lukijoilla vapaus valita se mitä luemme. ;)

Vierailija

Oi vitsi, tää postaus tuli kuin tilauksesta. Kiitos :)

Itse yritän opetella tähän levollisin mielin elelyyn. Turha stressi ja panikointi turhista asioista vaan kuluttaa ja syö omaa jaksamista. Parempi vain hetkeksi pysähtyä, hengähtää ja muistaa todeta, että kaikki on oikeasti ihan hyvin. 

Mukavaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa :)

-Hanne-

Vierailija

Hei Johanna, ei kannata välittää ikävistä ihmisistä, niitä riittää maailmassa. Se on usein kateutta, jos tulee lunta tupaan. Itse tykkään lukea joka päivä blogiasi, koska otat niin hienoja valokuvia. Juttusi ovat myös mielenkiintoisia. Itsekin kuvaan jopa myyntiin, joten olen saanut sinulta monta ideaa. Käsityöjuttusikin ovat kivoja. En ole varmaan iitä nuorimpia lukijoitasi, mutta kehut sulle! 

Vierailija

Hei Johanna! Haluaisin kysyä Kalahari-hoidosta, josta mainitsit ylemmässä kommentissa. Missä olet käynyt sellaisessa? :) Itselläni on myös tuollainen tekstirannekoru, tosin valkoisena ja hopeisilla teksteillä. Tekstithän ovat Hengen hedelmiä Paavalin kirjeestä galatalaisille (5:22). Mukavaa viikkoa Sinulle! :)

Vierailija

Kiitos huikean ihanasta blogista!Itse olen koukuttunut täysin.Aina riittää kateellisia ihmisiä.Se on kurjaa.Tuot kotiäidin arkeen iloa ja piristystä.Ja jopa olen saanut huimia ideoita vaatetuksesta:)Ihanaa että olet niin positiivinen ja täytyy sanoa että olet kaunis ja hyvä poseeraamaan!

Vierailija

Musta tässä ollaan asian ytimessä: "Kirjoittamisen salaisuus on siinä, että joku lukee, kuten puhumisen salaisuus on siinä, että joku kuuntelee. Elämä alkaa vasta silloin kun alamme kuulostella vastakaikua". Ruotsalainen kirjailija ja kirjallisuuden tutkija Olof Lagercranz tämän yksinkertaisen totuuden on sanonut. Hei mehän ollaan ihmisiä, sosiaalisia olentoja :D. Bloggaus on osa nykypäivän kommunikaatiota.

Todella onnellinen olen teidän bloggaajien puolesta, että älämölöö (=muutosvastarinta) laimenee. Olen yrittänyt pitkin matkaa, alusta asti blogeja aktiivisesti seuranneena ja tutkineena, tsempata kommenttibokseissa bloggaajia, että porukka on vain pihalla ja hädissään uuden edessä. Jotenkinhan se on sympaattistakin, näin me ollaan erilaisia: toiset menee etunenässä tutkimaan uutta ja outoa, osa seuraa mukana ja osaa hirvittää ja epäilyttää kaikki uus. Ja meitä kaikkia tarvitaan, kaikki ollaan yhtä arvokkaita :).

-Riikka

Vierailija

Luin nyt vasta nuo muiden kommentit ja tuli mieleen, että minä oon koukuttunut aikoinaan blogiisi yhden kommenttisi ansiosta. Oli taas joku järkyttävän ruma kommentti joltain lukijalta ja vastasit siihen niin fiksusti ja yhtään provosoitumatta, että kiinnostuin koko blogista ja vuosia olen kieseillä ollut :). Ja kyllähän sulla edelleen on mielettömän hyvää settiä, ilo tätä on lukea. Toivon sydämestäni, että saisit myös sellaisen korvauksen bloggaamisesta, joka kattais sen työmäärän, jonka tää homma väkisellä vaatii. Aivan sama, vaikka onkin harrastus, mutta ajattele kuin moni tästä saa monta kertaa viikossa iloa elämäänsä! Kyllä nää blogit on win-win-win -juttuja. Iloa saa niin kirjoittaja, lukija kuin yrityskin :).

 

-Riikka taas

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram