Rehellistä puhetta? harvoin kommentoin, mutta tämä kolahti.. Kaikilla meillä on hetkemme? 

noi Pancolin kirjat on huikeita, luin viimeisimmän mimmit pari viikkoa sitten loppuun. Nyt ajatus, ettei se tuohon kirjaan voi jäädä. Liian hyvä!

I feel you niin hyvin! :) Nimimerkillä viidessä eri maassa asunut :)

Riikka

Kiitos Johanna <3 Tätä oli ihana lukea, ei siksi että olisin luullut sinulla aina olevan täydellistä vaan siksi että juuri noita samoja sanoja, ajatuksia välillä pyörii mielessä. Ne ei kuulosta yhtään niin pahoilta kun kuulee (tai lukee) ne toisen suusta ja juuri niin kuin olisi ne itse sanonut. Ja se lohduttaa ettei ole yksin niiden ajatusten kanssa ja ettei se ole epänormaalia tuntea välillä kaikkia noita tunteita. Välillä kai kaikkia noita tunteita, ajatuksia ja sanoja tarvitaan. Niin se vaan on...

Kiitos myös tästä blogista että jaksat kirjoittaa <3 Hyvää mieltä ja kaunista syksyä!

Linda

Ihana, hieno lämmin kirjoitus. Kiitos. Pitäisi aina muistaa, että luulo ei ole tiedon väärtti. Onneksi niin. ♥️♥️

Jälleen aivan ihana kirjoitus joka tuli enemmän kuin tarpeeseen! Miehen työ on niin arvokasta, että sen jälkeen ansaitsee lepoa ja hän rakastaa remontoimista jota puuhaa kodissamme kaiken vapaa ajan jota on paljon. Hyödyllistä ja mukavaahan se on, että nauttii moisesta, mutta tuntuu epäreilulta kun itse palaa töistä joka päivä väsyneenä ja ryhdyn oitis hoitamaan lastamme, päästän miehen harrastuksiin kun itse alan siivoamaan, tekemään ruokaa ja käymään kaupassa. En voi sanoa nauttivani kokkaamisesta tai kaupassa käynnistä varsinkin kun jaloissa pyörii pikkuinen. Missä on minun aikani? Tekisi mieli vain huutaa. Haluan kodin olevan kunnossa, että voin rentoutua edes illalla kun muut ovat nukkumassa, mutta eihän se onnistu kun talo on kuin pommin jäljiltä. Ehkä pitää opetella tuo sinun tekniikkasi, sammuttaa valot ja olla välittämättä.

Kuulostaa tutulta. Vaikka onkin onnellinen ja iloinen perheestään ja kaisesta muusta mitä on, niin välillä sitä ei nää omaa napaa pidemmälle. Kun on väsynyt niin turhautuminen puskee pintaan. Ja meillä se kaaos on varmaan 5pvä viikossa ja ehkä 2 siedettävää noin niinkuin siisteyttä ajatellen. Ja tiskit pöydällä edellispäivän ruokien kans kuulostaa myös tutulta. Ihanaa että muillakin! 4 pojan äitina ja yrittäjän vaimona tämä on välillä melkoista showta pyörittää, varsinkin kun nuorin on vasta 1kk vanha ja mies painaa välillä töitä kellon ympäri. Onneksi niitä asioita on jotka tyhjää pään ja tekee iloiseksi niin jaksaa päivästä toiseen.

Voi Johanna! Miten osaatkin sanoa ne sanat mitä toisetkin ajattelee! Tekisipä mieleni näyttää tämä postaus miehelleni, ja sanoa että vaikka olen kotona ja teen kotoa työt ja hoidan kodin lapset jne, OLEN niin katkera ja ärsyyntynyt iltaisin kun hän ei ole kotona. Vaikka elämä sujuu ja kaikki on suurinpiirtein hyvin ja ihan vain elämme.. Silti ! On se ärsyttävän raskasta joskus yrittää olla aikuinen.

Kiitos Johanna ihanasta blogista, olet suurenmoimen ihminen <3

Kiitos! Sun tekstit on melkeen aina "kolahtavia". Ja noi sun kutomat villapaidat sun muut on innostanut mua nii et ajattelin kokeilla kutoa itelleni villapaidan :) saa nähdä mitä siitä tulee.... Mukavaa syksynjatkoa!

Kommentoin harvoin, mutta nyt kolahti. Tosi hyvä teksti. Omassa elämässäni olen miettinyt samoja juttuja ja löytänyt usein itseni sen tosiasian ääreltä, jota sinäkin ehkä kuvailit: asenne ratkaisee, huonot fiilikset on tärkeää ja järkevää jättää taakseen omaan arvoonsa ja keskittyä siihen, mikä on hyvin. Minusta se ei ole vaikeuksien välttelyä - vaikka joku saattaisi niinkin ajatella - vaan itsensä säästämistä ja elämästä nauttimista. Aurinkoisia päiviä Norjaan!

Kiitos Johanna tästä tekstistä! Se on niin lohduttavaa huomata, että muilla on samoja ajatuksia ja aina ei vaan jaksa eikä pysty toimimaan aikuisesti ja fiksusti. Mutta asenne ratkaisee ja se, jääkö siihen olotilaan olemaan vai yrittääkö löytää positiivisia ajatuksia, KIITOS!

Hyvä kirjoitus. Ja voin samaistua noihin tunteisiin, kun mies on paljon poissa. 

Raatorehellisyys on avain yhteyden syntymiseen. Ihmisyys, naiseus, äitiys, kansalaisuus. Vastuut. Ihmissuhteet. Yhtä sotkua on elämä. Mutta onneksi on. Kiitos. 

Voin yhtyä näihin tuntemisiin itsekkin. Joskus ottaa niin päähän nämä norskit. Ja tietynlaiset sellaiset. Toisinaan rakastan niitä retkeilijä norjalaisia. Käy tsekkaan mun http://rauhasiluonto.blogspot.no/?m=1

Loistava postaus! :)

Tiedätkö, minulla on ollut pitkään tosi paha mieli. Oon surrut ihan oikeastikin surullisia ja kamalia menetyksiä, mutta myös vähän kevyempiä asioita. Joka tapauksessa oon ollut jonkin aikaa tosi hukassa ja surullinen. Mikään ei ole oikein huvittanut ja mietin, mikä olis sellaista lämmintä, lohdullista luettavaa, mistä tulisi hyvä olo ja vaikka edes vähän vähemmän surullinen olo. Sitten muistin sinun blogin. En ole käynyt täällä aikoihin, mutta täällä on edelleen se ihana lämmin tunnelma niinkuin aina. En osaa tarkemmin kertoa, mistä se johtuu, mutta sinun juttuja lukiessa, liittyipä ne mihin tahansa, tulee hyvä mieli ja jotenkin turvallinen olo, ja muistaa, että kaikkihan on ihan hyvin. Kiitos, kun kirjoitat!

Kiitos tästä. Pelasti päivän:). 

Mä niiiiin rakastan näitä sun postauksia Johanna - arkea sen kaikista kulmista ja umpirehellisesti!!

Samaistun fiiliksiin, ajoittaiseen aikuisuuden puutteeseen ja tuohon puhelin- konkretiaan; ei niin järkevää, mutta joskus pakollista!! ;)

Huhh, itsekin Norjassa asuneena voin NIIN samaistua tuohon miten tuo ihana kaunis "maailman paras maa" ja sen asukkaat voi välillä ärsyttää uskomattoman paljon. Vaikka niitä rakastaakin.

Todella hyvä kirjoitus, maistui elämälle, tavalliselle elämälle.Tuntuu kuin kaikkien blogit on täynnä täydellistä elämää, shoppailua, ulkomaan matkailua ja jotain niin epätodellisen kaukaista, ettei niitä viitsi edes lukea.
Sun blogia lukiessa tulee hyvä mieli ja rauhallinen olo, blogi täynnä elämää sitä tavallista.

Halaus Johanna! Tämä on juuri niin tuota tämä elämä.
Ihana. Rakas. Rasittava. Raivostuttava. Aito. Ihan kaikkea.
Ja kiitos rehellisyydestä !

Hyväitsetuntoinen ihminen uskaltaa päästää ilmoille miltä tuntuu. Ja se on hyväksi. Vuosien sisään kertyneet möykyt tulevat vastaan myöhemmin tavalla tai toisella. Ihmisellä on oikeus sanoa se, miltä tuntuu. Jos pitää esittää elämää, niin se oikea elämä odottaa... Kaikilla meillä on huolemme ja fiiliksemme. Ihmisiä kaikki.

Olipa virkistävä (anteeksi, saako näin sanoa...) postaus. Muistakin teksteistäsi tykkään, mutta tämä(kin) kolahti. :) Näinhän se on, kaikilla meillä on hetkemme ja hetkemme. Ja taas on syytä olla kiitollinen ja iloinen kun tänään on hyvä päivä. :) Ihanaa viikonloppua sinulle! <3

Respect Johanna! Nyt osu ja uppos. Ihanaa syksyä koko perheellesi!

Ihana teksti ja miten osuikin juuri tähän hetkeen kun yritin miettiä miten helv...ssä. mä tän kaaoksen arjessani oikein selätän että pää kestää. Ja varsinkin tuo mies... tulee vasta 18 jälkeen kotiin tai on työmatkalla. Niin ihana ja tukea antava, mutta niin vähän kotona ja se on niiin... sanonko mistä. :). Teki mieli taas tänään soittaa ja huutaa pari minuuttia ja paiskata luuri kiinni. Ikinä ei ole paikalla kun tarvittais. Ja voisko joku ton koirankin ottaa hoiviinsa, mun rakas koira jota olen alkanut inhota lapsen saannin jälkeen. Itku tulee pelkästä ajatuksesta, niin rakas se on ollut monta vuotta mutta sitä en enää jaksa...  voisin jopa sen antaa pois hyvään kotiin. En kestä kun se on aina tiellä ja sen tarpeita ei kukaan ehdi tyydyttämään. Onneksi asumme maalla, joten pihalla saa olla paljon. Mutta silti :(  No,onneksi on se mies, edes klo 18 jälkeen ja äiti joka auttaa silloin tällöin. Ja koira talossa metsän keskellä, ei tarvitse pelätä rosvoja miehen työmatkojen ajan. Tämä puhdisti. Nyt on ihana aloittaa viikonloppu! vauvakin heräsi juuri sopivasti... taas mentiin. 

Kiitos! <3 <3 <3

Kiitos kiitos kiitos ihana sinä <3 <3 Tämä oli juuri sen blogipostauksen minkä tarvitsin nyt lukea. Keskellä sotkuista kotia ja kun koko viikko mennyt kiukutellessa ...Koska olen väsynyt ja surullinen monesta asiasta. Vaikka ei pitäisi koska minulla on asiat niin hyvin kuitenkin. Ehkä sinun ansioista jaksan tänään taas vähän tsempata ja laittaa pihaa syyskuntoon ja sytytellä pari kynttilääkin. Me naiset niin kaipaamme toistemme tsemppausta välillä. Kiitos vielä kerran <3 Ja kiitos vielä kirjavinkistäkin :)

Ihana kirjoitus! Samaistun täysin. :)

Sitten on myös meitä, joilla olisi sukulaiset lähistöllä. Mutta niiden kanssa ei olla tekemisissä. Minun vanhempani eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Ei ole aikaa mukamas. Että samanlaista haikeutta ja kaipausta voi kokea, vaikka asuisi samassa kaupungissa omien vanhempien kanssa. Olen tehnyt surutyötä, luopunut haaveesta, että lapsillani olisi isovanhemmat. Toki kaipaan itsekin äitiä ja isää, mutta olosuhteet ovat olleet tällaiset jo 20 vuotta. Ja etenkin silloin kun väsyttää kaikki, silloin toivoisi äidin ajavan pihaan kauppakassi mukana. Sanoisi, että lepää sinä tämä ilta, minä hoidan lapset ja kodin. Haaveita...

Ei mitään uutta auringon alla. :) Kun hyväksyy tunteet ja ajatukset ja antaa niiden mennä ja tulla, siinä onni lyhykäisyydessään. Kenenkään elämä ei ole täydellistä, vaikka somessa varsinkin saattaa jollakin sellainen ajatus hiipiä mieleen. ;)