MOI! 

Myöhään eilen illalla kävin lukemassa yhden blogitekstin ja se oli mun Indiedays-kollegani Sannin kirjoitus rahankäytöstä blogeissa. Tai vähävaraisuudesta. En muista koska viimeksi oisin meinanut menettää yöuniani blogijuttujen tähden, mutta viime yönä kyllä pyörin sängyssä tovin. Se oli niin hyvä.

Itse Sannin kirjoitus oli siis hyvä, mutta myös kirjoituksen kirvoittamat kommentit pyörivät päässä; siellä oli tosi paljon kaikenlaista. Mun(kin) mielestäni oli tosi rohkeaa ottaa esiin muoti-/tyyli-/lifestyleblogimaailman tabu rahankäyttö ja etenkin rahanpuute. Bloggajilta joskus kehdataan kysyä et "miten sulla voi olla varaa tohon kaikkeen" ja siihen saadaan vastaus ettei raha-asiat kuulu ulkopuolisille. Ihan ok, suunnilleen näin varmaan sanon itsekin, mutta sit kuitenkin tuntuu, että jotain vastuuta tästä pitäisi ottaa. Tai että haluan ottaa. Me bloggaajat olemme kenkin aika suuri (käyttäytymis)malli mitä nuorten naisten kuluttamiseen ja rahankäyttöön tänä päivänä tulee.

Mun blogi ei varmasti ole kaupallisen blogimaailman se kaupallisin blogi ja toivon kaikinpuolin tuovani esiin elämän ihan muita onnen ja ilon aiheita kuin shoppailu ja uuden tavaran hankkiminen. KUOLEN (tai ainakin itken verta) jos joku kertoo ottaneensa sellasen satasen vippilainan mun blogini takia että saa uutta tavaraa ;D Tai no itken jokatapauksessa jos joku teistä on ottanut sellasen lainan...

Haluan nyt siis ihan vaan yhtenä esimerkkinä kertoa vähän munkin taloudesta. Ihan konkreettisesti. Että tuhlaako bloggaaja hulluna kaikki rahansa merkkivaateisiin ja ulkonäön kohenteluun (tai ei mun ulkonäöllä nyt varmaan sellasta voisi edes luulla mut kuitenkin) ;) 

No, mulla on ensinnäkin kolme tiliä, joista yksi on tavallinen palkkatili. Palkkatililtä maksan laskut ja ihan kaiken sellasen päivittäisen. Yksi on säästötili, johon joka kuukausi siirtyy automaattisesti tietty summa rahaa ja johon en koske kuin ihan pakon edessä; se on unohdettu "pahan päivän varalle". Kolmas tileistä on tuhlaustili, jolle silloin tällöin (esimerkiksi myydessäni vanhoja vaatteita)  siirrän rahaa kallimpia haaveita varten, jottei se käyttötili kärsisi sitten kun jotain kalliimpaa haluaa ostaa. Ja jos joku  oikein himotus iskee niin katson oisko tuhlaustilillä rahaa ja oisko sinne varaa vaikka siirtää heti lisää. Kyllä te tiedätte että pidän hieman kalliimmista laatuvaatteista enkä todellakaan edes pahoittele sitä tai pidä itseäni tuhlaavaisena. Mulle sopii laatuun panostaminen, sillä en ole superkiinostunut ihan uusimmista trendeistä enkä edes tykkää kierrellä kaupoissa. Tykkään siitä, että mulla on vaatekaapissa mulle sopivia, melko ajattomia vuosia mun tyylissä kestäviä laatutuotteita. Kerrottakoon myös, että maksan tällä hetkellä asuntolainaa enemmän kuin mun oikeasti tarvisi, sillä mullahan on tällä hetkellä oikeastaan kolme työtäkin. Loogista ja mun mielestä järkevää. Meitä on nuoresta asti patistettu työntekoon enkä ole kehdanut vanhemmiltani pyytää rahaa kotoa pois muutettuani. Ja nyt kun tämä tuli mainittua, on myös pakko huomauttaa, ettei munkaan kulutus ollut tällaista parikymppisenä. En todellakaan voi moittia lifestyleen rahojansa laittavia tyttöjä enkä edes tiedä kumpi on järkevämpää -maksaa asuntolainaa vai elää täysillä, shoppailla ja matkustella. Nää on valintoja. Jollekin elämän laatua on rahan tuhlaus -toiselle säästäminen :) 

Ja se mistä raha kullekin tulee on tietysti ihan yksityisasia. Siitä ei ei näin tarkasti kuin minä nyt kerroin ole kukaan velvollinen selittämään. Käykö töissä vai ei. 

 Se miten suosituimmissa blogeissa elämä usein näyttää keskittyvän tosi paljon kuluttamiseen ja harvoin puhutaan säästämisestä tai siitä, ettei johonkin olisi varaa, on tosi tärkeä pointti. En ihmettele ollenkaan, että lukijalle saattaa välittyä vääristynyt kuva kulutuskäyttäytymisestä. Siitä, mitä kaikkea pitäisi olla ja mihin kaikkeen pitäisi olla varaa. Ja kun kaikki näyttää vielä tulevan itsestään, töissä nyt kukaan glamouria blogielämää viettävä jaksa käydä ;) Mutta epäilen, että tää johtuu vähän siitäkin, että yksi lukija seuraa monia eri blogeja ja aika kauheaahan se onkin, jos alkaa tekemään mieli kaikkea jokaisen blogista ja sit on vielä se oma elämäkin, jonka odotuksiin pitäisi vastata. Toivonkin, että kaikki osaisivat ottaa blogit inspirationa eikä esimerkkinä. Muistaa, etteivät blogit ilahduttaisi ja virkistäisi niin, jos niissä puhuttaisi leivän pöytään tuomisesta. Miettiä mitä oikeasti tarvitsee ja oikeasti arvostaa omassa elämässään, ettei todellakaan kaikkea ole tarkoitus ostaa -päinvastoin. Muistaa, että me kaikki teemme omat valintamme, eikä meillä kenelläkään ole varaa kaikkiin valintoihin.

Se mitä eniten toivon omalla blogillani viestittäväni on oikeasti täysin rahasta riippumatonta. Joku elää pienellä tuella onnellista elämää ja toinen ei saa hyvääkään palkkaa riittämään kiukuttelematta. "Köyhä" vai "rikas" on helposti tosi asennekysymys ja toivon, että esimerkiksi mun blogielämääni voi samaistua täysin rippumatta kuukausituloista. Uuden tavaran ostaminen kun harvoin tekee ihmistä onnelliseksi ja tuhannet täysin ilmaiset asiat elämässä tekevät -kuten vaikkapa blogien lukeminen hehe! :)

 Kannattaa myös muistaa, että moni suosittu muoti-/tyyli-/lifestylebloggaaja saa nykyään paljon kaikenlaista aiemmin rahaa syönyttä ilmaiseksi, jolloin tuhlaavainen harrastus muuttukin ilmaiseksi harrastukseksi. Tai jopa tuottavaksi harrastukseksi. Tai itseasiassa; työksi! Tällöin omaa kulutusta on kauhean vaikeaa verrata bloggaajan kulutukseen. Epäreilua ehkä, mutta älkää välittäkö -elämässä on aina epäreilumpiakin asioita. Voin vannoa, etteivät mitkään ilmaistuotteet tuo onnea ja liiallisesta krääsästä saa vain huonon olon. Eikä elämä ole luksuselämää, jollei se tunnu mukavalta:))

 Leppoisaa sunnuntai-iltaa, pysytään maanpinnalla kaikkien houkutusten keskellä... <3

Ps. Olipas tumman näköinen tukka tänpäiväisissä kuvissa :o

Kommentit (104)

mimmi

kiitos tosi hyvästä kirjoituksesta kalastajan vaimo! ja ehdottomasti voin sanoa, että mielestäni blogistasi todellakin välittyy tärkeimpänä jokin aivan muu seikka kuin kuluttaminen ja uskon, että blogin sanomaan voi samaistua ja havahtua millaisilla tuloilla tahansa :) mielestäni se onkin yksi tämän blogin ihanuuksista :)

anuk

Unohtui! Vielä, että eka kuva sai mut nauramaan :) Nyt painun nukkumaan tästä häiriköimästä.

ninzi

Kiitos kauniista syvällisemmästä kirjoituksestasi! Minusta blogistasi tulee useimmiten fiilis: "elämä on ihanaa!". Ihanan sopivaa
vastapainoa joskus raskaanpuoleiselleni työlleni!
Kauneudentajusi on vankkumaton<3 Ideasi ja tunnelmasi mukaansatempaavia! Kiitos!

Pieni lintu

Asiallinen kirjoitus. :)

Itse aina omassa blogissa tuon esiin, että teen ite mahdollisimman paljon, ostan kirpparilta tai huutiksesta. Me asutaan vuokralla ja ollaan molemmat osapäivätöissä, jotta saadaan pieni pidettyä pois päiväkodista vielä. <3

Mut tämmönen vähäpätönen köyhä bloggari saa blogata sillee rauhassa ku ei koskaa tuu semmosia anonyymivihakommentteja mitä monet suositut bloggarit saa, ehkä kateuden vuoksi - kateutta ulkonäön (ite ku en naamaani esittele..heh..), kateutta ison omakotitalon tai kateutta hienolta vaikuttavan elämän vuoksi. ;)

Ninnumaaria

Inspiraatiota ja hyvää mieltä blogisi nimenomaan onkin, kiitos siitä! Kiitos myös positiivisesta kirjoituksesta, kovin monet ovat viime aikoina kirjoitelleet aiheesta vähän raivoissaan...

Helena

Sinun ja Sannin kirjoitukset tästä asiasta ovat kyllä fiksuja ja tulevat varmasti tarpeeseen. Olen hieman sinua vanhempi lukijasi ja luen myös parikymppisten muotiblogeja joissa kulutus on tosiaan aika hurjaa. Paljon olen miettinyt sitä, miten nuoret lukijat osaavat suhteuttaa omaa rahankäyttöään blogien antamiin malleihin. Lainaa, osamaksuja jne. on hyvin helppo saada ja pian onkin ongelmissa huomaamattaan. Kiitos kirjoituksestasi, täytyy sanoa että toivoisin vastuullista kannanottoa muiltakin bloggareilta, varsinkin niiltä joilla se kulutus tuntuu olevan pääasia. Sinun blogissasi ei onneksi näin ole.

Susse

Paras postauksesi ikinä.

Miten usein työssäkäyvänä nelikymppisenä olen tätä ilmiötä äimistellyt kun vaikkapa lapseni ikäiset bloggaajat käyttävät tuhansia ja taas tuhansia euroja matkoihin sekä tavaroihin pienenkin ajan kuluessa miten hyvä olisi jos joku joskus rohkenisi avata mistä se kaikki tulee! Varsinkin ihan nuorimmaisilla lukijoilla tosiaan kuva voi vääristyä hurjastikin mitä ihmiset mistäkin työstä voivat ansaita tai että lukijat itse laittavat rahojaan asioihin joita bloggaajat saavat ilmaiseksi. Eikä näillä kysymyksillä mielestäni ole kateellisuuden kanssa mitään tekemistä vaikka jostain ihmeen syystä 99 prosenttia blogisteista haluaa dismissata nämä tiedustelut sillä verukkeella.

Toivottavasti tästä syntyy kaikissa blogeissa hyvää keskustelua jottei yksikään lukija vain lankeaisi mihinkään typeriin pikavippeihin yms saavuttaakseen kuviteltua tai todellista samanlaista elämäntyyliä kuin joillain blogisteilla.

Sitä vielä toivoisi että enemmän "tavikset" alkaisivat blogata eikä vain luksuselämää ulkomailla viettävät tms. Enkä nyt tällä viitannut tähän blogiin ja tottahan itsekin nautin eliittielämää viettävien naisten blogien ihastelusta mutta tasapainottavat blogit ovat aina tervetulleita. :)

Nanna

Mä olen tietoisesti jättänyt kuluttamisen ihanuuden blogini ulkopuolelle. Oon ottanut kympin rajan, eli esittelen vain kympillä saatavia ihanuuksia tai erityisyyksiä, jos sellaisen satun löytämään. Joskus joku poikkeus.

Olen seurannut myös tätä blogien "suurta rahakeskustelua". Nuorisoa haluaisin siinä määrin puolustaa, että elämä ja kuluttaminen plus-miinus parikymppisenä on himpan erilaista kuin perheellisenä. Itse olin trendiputiikissa opintojen ohessa töissä ja kulutin aivan surutta vaatteisiin, matkoihin ja kaikkeen ihanaan rahani. Mutta, silloin ei ollut kuin oma suu ruokittavana, pienen kaksion vuokra ja bussilippu. Pakolliset menot olivat aika pienet ja söin vaikka viikon makaronia, että sain jonkun himoitsemani jutun.
Vaikka tulot on tässä vaiheessa elämää erilaiset, niin on kyllä menotkin.

Heh, mulla on muuten samanlainen tilisysteemi kuin sulla!

Jossu

Tämä postaus osuu kyllä kuin naulan kantaan ja yhdyn täysin mielipiteeseesi: lukijoille välittyy blogeista helposti HIMO ja TARVE hankkia kaikkea ja uskon sen perustuvan siihen, että ihminen pohjimmiltaan (lähes aina) on kateellinen muille. Itse yritän aina palautella mieleeni kun näen jollain bloggaajalla jotain ihanaa, että se esim. saattaa olla lahja yhteistyökumppanilta ja siksi minusta on kiva kun lähes kaikki nykyään kirjoittavat erikseen jos jokin juttu on saatu lahjaksi. Silloin tavallaan "himo" hälvenee ;)

Sophia

Hmm, onko omistamisen ylipäänsä oltava jotenkin ihailtavaa? Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta eihän se ole loppujen lopuksi kenenkään toisen asia tai keneltäkään pois, jos joku lapsi saa vanhemmaltaan laukun, puhelimen, asunnon tms. tai jos jollain on se kultalusikka suussa - jos vanhemmilla on halua ja taloudellinen mahdollisuus, he voivat puolestani tukea lapsiaan ja ns. sijoittaa lapsiinsa.

Rahan arvo ja se, mistä raha on peräisin sekä tietous omasta taloudesta ja varoista on tietenkin hyvä ymmärtää jo nuoresta, mutta ei sitä ymmärrystä isältä saatu kännykkä heikennä.

Sophia

Tuo on myös asia, jota soisi hieman vanhempien rouvien pohtivan. ;) Tunnen paljon naisia, jotka ostavat joka suunnilleen toinen viikko uuden akryylineuleen, kun se edellinen on nukkaantunut, menettänyt muotonsa ja värinsä. Lisäksi he hankkivat muovikenkiä, joita pitävät maksimissaan kuukauden pari, ja sitten valittavat, kuinka huonolta kenkä tuntui jalassa, ja pitää saada uudet...

Kati

Hyvästä aiheesta kirjoitit! Ja varmaan monille blogien seuraajille ihan tervehdyttävää tekstiä. Olen samaa mieltä, että blogin tarkoitus olisi olla inspiroiva ja positiivisia ajatuksia antava lähde. Inspiroiva myös sillä saralla, että ihan samanlaista kuin toisella ei tarvise itse olla ja edullisemman vaihtoehdon voi aina löytää... Eikä kaikille samanlainen tyyli sopisikaan, tai ainakaan mun mielestä:D

Ihanaa alkavaa viikkoa<3

Nelli

Tosiaan tämä aihe on pyörinyt monilla palstoilla aika kovaankin tahtiin. Itseäni ei tosin ole koskaan pahemmin kiinnostanut mistä se raha tulee tai tavara. Taidan olla siitä omituinen :)
Hyvä kirjoitus.

Kata

Tätä olen minäkin miettinyt ja ihmetellyt, että minkälaista mallia jotkut suomalaiset muotibloggaajat antavat nuorille seuraajilleen, kun joka päivä ostetaan jotain uutta ja usein tosi kallista tavaraa. Kun siihen päälle lisätään, että Suomessa ei rahasta saa puhua, jää todellakin erikoinen kuva joittenkin bloggarien elämästä ja rahataloudesta.

Mutta vielä enemmän kyllä ihmettelen sitä kuinka paljon Suomessa yleensä on muoti- ja lifestyletyyppisiä blogeja. Blogilistan luetuimmista ja suosituimmista blogeista ensimmäiset sata tai enemmänkin taitavat olla ihan vaan muoti- ja lifestylejuttuja. Onhan niitä joskus kiva lukea, niin kuin naistenlehtiäkin, mutta mä alan nopeasti kaivata jotain vähän enemmän. Sun blogissa onkin kivaa se, ettet kirjoita vain vaikkapa vaatteista vaan käsittelet erilaisia asioita. Ja arvostan ajatonta tyyliäsi ja sitä että hehkutat vanhoja housuja, jotka ovat edelleen kivat päällä vaikkeivät olekaan uusinta uutta!

En ehkä ole muotiblogien kohdeyleisöä mutta ihmettelen kyllä sitä kuinka moni tuntuu olevan, ja kuinka blogikirjoittaminen Suomessa monesti yhdistetään juuri muotiasioista kirjoittamiseen. Onhan sitä paljon muitakin blogeja; kaikenlaiset ihmiset kirjoittavat blogeja kaikenlaisista asioista. Ja kaikkialla maailmassa eivät taida suosituimmat blogit olla muotiasioista. Italialainen mieheni selasi joku aika sitten pyynnöstäni vertailun vuoksi jotain italialaista blogilistaa ja siinä tuntui kuulemma olevan eniten luettujen blogien joukossa erityisen paljon politiikkaa käsitteleviä tai sivuavia blogeja eikä suinkaan muotijuttuja. Pisti miettimään!

Minna

Mielettömän hyvä kirjoitus. Mun täytyy oikeastaan kiittää sua, koska olen juuri itse painiskellut näiden ajatusten kanssa, ruvennut keskittymään liikaa "kadehtimiseen" blogeja lukiessani, enkä siihen inspiraation hakemiseen. Jotenkin sun sanat sai mut taas muistamaan ja tajuamaan mistä elämässä oikeastaan on kysymys. Muutenkin pidän mielettömän paljon sun blogista, kun siina ei just ole kysymys pelkästä uudesta krääsästä jatkuvasti :) Hyvää kevättä teille sinne Norjaan!

ekaterina

Aika paljon nækee nuoria tyttøjæ joilla on kalliit merkkilaukut ja hienot puhelimet. Mutta, samaan summaan pæætyy nekin nuoret, jotka eivæt "raski" ostaa sitæ yhtæ kallista laukkua, vaan ostavat monta halpaa... kuitenkin yhdestæ kassista H&M:llækin saa maksaa monta kymppiæ.

niitty

Ma olisin taatusti ollut aikoinaan pikavippien luvatussa maailmassa, jos olisin syntynyt myohemmin. Onneksi silloin kun oli tarkeinta olla juuri ne vaatteet paalla elettiin Seppalan kulta-aikaa, eika vanhemmat saaneet konkurssia.
Se miten nuori elaa sita kaikilla muillakin on -elamaa ei aina vanhempi tajua tai toinen nuori. Munkin paras ystava kulki ylpeillen aitinsa tekemat vaatteet paalla ja ma olisin voinut vastaavassa tilanteessa haveta maan alle. Hyva kun kehtasin hanen kanssaan julkisesti nayttaytya.
Nyt vahan vanhemmalla ialla allekirjoitan kylla myos etukateen saatamisen ja luksusta ostan harvakseltaan ja talloin vaate kestaa seuraavat 20 vuotta.
Kasityot mita olet esitellyt ovat niin kauniita ja ajattomia ja lisaksi lankakaupoissa on aina vaihtoehtoina halvempi lanka, jos suosittelemasi ei mahdu rahapussiin.
Hyvia younia meille kaikille !

niitty

nama kateellisuudet ovat suorastaan pepusta. Suomessa on koulutus hyvin pitkalti ilmaista ja enpa usko ettei sellaista suomen kielen opettajaa olekaan, joka ei ylimaaraisia aineita vapaaehtoisesti lukis. Kirjoittamisen taitoa voi harjoittaa Suomessa ihan ilmaiseksi. Eika blogin luominenkaan mitaan maksa.
Se etta saa blogiin lukijoita, alkaa saamaan tuotelahjoja jne on paaasiallisesti itsesta kiinni.
Vahan sama kun opettajia kadehditaan pitkien kesalomien johdosta. OKL.ssa on joka vuosi paasykokeet, onnea ja menestysta.
Ja yksi asia on varma, Suomesta ei kadehtijat ikina lopu.

Finventures

Tämä on aiheen vierestä, mutta haluan kommentoida kuitenkin:
Olen lukenut blogiasi jo pitkään, mutta en haluaisin yhtään vaatetta, huonekalua, lastenvaatetta yms mitä teillä on. Tykkään tyylistäsi kyllä! Todella esteettistä ja ajatonta. Ihanaa!
mutta en haluaisi itselleni mitään, sillä ne eivät ole minun tyylisiäni. Oikeesti!

Luen blogiasi, koska minua kiinnostaa ulkosuomalaisen elämä Norjassa ja norjalainen kulttuuri. Minusta on ihana saada erilaista näkökulmaa asioihin! (Minulla on italialainen poikaystävä, joten ulkosuomalaisen elämä saattaa odottaa minuakin)

Luen myös Sannin blogia, koska pidän hänen tyylistää kirjoittaa. Itse meikkaan harvoin ja pienellä meikki määrällä.

Ja luen paria muuta blogia, ihan vaan siksi että minua kiinnostaa miten nuori tyttö on blogin kautta saanut itselleen jopa uran, tai uran alun. Ilmiö kiinnostaa. Edelleen, en haluaisi hänen tavaroistaan mitään.

Tuli vain mieleen että ihmisillä on muitakin syitä ja kiinnostuksen aiheita lukea blogeja kuin vaatteet, tyyli ja inspiroituminen.
Suositus blogit eivät menestyisi ellei bloggaajalla olisi jotain muutakin annettavaa kuin viikon shoppailu saldo!

Minny

Höh, mulla ei näy kuvat ollenkaan :/

Mutta tosiaan, halusin vain tulla kiittämään hyvästä postauksesta! Ja usko pois, sun blogista näkyy kyllä, että mikä elämässä on tärkeää (ja en siis tarkota rahaa tai kulutusta:). Tää blogi jos mikä on maanläheinen! Hyvää kevättä, siis, ja huolet pois ;)

Hanna

Missä vaiheessa tästä tuli henkilökohtaista? Rauhoitu nyt neiti hiukan ja säästä energiasi johonkin fiksumpaan, vaikka siihen työntekoon.
Kalastajan vaimo aloitti keskustelun, johon otin kantaa omalla mielipiteelläni. Asiat riitelevät, eivät ihmiset, joten siksi ihmettelen suunnatonta raivoasi kirjoituksiani ja minua kohtaan.

elämisenilo

Todella hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus. Meillä on hyvin samanlainen tapa käyttää rahaa. Kolmella eritarkoitukseen otetulla tilillä säästämistä ja rahankäyttöä on ollut helppo hallita. Tärkeimpiä asioita elämässä ei kuitenkaan ole ostaminen, materiaali ja raha, vaan kyllä terveys, rakkaus ja läheiset menevät aina kaiken muun edelle. -s-

annu

Hyvä kirjoitus!
Mä luulen, että eniten kaivataan medialukutaitoa/mediakasvatusta; siis lapsille ja nuorille.
Että opitaan erottamaan mainos, mielikuva ja tuote. Opitaan erottamaan blogi, mielikuva ja elämä. Ymmärrystä siihen ettei esim. mainokseen/blogiin saa koko totuutta...eikä sitä tarvitsekaan, koska se on mainos/blogi.

Haidi

Aivan mahtava teksti upeasa aiheesta! :) Olen seurannut blogiasi jo toisesta blogger sivusta alkaen, mutta surkea kommenoija! :D Teksti osui hyvin asian ytimeen, jokainen tekee omat valintansa, eikä kahta samanlaista elämää löydy! :)

Neiti Niitty

Hieno kirjoitus! Päivä päivältä pidän blogistasi enemmän ja enemmän, vaikkei sitä varmasti tällä postauksella haettukkaan. Mielestäni olet upea esimerkki kauniista ja menestyvästä naisesta, jolla on jalat maassa! Respect!

Miranda

Luin myös Sannin postauksen aiheesta ja hän kirjoitti mielestäni hyvinkin avoimesti omasta tilanteestaan. Nata tietysti tyylilleen ominaisesti räväkämmin ja mustavalkoisemmin. Se, mikä minua vähän häiritsi oli asiallisten kommenttien totaalidissaus. Vaikka pidänkin Natan tyylistä kirjoittaa, hänellä on vaikeuksia vastata kommentteihin, jotka eivät tue omaansa. Se keskustelun taito on vielä hakusessa.

Sinä kirjoitat aiheesta todella asiallisesti, kiihkottomasti ja järkevästi. Minua ei kiinnosta, mistä kukin rahansa saa, yleensähän se tosiaankin tulee työstä palkkana ja joku toinen tienaa enemmän, joku vähemmän.

Minua kummastuttaa monissa blogeissa se järkyttävä ostaminen, koko ajan ostetaan jotakin tavaraa, vaatetta, kenkiä, ihan koko ajan. Eikä se ole tietenkään minulta pois, tämähän on monien bloggaajien vakiolause. Ei olekaan, minua vain ihan aidosti ällistyttää sellainen osto-osto-osto-mania.

Täällä blogissasi on hyvä henki ja annat pienen palan perheesi arjesta kauniilla kuvilla höystettynä. Täällä joskus ihan rauhottuu :)

Tiina

Hyvä aihe, raha ei ole koskaan tehnyt onnelliseksi, toki se helpottaa olemista ja tekemistä,tänä iltana kiva olo tuli kun helmihyasintit kukkiva, mutta ajatus lähinnä MG:n kommenttiin, olisi oikeastaan virkistävää lukea joskus Oikeaa arkielämää kuvaavaa blogia,inhorealistista niinkuin sanoit, joka olisi juuri niin raadollista kuin elämä monasti oikeasti onkin. Täällä blogimaalimassa kaikki tuntuu aina olevan niin kovin ihanaa....

Kevätsydän

Ihana postaus!! :) Olen itse iältäni muutaman vuoden sinua nuorempi, mutta blogisi on minulle ehdoton ykkönen :) Miehelläni ja minulla on elämä nuoresta iästämme huolimatta kohdallaan ja ehkä voisi sanoa tasaistakin ja omaamme vakituiset ja Suomen mittapuulla hyvätuloiset työt. Itse nautin mielummin vasta valmistuneesta omasta talosta ja asuntolainasta kuin turhasta materiasta :) jotkin blogit antavat sen kuvan kuinka jokaisella opiskelijalla olisi varaa luksusmerkkeihin. Sinun blogisi sisältää itselleni tärkeitä arvoja, vinkkejä, mutta myös ihania ostos-postauksia! Oikein ihanaa ja aurinkoista kevättä! :)

lumihiutaleinen

Ihana kirjoitus ja ihana oli tuo linkkaamasi Sannin juttukin. :) Tällaisistakin asioista pitäisi pystyä enemmän puhumaan. On niin sääli, että liian usein ihmisiä arvotetaan kuluttamisen perusteella ja aivan liian moni rakentaa identiteettiään sen varaan. Kuluttamisen pitäisi kuitenkin olla vain se yksi ihan kiva lisä elämään, ei sen päätarkoitus... ja niin paljon kaunista voi luoda ympärilleen ilman rahaa ja ostamistakin!

Ihanaa, että olet tuonut blogissasi esille myös niitä arkisia asioita, joita ei osteta rahalla, kuten leppoisia sunnuntaikävelyjä ja yhdessäoloa perheen kanssa. <3

Iloa kevääseesi!

Iiris

Hieno kirjoitus! En ole itse paljoa miettinyt näitä asioita, mutta täytyy myöntää ett ainakin se on joskus juolahtanut mieleen että miten tämä systeemi toimii et teille lahjoitetaan kaikenlaista tavaraa. Teettekö sopimuksen indiedaysin kanssa ja mitä siihen vaaditaan että he ottavat teidät kirjoittamaan? Minusta sinä vaikutat hirveän tasapainoiselta äidiltä, joka ehtii kahden lapsen äidiksi (kuten minäkin) töiden ohella harrastamaan kyllä ihan hirveästi ja sen lisäksi kirjoitteleen ja kuvaamaan (ite en edes joka päivä pääse koneelle). Tilijuttusi kuullostaa tosi järkevältä ja myös tuo, että mieluummin vähemmän ja laadukkaita (ei se ole klisee kun sanotaan et köyhän kannattaa ostaa kallista) vaatteita jotka kestävät pitkään.

Ite toivon pääseväni ihan samaan tässä vaate yms. rumbassa, mutta kun paino on viimeisen 10 vuoden aikana vaihdellut 30 kiloa suuntaan ja toiseen niin on ihan hirveää kun joutuu garderoobia uusimaan ja helposti sitä hurahtaa osteleen niitä H&M:n kulahtavia halpoja vaatteita jotka ei edes tälle kropalle sovi. Toivon nyt jotenkin saavani tämän homman hallintaan viimeistään sitten kun lapset on kaikki saatettu maailmaan ja juuttumaan yhteen vaatekokoon, oli se sitten 38 tai 44 kunhan pysyisi samassa:)

Löysin minäkin sen lettivideon nyt ja pari kertaa harjoiteltuani sain hienosti sen nutturaletin tehtyä, kiitos ihanasta videosta!

MouMou

"Ei nyt ole kyse mistään asenteesta vaan siitä, että kyllä ne, jotka tekevät työtä ja hankkivat tavaransa sillä erottaa niistä, jotka eivät tee elettäkään tavaroidensa eteen.
Harvalla nuorella kuitenkaan on mitään niin hulppeaa kesätyöpaikkaa, että kovin montaa LV-laukkua niistä palkoista pystyisi hankkimaan, varsinkaan jos asuu omillaan."

Erottaa? Ihan faktana kerrot tämän? Minäpä voin suuren osan näistä bloggaajista tuntevana kertoa faktana, että olet väärässä. Nämä ihmiset tekevät usein korkeakouluopintojen ohella töitä niska limassa ja tienaavat elantonsa "rehellisesti". Eikä kyse ole edes mistään kesätyörahoista, kun moni tosiaan työskentelee kesän lisäksi kouluaikanakin.

Jotkut vaan priorisoivat rahansa esimerkiksi laukkuihin autovakuutuksen/lasten/muun sijaan. Sekin vaikuttaa, saako vuokran puolitettua kämppiksen tai avopuolison kanssa ja pystyykö nostamaan opintorahaa.

Mutta hei, jos olet päättänyt, että punainen on sininen, olkoon niin. Omaa elämääsi tässä salaliittoteorioillasi hankaloitat.:)

MouMou

Sophia, Viittasin "teillä" kaikkiin, jotka automaattisesti epäilevät bloggaajan rahanlähteeksi perintöä/anteliasta isää/prostituutuiota(kyllä, tästäkin luettu useasti)/muuta rahoitusta ennen työpaikkaa, mikä ei normaalille työtätekevälle ihmiselle tulisi ensimmäisenä mieleen. En siis ketään henkilökohtaisesti, kyseistä itseäni ihmetyttävää ihmisryhmää vaan.

Satun tuntemaan aikamoisen suuren osan näistä bloggaajista, joista usein keskustellaan ja pännii kyllä heidän puolestaan lukea näitä spekulaatioita. Eikö ihmisen sanaan voi nykyään luottaa, jos hän sanoo tekevänsä töitä saadakseen rahaa? Tekisi mieli tehdä esimerkkilaskutoimitus omasta elämästä todistaakseni, että asumis- ja ruokakulujen jälkeen rahaa jää säästöön ja/tai luksustuotteisiin, mutta enpä taida.

Itsekin (tätä mieltä käsitin sinunkin olevan) olen sitä mieltä, että on aivan sama, tienaako itse vai saako rahat vanhemmiltaan. Se on jokaisen oma asia eikä keneltäkään muulta pois. Parempi antaa rahaa lapsille elinaikana kuin isoilla veroilla perintönä.

Ps. Euro vetoa, että äskeisen kappaleen jälkeen syntyy keskustelu, jossa tuota sanomaani lainataan tunnustuksena siitä, että minä en tee töitä.;)

Elsie

Ei mun mielestä sun tarvitse olla huolissaan siitä, että antaisit huonon esimerkin lukijoillesi rahankäytöstä tai vaatteiden ostamisesta tms. Ethän sä edes (onneksi!) koko ajan esittele uusia ostoksia tai sulla ole aina eri luksuslaukku kainalossa. Yhtä hyvinhän sitä vois olla huolissaan vaikka siitä, ettei kirjoituksissaan tarpeeksi kerro kuinka lapsiperhe-elämä on välillä rankkaa ja lapset sairastelee ja herättelee yöllä jne. Joku nuori tyttöhän voi vaikka sun ihania lapsikuviasi katselemalla hankkiutua raskaaksi edes ymmärtämättä mitä lasten hoitaminen oikeasti on, ja mitä äitiys vaatii. Eli ei huolta Johanna: blogisi on ihana, ja toivottavasti lukijasi ymmärtävät, että se on vain blogi. Ei koko elämäsi.

Miia

Hyvä postaus, niin kuin myös Sannin "alkuperäinen"; näitä samoja asioita olen myös ajatellut näitä lifestyle-blogeja lukiessani, ei kaikilla opiskelijoilla voi olla varaa säästää kesätöistään vuittonin laukkuja tms. jos on muitakin laskuja maksettavana, tietty jos ne muut laskut hoitaa joku muu (vaikkapa se isukki) niin mikäs siinä...:)tää blogimaailma on nykyään vähän niin kuin Sinkkuelämää Carrien elämä, ostellaan joka viikko merkkikenkkiä ja vaatteita, syödään ulkona jne. ilman normaalia työtä (Carriekin kirjoitti kerran viikossa kolumnin ja rahoitti silla muka New Yorkissa hulppean elmäntyylinsä)ja saadaan näyttämään se siltä, että kyllähän jokaisen tällaiseen pitäisi saada rahat riittämään...mutta se on juuri niin, että lukijoiden pitäisi pystyä löytämään näistä se inspiroiva ja viihdyttävä puoli eikä niinkään tavoitella joidenkin blogien (tuhlailevaa)elämäntyyliä,se tuskin on todellista onnellista elämää:)

isabella

Kuulepas Kalastajanvaimo, olet kyllä aikamoinen myrskyluodon maija, sen verran hienosti ja ajatellusti kirjoitit (ei mennyt hukkaan edellisyön valvomiset).
Jatkuva kuluttaminen on orjuuttavaa. Opettakaa lapsenne saamaan ilonsa ja nautintonsa muusta kuin tavarasta. Eli ei palkkioksi hyvästä käytöksestä/ todistuksesta/ lääkärikäynnistä tavaraa tai namia. Hyvän olon täytyy tulla muusta.

Löysimme sattumalta tänä iltana 5-vuotiaani laatiman listan joululahjatoiveista. Toiveita oli 7, näistä oli toteutunut 1. Vain yksi. Tämä oli aika iso lahja. Mitä mieltä olette?
Mitä luulette, että miten 5 v tämä koki, näin 3 kk joulun jälkeen?

Kahvitahra

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Sinun blogisi on yksi lämminhenkisimmistä ja positiivisimmistä blogeistaja josta tulee aina hyvälle tuulelle. Ja sinun kuvista välittyy ihana ilmapiiri. Inspiraationa olet varmasti monelle ja hyvänä esimerkkinä. Ihanaa kevättä!

anuk

Äsken kommentoin, mutta kommentti ei näy täällä. Ja kun yritin uudestaan, härveli ilmoitti, että kommentoin jo samaa :)) Jotain muutakin hassua tässä on, kun muiden jättämät kommentit myös vaihtaa välillä paikkaa/järjestystä... Tai sit mulla vaan vippaa jo silmissä :D Jään kiltisti odottamaan, josko ensimmäinen kommenttinikin tulisi tänne näkyviin.

Sari

Kiitos ihanasta postauksesta - lähestymistapasi asiaan oli niin sydämellinen! Minä olen ollut jo pitkään lukijasi ja pidän kovasti maanläheisestä tyylistäsi tarkastella elämää. Blogista näkee miten pidät kauneudesta ja hyvinvoinnista, mutta rakkaiden asioiden ykkösenä ei ole koskaan ollut raha, vaan rakkaat ihmiset ympärilläsi ja vähän kauempanakin ;) Ja tämä kirjoituksesi oli kuin piste i:n päälle :) Mainiota!

Jatta

Kiitos hyvästä aiheesta tässä postauksessa :)

Asia on mielestäni juurikin noin ja olen kanssasi samaa mieltä rahankäytöstä ja vieläpä se mitä me opimme lapsuudenkotona vaikuttaa kovin tulevassa.
Mitä sitten tulee laatu merkkivaateisiin, niin mielestäni ne tulevat monin verroin halvemmiksi, kuin joka viikko uuden 'rytkyn' ostaminen. Asiahan on niin, että mikäli tietää minkä tyyliset vaateet vartalolle sekä tyyliin sopivat ja mistä todella pitää, niin muutamien sellaisten laatuvaatteiden hankinta ei tule kalliksi ja niistähän on iloa pitkään, kun ne huoltaa oikein. Toisin on 'rytkyjen' laita.
Tämä onkin mielestäni asia, jota soisin nuorison enemmän pohtivan vaatehankinnoissaan.

Lillukka

Pidemmän aikaa olen minäkin blogiasi seurannut ja hurmaantunut sen ihanista kuvista ... kommentoimaan en ole rohjennut vielä. Nyt täytyy kuitenkin sanoa, että tämä kirjoitus oli todella hyvä ja monenlaisiakin ajatuksia herättävä. Olen itsekin vasta aloitteleva bloggaaja ja aikoinani mietinkin pitkään blogin aloittamista, että kannattaako mun edes aloittaa kun ei mulla ole mitään mistä kirjoittaa, kun 'en osta joka päivä' jotain. Eihän se bloggaaminen tietenkään mikään ostospäiväkirja ole, mutta tuli sellainen tunne, että eihän mun blogia kukaan (perhettä lukuunottamatta) edes lue kun ei mulla ole mitään kiinnostavaa kirjoitettavaa. Näin jälkeenpäin harmittaa, suorastaan nolottaa myöntää edes, että tuollaisia ajattelin. Toisaalta sen kuvan olin suuresta osasta lukemistani blogeista saanut :o/

Ammari

Hyvä kirjoitus, kiitos siitä. Nuorilla on tänäpäivänä hyvin usein ajatus siitä "heti minulle kaikki" elämästä. Vanhemmilla on rahaa antaa mutta usein unohtuu kertoa, että rahan eteen on tehty töitä. Minulla on joskus isompien hankintojen kohdalla tullut tavaksi kertoa perheen nuorille kuinka monta päivää tämän asian eteen on tehty töitä. näin tulee näille jo varttuneemmille nuorille jokin käsitys rahan määrästä, mihin sitä peilaa.

m

Kiitos tästä tekstistä, oli oikein hyvin kirjoitettu. Kiitos muutenkin piristävästä blogistasi, jota olen lukenut varmaan jo melkein parin vuoden ajan :)

Suvvi

Tämä oli kyllä lähestulkoon yhtä mieleen panuva ja mielenkiintoinen postaus kuin Sannin(; tämä tosiaan sai miettimään ja taas herättämään itsenikin,että tosiaan ei tarvise ottaa aina niin vakavasti näitä blogejakaan kun vois rennosti ottaa nää inspiraationa. Musta tuntuu,että moni muukin unohtaa välillä sen kun blogi maailma antaa yleensä itsestään ihan toisen puolen meille lukijoille. Kiitos vielä tästä ihanasta postauksesta <3

Henni

Heips! Kyllä täytyy myöntää että blogien lukeminen tuo välillä himotuksia, mutta niin tuo kyllä muotilehtienkin lukeminen. Itselläkin on taloustili ja "kaikkeen kivaan" tilit erikseen lisäksi säästötili( vaikkakin täytyy myöntää että välillä säästäminen ottaa takapakkia:)). Ylitse varojeni ei kyllä tule elettyä...edes blogien vuoksi. Joten nuku rauhassa:). Olen sairaanhoitaja ja kyllä välillä oikeasti pitää hieman miettiä mitä kannattaa ostaa. Vielä ei ole lapsia joten hieman kalliimpiin " turhuuksiin" on kyllä varaa silloin tällöin. Viimeksi himoitsin samaa korallin väristä huulipunaa kuin sinulla oli...löysin itseltäni kuitenkin Mac:n aivan saman värisen huulipunan. Säästyi rahaa. Eikä aina tarvitse olla juuri sama vaate että saisi samantyylisen asukokonaisuuden. Ja itse lainailen välillä kenkiä ja laukkuja äidiltä ja pikkusiskolta. Kätevää ja ilmaista:)

Saaramaria

"että me kaikki teemme omat valintamme, eikä meillä kenelläkään ole varaa kaikkiin valintoihin."

Aamen! Elämä on valitsemista ja asoiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Hienosti kirjoitettu ja tärkeästä aiheesta.

Salla

Hei! Mahtava kirjoitus, kiitos siitä! Olen lukenut blogiasi jo pitkän aikaa, mutten ole koskaan kommentoinut. Omasta puolestani voin sanoa, että blogistasi saa hienon kuvan siitä, miten omilla kädentaidoilla, vanhan uudistamisella ja mielikuvituksella saa paljon ihanaa aikaiseksi, eikä rahaa aina tarvita huimia summia.
Olen blogisi myötä innostunut tekemään enemmän vaatteita kutomalla itselleni ja lapselleni. Olen aina pitänyt käsitöistä, mutta blogisi myötä olen ihastunut vieläkin enemmän omaan kädenjälkeen ja mahdollisuuksiin laittaa kotia uudistamalla jo olemassa olevaa vanhaa.
Tottakai on joskus kiva ostaa uutta, mutta olen kanssasi samaa mieltä, että kaiken eteen täytyy tehdä ahkerasti töitä ja kertakäyttövaatteet ja tavarat eivät ole minun juttuni.
On piristävää lukea blogiasi ja katsoa kuvia, niistä saa energiaa.
Ihanaa kevättä sinulle ja perheellesi!

Amma

Todella hyvä kirjoitus ja tarpeellinen, kiitos!
Ylipäänsä nykymaailma tuntuu pyörivän niin puhtaasti kulutuksen ympärillä ja välillä blogeja, aikakauslehtiä ym. lukiessa itselläkin tuntuu menevän pää pyörälle siitä kaikesta tavarasta, jonka haluaisi ostaa (ja jota yleensä ei tarvitse). Ja itse pidän itseäni kuitenkin rahankäytöltään järkevänä aikuisena, mutta nuorempikin polvi on kaikille houkutuksille alttiina. Joten nostan hattua, että toit esille sitä, mitä "luksus"elämäsi pitää sisällään.

Tykkään muutenkin blogissasi siitä, että käytät esimerkiksi vaatteita useita vuosia(taannoinen postauksesi niistä leveälahkeisista, ihanista farkuista esimerkiksi) muodin heilahduksista välittämättä.

Sofia

Kiitos Johanna tästä lämminhenkisestä ja viisaasta postauksesta. Todella tärkeä aihe, jota harva on uskaltanut blogissaan käsitellä. Olen monesti ajatellut juurikin sitä, miten päivän asu tyyppiset postaukset blogeissa varmasti vahvistavat sitä pakko ostaa-tunnetta, ainakin epävarmemmissa ihmisissä. Siksikin on tärkeää, että sinun kaltaisesti jo lähes tyyli-ikoneiksi nousseet bloggarit asiasta puhuvat ja vieläpä noin kivasti. Blogisi on ihanan piristävä ja inspiroiva. Mukavaa, että kaunis blogi voi olla kaunis myös asiasisällöltään!

Hanna

Hyvä kirjoitus!
Välillä sitä kyllä ihmettelee blogeissa joitain 16-19-vuotiaita opiskelijatyttöjä, joilla kuvissa käsipuolessa keikkuu LV-laukku tai kallis iPhone.
Onko ne sitten niitä "kultalusikka suussa" syntyneitä..? Jos ovat, mitä ihailtavaa siinä on, että omistaa kallista tavaraa, jonka eteen ei ole tarvinnut tehdä mitään (ehkä korkeintaan räpsytellä silmiä isille ja sanoa "isi pliis")?

Tara

Moikka!
Itsekin olen sitä mieltä , että raha-asiat ovat tietysti jokaisen omia asioita. Sulta olen vain saanut paljon ihania vinkkejä, joita esim. vanhasta tuunaamalla, olen saanut kuin uusia juttuja, joten kiitti kovasti kivoista ideoista:-)
Ps. Aivan ihana muuten tuo Ainon agrobaattikuva :-) :-)

pikkis

Leppoisaa aprillipäivän iltaa sinullekin! Pohdin tänään vähän samaa asiaa kuin sinäkin, vaikken bloggari olekkaan. Oma talouteni on kunnossa, ja elämäntyylini suhteellisen sama kuin sinullakin. Ostan laadukasta, harvoin mutta tarpeeseen. Säästän rahaa remonttiin ja matkusteluun. Vanha talomme on remontoitu suoraan kahden ihmisen palkkatuloista, lisälainaa ei ole otettu. Samoin matkat pitää tienata etukäteen, näinhän jo äiti opetti =). Kaikilla ystävilläni ei ole asiat näin hyvin, on velkaa ja talous huonossa kunnossa. Olen huomannut kertovani omista asioistani heille huomattavasti vähemmän/harvemmin, koska usein tulee aggressiivinen reaktio "no meillä nyt ei ole varaa tuollaiseen...ei ole suunnitelmia, ei ole lomia".

Sinun työsi on bloggaajan olla esillä ja inspiraationa, ja siksi tuo negatiivinenkin kai kestettävä jotenkin. Ja tämänpäiväinen postaus on kyllä tosi hyvä =). Mutta miten sen teet ystävälle, joka kysyy kesälomasuunnitelmia tai vastaavaa...joo, no ei meillä mitään ole, vaikka olisikin. Kun ei halua pahoittaa toisen mieltä. Kun ei tiedä, onko kommentit häneltä surullisia vai kateellisia.

Sinusta kyllä huokuu sellainen perisuomalainen ahkeruus, joten hyvällä omalla tunnolla saa kyllä nauttiakin tienaamistaan asioista, oli ne sitten materiaa tai ei =). Näin minä sen ajattelen.

Pihla

Tämä on hyvä kirjoitus, olen samaa mieltä aiempien kommentoijien kanssa. Itse ainakin joudun senttini laskemaan, ja tuntuu, etten uskalla blogata edes niitä ihanimpia kirppislöytöjä, jottei ihmiset luule, että meillä on paljon rahaa, kun sitä ei oikeasti ole.. ja se mitä on, menee lapsiin. Toisaalta en halua brassailla silläkään, miten vähällä tulee toimeen.

Välillä kyllä on ihmetyttänyt nämä "tilasinpa tällä viikolla tätä ja viime viikolla tuota" -postaukset joissain blogeissa. Tosin olen huomannut, etten jaksa moisia pitkään lukea... enemmän kiinnostaa ihmisten tekemiset ja itse tehdyt jutut. Niin kuin vaikka tämä blogi, josta tulee hyvälle tuulelle :)

elli

Mun on vaikea ymmärtää miksi osa bloggaajista, joita muuten pidän erittäinkin fiksuina ihmisinä, provosoituvat tästä rahakeskustelusta niin paljon ja lukevat kommentit ihan eri lailla, kun ne itse näen. Iina, mun käsitykseni mukaan tässä asiassa suurinta osaa ihmisiä ei todellakaan kiinnosta se, teetkö töitä vai et. En henkilöi tätä sun blogiisi (tuli mieleen ihan vain tosta ps. kohdastasi edellinen), vaan puhun yleisellä tasolla, kun sanon että muakin on viime aikoina mietityttänyt vaatteiden ja tavaran paljous useissa blogeissa. Kyse ei ole niinkään sen rahan lähteestä tai edes rahan käyttökohteen kritisoinnista, vaan siitä, että kaikkea materiaa tuntuu olevan joka puolella niin hirveän paljon. Ratkaisen ongelman lukemalla blogeja, jotka keskittyvät muuhunkin, mutta asia ilmiönä mietityttää silti. Ei se pohdinta ole hyökkäys tavarasta pitäviä bloggaajia kohtaan, se on vain blogeista heränneitä ajatuksia, ja sehän blogien tarkoitus kai onkin? We come in peace, joitain hölmöjä kommentteja (ja niitähän nyt piisaa muutenkin) lukuunottamatta tässä on mun mielestä ihan asiallinen pointti takana.

Tiina Ayaydin

Johanna, oli hyva kirjoitus. Blogisi on kaunis ja inspiroiva ja sitahan Ihmiset tykkaa lukea. On myos kiva nahda kun 2 lapsen aiti pitaa itsestaan huolta ja haluaa pukeutua. Sinulla on hyva tyylitaju!

Itsekkin aitina haluan pitaa itsestani huolta ja silloin talloin investoida jotain laadukasta komeroon mika tulee kestamaan vuosia.

Hyvaa kevatta!

-S

anuk kirjoitti:

1.4.2012 22.16

Äsken kommentoin, mutta kommentti ei näy täällä. Ja kun yritin uudestaan, härveli ilmoitti, että kommentoin jo samaa :)) Jotain muutakin hassua tässä on, kun muiden jättämät kommentit myös vaihtaa välillä paikkaa/järjestystä? Tai sit mulla vaan vippaa jo silmissä :D Jään kiltisti odottamaan, josko ensimmäinen kommenttinikin tulisi tänne näkyviin.

Mullakin katos kommentti jonnekkin taivaan tuuliin, tai ei ainakaan tullut heti näkyville. Höh :( Se oli vielä aikamoinen romaani, enkä millään jaksais kirjoittaa uudelleen. Toivottavasti tulee näkyviin tai riittäisi, et kunhan sä edes näet sen!

Outi

Kiitos kirjoituksestasi.
Moni nuori blogien seurailija varmasti kuvittelee, että voi täysillä samaistua idoleina pitämiinsä bloggareihin, joiden elämä on yhtä juhlaa ja uusien (merkki-)tavaroiden hankintaa. Esimerkkinä ehkä (poistettu toim.huom), jossa vilahtaa lukematon määrä kallista muotitavaraa, jota suurimmalla osalla ei ole mitään mahdollisuutta ostaa. Siinä sitten tapahtuu pahimmillaan niin, että samaistuu yhtä lailla tämän kaltaisiin bloggareihin, ajattelematta onko omassa lompakossa siihen varaa. Surullista.

Hienoa, että painotat sitä, että olet ansainnut työllä rahasi, ettei kaikki vain tipahda ilmaiseksi ja tuosta-noin vaatekaappiisi. Olen omille teini-ikäisille lapsilleni aina toitottanut, ettei raha puussa kasva ja että sillä omalla työllä & siitä saadulla palkalla hankittu ostos tuntuu niiiiin hyvältä.

Kirjoituksiasi on kiva lukea muutenkin, vaikka niissä olisikin hyvä lataus hömppää. Kaiken ei tarvitse olla niin ankeaa, eihän blogiasi sitten ehkä luettaisikaan :) Pidän kovasti myös kuvistasi ja tunnustan matkineeni tyyliäsi. Se on vieläpä helppoa, kun huomaan lähes kaiken asusteista vaatteisiin olevan jo kaapissani - en ole vain "tajunnut" niitä yhdistellä noin kivasti.

Kivaa työviikon alkua sinulle!

Ria

Mukavaa, kun kirjoitit tästäkin aiheesta. Ja hyvä oli tuo Karkkipäivä-bloginkin kirjoitus.

Ihana Aino :)

Noora

Kivasti kirjoitettu tärkeästä aiheesta. Rahankäytössä on myös lapsiperheissä kasvatuksellinen puoli. Mitä lapset oppivat kuluttamisesta, vaikka perheessä ei muuten elettäisi kerskakuluttamalla on lapsilla usein niin paljon leluja, että ei niillä niin väliä. "Mulla on miljoona lelua, mitä väliä jos mä heitän tämän rikki"-tyyppiset kommentit saavat sydämeni itkemään.

Lapset oppivat aikuisten valinnoista. Kierrätetäänkö, korjataanko rikkoutuneita leluja, tehdäänkö ruokaa itse, askarrellaanko vai ostetaanko valmiina.. Yritetään yhdessä mieluummin kuin haetaan kaupasta. Minä haluan opettaa lapsilleni, että kirppikseltä voi löytyä lempivaate. Autokaupungin voi rakentaa pahvista, leipää tehdään itse, puusta syntyy auto, mullassa kasvaa peruna. Ei sellaisia valintoja tarvitse tehdä vain koska rahaa ei ole, arvot, omavaraisuus, käsillä tekemisen taito ovat tärkeämpiä kuin mitkään maan tavarat.

MouMou

Juuri tämä asenne on se, mikä tässä mättää. Se, ettei nuori voi muka (kesä)työrahoistaan säästää merkkituotteisiin, vaan jokainen ahkera nuori leimataan automaattisesti isin rahoilla eläväksi. Eikö teitä hävetä leimata ihmisiä noi ylimielisesti? Oletteko kenties itse kultalusikkaihmisiä, kun tuollainen vaihtoehto tulee mieleen ennen työntekoa?

vinnienna

onnellinen ei ole se jolla on paljon,
vaan se jolta ei puutu paljon!

sitä voi ostaa, ja ostaa ja ostaa.. eikä koskaan ole tyytyväinen kun aina puuttuu jotain, pitää saada jotain, ja jollain muulla on jotain mikä itseltä puuttuu..

Rahalla ei vaan saa ostettua onnea kuin ehkä pieneksi hetkeksi.. Jos rahaa on riittävästi ruokaan ja asumisene ja yleiseen hyvinvointiin, niin kyllä se onni tulee jostain ihan muualta.

Laura

ihanaa kun joku kirjoittaa tästä asiasta. tosi hyvä postaus. olen usein miettinyt, miten ikävällä tavalla joihinkin blogeja lukeviin (nuoriin) vaikuttaa "glamourpostaukset"; näitä kun lukemalla monille syntyy illuusio siitä, että tonnin laukut ja karibianristeilyt on toisille arkipäivää ja niitä voi ostella ennen pakollisia kuluja (asuminen, ruoka, laskut). toki lukijalla on vastuu lukemastaan, en syytä bloggaajia. toiset eivät vaan ymmärrä, että blogit on illuusioita: kuvista voidaan rajata pois arkiset sotkut, harva kirjoittaa sydämensä suruista koko maailmalle, ja vielä harvempi tunnustaa että jätti menemättä bileisiin kun ei ollut rahaa junalippuun. mutta minusta on ihanaa lukea iloisia "täydellisen elämän" blogeja; kaikki valittaa ja arki on harmaata todellisuudessa, en todellakaan jaksaisi lukea valitusta blogeista. en silti erehtyisi luulemaan, että bloggaajat ovat upporikkaita, joilla ei ole mitään huolia elämässään ja joiden kodit ovat aina siistejä ja lapset kilttejä. näin minun mielestäni.
Kiitos hyvän mielen blogista ja hyvää kevättä! täällä suomessa tuli just lunta ja nyt on maa valkoinen, brr!

Marita

Teini-ikäisen tyttären äitinä minua kauhistuttaa kulutushysteria, jossa tämän päivän nuoremme elävät ja osasyyllinen on blogit, joita tyttäreni seuraa. Kännykät, vaatteet ja tietokoneet vaihtuvat tiuhaa tahtia, samoin kuin hiusten värit, meikit ja lävistykset. Minäkään en ymmärrä, mistä se kaikki raha heille tulee... Itse pyrin kohtuuteen ja yritän tytärtäni saada ymmärtämään, että se on vain hetken mielihyvä, jonka uusi hankinta tuo. Todellinen onni on ihan jossakin muualla.

Sinulla oli jälleen nappiin osunut postaus tärkeästä aiheesta!

Uuden Kuun Emilia

Eikä! Kirjoitin pitkät pätkät, ja kommentti katosi jonnekin!
Halusin vain sanoa, että kiva kun aihetta on nostettu esiin, vaikka raha-asiat henkilökohtaisia ovatkin ja sellaisena pysykööt. Kiitin maaseutua halvasta asumisesta, houkutusten puutteesta ja korostin valintojen tekoa.
Kaipa tuo kommentti meni jonnekin roskapostiin, mulla ei nyt ole oikein indiedays toiminut.

Ihana kirjoitus, ihana sinä ja tosi ihana Aino :)
Kaunista viikkoa sinne!?

Joanna

Niin totta! Ihanaa kuulla, että joku muukin ajattelee samalla tavalla. Esim. nuorena mulla oli jonkun verran ylimääräistä rahaa ja tilailin paljon kaikenlaista. Aina paketin kotiin tuodessa tuli epämääräisen huono olo. Tällä hetkellä on rahat aika tiukalla, mutta luovuus huomattavasti lisääntynyt monessa asiassa. Ja tyytyväisyyden tunne, kun vihdoin saa hankittua jotain, mitä haluaa ja itse ansaituilla rahoilla!

tsipe

Joo, tätä olen itsekin nuorena tyttönä seurannut. Teini-ikäinen saattaa asua poikaystävän kanssa kalliissa kämpässä, täysin uudelleensisustetussa, ostellen uusia laukkuja ja kenkiä lähes päivittäin, ja vielä myöntää että ei käy edes töissä. Ja nämä "rikkaiden" blogit ovat nimenomaan niitä jotka vetävät puoleensa, koska erilainen ja itselle vieras elämäntyyli kiinnostaa. Oon ainakin omalla kohdallani huomannut sen että ihan mielenkiinnosta saattaa seurailla muuten huonoa blogia, mutta jonka pitäjällä sattuu olemaan kultalusikka suussa. Itse osaan suhtautua kriittisesti, että suhteutettuna noita blogeja on oikeasti vähän, mutta helposti tulee nuorille sellainen olo, että vitsi, miksi _kaikilla_ muilla on tollanen elämä ja rahaa kuin roskaa!

Marianne

Kiitos hyvästä ja selkeästä kuvauksesta rahaasioiden hallinnasta. Työni puolesta seuraan muotiblogeja jonkun verran kun ehdin ja välillä minullekin tulee kuva että bloggaajia ei kiinnosta muuta kuin kuluttaminen, ja usein krääsällä on suuri osuus,
Toivon että oikein moni nuori nainen lukee tämän hienon kirjoituksen rahankäytöstä. Kirjoituksessa on hyvät ja selkeät käytännön vinkit miten rahankäyttöä voi järkevästi hallita.Laitan eteenpäin kiertoon!

K

Tärkeä postausaihe. Mielestäni sanoit hyvin tuon että eihän teidän bloggaajien raha-asiat meille lukijoille kuulu, mutta sittenkin onhan se vähän kaksipiippuinen asia kun monissa blogeissa tosiaan keskitytään vain esittelemään uusia ostoksia ja monet etenkin nuoret naiset ottavat mallia. Kun joka bloggaajalla on kaapissa vähintään kolme LV:n luksuslaukkua alkaa yhtäkkiä tuntua että kaikilla muillakin on ja on pakko saada. Ja siinä varmasti monella sudenkuoppa siihen pikavippiin tai muuhun. MUTTA en sano että syy olisi bloggajien, vaan miljoonat muutkin asiat vaikuttavat asiaan, kuten vanhempien opetukset ja se oma valinta. Mutta joku tietty vastuu pitäisi bloggaajien pitää mielessä, kuten sinäkin sanoit. Mielestäni on ihanaa että sinä kerroit omasta taloudestasi ja järkevästä esimerkistä hoitaa raha-asiansa. Joten kiitos sinulle hyvästä postauksesta. :)

Petra

Tärkeä ja hyvä aihe! Itse haen blogeista inspiraatiota ja iloista mieltä. Toki joskus voi saada jonkun kivan ideankin, jota sitten hyödyntää. Sinulla on viisas tapa "hallita" raha-asioitasi. Itsekin olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulee, haluan mielummin laatua kerran vuodessa, kuin jotain uutta joka kuukausi. Tärkeää on se, että miten omaa talouttaan hoitaa. Raha on aihe, josta on aina vaikea keskustella, mutta on hienoa, että toit sen myös blogissasi esille hyvällä tavalla.

Lotta

Hyvä kirjoitus! Itse en ole koskaan kadehtinut sinua millään tavoin, mutta täytyy myöntää että elämäsi noin yleisesti muistuttaa ainakin näin pinnallisesti sitä mitä itse itselleni toivoisin. Mies, lapsia ja ihana koti, josta voi nauttia perheenä. Olemme hieman saman tyyppisiä: nautin myös käsillä tekemisestä ja ohjaan jumppia yms. Tämänkin takia pystyn hyvin samaistumaan elämääsi. Jatka niin kuin tähänkin asti, kuulumisiasi on ihana lukea!!

MG

Hyvä kirjoitus ja pohdinta!

Itse en pidä blogia mutta nyt kotimammana ollessa lueskelen näitä ahkerasti. Joskus olen miettinyt miltä minun blogini näyttäisi jos sellainen olisi? Pointtina siis se, että tuskin kirjoittelisin vuosia kestäneestä päätä hajottavasta remontista, kuvaisin pyyykkikasoja, pohjaanpalaneita kattiloita, lapsia pukluisissa vaatteissa ja itseäni sen jälkeen kun olen valvonut ensimmäiset 3 kk:tta koliikki vauvan kanssa (jos en tietty jotain inhorealismia suosisi). Uskoisin että blogiin päätyisi ne omat arjen sulostuttajat ja piristäjät, jotka tekevät itselleen iloisen mielen ja joista haluaisin kertoa ystävälle (tässä tapauksessa siis bloggaus ystävän sijaan). Ja naisella ne "wow- hetket" ovat aika usein niitä ostoksia; vuosia himoittuja laukkuja ja takkeja.

Blogi on aina kirjoittajansa näköinen ja sen sisältö on subjektiivinen kokemus/ näkemys, hyvin rajattu sellainen ja kivoilla kuvakulmilla höystetty;) Ja niin pitääkin olla!

Ei se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella, ollaan vaan onnellisia siitä mitä meillä itsekullakin on ihan omalla takapihalla.

Innolla odotan siis uusia postauksia; ihanaa pakoa omasta arjesta näin kun lapset nukkuvat ja saa sen päiväkahvin ja pakollisen pullan nenän eteen.

Go Johanna Go!!!!

Bella

Hei Johanna!

Ihana kirjoitus taas kerran! Nämä pohdinnat ovat mielestäni melkeimpä parhainta antia blogissasi (ihanien kuvien lisäksi). Minulla on paljolti samanlainen ideologia kulutuksessa (ostan laadukasta ja sellasta mistä itse todella pidän).
Luin myös kirjotuksesi ulkomailla asumisesta ja sen kuvitellusta glamourista. Olen itsekin asunut aiemmin ulkomailla vuosia ja voin samaistua myös niihin ajatuksiin. Toivottavasti jatkossa löydät fiilistä kirjotella pohdintoja useamminkin!

Olet myös vallan kaunis nainen, etenkin sisäisesti! Luen blogiasi säännöllisesti, mutta harvoinpa tulee kommentoitua, joten heitän yhteen hengenvetoon nyt kaiken. ;D Ja knekkistä olen tehnyt usein, kiitos reseptistä!

MiriamA

Hei vain,

Tämä ei liity kyseiseen postaukseen (joka oli varsin mainio sekin), mutta kiitoksen sana lettinutturavideosta! Kasvattelen vauvamasua nro 2 ja hormonihöyryissäni kiukustuin pitkiin hiuksiini niin, että varasin jo kampaaja-ajan ajatuksella "nyt lähtee letti"... Kuontaloa ei saanut ojennukseen ei sitten millään, mutta sitten törmasin tuohon videotutoriaalin ja tadaa - niin se kampaus vain onnistui. (Ja saattoi olla päässä kaksikin päivää... krhm.)

Anrinko

Upea kirjoitus, kiitos!
Toi sun tilisysteemi on kyllä todella hyvä!
Tuota pitäisi kyllä alkaa harkitsemaan itsekin.
Mulla oli aikaisemmin matkatili, minne säästin rahaa uutta reissua varten. Tarttis ottaa se taas käytäntöön.
Kun on pitkään säästänyt, se rahan käyttäminen ei tunnu kirpaisulta, vaan todella pystyy nauttimaan siitä, mihin sen rahan käyttää.
Minusta on aina jokaisen asia miten rahat käyttää. On kummallista kun meitä bloggareita moititaan siitäkin.
Sun blogi tuo paljon iloa ja inspistä.
Ja vaatteesi, ne ovat upeita, ajattomia ja naisellisia.

Iloista viikkoa sinulle!
Tervetuloa joskus kurkkaamaan iloisen värikkääseen blogiini. =)

Johanna

Minun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa. Oikeastaan tämä postaus koski juuri sitä, mistä aioin kiitellä. Pidän blogistasi paljon ja erityisesti siitä, että siinä ei "hehkuteta ostamaan" kaikkea esittelemällä joka päivä uusia vaatteita. Olkoonkin, että osa vaatteistasi ovat kalliita, mutta niiden näkyminen useammassakin kuvassa kertoo mielestäni sen, että aidosti pidät niistä etkä pelkästään esittele uusinta saalistasi. Sitä paitsi näytät niissä hyvältä :) Tämä onkin ero, miksi seuraan blogiasi enkä enää juuri muita blogeja.
Kuvasi ovat aivan ihania ja niistä välittyy lämmin ja rento suhtautuminen elämään. Saan blogistasi oikeasti inspiraatiota omaan elämiseeni, kiitos siitä!

Sara

Ihanaa että kirjoitat tästä asiasta, tosi hyvä kirjoitus! Vaikka ainakin minä tiedän että isot blogit saa tosi paljon ilmaiseksi, on se hyvä että siitä välillä muistutetaan! :) Blogit inspiroivat mua, mutta kyllä ne (valitettavasti) usein herättvät ostohaluakin! Kiitos!

merenranta

Oli ihana kirjoitus ja viisasta tekstiä! Niin usein nähty että vanhat tavarat on kuvissakin kauniimpia. Tästä on tullut päivittäinen katsastus..mitä ihanaa milloinkin..Ihanaa maanantaita Johanna!

stella

Hieno kirjoitus! Itse olen ikäisesi nuori nainen, juuri valmistunut ammattiin, ja tällä hetkellä äitiyslomalla minimiäitiyspäivärahalla ja mies työttömänä. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja elämme viihtyisässä vuokrakämpässä onnellista elämää, vaikka tulomme ovat niukat. Olen kyllä elänyt todeksi sen, että raha ei tuo onnea, onni tulee ihan muista asioista. Ja aina välillä on varaa ostaa jotain pientä kivaa, sekin piristää. Kirpparit ovat myös hyvä keksintö.:) Luen blogiasi, koska siitä tulee hyvälle mielelle, siitä saa kyllä käsityksen, että sulle muut asiat kuin tavara ja rahat ja uudet vaatteet ovat tärkeämpiä. Ja vähävaraisena olen saanut blogistasi nimenomaan inspiraatioita. Joskus sitten onkin tullut vastaan samantyylinen juttu kuin sulla ja josta olen aatellut että tuontyylisen tahtoisin, mutta vain reilusti halvemmalla:)

stella

Kommentoin kirjoitustasi jo äsken, mutta pakko kysyä sulta tää.. Kunhan rahatilanne sallii, haaveilen matkustamisesta kaksin mieheni kanssa paljon enemmän kuin kalliista laatuvaatteista, mutta makuasioitahan nää on..olen silti miettinyt noin vuoden blogiasi seuranneena, että matkusteletteko miehesi kanssa joskus jonnekin pidemmälle lomalle kuin suomeen? En muista sun ainakaan bloggailleen aiheesta. Vai onko niin että vähät lomat menee Suomessa sukuloidessa ja ystäviä tapaamassa? Vai saako miehesi matkustamisesta tarpeekseen työnsä puolesta? Kiinnostaisi tietää ihan uteliaisuutta.:) Kun rahasta teillä tuskin on kiinni, kyllähän jo burberryn trenssin hinnalla ihan kivasti ois kartuttanu matkakassaa. :)

Katiana

Olen seuraillut tässä muutaman päivän ajan bloggaajien rahakeskustelua ja mielestäni kannanottosi käytävään keskusteluun oli erittäin fiksu.

Minua ei häiritse se, mistä ja miten bloggaaja rahansa tienaa, raataako niska limassa useammassa työpaikassa vai eleleekö kenties isänsä rahoilla. Nämähän ovat jokaisen henkilökohtaisia asioita. Jokaisen oma asia on myös se, mihin rahansa käyttää, sijoittaako asuntoon vai uusiin housuihin.

MUTTA, kuten kirjoituksessasi mainitsit, bloggaaja ei voi välttää vastuutaan siitä, millaiseen kulutuskäyttäytymiseen hän lukijoitaan ohjaa (varsinkin nuorempia tyttöjä, jotka ovat helposti ohjailtavissa).

Pidän blogistasi juuri siksi, että täältä löytyy paljon muutakin kuin uusien tavaroiden esittelyä. Annat usein näppäriä ja edullisia DIY-vinkkejä, kerrot elämän pienistä iloista, perhe-elämästä, liikunnasta ja ulkoilusta ja toisinaan otat esille hyviä ja ajatuksia herättäviä aiheita, kuten nyt vaikka tämän rahankäytön.

Jatka samaan mallliin! Ainakin itse viihdyn paremmin tällaisen vähemmän materialistisen blogin parissa!

Katrinsessa

Tykkäsin tosi paljon tuosta lauseesta: Eikä elämä ole luksuselämää, jollei se tunnu mukavalta. Jokainen voi siis elää luksuselämää kun säätää omaa asennettaan ja on onnellinen siitä, mitä omistaa.

Hanna

Ei nyt ole kyse mistään asenteesta vaan siitä, että kyllä ne, jotka tekevät työtä ja hankkivat tavaransa sillä erottaa niistä, jotka eivät tee elettäkään tavaroidensa eteen.
Harvalla nuorella kuitenkaan on mitään niin hulppeaa kesätyöpaikkaa, että kovin montaa LV-laukkua niistä palkoista pystyisi hankkimaan, varsinkaan jos asuu omillaan.
Ja nykynuorten työmoraalin tuntien näitä työllä (kalliit) tavaransa hankkivia ei luulisi paljoa olevan.
Mutta miettikääpä esim. Bill Gatesia (maailman toisiksi rikkainta miestä), joka on sanonut, että aikoo jättää lapsensa perinnöttä. Fiksua sanon minä.

Maru

Niin, täytyy sanoa että muutaman vuoden tiiviimmin blogeja seuranneena olenkin ihmetellyt kuinka suht nuorilla on varaa kaikkeen siihen mitä ilmoittavat hankkineensa tai aikovansa hankkia. Ymmärrän, että meillä kaikilla on erilaisia haaveita - haaveista ei pidä luopua. Mutta kenenkään ei pidä laittaa omaa talouttaan solmuun ylläpitääkseen "blogien Jetset -elämää".

Tämä kirjoitus oli todella hyvä muistutus meille kaikille talouden realiteeteista tämän hetken taloudellisessa tilanteessa. Meillä on lupa haaveilla mutta nautitaan myös siitä mitä meillä jo on. Haetaan näistä blogeista uusia ajatuksia, vinkkejä sekä päivän piristyksiä. Se ei ole keneltäkään pois. Johannalle kiitos kuulumisista & inspiraatioista.

kalamuija

Hei:) Ei minulle ole tullut blogiasi lukiessa olo, etta kylvet rahassa/tørsaat hulluna. Mutta eras suomalainen kaverini løysi blogiisi vasta ja totesi jotenkin niin, etta "hyva tyyli, mutta kenella on varaa tuollaiseen".
Luulen, etta sinun taloudelliseen tilanteeseen vaikuttaa myøs paljolti se, etta asut Norjassa. Ei minulla ainakaan Suomessa (sh myøskin) ollut kayttøtilia, saastøtilia ja tuhlaustilia. Ja, etta viela maksaa asuntolainaa yli tarvittavan maaran. Mutta taalla Norjassa on (tosin ei tuhlaustilia) :)
Minulla myøs 3 tyøta taalla.. Suomessa oli vain yksi koska se yksikin vei kaikki mehut:) ja siella kun pitaa melkein tehda 100% tyøviikkoa toisin kuin taalla.

Sari

Onhan tietty niitä bloggaaja, jotka keskittyvät vain haluanhaluanhaluan -osioihin, mutta mielestäni mukavaa, että bloggaaja, joka on oikeasti kiinnostunut kirjoittamistaan asioista, voi antaa vinkkejä niille, jotka eivät esim seuraa itse paljoa muotia, sisustusta ym, ja näin he voivat saada kivoja vinkkejä. Mun mielestä ei voi syyllistää bloggaajia, että heidän takia otetaan pikavippejä, koska sittenhän voisi syyttää kaikkia mainoksia, lehtiä, tv-ohjelmia ym, että ne pakottavat ostamaan lisää. Blogit ovat nykypäivän 'toimittajia', jotka ottavat kantaa, kertovat mielipiteitään ja jakavat intohimojaan lukijoiden kesken.

Tiina

Nyt on pakko kommentoida että ihana postaus. Tuli jotenkin hyvä fiilis. Luin myös Sannin ja Natan vastaavat kirjoitukset ja niissäkin oli ihan asiaa mutta tämä sun kolahti ihan kunnolla. Olet tosi symppis!
Ja mulla on kai jo sen verran ikää (36) että en osaa kadehtia ketään, en edes nuorten bloggaajien jatkuvaa shoppailua, ulkonasyömistä ja matkustelua. Kaikesta materiasta huolimatta jokaisella on ne omat ongelmansa ja toisaalta ne ihanat asiat joita rahalla ei saa.

Laapa

Tosi ihana juttu, että kerroit noin avoimesti. Olen itsekin pohtinut aina välillä tätä kulutustottumusasiaa ja blogien kaupallisuutta ja hienoa, että myös ns. isot bloggaajat (ja sanalla 'iso' en tarkoita bloggaajan vaan blogin 'kokoa' ;)) löytävät rohkeutta puhua asiasta!

Täälläkin maksetaan asuntolainaa ja pohditaan tarkkaan omaa rahankäyttöä ja tosiaan joskus tulee blogeista vaikutelma, että 'kaikki pitää saada'-henki vallitsee... Ei järkeä..

Nuttula

Kiitos kun kirjoitit tästä aiheesta, olen toivonutkin että bloggarit pohtisivat tätä etenkin nuorien lukijoiden kannalta. Minäkin olen tottunut siihen, että raha-asiat ovat hyvin yksityisiä. Sitten toisaalta, kuinka rahankäyttöä oppii, ellei asiasta keskustella missään? Ajattelin itsekin lähiaikoina bloggailla rahankäytöstä ja budjetoinnista. En itse shoppaile kovin paljoa, mutta arkikäytön tarkkuudessa on paljonkin parantamisen varaa. Hyvää kevättä!

Mrs Munster

Minua on joskus kylmannyt kun selvasti nuoremmat blogisi lukijat olevat sanoneet, kuinka he haluavat olla just kuin sina - ja siihen ei varmaan kaikilla elama kuitenkaan mene (ja saattaa menna just siihen materiaalin ymparille haalimiseen ja rahan menoon). Blogeja taytyy osata lukea tietylla kriittisella silmalla, jota en itsekaan aina muista. Helposti tulee monia blogeja lukiessa nainkin vanhalla naisella mieleen, etta "jos ois sisustanu just noin kun tuo bloggari, niin munkin elama ois varamaan yhta seesteisen ja taydellisen nakosta kun tuon bloggarin". Huvittavaa, tiedan. Mun mielesta on hienoa, etta toit rahankayttoa julki. Niista asioista, joitten paikkeilta yhteiskunnassa mennaan pain mantya (kuten nykyisin se kulutus,kulutus ja valtava kulutus)pitaakin just puhua, eika vaan lakasta maton alle. Sun blogi on edelleen mun "guilty pleasure" :)

Saila

Tämä oli kyllä taas todella fiksua tekstiä!

Tuli sellainen olo, että huomenna menen kaupungille ja ostan itselleni jonkun kivan laukun, vaatteen tai kengät, ehkä vähän laadukkaammat ja siis kalliimatkin tällä kertaa. Tämä päätös ei syntynyt siitä että olisin jotenkin ymmärtänyt tekstisi väärin tai lukenut rivien välistä, vaan ihan liittyy minun omaan rahankäyttööni.

Olen 21-vuotias ja stressaan rahasta ihan hirveästi. Osaan pitää huolta taloudestani ja käynkin töissä opiskelun ohella, mutta vaikka tilillä olisi kuinka paljon rahaa, stressaan sen kuluttamista aivan mielettömästi. En elä sellaista elämänvaihetta, jossa minulla olisi kovasti mahdollista matkustaa tai säästää, mutten myöskään käytä holtittomasti rahaa, en ole ikinä tehnyt niin. Olen yrittänyt sanoa itselleni, että älä kuitenkaan stressaa aina niin kamalasti, yritä ottaa rennommin, olla nuori ja elää hetkessä. Edes silloin tällöin! Joten ehkä huomenna.. Ei elämä pyöri tilin saldon ympärillä, vaikka sillä toki merkitystä onkin.

En ole ikinä saanut sinusta blogisi kautta tuhlailevaa ja kerskuvaa mielikuvaa. Elämme aivan eri elämänvaiheita, ja silti minusta on ihanaa seurata kuulumisiasi kuvien ja tekstien kautta. Monet bloggarit tuntuvatkin saavan blogiensa kautta paljon tavaraa ja mahdollisuuksia, mikä on minusta ihan hienoa. Mutta hienoa on myös se, että osa teistä ymmärtää kaiken tavaran ja muun keskeltä myös sen vastuun, jonka suositun blogin pitäminen tuo mukanaan. Siksi(kin) tämä postaus oli ihana!

Inka

Erittäin hyvä kirjoitus! Mielestäni olet erittäin maan läheinen bloggaaja, etkä ollenkaan pinnallinen. Blogisi toimii nimenomaan inspiraation lähteenä ja ns. henkisenä tukena (kaksi pientä lasta täälläkin, kaksi työtä, rakkaus laadukkaisiin kestäviin tuotteisiin). Elämä on tasapainoilua ja ennen kaikkea valintoja. Hyviä ja huonoja. Ihanaa pääsiäisen aikaa sinulle ja perheellesi.

champagne

Kiva kirjoitus:) Blogien lukijat saavat ehkä juuri väärän kuvan siitä millaista elämää bloggaajat elävät ja ikävä kyllä se toimii nykyään niin että nettiputiikit hyötyvät tästä ilmiöstä hirvittävän paljon kun juuri aikuistuneet nuoret naiset yrittävät hamuta sitä samaa lifestyleä mitä blogeissa näkevät ja ostavat tileille ja velaksi.

Mä en tiedä miksi ihmisillä on niin kiire päästä eroon rahoistaan ja täytellä kotejaan. Suomalaisia uutisia luen jokapäivä eikä ole puoleen vuoteen ollut kuukautta jolloin ei paljastuisi taas yksi tapaus jossa nainen on luksustuotteiden ja matkojen takia saanut tuomion kavalluksista. Mun mielestä se on asia jota kannattaa hieman miettiä, kaikilla ei tosiaan olekaan sittenkään varaa niihin luksustuotteisiin. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Mä en kyllä edelleenkään osaa sun blogia pitää kulutusblogina, normaaliin elämään kuuluu normaaleja hankintoja. Nykyäänhän on todella paljon blogeja joissa kirjoittaja paljastaa joka viikko useampia ostoksia joita on tehnyt sen viikon aikana...

Sophia

Toivottavasti et Iina viitannut "teillä" kommenttiini. En ole leimannut koskaan ketään automaattisesti; minulle on aivan sama, mistä jonkun laukku on peräisin - ei se ole minulta pois. Enkä toisaalta ajattele, että vau joku 16-vuotias on ahkeroinut kesätöillä itselleen LV-laukun. Miksi ajattelisin: minusta on vain hienoa, jos 16-vuotias on saanut työkokemusta - sama se minulle, mihin tämä palkkansa kuluttaa. Kommenttini oli tarkoitettu kritisoimaan yleensä sitä, että omistamista pitäisi jotenkin ihannoida tai vaihtoehtoisesti kadehtia/halveksua: itse työllä ansaittu ihannoitavaa vs. isän työllä ansaittu halveksuttavaa??

Sellaisiakin nuoria on paljon, jotka saavat osan materiastaan vanhemmilta ja tienaavat osan omilla rahoillaan. Toiset saavat kaiken valmiina, mutta ei sekään vielä tarkoita, että heidän talouskäsityksensä olisi jotenkin hämärtynyt - päin vastoin, useita tulevaisuuden menestyjiä ja työteliäitä ihmisiä löytyy tästä porukasta. Kun vanhemmat ovat tottuneet tienaamaan, oppivat lapsetkin. Sitten on tietenkin niitä, jotka eivät rahan arvoa ymmärrä ja odottavat kaiken tulevan valmiina ja sitten niitä, jotka ovat lapsesta asti omalla työllään ansainneet kaiken materiansa. Enpä itse asettaisi näitä ihmisinä kuitenkaan mihinkään paremmuusjärjestykseen.

Ilona

Hyvä pohdinta! Itse olemme valinneet sen, että teemme töitä juuri niin paljon että se riittää välttämättömiin asioihin ja joskus johonkin ekstraan ja nautimme niin suuresti koko perheen yhdessäolosta, aidosta läsnäolosta ja kohtaamisista ja panostamme aineettomaan hyvään ja siitä saa niin paljon enemmän kuin mistään aineellisista asioita. Hyvää mieltä sinun blogisi jokatapauksessa antaa tällasenkin arvopohjan omaavalle lukijalle. Mitä vähempään tyytyy sen enemmän saa tilalle! Kiitos blogistasi!

Salla

Hyvä ja kiinnostava kirjoitus. Kiitos, että valoitit tätä asiaa, vaikka blogistasi ei missään nimessä saakaan kuvaa, että kuluttaminen olisi sinulle elämän tärkein asia! =)

Taija

Harmi vaan, mun kommentti tulee vähän myöhään joten moni ei välttämättä tule lukeneeksi. Mutta kommentoin nyt siitä huolimatta...

Ensinnäkin, todella hyvä postaus! Asiallisesti kirjoitettu ja tosi tärkeä aihe. Sai minutkin pohtimaan rahan käyttöä entistä tarkemmin, vaikka en kovinkaan paljoa edes shoppaile.

Toiseksi haluan hieman valottaa opiskelijan näkökulmasta tätä raha-asiaa. Itse käyn osa-aikatöissä opiskelun ohella. Nostan opintotukea joinakin kuukausina (en kaikkina, koska tienaan yli kelan asettaman tulorajan). Osa-aikatyöni vaihtelee jonkin verran kuukausittain, joten palkkatuloni vaihtelevat n. 500-1000 euroon kuussa. Lisäki tähän niinä kuukausina n. 450e opintotuet, kun ne voin nostaa. Vuokraan kuluu suunnilleen tuon opintotuen verran, laskuja ei kovinkaan kerry kuin pieni puhelinlasku, koti-ja matkavakuutus yms (opiskelija-asumisen etuja sähkön, veden ja netin kuuluminen vuokraan), eikä ruokaankaan yksinäinen ihminen saa kovin paljoa kulumaan. Joten tästä voidaan laskea, että käyttöön jää joka kuukausi ns. ylimääräistä rahaa. Jos siis vielä oikein pinnistäisin säästämisen kanssa ja ahmisin vaikka pari lisävuoroa töissä, voisin helposti ostella silloin tällöin luksuslaukun ja toisenkin. Tässä nyt en kuitenkaan mene siihen mihin oma ylimääräiseni uppoaa. :)

Pointtina siis se, että kyllä opiskelijallakin voi olla varaa! Pakollisia menoja on kuitenkin suht vähän. Bloggaajilla lisäksi tietekin vielä se, mitä tienaavat blogistaan (tosin minulla ei tästä edes suuntaa-antavasti ole mitään käsitystä). Tarkoitus oli vain valottaa yhtä esimerkkiä opiskelijan rahankäytöstä niille joille se ei ole tuttua, ja asia ihmetyttää. :)

Zandra Kaspar

WOW! Now that is what you call a well written article, it has everything in it that as a reader you want to know. Keep up the good work and continue to post great articles like this one.

puls stacja

One other issue is that if you are in a circumstances where you do not have a cosigner then you may genuinely wish to try to wear out all of your financing options. You can find many grants and other scholarships or grants that will offer you funds that can help with school expenses. Thanks for the post.

marieta

Incroyable, mais vrai Dieu est toujours grande. Après plusieurs publications dans la demande une copie de la banque, je suis un prêt par une femme très sympathique. Pour plus d' informations communiquer avec lui par e-mail à l' adresse: marilinetricha@mail.ru elle fournit des prêts à € 3,000 € 3.000.000 à toute personne capable de le rembourser avec intérêt au faible taux de 2% ne doute pas de ce message. Ceci est une réalité complète. Passez le mot à vos amis et la famille qui ont besoin d'aide. Le
remboursement commence cinq mois après la réception du crédit que
Dieu vous bénisse.