Heips :) Olen ollut viimeiset kolme päivää työreissussa Oslossa, joten heti alkuunsa voisin jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin ja todeta, että onpa ihanaa olla kotona! Ja koska reissun vietin aika tiiviisti vakavasti sairaiden lasten kanssa, voisin todeta myös, että olipa ikävä omia terveitä lapsia. Ja ettei mikään ole tärkeämpi ja kallisarvoisempi asia kuin (etenkin lasten) terveys.

Melko suurena kontrastina vakaville ja surullisille työjutuille reisussa oli tietysti Oslo. Hieno hotelli, kalliit putiikit. Huomasin aitojen turkisten olevan aika poppiksia -etenkin liiveinä ja takkien hupuissa ja oslolaisten perheenäitien ostavan halloweenströsseleitä muffinsseihinsa viidellätoista eurolla per pikkuinen purkki.

Sattumalta yhtenä iltana hotellin sängyssä katsoin myös norjalaisen dokumentin hiuspidennyksistä; niistä määristä, joita Norjaan toimitaan intialaista aitoa hiusta. Norjalaisista bloggaajista, jotka päivittäin mainitsivat blogeissaan pidennyksistä ja saivat taas uusia hiuseriä. Suuremmin tietämättä tai välittämättä mistä hiukset tulivat. Ja nuorista tytöistä, jotka oikeasti olivat paljon kivemman näköisiä ilman pidennyksiä.

Eikä niin, että nuorten tyttöjen pitäisi lakata välittämättä ulkonäöstään siksi, että toisessa perheessä on kuolemansairas lapsi. Ei niin, että meidän muiden pitäisi lakata nauttimasta elämästä siksi, että jossain muualla on surua. Ei tietenkään. Elämä on vaan joskus niin täynnä kontrasteja.




Hiusasioista puheenollen; tässä on vähän hiusinspista ja materiaalia mun seuraavaa kampaajakäyntiä silmälläpitäen. Jos ottaisi vaikka kaikki kuvat mukaan sitten joskus. Ja neuvottelisi kampaajan kanssa jonkinlaisen kompromissin. Mun tekisi mieli leikata polkka, mutta aika pitkä polkka. Sellainen, jonka kuitenkin saa ylös ponkkarille niinkuin Olivialla tuolla ylhäällä. Tai sit lyhyempi polkka. Hvem vet. Kunhan halusin jakaa teidän kanssa kuvia mun mielestä kauniista polkkamalleista. Jos vaikka joku muukin ajattelee leikkaamista ja tarvii ideoita.

Kivaa viikonloppua teille <3

Kommentit (9)

kalamuija ja lappilifestyle

Kertoisitko vahan enemman tosta Oslon reissusta. Siis miksi vietit sen sairaiden lasten kanssa? :(
Olen muuten miettinyt, etta onko siella teidan kylassa muita suomalaisia ja oletko heihin yhteydessa. Me taalla Kirkenesissa juuri kerataan suomalaisia kasaan. Tanne on muuttanut / syntynyt lahiaikoinen paljon suomalaislapsia ja aletaan pitamaan jonkin nakoista suomikerhoa tms. Siis etta lapset saavat puhua suomea ja tavata toisiaan. Ja me aikuiset kanssa. Musta on ihana tavata muita suomalaisia ja puhua omaa aidinkielta:)
ps. voi kun paasiskin Osloon. Shoppailuhammasta vahan kolottais...

Maj

Voi muru,kuulostaa rankalta reissulta. Niin ja muutes, noilla kuvissa olevilla leideillä saattaa tuolla polkkatukassakin olla puolet lainakarvaa :)

Joanna

Itse leikkautin viimeksi ensimmäistä kertaa aikuisiällä niin lyhyen pätkityn polkan (tai miksi sitä nyt sanotaankaan) ettei saa kiinni. Ja on kehuttu nuorentavan, mikä on jo tässä iässä ihan kiva :)Meinaan kyllä sen verran kasvattaa, että saa taas pienen hätäponnarin tarvittaessa. Itsekin menossa sairaalaan (potilaaksi) ensi viikolla ja kädet jo tärisee, vaikken myönnä että jännittäisi.

Helena

Mulla on todella ajankohtainen tämä hiusjuttu :) Oon nyt 2,5 vuotta kasvattanu hiuksiani, tällä hetkellä ylettyvät alaselkään asti! Nyt kuitenkin tekee todella kovaa mieli pätkästä pitkä polkka, mutta en tiedä uskallanko :D Saas nähdä ;)

AnnaW

Kivalta näyttää kaikki kuvat! Kävin itse juuri eilen kampaajalla. Mulla on ollut aikaisemmin erilaisia polkka-malleja ja nyt olen pikku hiljaa antanut hiusten kasvaa.

Polkka on aina tosi raikas ja näyttävä, ainakin itse olen tykännyt. Nyt olen vaihteeksi saanut kasvatettua hiukset niin, että laskeutuvat hartioille ja ensimmäistä kertaa sain pidempiin hiuksiin hyvän leikkauksen. Olen todella innoissani, sillä ne näyttävät hyvältä jopa laittamatta. Leikkauksella taitaa olla aika suuri merkitys:)

Kivaa viikonloppua!

Sini

Kauniita hiusmalleja, mielestäni lyhyt polkka on parempi kuin huonosti tehty hiustenpidennys. Tämä maailma on muutenkin niin ulkonäkökeskeinen, että unohtuu paljon tärkeämpiä asioita mitä elämässä on.

Tykkään tuosta Jessica Alban tyylistä todella paljon :)

viiru

Olen just menossa muutaman tunnin kuluttua kampaajalle leikkautaamaan pitkän polkkani vieläkin lyhyemmäksi... hiukset on hieman nyt raskauden jäljeltä harventuneet niin lyhyemmässä polkassa tuntuu että hiuksia on enemmän=) ja on ne muutenkin helpommat tuon vipeltävän pikkupojan kanssa.

SiRi

Hirveän, hirveän tärkeä postauksen aihe - siis tuo alkuosa (moittimatta mitenkään loppuosaa). Sillä kaikkien meidän on hyvä pohtia omaa toimintaamme tässä elämässä ja sen oikeutusta. Kun emme nääs ole tehneet mitään ansaitaksemme sen elämäntyylin, jonka mukaan voimme täyttää päivämme ostamalla niitä kalliitta tilpehöörejä ja tosiaan, toisten ihmisten hiuksia omiemme jatkeeksi (loppujen lopuksi ajatus on kuvottava..).

Terveyttäkään ei pohjimmiltaan ansaita. Kaikki tämä - mihin olemme syntyneet ja terveys - on tavallaan kallisarvoista lahjaa, joka voidaan myös ottaa pois. Siksi olisi hyvä koittaa elää niin, että mahdollisimman vähän riistäisi lisää niitä, jotka ovat saaneet "huonommat kortit". Tietämättömyyteenkään ei oikein voi vedota, jos ei välitä ottaa selvää. Ja mitä tulee taas sairauteen, olisi hyvä muistaa katsoa ympärilleen omaa suhtautumistaan ihmisiin, joita vakava sairastuminen koskettaa. Muistanko tarjota apuani? Muistanko kuunnella ja olla läsnä? Ymmärränkö, että ihminen sairaana ja terveenä on sama ja kuka tahansa meistä voi milloin tahansa olla siinä tilanteessa. Ja niin edelleen.

Ja tottakai siis tiedän, että moni meistä tekee esimerkiksi palkkansa eteen paljon työtä. Ja toisaalta tiedän, että terveyttä voi vaalia.

Mutta silti merkitsee todella paljon, synnytkö köyhään intialaiseen kylään tytöksi, joka myydään vaikkapa prostutuoduksi. Ja toisaalta terveys on samalla tavalla myös arpapeliä - sen ymmärtää viimeistään, jos sairastuu vaikka olisi elänyt kuinka "oikein".

Joten kiitos, Johanna. Ja voimia kaikille raskaassa elämäntilanteessa painiville.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012